Aikuiset lapseni uupumuksessa

Miten heidät on kasvatettu?

Ovat tajunneet että Suomessa ei kannata olla töissä. Jos hyvin käy niin hikisellä palkalla saa just ja just kituuttamalla maksettua sen kämmen yksiön 30 vuodessa ja sitten 60 kymppisenä kun kroppa ja mieli on tohon töistä on jäljellä putkiremppaa vailla oleva homeloukku ja pihalla on ajay sitte katsastamattomana samaloitunut auton romu. 

Siksi!! Joka ikinen päätös päätös mitä täällä on viimeiset 20 vuotta tehty on vain huonontanut ja vaikeuttanut meidän suomalaisten elämää.

Itse hyppäsin pous oravanpyörästä tämä takia jo koronan aikoihin. Pitäkää tunkkinne.

Työelämä on hullua, aivan umpihullua nykyisin. Ei se raha tuo onnea, jos muuten olet koko ajan ylikuormittunut, väsynyt, stressaantunut ja vitutuksen vallassa.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on hullua, aivan umpihullua nykyisin. Ei se raha tuo onnea, jos muuten olet koko ajan ylikuormittunut, väsynyt, stressaantunut ja vitutuksen vallassa.

Jep. Ja siitä raatamisesta maksat vielä veroja aivan sairaasti.

Ap, heillä on asennevamma. Kun terve työssä käyvä ihminen on tuossa jamassa, niin kyseessä on asennevamma. Tarttis katsoa peilin miettiä mitä kiitollisuuden aiheita elämässä on. Ymmärsin ,että ovat terveitä. On katto pään päällä, kaunis puhdas luonto ympärillä. Suomessa ei ole sotaa eikä maanjäristyksiä. Niin ja työ on työtä ,eikä mitään huvipuistoa.

Vuorokaudessa on 24 h ,josta yleensä työtä 8h  ja 16 tuntia vapaata. Mitä ihmettä lapsesi märehtivät, ihan oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Ovat tajunneet että Suomessa ei kannata olla töissä. Jos hyvin käy niin hikisellä palkalla saa just ja just kituuttamalla maksettua sen kämmen yksiön 30 vuodessa ja sitten 60 kymppisenä kun kroppa ja mieli on tohon töistä on jäljellä putkiremppaa vailla oleva homeloukku ja pihalla on ajay sitte katsastamattomana samaloitunut auton romu. 

 

Siksi!! Joka ikinen päätös päätös mitä täällä on viimeiset 20 vuotta tehty on vain huonontanut ja vaikeuttanut meidän suomalaisten elämää.

 

Itse hyppäsin pous oravanpyörästä tämä takia jo koronan aikoihin. Pitäkää tunkkinne.

Tein saman kun asuntolaina oli maksettu.

Juuri tuota painotan omille nuorille, että Sulmeen ei kannata jäädä.

Suomeen

Vierailija kirjoitti:

Voitko vielä kertoa mitä ne järjenvastaiset päätökset hallitukselta ovat? 

 

Miten vaikea kansalle on ymmärtää että kun rahat on loppu ne on loppu?

Jos suomen menot ovat PALJON isommat kuin tulot vuodesta toiseen niin kenen meidän menot pitäisi rahoittaa? Espanjalaisten? Saksalaisten? Ruotsalaisten? Usa:n veronmaksajien?

Raha ja paska ei lopu tästä maailmasta koskaan.

Tuntuu että nuoret aikuiset eivät ole tottuneet vastoinkäymisiin ja ehkä elävät jossain somemaailman aiheuttamassa haavekuvassa, jossa kaikki menestyvät ja elämä on ruusuilla tanssimista. 90-luvun laman kokeneet nuoret aikuiset kurjuudesta huolimatta jaksoivat uskoa tulevaan, soputuivat, elivät elämää ja jopa juhlivat. Eivät uupuneet ja masentuneet. Kaikilla oli yhtä kurjaa ja vaikeaa, ei ollut turhia sometyrkkyjä, jotka loivat kulisseillaan kuvaa siitä, miltä elämän kuuluisi näyttää. Elivät määräaikaisesta määräaikaiseen ja välillä kärsivät työttömyydestä, mutta yhteisöllisyys ja selviämisen meininki auttoivat. Osa heistä edelleen on pienituloisia, mutta onnellisia ja tasapainoisia.  

Normaalin ihmisen tavoitteena ei tuolloin ollut kodin lisäksi kaksi autoa, useampi ulkomaanmatka vuodessa, merkkilaukut ja -vaatteet ja kiiltokuvaelämän esittely. Nykyään todellisuuden ja somessa esitetyn kulissielämän välillä on todella jyrkkä kuilu ja se varmasti aiheuttaa pahoinvointia monelle.    

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että nuoret aikuiset eivät ole tottuneet vastoinkäymisiin ja ehkä elävät jossain somemaailman aiheuttamassa haavekuvassa, jossa kaikki menestyvät ja elämä on ruusuilla tanssimista. 90-luvun laman kokeneet nuoret aikuiset kurjuudesta huolimatta jaksoivat uskoa tulevaan, soputuivat, elivät elämää ja jopa juhlivat. Eivät uupuneet ja masentuneet. Kaikilla oli yhtä kurjaa ja vaikeaa, ei ollut turhia sometyrkkyjä, jotka loivat kulisseillaan kuvaa siitä, miltä elämän kuuluisi näyttää. Elivät määräaikaisesta määräaikaiseen ja välillä kärsivät työttömyydestä, mutta yhteisöllisyys ja selviämisen meininki auttoivat. Osa heistä edelleen on pienituloisia, mutta onnellisia ja tasapainoisia.  

Normaalin ihmisen tavoitteena ei tuolloin ollut kodin lisäksi kaksi autoa, useampi ulkomaanmatka vuodessa, merkkilaukut ja -vaatteet ja kiiltokuvaelämän esittely. Nykyään todellisuuden ja somessa esitetyn kulissielämän välillä on todella jyrkkä kuilu ja se varmasti aiheuttaa pahoinvointia monelle.    

"Vuosi 1990 on itsemurhatilastojen synkin – Salon Seudun Sanomat kysyy: Millaiset jäljet lama jätti?

Perttelin perhesurma tapahtui vuotena, jolloin Suomessa tehtiin kaikkein eniten itsemurhia. Vuonna 1990 yli 1 500 ihmistä tappoi itsensä. Nykyisin itsemurhien määrä on vuosittain noin puolet tästä."

https://www.sss.fi/2024/03/vuosi-1990-on-itsemurhatilastojen-synkin-sss…

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että nuoret aikuiset eivät ole tottuneet vastoinkäymisiin ja ehkä elävät jossain somemaailman aiheuttamassa haavekuvassa, jossa kaikki menestyvät ja elämä on ruusuilla tanssimista. 90-luvun laman kokeneet nuoret aikuiset kurjuudesta huolimatta jaksoivat uskoa tulevaan, soputuivat, elivät elämää ja jopa juhlivat. Eivät uupuneet ja masentuneet. Kaikilla oli yhtä kurjaa ja vaikeaa, ei ollut turhia sometyrkkyjä, jotka loivat kulisseillaan kuvaa siitä, miltä elämän kuuluisi näyttää. Elivät määräaikaisesta määräaikaiseen ja välillä kärsivät työttömyydestä, mutta yhteisöllisyys ja selviämisen meininki auttoivat. Osa heistä edelleen on pienituloisia, mutta onnellisia ja tasapainoisia.  

Normaalin ihmisen tavoitteena ei tuolloin ollut kodin lisäksi kaksi autoa, useampi ulkomaanmatka vuodessa, merkkilaukut ja -vaatteet ja kiiltokuvaelämän esittely. Nykyään todellisuuden ja somessa esitetyn kulissielämän välillä on todella jyrkkä kuilu ja se varmasti aiheuttaa pahoinvointia monelle.    

Eikö nämä ap:n kolmenkympin päälle olevat olleet laman aikaan tai vähän sen jälkeen lapsia? Ehkä se on jättänyt jälkensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuollaista epätoivon ajattelua ruokkii? Kun mitään todellista syytä ap:n lapsillakaan ei toivottomuuteen ole. Työssäkäyvillä on asiat yleisesti ihan hyvin.

Onko se sitten näiden somealustojen "ansiota", että täältä löytyy valittajaseuraa? Vai ovat mediat synnyttäneet toivottomuuden ilmapiiriä, kun sitä vahvistavilla jutuilla saa hyvin klikkauksia?

Kaikki ei saa töitä vaikka miten olis hyvät paperit saanut koulusta, meillä on paljon nuoriso työttömyyttä, ymmärrätkö vai elätkö vain omassa kuplassasi, jossa kaikki vaan kävelee töihin? Työnantaja valitsee kenet ottaa töihin eikä kukaan puhu siitä, että miten saadaan luotua uusia työpaikkoja, nyt puhtaan vain siitä miten saadaan vähennettyä työpaikkoja ja iritsanottua ihmisiä eikä nuoria palkata tilalle, tämä on se mikä sitä toivottomuutta luo. Et ole oikeasti noin tyhmä? 

Ap:n lapset ovat töissä.

Kyllä, mutta nykyään aniharva työpaikka on täysin "turvassa", yt:t saattavat iskeä turvallisiltakin tuntuville aloille. Ja uutta työtä ei sitten niin vaan saakaan. Epävarma tulevaisuus luo epävarmuutta ja toivottomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiseksi muututaan kun koko elämä ollut liian helppoa. Ihmisen mieli laantuu kun jatkuvasti vain jahdataan mielihyvää ja ei koskaan haasteta itseään. Helppo elämä pehmentää pään ja se näkyy ulospäin. Tuollaisilla vätyksillä masennus ole mikään sairaus vaan asenne mikä valitaan.

Jokaisella on omat selityksensä.

Elämä on epäloogista ja hullua. Kiltteydestä ja ahkeruudesta ei yleensä palkita. Kasvatuksessa on voitu opettaa ihanteita mutta tosielämä opettaa, että ihanne-elämää ei ole. Oikeudenmukaisuus on tavoite, joka ei toteudu itsestään.

Työelämä voi olla sekavaa kamppailua. Mitkä ovat ne säännöt, jotka tänään tulee poistaa työpäivästä ja mitkä ovat uudet säännöt? Millä mittarilla tehokkuus mitataan tänään? Minkä verran on riittävän hyvä suoritus, kun täydellistä suoritusta ei voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Ovat tajunneet että Suomessa ei kannata olla töissä. Jos hyvin käy niin hikisellä palkalla saa just ja just kituuttamalla maksettua sen kämmen yksiön 30 vuodessa ja sitten 60 kymppisenä kun kroppa ja mieli on tohon töistä on jäljellä putkiremppaa vailla oleva homeloukku ja pihalla on ajay sitte katsastamattomana samaloitunut auton romu. 

 

Siksi!! Joka ikinen päätös päätös mitä täällä on viimeiset 20 vuotta tehty on vain huonontanut ja vaikeuttanut meidän suomalaisten elämää.

 

Itse hyppäsin pous oravanpyörästä tämä takia jo koronan aikoihin. Pitäkää tunkkinne.

Kun teillä Suomessa on asiat noin, niin häipykää vaikka huitsin nevadaan. Olen iloinen!

Mitä sun lapsesi ap valittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä perheessänne on ollut vialla kun se on tuottanut kaksi uupunutta kolmikymppistä?

Ympäristö myös vaikuttaa, ei pelkästään perhe. Esim nykyinen työtahti, omistajien voittojen maksimointiin vaikuttaa myös. Omistajien ahneus. 

No kyllä tuokin on kotoa lähtöisin, että ollaan työnantajalle noin kovin katkeria.

Hei tässä ei ole kyse nyt katkeruudesta vaan siitä, että moni työnantaja ei ymmärrä nykyisin mitä on kohtuus ja kaikkia työehtoja on huononnettu. Eipä minunkaan kotona työtä vieroksuttu vaan ihan piti mennä jo 15 vuotiaana töihin ja miellyttää työnantajia. Mutta sitten huomasin myös kehityssuunan huonontuvat, työtahdin kiristyvän loputtomasti aivan mahdottomaksi. Omitajat rikastuivat meidän selkänahasta. 

Uupunut olen minäkin. Täytän kohta 30, mutta eipä tässä ole enää yhtään mitään mistä haaveilla. Valmistuin yliopistosta ja tarjolla on vain määräaikaisia töitä. Nytkin sopimus voimassa joulukuun loppuun ja yrityksen tulos sellainen, että enpä usko jatkoa tulevan. Uutiset kertovat miten tekoäly tulee viemään suurimman osan työpaikoista. Samaan aikaan työttömiä haukutaan eikä päättäjiä kiinnosta tehdä yhtään mitään sen eteen, että ihmisille turvattaisiin toimeentulo myös tulevaisuudessa. Keppiä vaan ja käskyä mennä töihin. 

Tulevaisuus ulkomailla ei näytä sen ruusuisemmalta, ehkä hiukan paremmalta kuin Suomessa, mutta samojen ongelmien kanssa painitaan monessa muussakin maassa. 

Mistä minä siis edes uskaltaisin haaveilla? Minkäänlaista valoa ei tunnelin päässä näy vaan kaikkialla varoitellaan, että kurjemmaksi menee. Elän siis hetkessä ja pieni pelko samalla persiissä, että koska tulee kunnon romahdus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä perheessänne on ollut vialla kun se on tuottanut kaksi uupunutta kolmikymppistä?

Ympäristö myös vaikuttaa, ei pelkästään perhe. Esim nykyinen työtahti, omistajien voittojen maksimointiin vaikuttaa myös. Omistajien ahneus. 

No kyllä tuokin on kotoa lähtöisin, että ollaan työnantajalle noin kovin katkeria.

Hei tässä ei ole kyse nyt katkeruudesta vaan siitä, että moni työnantaja ei ymmärrä nykyisin mitä on kohtuus ja kaikkia työehtoja on huononnettu. Eipä minunkaan kotona työtä vieroksuttu vaan ihan piti mennä jo 15 vuotiaana töihin ja miellyttää työnantajia. Mutta sitten huomasin myös kehityssuunan huonontuvat, työtahdin kiristyvän loputtomasti aivan mahdottomaksi. Omitajat rikastuivat meidän selkänahasta. 

Miksi et vaihtanut työpaikkaa tai neuvotellut parempia työehtoja?

Vierailija kirjoitti:

Uupunut olen minäkin. Täytän kohta 30, mutta eipä tässä ole enää yhtään mitään mistä haaveilla. Valmistuin yliopistosta ja tarjolla on vain määräaikaisia töitä. Nytkin sopimus voimassa joulukuun loppuun ja yrityksen tulos sellainen, että enpä usko jatkoa tulevan. Uutiset kertovat miten tekoäly tulee viemään suurimman osan työpaikoista. Samaan aikaan työttömiä haukutaan eikä päättäjiä kiinnosta tehdä yhtään mitään sen eteen, että ihmisille turvattaisiin toimeentulo myös tulevaisuudessa. Keppiä vaan ja käskyä mennä töihin. 

Tulevaisuus ulkomailla ei näytä sen ruusuisemmalta, ehkä hiukan paremmalta kuin Suomessa, mutta samojen ongelmien kanssa painitaan monessa muussakin maassa. 

Mistä minä siis edes uskaltaisin haaveilla? Minkäänlaista valoa ei tunnelin päässä näy vaan kaikkialla varoitellaan, että kurjemmaksi menee. Elän siis hetkessä ja pieni pelko samalla persiissä, että koska tulee kunnon romahdus. 

No minulla on vakituista työtä roskakuskina urakalla. Tämä on vielä pahempaa. Tuntuu, että selkäranka katkeaa ja taju voi lähteä joka päivä.