Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?

Mun mielestä keskustelu ja positiivinen vahvistaminen ei sulje pois rankaisua. Jos Vilho-Elviira ja Siiri-Kustaa ei osaa käyttäytyä sovitulla tavalla, niin ne ei saa niitä kivoja juttuja, joita ne yleensä saa. Jos ei osaa käyttäytyä kaupassa, ei saa sitä namia, josta sovittiin etukäteen tai ei saa katsoa telkkaria illalla.

Mitä huutavat vanhemmat tekee, jos Vilho-Elviira ja Siiri-Kustaa ei tottele, vaikka miten huudetaan?

Jos huutaminen ei tehoa, lasta tukistetaan tai lyödään.

Mitäs sitten tehdään, kun tukistaminen ja lyöminen ei tehoa? 

Hakataan niin kauan, että alkaa tehoamaan. Kun kasvatus ei perustu opettamiseen, vaan rankaisemiseen, ainoa tapa on koventaa rangaistuksia kerta kerralta.

Niin. Itsehän olin lapsena sellainen, että minua ei olisi voinut millään väkivallalla hallita. Sama omalla lapsella.  Meidän kaltaisia on varmaan ihan paljon tapettukin historian saatossa, niin kuin muitakin autistisia lapsia. 

joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee - 

ei ihminen ole muuttunut vuosisadoissa - vanhat opit ovat päteviä vieläkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Olen millenniaali ja saatan ylikuormittuneena huutaa lapselle. Välittömästi kadun sitä kyllä, pyydän anteeksi ja yritän levätä (annan lapsen isän hoitaa enemmän) jos olen liian stressaantunut toimiakseni oikein. Eiköhän lähes kaikki vanhemmat huuda lapsilleen joskus, mutta se ei ole kehittävä tapa ja tärkeintä on osata pyytää anteeksi sekä pyrkiä keventämään taakkaa niin ettei mene kuppi nurin. 

Vierailija kirjoitti:

joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee - 

ei ihminen ole muuttunut vuosisadoissa - vanhat opit ovat päteviä vieläkin

Uusi kasvatustieteen tutkimus on kumonnut vanhat opit. Nykyisin tiedetään että lapsi ei tarvitse kuria vaan lapsi tarvitsee hyvät tunnetaidot ja positiivisen luottamuksen vanhempaan ja muihin kasvattajiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Olen millenniaali ja saatan ylikuormittuneena huutaa lapselle. Välittömästi kadun sitä kyllä, pyydän anteeksi ja yritän levätä (annan lapsen isän hoitaa enemmän) jos olen liian stressaantunut toimiakseni oikein. Eiköhän lähes kaikki vanhemmat huuda lapsilleen joskus, mutta se ei ole kehittävä tapa ja tärkeintä on osata pyytää anteeksi sekä pyrkiä keventämään taakkaa niin ettei mene kuppi nurin. 

Tietenkin. Olisi aika yli-inhimillinen suoritus vanhempana, jos ei ikinä hermo menisi niin, että huutaa. Onkin ihan eri asia sortua joskus huutamaan ja sitten pyytää sitä anteeksi, kuin ajatella, että huutaminen on hyvä ja oikeutettu kasvatusmetodi. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos ei osaa käyttäytyä kaupassa, ei saa sitä namia, josta sovittiin etukäteen tai ei saa katsoa telkkaria illalla."

 

Sinun kaltaiset vanhemmat eivät osaa kasvattaa ilman lahjontaa, kilpailua ja kiristystä koko ajan. Sen sijaan, että kauppaan mentäisiin vain ostoksille, jo etukäteen luodaan tilanne, josta tulee lapselle epäreilu, kiristyksen kohde. Jos lapsi on nätisti kaupassa, karkki voidaan ostaa siinä yllättäen ennen kassoja. Ei sitä tarvitse sopia etukäteen. Sinä vain haluat, että lapsesi on koko kaupassa käynnin ajan jännityksessä, saako karkkia vai ei, ja tuo jännitys voi sitten purkautua kiukkuna, jota ei olisi tullut muuten. 

Oletko koskaan itse kiukustunut myyjälle tai muulle asiakaspalvelijalle ja sitten kassalla ottanut itsellesi herkuksi aiotun tuotteen pois ja ostanut vain maitoa ja leipää? Muistathan myös kieltää itseltäsi kivat asiat, jos olet huonolla tuulella?

Ei tämä ole mitään kiristystä tai lahjontaa. Tällä opetetaan syy-seuraussuhde. Kerron esimerkin: Olin pitkässä kauppajonossa lapseni kanssa ja hän alkoi käyttäytyä huonosti. Sanoin hänelle, että nyt ole kunnolla tai viedään jäätelö pois. Pelleily loppui kuin seinään. Takanani tullut pariskunta ihmetteli tätä ääneen ja sanoi, että ei tuollainen toimi heillä. Sanoin että kerran ollaan viety kassajonosta karkkipussi takaisin hyllyyn ja se riitti, lapsi ymmärsi että perseily ei kannata. Luulen että tuo takanani tullut pariskunta ei koskaan ollut toteuttanut sanomaansa, vaan lapsi oli saanut herkun tms. käytöksestään ja puheista huolimatta.

Ei ole. Täällä ei kakarat määrää.

t-milleniaali

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millenniaalit on itse kasvatettu kurilla eivätkä he halua jatkaa samaa omien lastensa kanssa. Nykyisin lapsia opetetaan eikä rangaista. Rangaistus ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan lyö ainoastaan kiilaa vanhemman ja lapsen välille. Lapsella ei ole luottamusta vanhempaan vaan hän on vanhemman pelolla alistama.

Fyysinen pakottaminen on myös ongelmallista lapsen kehollisuuden kehitykselle ja rikkoo lapsen fyysistä koskemattomuutta.

Ei tässä kukaan puhunut rankaisemisesta tai fyysisestä pakottamisesta vaan kieltämisestä ja rajoittamisesta. Itse tulin kerran kotiin niin rapun edessä oli isä lapsineen. Lapset repivät irti kukkaistutuksia ja isä katseli vierestä puuttumatta mitenkään. Kaiken lisäksi eivät edes asu meidän rapussa, mutta siinä piti kuitenkin hengailla eikä oman rapun edessä. Meidän rapussa ei asu kuin muutama lapseton ihminen, eli kavereitaankaan ei olleet odottamassa.

Nämä nykyvanhemmat eivät tunnu oikeastaan kasvattavan tai ohjaavan lapsiaan lainkaan, nämä mitä itse olen tässä lähellä nähnyt. Ainoan kasvatuksen ja ohjauksen saavat koulussa.

Jospa se isä oli aiemmin yrittänyt sanoittaa lapsia olemaan repimättä istutuksia mutta se ei ollut tehonnut eikä isä jaksanut enää yrittää sitä uudestaan.

Ei hyvää päivää.

Sitten kannetaan ne lapset pois sieltä kukkapuskasta. Parasta tämän jälkeen olisi istuttaa ne kukat lasten kanssa uudelleen. En tiedä kasvaisivatko, mutta noin niinkuin opetusmielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.

Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.

Huutaminen pitäisikin 'säästää' noihin vaaratilanteisiin, siis sellaiseen käytökseen joka on HETI saatava loppumaan. Silloin se tehoaa ja on ihan oikeutettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos ei osaa käyttäytyä kaupassa, ei saa sitä namia, josta sovittiin etukäteen tai ei saa katsoa telkkaria illalla."

 

Sinun kaltaiset vanhemmat eivät osaa kasvattaa ilman lahjontaa, kilpailua ja kiristystä koko ajan. Sen sijaan, että kauppaan mentäisiin vain ostoksille, jo etukäteen luodaan tilanne, josta tulee lapselle epäreilu, kiristyksen kohde. Jos lapsi on nätisti kaupassa, karkki voidaan ostaa siinä yllättäen ennen kassoja. Ei sitä tarvitse sopia etukäteen. Sinä vain haluat, että lapsesi on koko kaupassa käynnin ajan jännityksessä, saako karkkia vai ei, ja tuo jännitys voi sitten purkautua kiukkuna, jota ei olisi tullut muuten. 

Oletko koskaan itse kiukustunut myyjälle tai muulle asiakaspalvelijalle ja sitten kassalla ottanut itsellesi herkuksi aiotun tuotteen pois ja ostanut vain maitoa ja leipää? Muistathan myös kieltää itseltäsi kivat asiat, jos olet huonolla tuulella?

Ei tämä ole mitään kiristystä tai lahjontaa. Tällä opetetaan syy-seuraussuhde. Kerron esimerkin: Olin pitkässä kauppajonossa lapseni kanssa ja hän alkoi käyttäytyä huonosti. Sanoin hänelle, että nyt ole kunnolla tai viedään jäätelö pois. Pelleily loppui kuin seinään. Takanani tullut pariskunta ihmetteli tätä ääneen ja sanoi, että ei tuollainen toimi heillä. Sanoin että kerran ollaan viety kassajonosta karkkipussi takaisin hyllyyn ja se riitti, lapsi ymmärsi että perseily ei kannata. Luulen että tuo takanani tullut pariskunta ei koskaan ollut toteuttanut sanomaansa, vaan lapsi oli saanut herkun tms. käytöksestään ja puheista huolimatta.

Et osaa kasvattaa --> lapsesi perseilee. Katso peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuosia päiväkodin vieressä ja nyt ala-asteen ja tämä rääkyvien hirviökersojen aikakausi alkoi siinä joskus päälle kymmenisen vuotta sitten. Ensin oli yksi kirkumalla ja rääkymällä kommunikoiva ja nyt kaikki ovat sellaisia. 

Poikani,  vuorotyöläinen sanoo samaa. Asuu päiväkodin naapurissa.

Kysykin minulta jos itse saivat huutaa kurkkusuorana pihalla, kun olivat hoidossa, 90 luvulla.

Kyllä sen aikaset hoitsut komensi olemaan huutamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee - 

ei ihminen ole muuttunut vuosisadoissa - vanhat opit ovat päteviä vieläkin

Uusi kasvatustieteen tutkimus on kumonnut vanhat opit. Nykyisin tiedetään että lapsi ei tarvitse kuria vaan lapsi tarvitsee hyvät tunnetaidot ja positiivisen luottamuksen vanhempaan ja muihin kasvattajiin.

Sanahelinää. Totta kai tarvitaan kuria. Sen ei tarvitse olla armeijamaista, vihaista tai muuten törkeää. Mutta sen täytyy olla sitä että lapsi oppii että hänen täytyy tehdä myös asioita joita ei huvita tehdä. Neuvottelemalla tai lahjomalla lapsi saadaan tekemään sellaista, mitä hän haluaa tehdä. Pitää oppia myös tuo toinen puoli. Että millä tavalla sanoitat tämän asian ei poista sitä, että se on kuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?

9-vuotias arestiin jos haukkuu toisia. 5-vuotiaalle valjaat päälle kun mennään kaupungille. T: wanhan ajan kasvattaja jota totellaan

Jo 60-luvulla levisi ainakin teoriatasolla A.S. Neillin nk. Summerhill-kasvatusidea, jonka mukaan lasten pitää saada tehdä ihan mitä lystää, kunhan se ei vahingoita ketään. Saavat myös itse päättää, millä koulutunneilla käyvät, jos millään. Tämä oli demokraattista. - Samoihin aikoihin oli muuten liikkeellä psykologi R.D. Laingin romanttinen oppi, joka periaattessa julisti skitsofreenikot ja muut hulluiksi leimatut ainoiksi järkeviksi yksilöiksi. Ei ihme, jos koko vuosikymmen sujui hieman vinksahtaneissa merkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei saa kieltää ilmaisemasta vaikeitakaan tunteita.

Kuulostaa lähinnä siltä  että vanhemmat tekevät ihan kaikkensa, että lapsi olisi aina ainostaan hyvällä tuulella. Sehän ei normaalielämässä millään onnistu ja lapsen on hyvä oppia sietämään myös pettymyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee - 

ei ihminen ole muuttunut vuosisadoissa - vanhat opit ovat päteviä vieläkin

Uusi kasvatustieteen tutkimus on kumonnut vanhat opit. Nykyisin tiedetään että lapsi ei tarvitse kuria vaan lapsi tarvitsee hyvät tunnetaidot ja positiivisen luottamuksen vanhempaan ja muihin kasvattajiin.

Mitä vanhemmat tekevät kun tunnetaitoinen Herne-Maissi-Paprika riehuu ja hakkaa muita leikkikentällä olevia lapsia? Laittaa taustamelukuulokkeet päähänsä, jos ne eivät jo ole siellä? 

Vierailija kirjoitti:

Jo 60-luvulla levisi ainakin teoriatasolla A.S. Neillin nk. Summerhill-kasvatusidea, jonka mukaan lasten pitää saada tehdä ihan mitä lystää, kunhan se ei vahingoita ketään. Saavat myös itse päättää, millä koulutunneilla käyvät, jos millään. Tämä oli demokraattista. - Samoihin aikoihin oli muuten liikkeellä psykologi R.D. Laingin romanttinen oppi, joka periaattessa julisti skitsofreenikot ja muut hulluiksi leimatut ainoiksi järkeviksi yksilöiksi. Ei ihme, jos koko vuosikymmen sujui hieman vinksahtaneissa merkeissä.

Siihen aikaan teoria ihan eri kuin käytäntö koska ns. tutkittuun tietoon pohjautuvaa kasvatusta ei oltu vielä jalkautettu kasvatusalan kentälle.

Nykyään ei "saa" kasvatta lasta huutamalla. Lapsemme käy adhd tutkimuksissa ja käytös on sen mukaista. Puoliso korotti lapselle ääntään perheneuvolan aulassa. Seurauksena lasu jonku  neuvolatädin toimesta, joka oli ollut aulassa tapahtuneen sattuessa. Minä tassen sain noottia lapsen psykologilta, kun kielsin lasta vastaanotolla heiluttelemasta mukanansa tuomaansa keppiä, koska silmä voi puhjeta jos se osuu kasvoihin. Käyttämäni ilmaisu oli kuulemma liian raju 6 vuotiaan kuulla. 

Kyllä, tällaista tämä on. Te aiemmat sukupolvet olette saaneet kasvattaa lapsenne ilmapiirissä jossa ei tarvinut jatkuvasti pelätä viranomaisten sekaantumista asioihin. 

ADHD-diagnoosit ovat suosittuja koska diagnoosi antaa lapselle oikeuden käyttäytyä huonosti. ADHD-lapsi on aivokemiansa vanki eikä häntä saa pakottaa maskaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei saa kieltää ilmaisemasta vaikeitakaan tunteita.

Kuulostaa lähinnä siltä  että vanhemmat tekevät ihan kaikkensa, että lapsi olisi aina ainostaan hyvällä tuulella. Sehän ei normaalielämässä millään onnistu ja lapsen on hyvä oppia sietämään myös pettymyksiä. 

Tottakai vaikeat tunteet saa ilmaista! Jos harmittaa niin se on tunne ja sallittua. Jos sen jälkeen heitellään tavaroita tai lyödään, se on valittu toiminta mikä ei ole sallittua.

Hyväntuulinen lapsi on kaikkien toive, harvoin tämä onnistuu 100%.