Aikuiset lapseni uupumuksessa
Molemmat jo aikuiset lapseni, 30v kieppeillä olevat ovat silmiinnähden uupuneita elämään. Myönnettävä että itselläkin on havaittavissa merkkejä uupumuksesta.
Mutta heistä sen näkee ihan päällepäin. Silmistä on hävinnyt elämän ilo, eivät puheissaan haaveile mistään, ei omistusasunnosta, omasta perheestä, lomamatkoista ja tuommoisista mistä yleensä haaveilevaan. Lähinnä ovat ja odottavat jotain, mitä eivät itsekään tiedä. Hyvissä töissä ovat eikä ainakaan olisi tiedossa että heillä olisi mitään talousongelmia tai vastaavaa.
Eivätkä he ole ainoat nuoret aikuiset ole jotka tiedän olevan tuossa tilanteessa. Työkavereita, kaverien lapsia ja joitain satunnaisia tuttuja, tuntuvat kaikki olevan nykyään enemmän tai vähemmän tuossa pisteessä. Taitaa talouden ongelmat iskeä heihib todella pahasti ja maailman epävarmuus.
Tunnistan tuon omaltakin kohdaltani ja omista lapsistani. Minullakin on kolmekymppiset lapset, mutta heilläpä ei ole työtä.
Yleinen toivottomuus on vallalla enkä keksi mikä suunnan voisi kääntää. On ollut liian pitkä raskas aika, vuodesta 2020 alkaen kun koronatoimet alkoi. Siitä asti pelkkää taloudellista alamäkeä kaikkialla ja poliitikkojen uhkailuja ja pelottelua.