Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuiset lapseni uupumuksessa
01.11.2026 |
Molemmat jo aikuiset lapseni, 30v kieppeillä olevat ovat silmiinnähden uupuneita elämään. Myönnettävä että itselläkin on havaittavissa merkkejä uupumuksesta.
Mutta heistä sen näkee ihan päällepäin. Silmistä on hävinnyt elämän ilo, eivät puheissaan haaveile mistään, ei omistusasunnosta, omasta perheestä, lomamatkoista ja tuommoisista mistä yleensä haaveilevaan. Lähinnä ovat ja odottavat jotain, mitä eivät itsekään tiedä. Hyvissä töissä ovat eikä ainakaan olisi tiedossa että heillä olisi mitään talousongelmia tai vastaavaa.
Eivätkä he ole ainoat nuoret aikuiset ole jotka tiedän olevan tuossa tilanteessa. Työkavereita, kaverien lapsia ja joitain satunnaisia tuttuja, tuntuvat kaikki olevan nykyään enemmän tai vähemmän tuossa pisteessä. Taitaa talouden ongelmat iskeä heihib todella pahasti ja maailman epävarmuus.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perheessänne on ollut vialla kun se on tuottanut kaksi uupunutta kolmikymppistä?
Ympäristö myös vaikuttaa, ei pelkästään perhe. Esim nykyinen työtahti, omistajien voittojen maksimointiin vaikuttaa myös. Omistajien ahneus.
No kyllä tuokin on kotoa lähtöisin, että ollaan työnantajalle noin kovin katkeria.
Hei tässä ei ole kyse nyt katkeruudesta vaan siitä, että moni työnantaja ei ymmärrä nykyisin mitä on kohtuus ja kaikkia työehtoja on huononnettu. Eipä minunkaan kotona työtä vieroksuttu vaan ihan piti mennä jo 15 vuotiaana töihin ja miellyttää työnantajia. Mutta sitten huomasin myös kehityssuunan huonontuvat, työtahdin kiristyvän loputtomasti aivan mahdottomaksi. Omitajat rikastuivat meidän selkänahasta.
Miksi et vaihtanut työpaikkaa tai neuvotellut parempia työehtoja?
Tottakai lopulta irtisanouduin, mutta tietyillä aloilla isot yritysten monopoli pitää huolen sanelupolitiikasta. Mutta toki se riippuu alasta onko liian tiukka työtahti syynä uupumiseen vai jokin muu syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun katson peiliin, ei näissäkään silmissä juuri toivon pilkettä näy..
Vastaan katselee väsyneet, kyllästyneet, surulliset silmät.
Ja samalla tiedostan kuinka valtavan hienosti asiani ovat vaikka ukrainalaisiin nähden, tai varmaan valtaosaan ihmiskuntaa.
Twisted.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän uupumuksen ja olen ehkä jopa uupunut itsekin mutta en niele selitystä että työelämä on nykyisin NIIN kuluttavaa. Jos paperille laittaa mitä on tehnyt päivän aikana niin ei se ole. Kyse on ainakin minun tapauksessani siitä että ei huvittaisi tehdä mitään mutta jotain on tehtävä ja päivä toisensa jälkeen pakotan itseni liikkeelle.
En tiedä miten tämän parantaisi? En usko että se on millään tavalla sidoksissa siihen mitä tehdään vaikka niin kuvittelin itsekin alkuun.
Kysehän ei olekaan vaikkapa suoritteiden määrästä. Työmaailmassa tehdään umpitylsää, toisteista, yksinkertaista työtä johon meidän metsästäjä-keräilijän aktiiviset aivot eivät ole luotu.
Kun oksaa sahaa tarpeeksi kauan umpitylsällä puukolla, kyllä sekin lopulta katkeaa.
Näin tekee myös kehomme joka aktivoi eräänlaisen hälytysjärjestelmän.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän uupumuksen ja olen ehkä jopa uupunut itsekin mutta en niele selitystä että työelämä on nykyisin NIIN kuluttavaa. Jos paperille laittaa mitä on tehnyt päivän aikana niin ei se ole. Kyse on ainakin minun tapauksessani siitä että ei huvittaisi tehdä mitään mutta jotain on tehtävä ja päivä toisensa jälkeen pakotan itseni liikkeelle.
En tiedä miten tämän parantaisi? En usko että se on millään tavalla sidoksissa siihen mitä tehdään vaikka niin kuvittelin itsekin alkuun.
Liian vähän onnistumisen tunteita. Työelämästä puuttuu palkitsevuus, jos aina pitäisi tehdä enemmän ja paremmin eikä mikään riitä eikä itse voi vaikuttaa työn järjestelyyn. Pakkotahtisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän uupumuksen ja olen ehkä jopa uupunut itsekin mutta en niele selitystä että työelämä on nykyisin NIIN kuluttavaa. Jos paperille laittaa mitä on tehnyt päivän aikana niin ei se ole. Kyse on ainakin minun tapauksessani siitä että ei huvittaisi tehdä mitään mutta jotain on tehtävä ja päivä toisensa jälkeen pakotan itseni liikkeelle.
En tiedä miten tämän parantaisi? En usko että se on millään tavalla sidoksissa siihen mitä tehdään vaikka niin kuvittelin itsekin alkuun.
Kysehän ei olekaan vaikkapa suoritteiden määrästä. Työmaailmassa tehdään umpitylsää, toisteista, yksinkertaista työtä johon meidän metsästäjä-keräilijän aktiiviset aivot eivät ole luotu.
Kun oksaa sahaa tarpeeksi kauan umpitylsällä puukolla, kyllä sekin lopulta katkeaa.
Näin tekee myös kehomme joka aktivoi eräänlaisen hälytysjärjestelmän.
Siivoustyö on joskus pitkästyttävää, ja kohteisiin meno tuntuu hieman turhalta välillä, varsinkin kohteissa, joissa on ollut jo vuosia. Joka viikko samojen pintojen siivous, mutta samalla kuitenkin näkee heti oman työnsä jäljen. Vaikka sekään ei enää kauheasti hetkauta, mutta jotenkin sitä vain tekee töitä, ja joinakin päivinä on enempi innostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu, työelämä tappaa kaiken ilon elämästä. Pakko on tehdä naama irvessä
Ei ole pakko. Voit liittyä kaikkien työttömien seuraan jonon jatkoksi hyvin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nykyinen työelämä imee ihmisestä kaikki mehut eikä voimavaroja jää muuhun. Lisäksi koko ajan saat pelätä, ettet kuitenkaan enää kelpaa ja yt:issä tulee kenkää. Ei siinä uskalla edes perhettä miettiä.
Lisäksi vaikka työpaikka olisikin niin se ei tarkoita että se olisi sellainen josta pitää, vaikka palkkakin olisi kohtuullinen. Työ josta ei pidä, syö elämänilon ja töihin mennään ainoastaan koska toista työtä ei saa ja rahaa tarvitaan. Uudessa työssä on vielä se kokeiluaikakin niin ei sitä uskalla ihan tuosta vaan uuteen hypätä vakitöistä. Ennen oli helpompaa, sitä kun vaan vaihtoi työpaikkaa halutessaan ja hyvällä onnella vaihtamalla sai kivemman työn ja korkeamman palkan. Nyt ei enää uskalleta työpaikkaa helposti vaihtaa ja sitä vaan kituutetaan siinä vanhassa ja toivotaan että tulevaisuudessa vaihtoehtoja olisi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on hullua, aivan umpihullua nykyisin. Ei se raha tuo onnea, jos muuten olet koko ajan ylikuormittunut, väsynyt, stressaantunut ja vitutuksen vallassa.
Miten te olette niin yksinkertaisia,,,” aivan umpihullua nykyisin”. Tuossa ei ole järjen hiventäkään. Luuletteko ,että se työnteko on kooskasn ollut sen ihmellisempää positiiviseen suuntaan ajatelle. No, enne kaivettiin lapiolla pitkiä syviä ojia ja tehtiin peltoa kantoja repimällä rautakangen avulla. Miettikää sitä .
Teistä on ” umpihullua” tehdä töitä ja olla työttömänä. Mikään ei kelpaa. Raukkoja ootte!
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän uupumuksen ja olen ehkä jopa uupunut itsekin mutta en niele selitystä että työelämä on nykyisin NIIN kuluttavaa. Jos paperille laittaa mitä on tehnyt päivän aikana niin ei se ole. Kyse on ainakin minun tapauksessani siitä että ei huvittaisi tehdä mitään mutta jotain on tehtävä ja päivä toisensa jälkeen pakotan itseni liikkeelle.
En tiedä miten tämän parantaisi? En usko että se on millään tavalla sidoksissa siihen mitä tehdään vaikka niin kuvittelin itsekin alkuun.