Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Musta jotkut vanhemmat vaan käyttää lapsia tekosyynä ja välikappaleena. Koska lapset niin meillä on oikeus jättää auto tähän tai tehdä näin vaikkei saisi ja kaikkihan ymmärtää että tämä ei koske meitä ja me voidaan toimia näin vaikka se muuten on kielletty.

Tunnekasvatustieteen tutkijat eivät osaa hahmottaa tosimaailman tilanteita. Kyse ei ole jonkun teorian paremmuudesta vaan siitä, että mikä toimii käytännössä kussakin arjen tilanteessa. Positiivisuudelle on oma paikkansa, mutta se ei toimi aina ja antaa väärässä tilanteesa käytettynä lapselle vääriä signaaleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.

Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan. 

Kyllä sen ihmisten halun päästä alistamaan toisia, joka sitten kohdistuu lapsiin, kun muitakaan ei saa, huomaa ihan ilmiselvästi. Siinä ei ole kyse lasten kasvattamisesta, vaan aikuisen omasta tarpeesta. 

Keltikangas-Järvinen ei tietenkään kehota alistamaan lapsia, mutta ne, joilla on tarve alistaa, käyttävät hänen juttujaan keppihevosena. 

Minun lapseni ei häiriökäyttäydy, eikä näin ollen myöskään järkyty siitä, että häntä käskettäis lopettamaan.

No, ehkä aika paljon kertoo, millaisia ihmisiä haluat viestissäsi puolustaa. Inhoan kyllä kaikkea somelynkkausta, ei siinä, mutta kaikista maailman esimerkeistä keksit nuo kaksi? Oikeasti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.

Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.

Totta kai tuollaisessa tilanteessa huudetaan, kun on vaarasta kyse. Juuri siihen se huutamatta tapahtuva lastenkasvatus perustuu, ettei joka asiaa ratkota huutamalla, niin silloin sillä huudolla on joku merkityskin ja oikeasti pysäyttää lapsen tuollaisessa tilanteessa. 

Ei kukaan täällä ole sellaista puoltanutkaan, että kaikki asiat ratkottaisiin huutamalla. Lähdit aika äärikäsityksestä liikkeelle. Mutta rajattomien lasten rajattomat vanhemmat lähtevät siitä, että lapselle huutaminen kerta kaikkiaan on rikos tilanteesta riippumatta. Sillä, mitä lapsi tekee, ei ole merkitystä asian suhteen. 

Mutta ei se ole rikos, vaikka nämä vanhemmat on sellaiseksi sen korottaneetkin. Kiihtyminen ja huutaminen on joissain tilanteissa inhimillistä ja ymmärrettävää, joskus jopa lapselle terveellistä kokea. Että hänen teoillaan on seuraukset.

Etköhän sinä nyt ihan itse maalaa äärikäsityksiä puhumalla yleistäen vanhemmista joiden mielestä lapselle huutaminen tilanteessa kuin tilanteessa on rikos. Itse en ole koskaan törmännyt tuollaiseen, muuta kuin täällä keskustelupalstalla ihmisten toimesta, jotka haluavat päästä haukkumaan nykyvanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuosia päiväkodin vieressä ja nyt ala-asteen ja tämä rääkyvien hirviökersojen aikakausi alkoi siinä joskus päälle kymmenisen vuotta sitten. Ensin oli yksi kirkumalla ja rääkymällä kommunikoiva ja nyt kaikki ovat sellaisia. 

Meidän pihassa sama. Ei se kiljuminen ole enää mitään iloista leikkikiljumista vaan aivan sairasta rääkymistä ja karjuntaa. Olen joskus miettinyt että pitäisikö tehdä lasu, noilla ei ole kyllä kaikki kunnossa kotona kun ei osata muuta kuin rääkyä. Mutta ehkä ovat kaikki jotain spesiaalilapsia joilla on diagnoosi. Ihan hirveää kuunneltavaa, yleensä pitää lähteä pois kotoa kokonaan kun ei vain kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuosia päiväkodin vieressä ja nyt ala-asteen ja tämä rääkyvien hirviökersojen aikakausi alkoi siinä joskus päälle kymmenisen vuotta sitten. Ensin oli yksi kirkumalla ja rääkymällä kommunikoiva ja nyt kaikki ovat sellaisia. 

Meidän pihassa sama. Ei se kiljuminen ole enää mitään iloista leikkikiljumista vaan aivan sairasta rääkymistä ja karjuntaa. Olen joskus miettinyt että pitäisikö tehdä lasu, noilla ei ole kyllä kaikki kunnossa kotona kun ei osata muuta kuin rääkyä. Mutta ehkä ovat kaikki jotain spesiaalilapsia joilla on diagnoosi. Ihan hirveää kuunneltavaa, yleensä pitää lähteä pois kotoa kokonaan kun ei vain kestä.

Oisko tässä kyse ihan vaan siitä, että lastenohjelmat on nykyään jatkuvaa huutamista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millenniaalit on itse kasvatettu kurilla eivätkä he halua jatkaa samaa omien lastensa kanssa. Nykyisin lapsia opetetaan eikä rangaista. Rangaistus ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan lyö ainoastaan kiilaa vanhemman ja lapsen välille. Lapsella ei ole luottamusta vanhempaan vaan hän on vanhemman pelolla alistama.

Fyysinen pakottaminen on myös ongelmallista lapsen kehollisuuden kehitykselle ja rikkoo lapsen fyysistä koskemattomuutta.

Ei tässä kukaan puhunut rankaisemisesta tai fyysisestä pakottamisesta vaan kieltämisestä ja rajoittamisesta. Itse tulin kerran kotiin niin rapun edessä oli isä lapsineen. Lapset repivät irti kukkaistutuksia ja isä katseli vierestä puuttumatta mitenkään. Kaiken lisäksi eivät edes asu meidän rapussa, mutta siinä piti kuitenkin hengailla eikä oman rapun edessä. Meidän rapussa ei asu kuin muutama lapseton ihminen, eli kavereitaankaan ei olleet odottamassa.

Nämä nykyvanhemmat eivät tunnu oikeastaan kasvattavan tai ohjaavan lapsiaan lainkaan, nämä mitä itse olen tässä lähellä nähnyt. Ainoan kasvatuksen ja ohjauksen saavat koulussa.

Olet nähnyt yhden isän toiminnan ja leimaat kaikki lapsiperheet sen perusteella.

En puhunut kaikista lapsiperheistä, vaan viestissä luki "nämä mitä itse olen tässä lähellä nähnyt". 

Ihan absurdeja satuja nämä väitteet vanhemmista, jotka ei kiellä mitään. Jokainen, jolla on lapsia, tietää ihan hyvin, ettei lasten kanssa pysty yksikääm vanhempi elämään kieltämättä mitään. Täysin typerää siis edes väittää sellaista. 

Eihän niitä saa komentaa, voivat vaikka pahoittaa mielensä 🥺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.

Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.

Ei nyt puhuta tietenkään tilanteista, joissa lapsen henki on vaarassa ja vanhempi siksi kiljaisee. 

Ja kyllä, totta kai huutaminen on inhimillistä, ja jokainen vanhempi sortuu siihen joskus. Sitten pyydetään lapselta anteeksi huutamista, ja sanotaan, että huutaminen on väärin.

Aivan eri asia on ajatella, että aikuisella on oikeus huutaa lapselle ja että se olisi muka kasvattamista. Ei ole. Se on vanhemman oma tunnereaktio. 

Sitä en tajua, mistä ihmeestä tulee sellainen kuvitelma, että lapsi käyttäytyisi kunnioittamattomasti tai rajattomasti toisten omaisuutta tai koskemattomuutta kohtaan, jos lapselle ei huudeta? 

En minä muista, että ois ikinä edes tullut vastaan tilannetta, että mun lapsille ois tullut mieleenkään rikkoa toisten omaisuutta tai koskemattomuutta. 

Sitä en tajua, mistä ihmeestä tulee sellainen kuvitelma, että lapsi käyttäytyisi kunnioittamattomasti tai rajattomasti toisten omaisuutta tai koskemattomuutta kohtaan, jos lapselle ei huudeta? 

Tuo on ihan oma päättelyketjusi kyllä. En ole sanonut, että huutamattomuudella sinänsä olisi yhteys lapsen rajattomaan käytökseen. Kytkös oli se, että nämä vanhemmat, jotka eivät lapsilleen opeta toisten kunnioittamista ja rajoja, pitävät lapselle huutamista rikoksena. Se vanhempien epärealistinen asenne aiheuttaa ongelman, ajatus siitä että lapsiin ei saa koskaan kohdistua mitään ikävää vaan se on rikos ja että lapsella on enemmän oikeuksia kuin muilla ihmisillä, ja jos oikeudet ovat ristiriidassa, aikuisella ei ole mitään oikeuksia ja lapsella on kaikki. Ongelma on ajatus lapsesta koskemattomana ja pyhänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuosia päiväkodin vieressä ja nyt ala-asteen ja tämä rääkyvien hirviökersojen aikakausi alkoi siinä joskus päälle kymmenisen vuotta sitten. Ensin oli yksi kirkumalla ja rääkymällä kommunikoiva ja nyt kaikki ovat sellaisia. 

Meidän pihassa sama. Ei se kiljuminen ole enää mitään iloista leikkikiljumista vaan aivan sairasta rääkymistä ja karjuntaa. Olen joskus miettinyt että pitäisikö tehdä lasu, noilla ei ole kyllä kaikki kunnossa kotona kun ei osata muuta kuin rääkyä. Mutta ehkä ovat kaikki jotain spesiaalilapsia joilla on diagnoosi. Ihan hirveää kuunneltavaa, yleensä pitää lähteä pois kotoa kokonaan kun ei vain kestä.

Kun lapsi ei tottele positiivisuutta niin nykyajan ratkaisuja siihen ovat lasut ja nepsytutkimuksiin vieminen. Enemmänk kuin joka viides lapsi onkin nykyään "nepsy".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.

Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan. 

Mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa?! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.

Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan. 

Kyllä sen ihmisten halun päästä alistamaan toisia, joka sitten kohdistuu lapsiin, kun muitakaan ei saa, huomaa ihan ilmiselvästi. Siinä ei ole kyse lasten kasvattamisesta, vaan aikuisen omasta tarpeesta. 

Keltikangas-Järvinen ei tietenkään kehota alistamaan lapsia, mutta ne, joilla on tarve alistaa, käyttävät hänen juttujaan keppihevosena. 

Minun lapseni ei häiriökäyttäydy, eikä näin ollen myöskään järkyty siitä, että häntä käskettäis lopettamaan.

No, ehkä aika paljon kertoo, millaisia ihmisiä haluat viestissäsi puolustaa. Inhoan kyllä kaikkea somelynkkausta, ei siinä, mutta kaikista maailman esimerkeistä keksit nuo kaksi? Oikeasti? 

Viimeisessä kappaleessa käytät ad hominemia. Teet päätelmän, että koska kiinnitän huomiota somelynkkausten kohtuuttomuuteen, haluan puolustaa Pyhimystä tai Makwania. Ja se muka kertoo minusta jotain ihmisenä, mikä vie arvon mielipiteiltäni. Ihan tyypillistä mammapalstasuorittamista taas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?

Eipä tuollaista tilannetta tule "päivästä toiseen", kun lapset on johdonmukaisesti kasvatettu ihan pienestä pitäen. Yksittäisten tilanteiden kohdalla ei-toivottu toiminta keskeytetään ja kun tilanne on rauhoittunut, se käydään lapsentasoisesti läpi.

Kyllä niitä vaan käytännössä tulee päivästä toiseen kun lapsi on oppinut että mistään ei tule rangaistusta. Ihan samalla lailla miten ylinopeuksien määrä räjähtää käsiin jos sakotus lopetetaan. Niin ja millä keskeytät toiminnan rikkomatta lapsen koskemattomuutta?

Ei meille vaan tule. Tieteellisesti tutkittuna ei ole kait vielä löytynyt sellaista lajia, joka oppisi asioita paremmin rangaistuksen kuin positiivisien kokemusten kautta. Ihmislapset eivät ole tässä poikkeus.

Lapsella on positiivinen kokemus siitä, että sääntöjä rikkomalla voi saavuttaa itselle paljon hyötyä koska sääntöjen rikkomisesta ei koskaan tule rangaistusta.

AP puhuu asiaa, ilmiö nähtävissä päivittäin

Ja pahenee vaan koska erityisen suosittu "tiettyjä kulttuuria" edustavien keskuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä yleistä

Onko tuo syytös vai varoitus. Tuossahan ap ehti vasta kyselemään asiasta, havaitsemansa ilmiön mahdollisesta yleisyydestä. 

Ei vaan yleistää kun jossain taloyhtiössä oli kurittomia lapsia niin yhtäkkiä koko sukupolven lapset ovat. Vapaakasvatuksesta puhuttu jo yli 50 vuotta. Jolloin kyseinen sukupolvi ei ollut vielä edes syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuosia päiväkodin vieressä ja nyt ala-asteen ja tämä rääkyvien hirviökersojen aikakausi alkoi siinä joskus päälle kymmenisen vuotta sitten. Ensin oli yksi kirkumalla ja rääkymällä kommunikoiva ja nyt kaikki ovat sellaisia. 

Meidän pihassa sama. Ei se kiljuminen ole enää mitään iloista leikkikiljumista vaan aivan sairasta rääkymistä ja karjuntaa. Olen joskus miettinyt että pitäisikö tehdä lasu, noilla ei ole kyllä kaikki kunnossa kotona kun ei osata muuta kuin rääkyä. Mutta ehkä ovat kaikki jotain spesiaalilapsia joilla on diagnoosi. Ihan hirveää kuunneltavaa, yleensä pitää lähteä pois kotoa kokonaan kun ei vain kestä.

Kun lapsi ei tottele positiivisuutta niin nykyajan ratkaisuja siihen ovat lasut ja nepsytutkimuksiin vieminen. Enemmänk kuin joka viides lapsi onkin nykyään "nepsy".

Kyllä se menee niin, että silloin kuin se lapsi ei tottele sitä kuria, huutamista ja rangaistuksia, niin silloin tehdään ne nepsytutkimukset. 

Se positiivisuus ja "nykyajan" meininkihän toimii meihin nepsyihin hyvin, siinä missä se huutaminen, rangaistukset ym. eivät lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.

Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan. 

Mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa?! 

Kysymyksesi paljastaa hyvin sen, mistä on kyse. Kun joku on mustamaalattu ja känselöity, hänen kertomustaan asiasta ei tarvitse kuulla eikä siitä välittää. Hän on yksinkertaisesti paha ja poistettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.

Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan. 

Kyllä sen ihmisten halun päästä alistamaan toisia, joka sitten kohdistuu lapsiin, kun muitakaan ei saa, huomaa ihan ilmiselvästi. Siinä ei ole kyse lasten kasvattamisesta, vaan aikuisen omasta tarpeesta. 

Keltikangas-Järvinen ei tietenkään kehota alistamaan lapsia, mutta ne, joilla on tarve alistaa, käyttävät hänen juttujaan keppihevosena. 

Minun lapseni ei häiriökäyttäydy, eikä näin ollen myöskään järkyty siitä, että häntä käskettäis lopettamaan.

No, ehkä aika paljon kertoo, millaisia ihmisiä haluat viestissäsi puolustaa. Inhoan kyllä kaikkea somelynkkausta, ei siinä, mutta kaikista maailman esimerkeistä keksit nuo kaksi? Oikeasti? 

Viimeisessä kappaleessa käytät ad hominemia. Teet päätelmän, että koska kiinnitän huomiota somelynkkausten kohtuuttomuuteen, haluan puolustaa Pyhimystä tai Makwania. Ja se muka kertoo minusta jotain ihmisenä, mikä vie arvon mielipiteiltäni. Ihan tyypillistä mammapalstasuorittamista taas. 

No selitä nyt miten groomaaja ja s rikoksista jatkuvasti syytettynä ollut liittyvät tähän keskusteluun? 

Vierailija kirjoitti:

Nostetaanpa vielä yöksi. Olen kiinnostunut kuulemaan muiden mielipiteitä tästä!

ap

Samanlaisia olivat milleniaalit itsekin lapsena, joten ehkä heillä tosiaan on tämä malli kotoa. Vuosituhannen vaihteessa kouluikäiset kakarat eivät enää käyttäytyneet lainkaan ja elivät pellossa ympäristöään terrorisoiden. Hei - nehän olivat milleniaaleja!