Lue keskustelun säännöt.
"Avustuksia saavat haluaisivat mieluummin lahjakortteja" - ihan todellako meno on tällaista?
01.11.2026 |
Työskentelen eräässä suuhygieniaan liittyvässä firmassa. Meiltä järjestyy lahjoituksena noin kolmellekymmenelle kotitaloudelle suuhygieniatarvikkeita (hammasharjoja, hammastahnoja, hammaslankaa). Olin asiasta yhteydessä erääseen paikalliseen auttamistahoon, joka järjestää joulukeräystä. Heidän verkkosivuillaan lukee, että ottavat lahjoitettavaksi elintarvikkeita ja hygieniatuotteita. Olen uutisista lukenut, että vähävaraisten perheiden määrä on kasvanut ja ihan arkisista asioista on joillakin huutava pula. Ajattelin siis lahjoituksen tulevan tarpeeseen.
Kun otin auttamistahoon yhteyttä, kerroin lahjoituksesta ja kysyin, milloin voisin toimittaa tavarat. Sain aivan erilaisen reaktion, kuin olisin odottanut. Kiittämisen sijaan totesivat, että avustuksia saavat haluaisivat mieluummin lahjakortteja, joilla voivat itse valita, mitä ostavat.
Anteeksi nyt vaan, mutta mitä hemmettiä? Jos ihmisillä on huutava pula ruoasta, hygieniatarvikkeista ja muusta sellaisesta, miksi ne eivät suoraan kelpaa? Miksi pitäisi olla ruokakaupan lahjakortti? Menee yli oman ymmärryksen, miksi suorat tavaralahjoitukset eivät kävisi.
Kommentit (1127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tarvitsevat muutakin kuin pelkkää hammastahnaa.
Jokainen tietää paremmin itse, millaisen tahnan ja harjan tarvitsee.
Minä normaalituloinen ottaisin aivan mielelläni hammasharjan ja tahnan lahjaksi. Kyllä ne kuluvat. Seuraavat hankkii taas omaa tuttua merkkiä.
Jos köyhä löytää kadulta puolitoista euroa, heittääkö hän ne roskiin, kun summa on liian pieni?
Nykysuomessa köyhiä riittää. Olin parisen viikkoa sitten kauppakeskuksessa ja näin kuinka eräs ukko huomasi pari nuorison jättämää tyhjää pulloa käytävällä, lattialla. Jumalauta miten se lähti kiiruusti kipittämään niitä kohti, ettei vaan kukaan muu ehdi niitä kerätä. Se oli silmät kiiluen ja suupielet korvissa asti kuin olisi kultasuonen löytänyt tai jonkun kultakorun pudonneen joltain. Jumalauta kun se on vain 40 senttiä, mitä niistä saa ja sen perässä mennään kuin kullankaivajat kultakuumeen aikoihin. Tuskin sielläkään niin kovaa juostiin, mitä nykyään tyhjien pullojen perässä täällä Suomessa 2026.
Se ukko oli kuin Roope Ankka nähdessään pikkukolikon kadulla. Hyökkäsi siihen parin tyhjän pullon kimppuun hyeenan lailla. Ymmärtäisi paremmin, jos se pantti olisi kympin sen 20 sentin sijaan. Sittenhän noiden tyhjien pullojen vuoksi ammuskeltaisi kuin villissä lännessä. Sittenhän se peli vasta kovaa olisi, kun nyt menee ihmiset 20 sentistä ihan sekaisin. Ihan uskomaton ukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakortteja perustellaan sillä, ettei niillä voi ostaa alkoholia, tupakkaa yms. Niillä saa kuitenkin vaikka yh-äiti ostettua itselleen meikkejä ja jätettyä lapset ilman joululahjoja.
Toisekseen: osa kauppaa noita lahjakortteja. Myyvät esim. 50 euron lahjakortin 40 euron käteistä vastaan ja ostavat sillä käteisellä viinaa tai aineita.
Tämän vuoksi en itse anna yhtään ainutta lahjakorttia keräyksiin.
Tämä.
Mulle yksi työntekijä perusteli sitä sillä, että tekee hyvää asiakkaille, kun saavat itse opetella rahan käyttöä lahjakorttia käyttämällä. Oma kokemus on ollut, että monilla taloudelliset ongelmat johtuvat juuri siitä, ettei rahaa osata käyttää. Jos vaikka saavat 50 e, niin ostavat sillä marketista kaikkea "turhaa" ja kallista, vaikka tuo summa kannattaisi käyttää ruokakaapin järkevään täydentämiseen, ostaa ne shampoot, pyykinpesuaineet, vessapaperit jne.
Kiva, että saat päteä ja holhota. Nostaa varmaan itsetuntoa, kun koet ylemmyyttä.
Tarjottiinko sullekin selvää ruokaa kun pyysit rahaa ruokaan?
Muistuu tässä mieleen 70-luvulta (olin opintovelkainen ja vielä opiskelija) kun eräs nuorimies pyysi kadulla rahaa ruokaan. Lupasin ostaa hänelle aterian läheisessä ruokakuppilassa mikä toteutuikin. Syödessään hänelle tuli kuitenkin niin kova kaljan jano ettei voinut olla menemättä ostamaan omilla rahoillaan olutta (ateriaan kuului kyllä juomaakin, itse en ole koskaan ruokajuomaksi ostanut olutta, eikä silloin ollut vielä ainakaan yleisesti noita non-alcoholic).
— Kuinka ollakaan niin tuo on ollutkin ensimmäinen ja viimeinen tapaus tuonkaltaista avustamistani viimeisen reilun puolen vuosisadan aikana.
- Kerronpa tässä noilta ajoilta toisenkin tapauksen, yrityksen avustaa (olen kai jossain tästä kyllä jo aiemmin kertonut).
Eräs miekkonen pysäytti minut kadulla ja pyysi rahaa linja-automatkaa varten. Lupasin maksaa hänen matkansa, josta vaikutti ilahtuvan. Kun emme kuitenkaan olleet aivan linja-autoaseman lähellä niin tiedustelin kellonaikaa milloin hän aikoo matkustaa jotta tiedän milloin tulla maksamaan hänen matkansa. Hänen ilmeensä hieman muuttuessa hän meni sanattomaksi kunnes alkoi vakuuttelemaan että kyllä hän varmasti matkustaa. Kun vielä tiedustellessani hän ei edelleenkään ilmoittanut aikaa niin lopulta jouduin toteamaan ettei tuo minun maksuaikomukseni taida onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakortteja perustellaan sillä, ettei niillä voi ostaa alkoholia, tupakkaa yms. Niillä saa kuitenkin vaikka yh-äiti ostettua itselleen meikkejä ja jätettyä lapset ilman joululahjoja.
Toisekseen: osa kauppaa noita lahjakortteja. Myyvät esim. 50 euron lahjakortin 40 euron käteistä vastaan ja ostavat sillä käteisellä viinaa tai aineita.
Tämän vuoksi en itse anna yhtään ainutta lahjakorttia keräyksiin.
Tämä.
Mulle yksi työntekijä perusteli sitä sillä, että tekee hyvää asiakkaille, kun saavat itse opetella rahan käyttöä lahjakorttia käyttämällä. Oma kokemus on ollut, että monilla taloudelliset ongelmat johtuvat juuri siitä, ettei rahaa osata käyttää. Jos vaikka saavat 50 e, niin ostavat sillä marketista kaikkea "turhaa" ja kallista, vaikka tuo summa kannattaisi käyttää ruokakaapin järkevään täydentämiseen, ostaa ne shampoot, pyykinpesuaineet, vessapaperit jne.
Kiva, että saat päteä ja holhota. Nostaa varmaan itsetuntoa, kun koet ylemmyyttä.
Tarjottiinko sullekin selvää ruokaa kun pyysit rahaa ruokaan?
Muistuu tässä mieleen 70-luvulta (olin opintovelkainen ja vielä opiskelija) kun eräs nuorimies pyysi kadulla rahaa ruokaan. Lupasin ostaa hänelle aterian läheisessä ruokakuppilassa mikä toteutuikin. Syödessään hänelle tuli kuitenkin niin kova kaljan jano ettei voinut olla menemättä ostamaan omilla rahoillaan olutta (ateriaan kuului kyllä juomaakin, itse en ole koskaan ruokajuomaksi ostanut olutta, eikä silloin ollut vielä ainakaan yleisesti noita non-alcoholic).
— Kuinka ollakaan niin tuo on ollutkin ensimmäinen ja viimeinen tapaus tuonkaltaista avustamistani viimeisen reilun puolen vuosisadan aikana.
- Kerronpa tässä noilta ajoilta toisenkin tapauksen, yrityksen avustaa (olen kai jossain tästä kyllä jo aiemmin kertonut).
Eräs miekkonen pysäytti minut kadulla ja pyysi rahaa linja-automatkaa varten. Lupasin maksaa hänen matkansa, josta vaikutti ilahtuvan. Kun emme kuitenkaan olleet aivan linja-autoaseman lähellä niin tiedustelin kellonaikaa milloin hän aikoo matkustaa jotta tiedän milloin tulla maksamaan hänen matkansa. Hänen ilmeensä hieman muuttuessa hän meni sanattomaksi kunnes alkoi vakuuttelemaan että kyllä hän varmasti matkustaa. Kun vielä tiedustellessani hän ei edelleenkään ilmoittanut aikaa niin lopulta jouduin toteamaan ettei tuo minun maksuaikomukseni taida onnistua.
Eikös se joku kerjäläinen, joka kerjäsi kadulla rahaa ruokaan, ollut saanut joltakulta jonkun täytetyn sämpylän. Ei sitten syötävä suoraan kelvannut, vaan olisi pitänyt olla rahaa. Tuo kerjäläinen hermostui niin, että heitti sen sämpylän antajansa perään.
No, kaikkihan tietää, millä asialla nuo Suomeen tuodut kerjäläiset ovat. Ammattimaista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tarvitsevat muutakin kuin pelkkää hammastahnaa.
Jokainen tietää paremmin itse, millaisen tahnan ja harjan tarvitsee.
Minä normaalituloinen ottaisin aivan mielelläni hammasharjan ja tahnan lahjaksi. Kyllä ne kuluvat. Seuraavat hankkii taas omaa tuttua merkkiä.
Jos köyhä löytää kadulta puolitoista euroa, heittääkö hän ne roskiin, kun summa on liian pieni?Nykysuomessa köyhiä riittää. Olin parisen viikkoa sitten kauppakeskuksessa ja näin kuinka eräs ukko huomasi pari nuorison jättämää tyhjää pulloa käytävällä, lattialla. Jumalauta miten se lähti kiiruusti kipittämään niitä kohti, ettei vaan kukaan muu ehdi niitä kerätä. Se oli silmät kiiluen ja suupielet korvissa asti kuin olisi kultasuonen löytänyt tai jonkun kultakorun pudonneen joltain. Jumalauta kun se on vain 40 senttiä, mitä niistä saa ja sen perässä mennään kuin kullankaivajat kultakuumeen aikoihin. Tuskin sielläkään niin kovaa juostiin, mitä nykyään tyhjien pullojen perässä täällä Suomessa 2026.
Se ukko oli kuin Roope Ankka nähdessään pikkukolikon kadulla. Hyökkäsi siihen parin tyhjän pullon kimppuun hyeenan lailla. Ymmärtäisi paremmin, jos se pantti olisi kympin sen 20 sentin sijaan. Sittenhän noiden tyhjien pullojen vuoksi ammuskeltaisi kuin villissä lännessä. Sittenhän se peli vasta kovaa olisi, kun nyt menee ihmiset 20 sentistä ihan sekaisin. Ihan uskomaton ukko.
Odotin viime kesänä kolme tuntia bussia erään suuren kaupungin asemalla. Roskikset ratsattiin pullopanttien toivossa kolme kertaa sinä aikana, eri kerääjien toimesta. Nälkä on täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakortteja perustellaan sillä, ettei niillä voi ostaa alkoholia, tupakkaa yms. Niillä saa kuitenkin vaikka yh-äiti ostettua itselleen meikkejä ja jätettyä lapset ilman joululahjoja.
Toisekseen: osa kauppaa noita lahjakortteja. Myyvät esim. 50 euron lahjakortin 40 euron käteistä vastaan ja ostavat sillä käteisellä viinaa tai aineita.
Tämän vuoksi en itse anna yhtään ainutta lahjakorttia keräyksiin.
Tämä.
Mulle yksi työntekijä perusteli sitä sillä, että tekee hyvää asiakkaille, kun saavat itse opetella rahan käyttöä lahjakorttia käyttämällä. Oma kokemus on ollut, että monilla taloudelliset ongelmat johtuvat juuri siitä, ettei rahaa osata käyttää. Jos vaikka saavat 50 e, niin ostavat sillä marketista kaikkea "turhaa" ja kallista, vaikka tuo summa kannattaisi käyttää ruokakaapin järkevään täydentämiseen, ostaa ne shampoot, pyykinpesuaineet, vessapaperit jne.
Kiva, että saat päteä ja holhota. Nostaa varmaan itsetuntoa, kun koet ylemmyyttä.
Tarjottiinko sullekin selvää ruokaa kun pyysit rahaa ruokaan?
Muistuu tässä mieleen 70-luvulta (olin opintovelkainen ja vielä opiskelija) kun eräs nuorimies pyysi kadulla rahaa ruokaan. Lupasin ostaa hänelle aterian läheisessä ruokakuppilassa mikä toteutuikin. Syödessään hänelle tuli kuitenkin niin kova kaljan jano ettei voinut olla menemättä ostamaan omilla rahoillaan olutta (ateriaan kuului kyllä juomaakin, itse en ole koskaan ruokajuomaksi ostanut olutta, eikä silloin ollut vielä ainakaan yleisesti noita non-alcoholic).
— Kuinka ollakaan niin tuo on ollutkin ensimmäinen ja viimeinen tapaus tuonkaltaista avustamistani viimeisen reilun puolen vuosisadan aikana.
- Kerronpa tässä noilta ajoilta toisenkin tapauksen, yrityksen avustaa (olen kai jossain tästä kyllä jo aiemmin kertonut).
Eräs miekkonen pysäytti minut kadulla ja pyysi rahaa linja-automatkaa varten. Lupasin maksaa hänen matkansa, josta vaikutti ilahtuvan. Kun emme kuitenkaan olleet aivan linja-autoaseman lähellä niin tiedustelin kellonaikaa milloin hän aikoo matkustaa jotta tiedän milloin tulla maksamaan hänen matkansa. Hänen ilmeensä hieman muuttuessa hän meni sanattomaksi kunnes alkoi vakuuttelemaan että kyllä hän varmasti matkustaa. Kun vielä tiedustellessani hän ei edelleenkään ilmoittanut aikaa niin lopulta jouduin toteamaan ettei tuo minun maksuaikomukseni taida onnistua.
Eikös se joku kerjäläinen, joka kerjäsi kadulla rahaa ruokaan, ollut saanut joltakulta jonkun täytetyn sämpylän. Ei sitten syötävä suoraan kelvannut, vaan olisi pitänyt olla rahaa. Tuo kerjäläinen hermostui niin, että heitti sen sämpylän antajansa perään.
No, kaikkihan tietää, millä asialla nuo Suomeen tuodut kerjäläiset ovat. Ammattimaista toimintaa.
Varmasti näin tietyissä piireissä. Hehän ovat ihmiskaupan uhreja. Mutta on tässä se toinenkin puoli. Ottaisitko itse tuntemattomalta yhtään mitään suuhusi laitettavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut tällaisessa perheessä. Lahjaksi oli aina jotain perusjuttua, esim saippua, hammastahnaa, sukkia, alushousuja, ruokaa. Äiti laittoi noihin keräyksiin toiveeksi näitä. Ihan tarpeellista tietty ja kiitos. Mutta ihan oikeesti, kaverit saa lahjaksi jotain spessuu ja ite saippuaa ja alushousuja. Joskus olisi ollut kiva saada edes noista keräyslahjoista jotain "omaa mistä tykkään ja mitä haluan".
Onneksi joskus joku oli laittanu jotain extraa lisäksi, siitä tuli onnellinen olo ja kiitollisuus.
Ite nyt 19v ja olen ostanu pitkin vuotta noihin keräyksiin aleista sellasia mitä itse olisin lapsena ja varsinkin teininä saada. Muistakaa että se lapsi ja nuori on ihan tavallinen alaikäinen joka voi haluta muutakin kuin saippuaa ja talvitakin.
Av-mammuskan lapsethan on spesiaaleja ja normaaleja ja ilahtuvat suuresti hammastahnasta onnenpyörässä ja lahjapaketissa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömyys on maailman palkka. Jos ei lahjoitetut tavarat kiinnosta, niin pärjätköön ilman.
Jos on vaikka saippua ja leipä loppu, niin jos joku tulee ja lahjoittaa sen leivän ja saippuan, niin miksei se pulassa olevalle kelpaa, vaan pitäisi rahaa antaa, jolla käy sitten ostamassa saippuaa ja leipää? No, siinä on nyt se leipä ja saippua, josta hätä oli, ei niitä nyt voi tuosta noin vaan rahaksi muuttaa, kun ei se lahjoittaja mikään Jeesus ole, joka muuttelee milloin mitäkin. Mutta kun se raha menisi johonkin muuhun kuin leipään ja saippuaan. Siksi se on ongelma, kun on loppu leipä ja saippua ja sitten joku tuo rahan sijaan sen leivän ja saippuan.
Vertauksesi toimisi jos tosiaan se köyhä saisi sitä mitä tarvitsee ja mikä on loppu. Eli rahaa tai ruokaa. Ei villasukkia ja hammastahnoja. Harvemmin kenelläkään on hätätilannetta jossa juuri villasukat ja/tai hammastahna toisivat ratkaisevan avun.
En nyt puhunut yhtään mitään mistään villasukista ja hammastahnoista, vaan siitä ihmeellisestä tilanteesta, että kun on loppu leipä ja saippua eli ruoka ja hygieniatuotteet eikä ole rahaa ostaa niitä, niin sitten ei käy päinsä, että saa ne puuttuvat, vaan pitäisi saada rahaa, jotta voi käydä ne ostamassa. Miksi ihmeessä ne pitäisi päästä erikseen ostamaan, ettei käy, että saa ne ilmaiseksi? Miten niin ei ole muka problem solved sillä? No kun se raha menisi johonkin muuhun kuin ruokaan ja hygieniatuotteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun halvin hammasharja maksaa 0,50 eur ja iso hammastahna euron. Silloin kun ihmisellä on oikeasti pulaa vähän kaikesta, ei häntä oikeasti auta yhtään, jos hän saa ilmaiseksi vähän kalliimman hammasharjan ja jonkun erikoishammastahnan, mutta joutuu silti miettimään, miten raha riittää ruokaan.
Mutta jos hän saa hammashoitotuotteet ja viikon sapuskat ruoka-avun kassissa, niin kyllä se on iso apu ja säästö.
Jos minä normaalituloisena saan 50 sentin hammasharjan ja euron hammastahnan, minulle jää puolitoista euroa muuhun käyttöön. Miksi köyhälle ei käy samoin? 1,50 € riittää lähikaupassani kahteen jäähdytettyyn grillikanankoipeen tai kolmeen kiloon perunoita, tai moneen muuhun asiaan, mikä vain miellyttää. Miksei kelpaa?Miten tämä köyhä muuttaa sen hammastahnan siinä hetkessä euroksi ja 50 sentiksi ja ostaa sillä ruokaa? Se säästö tapahtuu vasta siinä vaiheessa kun edellinen hammastahna loppuu eikä tarvitse ostaa uutta. Sinne asti jos odottaa perunakilojen syömistä, niin ei varmaan tarvitse enää huolehtia mistään.
Mitä ruokaa sillä 1,50 eurolla, näillä nykyhinnoilla, ostetaan? Kuka sen hammasharjan ja tahnan ostaisi juuri nyt, kun tarve on polttaviin? Illalla on taas nälkä ja seuraavat hyffet, vtun pienet vieläpä, tulee sitten kuukauden päästä. On siinä saatana olemista.
Kyse ei ilmeisesti ole mistään tavallisesta hammasharjasta tai -tahnasta, vaan pahuuden talismaaneista, jotka muuttavat kaiken lähellä olevan ruoan tuhkaksi :0
Oikeasti, millä tavalla avunsaajan tilanne on huonompi, jos hän saa ruokaa ja hammasharjan, verrattuna siihen, että hän saisi vain ruokaa?Ilmeisesti joulupaketissa ei saisi olla sitä ruokaakaan vaan suklaata ja glögiä. Olkoon sitten nälkä ja hammasvälit plakissa, mutta jouluna ei oteta vastaan kuin Oikeanlaisia joululahjoja .
No ei edes niitä. Lahjakorttihan se olla pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömyys on maailman palkka. Jos ei lahjoitetut tavarat kiinnosta, niin pärjätköön ilman.
Jos on vaikka saippua ja leipä loppu, niin jos joku tulee ja lahjoittaa sen leivän ja saippuan, niin miksei se pulassa olevalle kelpaa, vaan pitäisi rahaa antaa, jolla käy sitten ostamassa saippuaa ja leipää? No, siinä on nyt se leipä ja saippua, josta hätä oli, ei niitä nyt voi tuosta noin vaan rahaksi muuttaa, kun ei se lahjoittaja mikään Jeesus ole, joka muuttelee milloin mitäkin. Mutta kun se raha menisi johonkin muuhun kuin leipään ja saippuaan. Siksi se on ongelma, kun on loppu leipä ja saippua ja sitten joku tuo rahan sijaan sen leivän ja saippuan.
Vertauksesi toimisi jos tosiaan se köyhä saisi sitä mitä tarvitsee ja mikä on loppu. Eli rahaa tai ruokaa. Ei villasukkia ja hammastahnoja. Harvemmin kenelläkään on hätätilannetta jossa juuri villasukat ja/tai hammastahna toisivat ratkaisevan avun.
En nyt puhunut yhtään mitään mistään villasukista ja hammastahnoista, vaan siitä ihmeellisestä tilanteesta, että kun on loppu leipä ja saippua eli ruoka ja hygieniatuotteet eikä ole rahaa ostaa niitä, niin sitten ei käy päinsä, että saa ne puuttuvat, vaan pitäisi saada rahaa, jotta voi käydä ne ostamassa. Miksi ihmeessä ne pitäisi päästä erikseen ostamaan, ettei käy, että saa ne ilmaiseksi? Miten niin ei ole muka problem solved sillä? No kun se raha menisi johonkin muuhun kuin ruokaan ja hygieniatuotteisiin.
Mistä tämä henkilö saa ne puuttuvat siinä kohtaa siis? Lahjakortissa se raha on siellä vielä ensi viikollakin, kun sä haluat sen jonkin asian. Mikä ongelma sulle on siinä, että köyhä haluaa itse käydä kaupassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmaan logistiikka maksaa sen verran, että lahjakortti on parempi myös toimijan kautta. Ei vähävaraiset ole mitään lemmikkejä, joilla häntä alkaa heilua kun saavat ylijäämäkamaa.
Teen töitä vapaaehtoisena näiden lahjoitusten parissa. Logistiikka ei maksa juuri mitään. Tavaralahjoitukset otetaan vastaan paikallisen marketin aulassa ja viedään siitä suoraan lajittelupisteelle, jossa me vapaaehtoiset lajitellaan tavarat paperikasseihin. Asiakkaat hakevat kassit suoraan paikan päältä.
Onhan tämä aikamoinen duuni, versus että lähetetään sähköpostiin joku pdf. Lahjakortti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakortteja perustellaan sillä, ettei niillä voi ostaa alkoholia, tupakkaa yms. Niillä saa kuitenkin vaikka yh-äiti ostettua itselleen meikkejä ja jätettyä lapset ilman joululahjoja.
Toisekseen: osa kauppaa noita lahjakortteja. Myyvät esim. 50 euron lahjakortin 40 euron käteistä vastaan ja ostavat sillä käteisellä viinaa tai aineita.
Tämän vuoksi en itse anna yhtään ainutta lahjakorttia keräyksiin.
Tämä.
Mulle yksi työntekijä perusteli sitä sillä, että tekee hyvää asiakkaille, kun saavat itse opetella rahan käyttöä lahjakorttia käyttämällä. Oma kokemus on ollut, että monilla taloudelliset ongelmat johtuvat juuri siitä, ettei rahaa osata käyttää. Jos vaikka saavat 50 e, niin ostavat sillä marketista kaikkea "turhaa" ja kallista, vaikka tuo summa kannattaisi käyttää ruokakaapin järkevään täydentämiseen, ostaa ne shampoot, pyykinpesuaineet, vessapaperit jne.
Kiva, että saat päteä ja holhota. Nostaa varmaan itsetuntoa, kun koet ylemmyyttä.
Tarjottiinko sullekin selvää ruokaa kun pyysit rahaa ruokaan?
Muistuu tässä mieleen 70-luvulta (olin opintovelkainen ja vielä opiskelija) kun eräs nuorimies pyysi kadulla rahaa ruokaan. Lupasin ostaa hänelle aterian läheisessä ruokakuppilassa mikä toteutuikin. Syödessään hänelle tuli kuitenkin niin kova kaljan jano ettei voinut olla menemättä ostamaan omilla rahoillaan olutta (ateriaan kuului kyllä juomaakin, itse en ole koskaan ruokajuomaksi ostanut olutta, eikä silloin ollut vielä ainakaan yleisesti noita non-alcoholic).
— Kuinka ollakaan niin tuo on ollutkin ensimmäinen ja viimeinen tapaus tuonkaltaista avustamistani viimeisen reilun puolen vuosisadan aikana.
- Kerronpa tässä noilta ajoilta toisenkin tapauksen, yrityksen avustaa (olen kai jossain tästä kyllä jo aiemmin kertonut).
Eräs miekkonen pysäytti minut kadulla ja pyysi rahaa linja-automatkaa varten. Lupasin maksaa hänen matkansa, josta vaikutti ilahtuvan. Kun emme kuitenkaan olleet aivan linja-autoaseman lähellä niin tiedustelin kellonaikaa milloin hän aikoo matkustaa jotta tiedän milloin tulla maksamaan hänen matkansa. Hänen ilmeensä hieman muuttuessa hän meni sanattomaksi kunnes alkoi vakuuttelemaan että kyllä hän varmasti matkustaa. Kun vielä tiedustellessani hän ei edelleenkään ilmoittanut aikaa niin lopulta jouduin toteamaan ettei tuo minun maksuaikomukseni taida onnistua.
Eikös se joku kerjäläinen, joka kerjäsi kadulla rahaa ruokaan, ollut saanut joltakulta jonkun täytetyn sämpylän. Ei sitten syötävä suoraan kelvannut, vaan olisi pitänyt olla rahaa. Tuo kerjäläinen hermostui niin, että heitti sen sämpylän antajansa perään.
No, kaikkihan tietää, millä asialla nuo Suomeen tuodut kerjäläiset ovat. Ammattimaista toimintaa.
Varmasti näin tietyissä piireissä. Hehän ovat ihmiskaupan uhreja. Mutta on tässä se toinenkin puoli. Ottaisitko itse tuntemattomalta yhtään mitään suuhusi laitettavaksi?
Niin, jos asia nyt halutaan muotoilla siten, että se ruoan tarjoaminen on automaattisesti tarkoitus tappaa myrkyttämällä tuo avun tarvitsija tai saada hänet johonkin huumekoukkuun, että se on täysin pois suljettua että joku haluaa tarjota hyvää hyvyyttään nälkäiselle edes jotain syötävää ilman pahoja aikeita. Eihän sellainen ole kuinkaan mahdollista.
Tämmöisiä ovat suomalaiset 2020-luvulla.😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotelahjoituksissa on se hankaluus, että hyväntekeväisyysjärjestön pitäisi ottaa myös vastuu niiden välittämiensä tavaroiden vaatimustenmukaisuudesta, turvallisuudesta, soveltuvuudesta käyttötarkoitukseen yms. He eivät kuitenkaan voi tietää jos saadut tavarat on vaikkapa harmaatuontia eu:n ulkopuolelta, eivätkä täytä esimerkiksi kemikaaliturvallisuuslakeja, haitta-aineiden raja-arvoja yms
Siksi lahjakortti on helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömyys on maailman palkka. Jos ei lahjoitetut tavarat kiinnosta, niin pärjätköön ilman.
Jos on vaikka saippua ja leipä loppu, niin jos joku tulee ja lahjoittaa sen leivän ja saippuan, niin miksei se pulassa olevalle kelpaa, vaan pitäisi rahaa antaa, jolla käy sitten ostamassa saippuaa ja leipää? No, siinä on nyt se leipä ja saippua, josta hätä oli, ei niitä nyt voi tuosta noin vaan rahaksi muuttaa, kun ei se lahjoittaja mikään Jeesus ole, joka muuttelee milloin mitäkin. Mutta kun se raha menisi johonkin muuhun kuin leipään ja saippuaan. Siksi se on ongelma, kun on loppu leipä ja saippua ja sitten joku tuo rahan sijaan sen leivän ja saippuan.
Vertauksesi toimisi jos tosiaan se köyhä saisi sitä mitä tarvitsee ja mikä on loppu. Eli rahaa tai ruokaa. Ei villasukkia ja hammastahnoja. Harvemmin kenelläkään on hätätilannetta jossa juuri villasukat ja/tai hammastahna toisivat ratkaisevan avun.
En nyt puhunut yhtään mitään mistään villasukista ja hammastahnoista, vaan siitä ihmeellisestä tilanteesta, että kun on loppu leipä ja saippua eli ruoka ja hygieniatuotteet eikä ole rahaa ostaa niitä, niin sitten ei käy päinsä, että saa ne puuttuvat, vaan pitäisi saada rahaa, jotta voi käydä ne ostamassa. Miksi ihmeessä ne pitäisi päästä erikseen ostamaan, ettei käy, että saa ne ilmaiseksi? Miten niin ei ole muka problem solved sillä? No kun se raha menisi johonkin muuhun kuin ruokaan ja hygieniatuotteisiin.
Mistä tämä henkilö saa ne puuttuvat siinä kohtaa siis? Lahjakortissa se raha on siellä vielä ensi viikollakin, kun sä haluat sen jonkin asian. Mikä ongelma sulle on siinä, että köyhä haluaa itse käydä kaupassa?
Tottakai se hammastahnan ja ruoan antaja on just silloin siinä kun tarve on 😂 Ja köyhän pitää suostua siihen, että sen hammastahnan saa nyt toisen määrittämänä, pyhäinhäväistys on, jos sen hammastahnan haluaisi ostaa seuraavalla viikolla ihan itse.
Mä alan antamaan nälkäiselle hammastahnaa kuulkaa, oppii keräämään pahan päivän varalle tahnaa. Se lämmittää kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakortteja perustellaan sillä, ettei niillä voi ostaa alkoholia, tupakkaa yms. Niillä saa kuitenkin vaikka yh-äiti ostettua itselleen meikkejä ja jätettyä lapset ilman joululahjoja.
Toisekseen: osa kauppaa noita lahjakortteja. Myyvät esim. 50 euron lahjakortin 40 euron käteistä vastaan ja ostavat sillä käteisellä viinaa tai aineita.
Tämän vuoksi en itse anna yhtään ainutta lahjakorttia keräyksiin.
Tämä.
Mulle yksi työntekijä perusteli sitä sillä, että tekee hyvää asiakkaille, kun saavat itse opetella rahan käyttöä lahjakorttia käyttämällä. Oma kokemus on ollut, että monilla taloudelliset ongelmat johtuvat juuri siitä, ettei rahaa osata käyttää. Jos vaikka saavat 50 e, niin ostavat sillä marketista kaikkea "turhaa" ja kallista, vaikka tuo summa kannattaisi käyttää ruokakaapin järkevään täydentämiseen, ostaa ne shampoot, pyykinpesuaineet, vessapaperit jne.
Kiva, että saat päteä ja holhota. Nostaa varmaan itsetuntoa, kun koet ylemmyyttä.
Tarjottiinko sullekin selvää ruokaa kun pyysit rahaa ruokaan?
Muistuu tässä mieleen 70-luvulta (olin opintovelkainen ja vielä opiskelija) kun eräs nuorimies pyysi kadulla rahaa ruokaan. Lupasin ostaa hänelle aterian läheisessä ruokakuppilassa mikä toteutuikin. Syödessään hänelle tuli kuitenkin niin kova kaljan jano ettei voinut olla menemättä ostamaan omilla rahoillaan olutta (ateriaan kuului kyllä juomaakin, itse en ole koskaan ruokajuomaksi ostanut olutta, eikä silloin ollut vielä ainakaan yleisesti noita non-alcoholic).
— Kuinka ollakaan niin tuo on ollutkin ensimmäinen ja viimeinen tapaus tuonkaltaista avustamistani viimeisen reilun puolen vuosisadan aikana.
- Kerronpa tässä noilta ajoilta toisenkin tapauksen, yrityksen avustaa (olen kai jossain tästä kyllä jo aiemmin kertonut).
Eräs miekkonen pysäytti minut kadulla ja pyysi rahaa linja-automatkaa varten. Lupasin maksaa hänen matkansa, josta vaikutti ilahtuvan. Kun emme kuitenkaan olleet aivan linja-autoaseman lähellä niin tiedustelin kellonaikaa milloin hän aikoo matkustaa jotta tiedän milloin tulla maksamaan hänen matkansa. Hänen ilmeensä hieman muuttuessa hän meni sanattomaksi kunnes alkoi vakuuttelemaan että kyllä hän varmasti matkustaa. Kun vielä tiedustellessani hän ei edelleenkään ilmoittanut aikaa niin lopulta jouduin toteamaan ettei tuo minun maksuaikomukseni taida onnistua.
Eikös se joku kerjäläinen, joka kerjäsi kadulla rahaa ruokaan, ollut saanut joltakulta jonkun täytetyn sämpylän. Ei sitten syötävä suoraan kelvannut, vaan olisi pitänyt olla rahaa. Tuo kerjäläinen hermostui niin, että heitti sen sämpylän antajansa perään.
No, kaikkihan tietää, millä asialla nuo Suomeen tuodut kerjäläiset ovat. Ammattimaista toimintaa.
Varmasti näin tietyissä piireissä. Hehän ovat ihmiskaupan uhreja. Mutta on tässä se toinenkin puoli. Ottaisitko itse tuntemattomalta yhtään mitään suuhusi laitettavaksi?
Niin, jos asia nyt halutaan muotoilla siten, että se ruoan tarjoaminen on automaattisesti tarkoitus tappaa myrkyttämällä tuo avun tarvitsija tai saada hänet johonkin huumekoukkuun, että se on täysin pois suljettua että joku haluaa tarjota hyvää hyvyyttään nälkäiselle edes jotain syötävää ilman pahoja aikeita. Eihän sellainen ole kuinkaan mahdollista.
Tämmöisiä ovat suomalaiset 2020-luvulla.😃
Et ottaisi itsekään.
Kerran Espoossa tuli nuori mies pyytämään muutamaa euroa rahaa ruokaan.
Sanoin hälle että "vapinasta päätellen kaljaa sä tarttet etkä ruokaa", annoin vitosen ja toivotin hyvää jatkoa. Hänen päivänsä pelastui siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömyys on maailman palkka. Jos ei lahjoitetut tavarat kiinnosta, niin pärjätköön ilman.
Jos on vaikka saippua ja leipä loppu, niin jos joku tulee ja lahjoittaa sen leivän ja saippuan, niin miksei se pulassa olevalle kelpaa, vaan pitäisi rahaa antaa, jolla käy sitten ostamassa saippuaa ja leipää? No, siinä on nyt se leipä ja saippua, josta hätä oli, ei niitä nyt voi tuosta noin vaan rahaksi muuttaa, kun ei se lahjoittaja mikään Jeesus ole, joka muuttelee milloin mitäkin. Mutta kun se raha menisi johonkin muuhun kuin leipään ja saippuaan. Siksi se on ongelma, kun on loppu leipä ja saippua ja sitten joku tuo rahan sijaan sen leivän ja saippuan.
Vertauksesi toimisi jos tosiaan se köyhä saisi sitä mitä tarvitsee ja mikä on loppu. Eli rahaa tai ruokaa. Ei villasukkia ja hammastahnoja. Harvemmin kenelläkään on hätätilannetta jossa juuri villasukat ja/tai hammastahna toisivat ratkaisevan avun.
En nyt puhunut yhtään mitään mistään villasukista ja hammastahnoista, vaan siitä ihmeellisestä tilanteesta, että kun on loppu leipä ja saippua eli ruoka ja hygieniatuotteet eikä ole rahaa ostaa niitä, niin sitten ei käy päinsä, että saa ne puuttuvat, vaan pitäisi saada rahaa, jotta voi käydä ne ostamassa. Miksi ihmeessä ne pitäisi päästä erikseen ostamaan, ettei käy, että saa ne ilmaiseksi? Miten niin ei ole muka problem solved sillä? No kun se raha menisi johonkin muuhun kuin ruokaan ja hygieniatuotteisiin.
Mistä tämä henkilö saa ne puuttuvat siinä kohtaa siis? Lahjakortissa se raha on siellä vielä ensi viikollakin, kun sä haluat sen jonkin asian. Mikä ongelma sulle on siinä, että köyhä haluaa itse käydä kaupassa?
Ei ole yhtään mikään ongelma! Älä viitsi vääristellä asiaa. Kun se henkilö saisi siinä kohtaa ne puuttuvat. Tämä menee nyt niin että huh huh. En jaksa enempää vääntää ratakiskosta tätä asiaa. Elämässä on muutakin.
Huh huh sen seitsemäntoista kertaa ja vielä toiset seitsemäntoista kertaa huh huh. Juuri kun on luullut kaiken nähneensä, niin eikö perkele jostain paukkaa eteen jotain...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakortteja perustellaan sillä, ettei niillä voi ostaa alkoholia, tupakkaa yms. Niillä saa kuitenkin vaikka yh-äiti ostettua itselleen meikkejä ja jätettyä lapset ilman joululahjoja.
Toisekseen: osa kauppaa noita lahjakortteja. Myyvät esim. 50 euron lahjakortin 40 euron käteistä vastaan ja ostavat sillä käteisellä viinaa tai aineita.
Tämän vuoksi en itse anna yhtään ainutta lahjakorttia keräyksiin.
Tämä.
Mulle yksi työntekijä perusteli sitä sillä, että tekee hyvää asiakkaille, kun saavat itse opetella rahan käyttöä lahjakorttia käyttämällä. Oma kokemus on ollut, että monilla taloudelliset ongelmat johtuvat juuri siitä, ettei rahaa osata käyttää. Jos vaikka saavat 50 e, niin ostavat sillä marketista kaikkea "turhaa" ja kallista, vaikka tuo summa kannattaisi käyttää ruokakaapin järkevään täydentämiseen, ostaa ne shampoot, pyykinpesuaineet, vessapaperit jne.
Kiva, että saat päteä ja holhota. Nostaa varmaan itsetuntoa, kun koet ylemmyyttä.
Tarjottiinko sullekin selvää ruokaa kun pyysit rahaa ruokaan?
Muistuu tässä mieleen 70-luvulta (olin opintovelkainen ja vielä opiskelija) kun eräs nuorimies pyysi kadulla rahaa ruokaan. Lupasin ostaa hänelle aterian läheisessä ruokakuppilassa mikä toteutuikin. Syödessään hänelle tuli kuitenkin niin kova kaljan jano ettei voinut olla menemättä ostamaan omilla rahoillaan olutta (ateriaan kuului kyllä juomaakin, itse en ole koskaan ruokajuomaksi ostanut olutta, eikä silloin ollut vielä ainakaan yleisesti noita non-alcoholic).
— Kuinka ollakaan niin tuo on ollutkin ensimmäinen ja viimeinen tapaus tuonkaltaista avustamistani viimeisen reilun puolen vuosisadan aikana.
- Kerronpa tässä noilta ajoilta toisenkin tapauksen, yrityksen avustaa (olen kai jossain tästä kyllä jo aiemmin kertonut).
Eräs miekkonen pysäytti minut kadulla ja pyysi rahaa linja-automatkaa varten. Lupasin maksaa hänen matkansa, josta vaikutti ilahtuvan. Kun emme kuitenkaan olleet aivan linja-autoaseman lähellä niin tiedustelin kellonaikaa milloin hän aikoo matkustaa jotta tiedän milloin tulla maksamaan hänen matkansa. Hänen ilmeensä hieman muuttuessa hän meni sanattomaksi kunnes alkoi vakuuttelemaan että kyllä hän varmasti matkustaa. Kun vielä tiedustellessani hän ei edelleenkään ilmoittanut aikaa niin lopulta jouduin toteamaan ettei tuo minun maksuaikomukseni taida onnistua.
Eikös se joku kerjäläinen, joka kerjäsi kadulla rahaa ruokaan, ollut saanut joltakulta jonkun täytetyn sämpylän. Ei sitten syötävä suoraan kelvannut, vaan olisi pitänyt olla rahaa. Tuo kerjäläinen hermostui niin, että heitti sen sämpylän antajansa perään.
No, kaikkihan tietää, millä asialla nuo Suomeen tuodut kerjäläiset ovat. Ammattimaista toimintaa.
Varmasti näin tietyissä piireissä. Hehän ovat ihmiskaupan uhreja. Mutta on tässä se toinenkin puoli. Ottaisitko itse tuntemattomalta yhtään mitään suuhusi laitettavaksi?
Niin, jos asia nyt halutaan muotoilla siten, että se ruoan tarjoaminen on automaattisesti tarkoitus tappaa myrkyttämällä tuo avun tarvitsija tai saada hänet johonkin huumekoukkuun, että se on täysin pois suljettua että joku haluaa tarjota hyvää hyvyyttään nälkäiselle edes jotain syötävää ilman pahoja aikeita. Eihän sellainen ole kuinkaan mahdollista.
Tämmöisiä ovat suomalaiset 2020-luvulla.😃
Et vissiin ihan hetkeen ole ihmisten kanssa ollut tekemisissä kun vähättelet asiaa. Miksi sä et voi antaa sitä rahaa, jos sun tarkoitus on hyvä? Miksi sun pitää laittaa toinen asemaan, jossa hän joutuu miettimään aikeitasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömyys on maailman palkka. Jos ei lahjoitetut tavarat kiinnosta, niin pärjätköön ilman.
Jos on vaikka saippua ja leipä loppu, niin jos joku tulee ja lahjoittaa sen leivän ja saippuan, niin miksei se pulassa olevalle kelpaa, vaan pitäisi rahaa antaa, jolla käy sitten ostamassa saippuaa ja leipää? No, siinä on nyt se leipä ja saippua, josta hätä oli, ei niitä nyt voi tuosta noin vaan rahaksi muuttaa, kun ei se lahjoittaja mikään Jeesus ole, joka muuttelee milloin mitäkin. Mutta kun se raha menisi johonkin muuhun kuin leipään ja saippuaan. Siksi se on ongelma, kun on loppu leipä ja saippua ja sitten joku tuo rahan sijaan sen leivän ja saippuan.
Vertauksesi toimisi jos tosiaan se köyhä saisi sitä mitä tarvitsee ja mikä on loppu. Eli rahaa tai ruokaa. Ei villasukkia ja hammastahnoja. Harvemmin kenelläkään on hätätilannetta jossa juuri villasukat ja/tai hammastahna toisivat ratkaisevan avun.
En nyt puhunut yhtään mitään mistään villasukista ja hammastahnoista, vaan siitä ihmeellisestä tilanteesta, että kun on loppu leipä ja saippua eli ruoka ja hygieniatuotteet eikä ole rahaa ostaa niitä, niin sitten ei käy päinsä, että saa ne puuttuvat, vaan pitäisi saada rahaa, jotta voi käydä ne ostamassa. Miksi ihmeessä ne pitäisi päästä erikseen ostamaan, ettei käy, että saa ne ilmaiseksi? Miten niin ei ole muka problem solved sillä? No kun se raha menisi johonkin muuhun kuin ruokaan ja hygieniatuotteisiin.
Mistä tämä henkilö saa ne puuttuvat siinä kohtaa siis? Lahjakortissa se raha on siellä vielä ensi viikollakin, kun sä haluat sen jonkin asian. Mikä ongelma sulle on siinä, että köyhä haluaa itse käydä kaupassa?
Ei ole yhtään mikään ongelma! Älä viitsi vääristellä asiaa. Kun se henkilö saisi siinä kohtaa ne puuttuvat. Tämä menee nyt niin että huh huh. En jaksa enempää vääntää ratakiskosta tätä asiaa. Elämässä on muutakin.
Huh huh sen seitsemäntoista kertaa ja vielä toiset seitsemäntoista kertaa huh huh. Juuri kun on luullut kaiken nähneensä, niin eikö perkele jostain paukkaa eteen jotain...
Mistä se ne puuttuvat saisi siis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakortteja perustellaan sillä, ettei niillä voi ostaa alkoholia, tupakkaa yms. Niillä saa kuitenkin vaikka yh-äiti ostettua itselleen meikkejä ja jätettyä lapset ilman joululahjoja.
Toisekseen: osa kauppaa noita lahjakortteja. Myyvät esim. 50 euron lahjakortin 40 euron käteistä vastaan ja ostavat sillä käteisellä viinaa tai aineita.
Tämän vuoksi en itse anna yhtään ainutta lahjakorttia keräyksiin.
Tämä.
Mulle yksi työntekijä perusteli sitä sillä, että tekee hyvää asiakkaille, kun saavat itse opetella rahan käyttöä lahjakorttia käyttämällä. Oma kokemus on ollut, että monilla taloudelliset ongelmat johtuvat juuri siitä, ettei rahaa osata käyttää. Jos vaikka saavat 50 e, niin ostavat sillä marketista kaikkea "turhaa" ja kallista, vaikka tuo summa kannattaisi käyttää ruokakaapin järkevään täydentämiseen, ostaa ne shampoot, pyykinpesuaineet, vessapaperit jne.
Kiva, että saat päteä ja holhota. Nostaa varmaan itsetuntoa, kun koet ylemmyyttä.
Tarjottiinko sullekin selvää ruokaa kun pyysit rahaa ruokaan?
Muistuu tässä mieleen 70-luvulta (olin opintovelkainen ja vielä opiskelija) kun eräs nuorimies pyysi kadulla rahaa ruokaan. Lupasin ostaa hänelle aterian läheisessä ruokakuppilassa mikä toteutuikin. Syödessään hänelle tuli kuitenkin niin kova kaljan jano ettei voinut olla menemättä ostamaan omilla rahoillaan olutta (ateriaan kuului kyllä juomaakin, itse en ole koskaan ruokajuomaksi ostanut olutta, eikä silloin ollut vielä ainakaan yleisesti noita non-alcoholic).
— Kuinka ollakaan niin tuo on ollutkin ensimmäinen ja viimeinen tapaus tuonkaltaista avustamistani viimeisen reilun puolen vuosisadan aikana.
- Kerronpa tässä noilta ajoilta toisenkin tapauksen, yrityksen avustaa (olen kai jossain tästä kyllä jo aiemmin kertonut).
Eräs miekkonen pysäytti minut kadulla ja pyysi rahaa linja-automatkaa varten. Lupasin maksaa hänen matkansa, josta vaikutti ilahtuvan. Kun emme kuitenkaan olleet aivan linja-autoaseman lähellä niin tiedustelin kellonaikaa milloin hän aikoo matkustaa jotta tiedän milloin tulla maksamaan hänen matkansa. Hänen ilmeensä hieman muuttuessa hän meni sanattomaksi kunnes alkoi vakuuttelemaan että kyllä hän varmasti matkustaa. Kun vielä tiedustellessani hän ei edelleenkään ilmoittanut aikaa niin lopulta jouduin toteamaan ettei tuo minun maksuaikomukseni taida onnistua.
Eikös se joku kerjäläinen, joka kerjäsi kadulla rahaa ruokaan, ollut saanut joltakulta jonkun täytetyn sämpylän. Ei sitten syötävä suoraan kelvannut, vaan olisi pitänyt olla rahaa. Tuo kerjäläinen hermostui niin, että heitti sen sämpylän antajansa perään.
No, kaikkihan tietää, millä asialla nuo Suomeen tuodut kerjäläiset ovat. Ammattimaista toimintaa.
Varmasti näin tietyissä piireissä. Hehän ovat ihmiskaupan uhreja. Mutta on tässä se toinenkin puoli. Ottaisitko itse tuntemattomalta yhtään mitään suuhusi laitettavaksi?
Niin, jos asia nyt halutaan muotoilla siten, että se ruoan tarjoaminen on automaattisesti tarkoitus tappaa myrkyttämällä tuo avun tarvitsija tai saada hänet johonkin huumekoukkuun, että se on täysin pois suljettua että joku haluaa tarjota hyvää hyvyyttään nälkäiselle edes jotain syötävää ilman pahoja aikeita. Eihän sellainen ole kuinkaan mahdollista.
Tämmöisiä ovat suomalaiset 2020-luvulla.😃
Et ottaisi itsekään.
No en, jos varmaksi tietäisin, että siinä on myrkkyä joka tappaisi tai mikä pahempaa, siinä on jotain huumetta, joka vie sitten mennessään. Mutta mikäli nälkäkuoleman partaalla jättäisi syömättä ruokaa, jossa ei ole mitään tappavaa ja tuhoavaa, niin menoahan se olisi siinäkin tapauksessa.😃
Olen kasvanut tällaisessa perheessä. Lahjaksi oli aina jotain perusjuttua, esim saippua, hammastahnaa, sukkia, alushousuja, ruokaa. Äiti laittoi noihin keräyksiin toiveeksi näitä. Ihan tarpeellista tietty ja kiitos. Mutta ihan oikeesti, kaverit saa lahjaksi jotain spessuu ja ite saippuaa ja alushousuja. Joskus olisi ollut kiva saada edes noista keräyslahjoista jotain "omaa mistä tykkään ja mitä haluan".
Onneksi joskus joku oli laittanu jotain extraa lisäksi, siitä tuli onnellinen olo ja kiitollisuus.
Ite nyt 19v ja olen ostanu pitkin vuotta noihin keräyksiin aleista sellasia mitä itse olisin lapsena ja varsinkin teininä saada. Muistakaa että se lapsi ja nuori on ihan tavallinen alaikäinen joka voi haluta muutakin kuin saippuaa ja talvitakin.