Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,
ettei lasta saa koskaan kieltää tai mitenkään rajoittaa?
En tajunnut, että tuo on sukupolvi-ilmiö, ennen kuin vanhempi viisas naapuri selitti minulle asian, kun ihmettelin, miksi eräiden nuorten vanhempien lapset rääkyy ja terrorisoi koko taloyhtiötä, eikä vanhemmat ole moksiskaan. Ilmiö on siis todellinen! Onko muut tähän törmänneet?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.
Niin? He ovat nimenomaan millenniaalien kasvattamia.
Milleniaalit saa keskimäärin muksut vanhoina joten aika paljon 15+ ikäsistä on edeltävän sukupolven kasvattamia. No... Toki. On niitä paljon Milleniaalienkin kasvattamina. Mutta yksi muutos heidän ympäristössään taitaa olla merkittävämmässä roolissa kuin pelkkä kasvatus
Tossa 2010--> Eteenpäin lähes jokaisen taskuun on ilmestynyt rajaton viihde ja "tieto"paketti. Joka on myrkkyä itse kunkin aivoille jos siihen jää koukkuun.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen millenniaali ja kasvatan parivuotiasta kuin ysärillä kasvatettiin minua, ainoa ero on ettei tukkapöllyjä ja luunappeja jaella. Ei se lapsi siitä mene rikki jos tulee kiukkuhuuto kiellettäessä.
Mitä rangaistuksia käytät tukkapöllyjen ja luunappien sijasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?
Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit.
Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista.
Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.
Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan.
Mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa?!
Kysymyksesi paljastaa hyvin sen, mistä on kyse. Kun joku on mustamaalattu ja känselöity, hänen kertomustaan asiasta ei tarvitse kuulla eikä siitä välittää. Hän on yksinkertaisesti paha ja poistettava.
Miksi et vastaa kysymykseen ja perustele että mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa? Etkö keksi mitään hyvää argumenttia??
Miksi minun pitäisi perustella itse keksimääsi väitettä? En ole sanonut, että vaikkapa sinun tai minun pitäisi päästä yhteisymmärrykseen Makwanin kanssa. Tuskin meistä kumpikaan häntä tuntee tai hänen kanssaan keskustelee. Revit tuon yhteisymmärrys-sanan toisesta yhteydestä ja itse liitit somelynkkaukseen, joka on vain analoginen esimerkki siitä yhteiskunnallisella tasolla, kun ei pyritä ymmärtämään asiaa vaan halutaan vain poistaa toinen osapuoli, jotta oma näkemys voisi pysyä entisellään.
"Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta."
Taidat itse käyttäytyä kuten kirjoitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.
Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?
Mun mielestä keskustelu ja positiivinen vahvistaminen ei sulje pois rankaisua. Jos Vilho-Elviira ja Siiri-Kustaa ei osaa käyttäytyä sovitulla tavalla, niin ne ei saa niitä kivoja juttuja, joita ne yleensä saa. Jos ei osaa käyttäytyä kaupassa, ei saa sitä namia, josta sovittiin etukäteen tai ei saa katsoa telkkaria illalla.
Mitä huutavat vanhemmat tekee, jos Vilho-Elviira ja Siiri-Kustaa ei tottele, vaikka miten huudetaan?
Jos huutaminen ei tehoa, lasta tukistetaan tai lyödään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju.
No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin.
Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.
Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.
No näytä mulle vanhempi, joka ei koskaan huuda lapsilleen, niin mä näytän sulle valehtelijan. En mäkään pidä huutamista kasvatusfilosofiana ja vältän lapsille huutamista, mutta kyllä mä silti huudan niille, kun hermo menee. Jutellaan se sitten läpi kaikkien rauhoituttua, että huutaminen ei ole kivaa, mutta joskus vanhemmiltakin menee hermo ja sitten huudetaan. Pyydetään anteeksi puolin ja toisin, ja yritetään toimia tulevaisuudessa paremmin.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?
Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit.
Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista.
Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.
Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan.
Mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa?!
Kysymyksesi paljastaa hyvin sen, mistä on kyse. Kun joku on mustamaalattu ja känselöity, hänen kertomustaan asiasta ei tarvitse kuulla eikä siitä välittää. Hän on yksinkertaisesti paha ja poistettava.
Miksi et vastaa kysymykseen ja perustele että mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa? Etkö keksi mitään hyvää argumenttia??
Miksi minun pitäisi perustella itse keksimääsi väitettä? En ole sanonut, että vaikkapa sinun tai minun pitäisi päästä yhteisymmärrykseen Makwanin kanssa. Tuskin meistä kumpikaan häntä tuntee tai hänen kanssaan keskustelee. Revit tuon yhteisymmärrys-sanan toisesta yhteydestä ja itse liitit somelynkkaukseen, joka on vain analoginen esimerkki siitä yhteiskunnallisella tasolla, kun ei pyritä ymmärtämään asiaa vaan halutaan vain poistaa toinen osapuoli, jotta oma näkemys voisi pysyä entisellään.
Millaista ymmärrystä siis pitäisi olla, että ei vaan pysyisi oma näkemys ennallaan, että aikuisen julkisuuden henkilön ei pidä ryhtyä intiimiin kirjeenvaihtoon 12-vuotiaan fanin kanssa?
Ja jos tiukasti haluaa pitää vaan kiinni näkemyksestään, että raiskaus on väärin, niin millaista ymmärrystä siihen kaivattaisiin, että ei vaan pitäisi jääräpäisesti kiinni siitä omasta näkemyksestään?
En jatka jankkaamista kanssasi. Näen jo tästä, että sinä et ainakaan pyri yhteisymmärrykseen, vaan yrität vain viedä asiaa koko ajan sivumpaan voidaksesi jatkaa jankkaamista. Tässä ketjussa puhuttiin lastenkasvatusideologiasta. Siihen liittyen uskon, että saatat olla tyypillinen tuollainen vanhempi, jolla on vain yksi totuus, se oma käsitys. En väitä varmaksi, mutta sellaisen vaikutelman viesteilläsi annat. Kiitos keskustelusta ja näkemiin.
Etuuksien poistaminen on suhteellisen korrekti keino yhä vielä näin vuonna 2026. Mutta eihän se aina auta. Ei varsinkaan pienillä joille rangaistuksen pitäisi tulla heti teon jälkeen jotta he hahmottavat asiayhteyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin vuosia päiväkodin vieressä ja nyt ala-asteen ja tämä rääkyvien hirviökersojen aikakausi alkoi siinä joskus päälle kymmenisen vuotta sitten. Ensin oli yksi kirkumalla ja rääkymällä kommunikoiva ja nyt kaikki ovat sellaisia.
Meidän pihassa sama. Ei se kiljuminen ole enää mitään iloista leikkikiljumista vaan aivan sairasta rääkymistä ja karjuntaa. Olen joskus miettinyt että pitäisikö tehdä lasu, noilla ei ole kyllä kaikki kunnossa kotona kun ei osata muuta kuin rääkyä. Mutta ehkä ovat kaikki jotain spesiaalilapsia joilla on diagnoosi. Ihan hirveää kuunneltavaa, yleensä pitää lähteä pois kotoa kokonaan kun ei vain kestä.
Kun lapsi ei tottele positiivisuutta niin nykyajan ratkaisuja siihen ovat lasut ja nepsytutkimuksiin vieminen. Enemmänk kuin joka viides lapsi onkin nykyään "nepsy".
Kyllä se menee niin, että silloin kuin se lapsi ei tottele sitä kuria, huutamista ja rangaistuksia, niin silloin tehdään ne nepsytutkimukset.
Se positiivisuus ja "nykyajan" meininkihän toimii meihin nepsyihin hyvin, siinä missä se huutaminen, rangaistukset ym. eivät lainkaan.
Vielä 2000-luvun alkupuolella lähes kaikille lapsille pidettiin kuria ja nepsyt olivat marginaali-ilmiö. Nepsyjen määrä räjähti käsiin vasta kurin poistumisen myötä.
Meitä on kyllä ollut aina. Minä olen autisti, joka on autistin lapsi ja autistin äiti. Ei meidän määrä ole räjähtänyt käsiin, aina me ollaan oltu olemassa. Meitä ei vaan ole tunnistettu. Monia on tietenkin pahoinpidelty lapsina, tapettukin.
Mua ei ikinä ois pystynyt kasvattamaan kurilla ja rangaistuksilla. Sääntöjä mut sen sijaan oli oikein helppo saada noudattamaan, kun kertoi, mistä ne säännöt johtuu. Ne kovan kurikasvatuksen alaiset kaverit olis taas aina olleet rikkomassa niitä sääntöjä, jos niiden vanhemmat ei olleet näkemässä. Mua sitten kiusattiin, kun en suostunut rikkomaan niitä sääntöjä koska olin itse sisäistänyt miksei niitä asioita saanut tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju.
No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin.
Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.
Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.
No näytä mulle vanhempi, joka ei koskaan huuda lapsilleen, niin mä näytän sulle valehtelijan. En mäkään pidä huutamista kasvatusfilosofiana ja vältän lapsille huutamista, mutta kyllä mä silti huudan niille, kun hermo menee. Jutellaan se sitten läpi kaikkien rauhoituttua, että huutaminen ei ole kivaa, mutta joskus vanhemmiltakin menee hermo ja sitten huudetaan. Pyydetään anteeksi puolin ja toisin, ja yritetään toimia tulevaisuudessa paremmin.
-eri
Anteeksi lapsi että pidin sinulle kuria. Tämä ei tule toistumaan. Äiti on todella pahoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti ihan käydä tarkistamassa, mitä tunnekasvatuksella tarkoitetaan.Vanhin lapseni syntyi 80-luvun lopulla ja kaksi nuorempaa 90-luvun alussa. Kyllä minä heitä tunnekasvatin ja niin teki moni muukin. Ihan vaistolla, ei sitä silloin tunnekasvatukseksi nimetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.
Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?
Mun mielestä keskustelu ja positiivinen vahvistaminen ei sulje pois rankaisua. Jos Vilho-Elviira ja Siiri-Kustaa ei osaa käyttäytyä sovitulla tavalla, niin ne ei saa niitä kivoja juttuja, joita ne yleensä saa. Jos ei osaa käyttäytyä kaupassa, ei saa sitä namia, josta sovittiin etukäteen tai ei saa katsoa telkkaria illalla.
Mitä huutavat vanhemmat tekee, jos Vilho-Elviira ja Siiri-Kustaa ei tottele, vaikka miten huudetaan?
Jos huutaminen ei tehoa, lasta tukistetaan tai lyödään.
Mitäs sitten tehdään, kun tukistaminen ja lyöminen ei tehoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju.
No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin.
Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.
Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.
No näytä mulle vanhempi, joka ei koskaan huuda lapsilleen, niin mä näytän sulle valehtelijan. En mäkään pidä huutamista kasvatusfilosofiana ja vältän lapsille huutamista, mutta kyllä mä silti huudan niille, kun hermo menee. Jutellaan se sitten läpi kaikkien rauhoituttua, että huutaminen ei ole kivaa, mutta joskus vanhemmiltakin menee hermo ja sitten huudetaan. Pyydetään anteeksi puolin ja toisin, ja yritetään toimia tulevaisuudessa paremmin.
-eri
Anteeksi lapsi että pidin sinulle kuria. Tämä ei tule toistumaan. Äiti on todella pahoillaan.
Huutaminen ei ole kurinpitoa. Huutaminen on huutajan oma tunnereaktio. Kurinpito ei vaadi huutamista.
Kyllä suurin osa jakelee auliisti kieltoja lapsilleen. Fyysistä kurittamista en käytä ja vältän huutamista. Välillä ohjataan fyysisesti toki, jos ei puhe toimi. Kivojen juttujen hyllyttäminen toimii rangaistuksena aivan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä saa komentaa, voivat vaikka pahoittaa mielensä 🥺
Niinpä. Pitää antaa ihmisten toteuttaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin vuosia päiväkodin vieressä ja nyt ala-asteen ja tämä rääkyvien hirviökersojen aikakausi alkoi siinä joskus päälle kymmenisen vuotta sitten. Ensin oli yksi kirkumalla ja rääkymällä kommunikoiva ja nyt kaikki ovat sellaisia.
Meidän pihassa sama. Ei se kiljuminen ole enää mitään iloista leikkikiljumista vaan aivan sairasta rääkymistä ja karjuntaa. Olen joskus miettinyt että pitäisikö tehdä lasu, noilla ei ole kyllä kaikki kunnossa kotona kun ei osata muuta kuin rääkyä. Mutta ehkä ovat kaikki jotain spesiaalilapsia joilla on diagnoosi. Ihan hirveää kuunneltavaa, yleensä pitää lähteä pois kotoa kokonaan kun ei vain kestä.
Kun lapsi ei tottele positiivisuutta niin nykyajan ratkaisuja siihen ovat lasut ja nepsytutkimuksiin vieminen. Enemmänk kuin joka viides lapsi onkin nykyään "nepsy".
Kyllä se menee niin, että silloin kuin se lapsi ei tottele sitä kuria, huutamista ja rangaistuksia, niin silloin tehdään ne nepsytutkimukset.
Se positiivisuus ja "nykyajan" meininkihän toimii meihin nepsyihin hyvin, siinä missä se huutaminen, rangaistukset ym. eivät lainkaan.
Vielä 2000-luvun alkupuolella lähes kaikille lapsille pidettiin kuria ja nepsyt olivat marginaali-ilmiö. Nepsyjen määrä räjähti käsiin vasta kurin poistumisen myötä.
Eiköhän ne Nepsyt ollu jo aiemminkin parissamme. Olen milleniaali itse. 90 luvun lopun ylä-asteella ainakin oli ihan selkeitä tapauksia omallakin luokallani.
Autismin ja ADHD:n kanssa painivia siis. Ja ystäväpiiriini on kuulunut myös +50v Asperger ja hänen aikuinen asperger poikansa. Kaikissa tapauksissa on kyse noista Nepsyistä
Nää luokkakaverit oli vaihtelevasti "hoidossa" Eli toinen sai nuorena lääkityksen joka tehos. Ja yksi taas lääkitsi itsensä hautaan omatoimisesti. Aika monen päihdeongelman taustalla on aina ollut nää neurokirjon haasteet. Joita sitten ihmiset on hoitaneet päihteillä... Ja päihdeongelmainen on pahimmillaan toki sellainen ihminen joka on helppo unohtaa ja kadottaa hänen koko olemassa olonsa. Se ei vaan tosiasiassa poista heitä mihinkään. Eiköhän meillä kaikilla oo joku Setä, Täti tms joka on tuonne kurimukseen päätynyt. Ja jos tarkemmin katsoisi syitä miksi niin on käynyt niin.... Se epätyypillisyys saattaisi löytyä monelta taustalta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen millenniaali ja kasvatan parivuotiasta kuin ysärillä kasvatettiin minua, ainoa ero on ettei tukkapöllyjä ja luunappeja jaella. Ei se lapsi siitä mene rikki jos tulee kiukkuhuuto kiellettäessä.
Mitä rangaistuksia käytät tukkapöllyjen ja luunappien sijasta?
En ole tuo kirjoittaja, mutta meillä ainakin jos lapsi ei auta omien lelujensa siivoamisessa(ikätasoisesti), niin ko.lelut lähtee kaappiin tai jos kiukuttelee kauppareissulla (näin on käynyt tasan kerran! Ja lapset 7v ja 5v), niin asiaa x ei osteta tai sitten ostokset hoidetaan huusi lapsi tai ei. Päiväkodista lähtiessä on kiukuteltu useinkin (varmaan väsymystä) ja silloin olen ensin yrittänyt selvittää mikä harmittaa ja jos ei kummene, niin se lapsi vaikka kannetaan ulos. Meillä mennään kävellen/pyörällä kotiin, niin itse jatkan matkaa ja kyllä se huutava lapsi lopulta on perässä tullut. Näissä tilanteissa kyllä kerron lapsille miksi toimin miten toimin ja se on jo erona omien vanhempieni tekemisiin. Kotona myös sitten keskustellaan asiasta ja lapsi jo silloin päässyt tunnemyrskystään ja osaa itsekin pyytää anteeksi tai kertoa miksi häntä harmitti.
Meillä ei ole koskaan saatu mitään kohtauksia esim.ravintoloissa tai muissa vastaavissa paikoissa, koska varmaan tietävät, että minä kannan heidät sieltä pihalle kesken kiva jutun.
En kuitenkaan halua olla sellainen vanhempi, jolle ei uskalleta kertoa mitään (itse en halua näin aikuisenakaan vielä kertoa mitään ikäviä asioita omille vanhemmilleni), joten tosi paljon keskustellaan ja jutellaan eri asioista ja aina jos olen suuttunut, niin sen suuttumuksen jälkeen selitän miksi niin kävi ja pyydän anteeksi, jos se oli ylimitoitettua tilanteeseen nähden. Lapset ainakin vielä puhuvat minulle kaikesta ja ovat tosi hyviä keskustelijoita ikäisekseen.
Toisaalta taas sitten ystävälläni on todella vilkas lapsi, joka esimerkiksi mölyää ravintoloissa ja juoksee kaupoissa yms "huonoa käytöstä", jota varmaan boomerit katsovat, että tuota ei ole kasvatettu ja kielletty. Ystäväni pitää koviakin rajoja ja ohjaa lastaan, mutta lapsi on tyyppiä toimi ensin ja ajattele vasta sitten. Miten muuten hän koskaan oppisi muuta kuin harjoittelemalla niitä tilanteita ja ko.paikoissa käymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.
Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?
Mun mielestä keskustelu ja positiivinen vahvistaminen ei sulje pois rankaisua. Jos Vilho-Elviira ja Siiri-Kustaa ei osaa käyttäytyä sovitulla tavalla, niin ne ei saa niitä kivoja juttuja, joita ne yleensä saa. Jos ei osaa käyttäytyä kaupassa, ei saa sitä namia, josta sovittiin etukäteen tai ei saa katsoa telkkaria illalla.
Mitä huutavat vanhemmat tekee, jos Vilho-Elviira ja Siiri-Kustaa ei tottele, vaikka miten huudetaan?
Jos huutaminen ei tehoa, lasta tukistetaan tai lyödään.
Mitäs sitten tehdään, kun tukistaminen ja lyöminen ei tehoa?
Hakataan niin kauan, että alkaa tehoamaan. Kun kasvatus ei perustu opettamiseen, vaan rankaisemiseen, ainoa tapa on koventaa rangaistuksia kerta kerralta.
Vierailija kirjoitti:
Etuuksien poistaminen on suhteellisen korrekti keino yhä vielä näin vuonna 2026. Mutta eihän se aina auta. Ei varsinkaan pienillä joille rangaistuksen pitäisi tulla heti teon jälkeen jotta he hahmottavat asiayhteyden.
Itse olen aina ollut lasten ja lapsiperheiden puolella ja sitä mieltä, että lapsilisiä ja muita perhe-etuuksia pitäisi korottaa, koska Suomeen tarvitaan lisää lapsia. Nyt kun sain maistaa omaa lääkettäni eli kokea mitä "lisää lapsia" tarkoittaa naapurustossa, en toivo enempää lapsia enkä kannata perhe-etuuksia. Ehkä sitten, jos osaisivat ottaa muutkin ihmiset huomioon, mutta kun eivät osaa ja ovat vielä tosi röyhkeitä, niin minua ei haittaa vaikka Suomi vanhenee, harmaantuu ja lopulta kuolisi sukupuuttoon.
"Jos ei osaa käyttäytyä kaupassa, ei saa sitä namia, josta sovittiin etukäteen tai ei saa katsoa telkkaria illalla."
Sinun kaltaiset vanhemmat eivät osaa kasvattaa ilman lahjontaa, kilpailua ja kiristystä koko ajan. Sen sijaan, että kauppaan mentäisiin vain ostoksille, jo etukäteen luodaan tilanne, josta tulee lapselle epäreilu, kiristyksen kohde. Jos lapsi on nätisti kaupassa, karkki voidaan ostaa siinä yllättäen ennen kassoja. Ei sitä tarvitse sopia etukäteen. Sinä vain haluat, että lapsesi on koko kaupassa käynnin ajan jännityksessä, saako karkkia vai ei, ja tuo jännitys voi sitten purkautua kiukkuna, jota ei olisi tullut muuten.
Oletko koskaan itse kiukustunut myyjälle tai muulle asiakaspalvelijalle ja sitten kassalla ottanut itsellesi herkuksi aiotun tuotteen pois ja ostanut vain maitoa ja leipää? Muistathan myös kieltää itseltäsi kivat asiat, jos olet huonolla tuulella?
Alue: Aihe vapaa
En ole tuo jolle vastasit mutta itselle tuli mieleen vähän liittyvä tapaus. Kerran jouduin kieltämään pihan lapsia ihan normaali äänellä kun olivat vaarallisissa puuhissa niin myöhemmin heidän isä tuli rähjäämään minulle että olen huutanut lapsille.