Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Älä yleistä

Nostetaanpa vielä yöksi. Olen kiinnostunut kuulemaan muiden mielipiteitä tästä!

ap

hep

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Juuri näin. Sääli lapsia, kun eivät opi kaverivanhemmiltaan kunnolla rajoja ja saa pohjimmiltaan sitä turvaa, mitä ehkä tarvitsisivat.

Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.

Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.

Lapsi tarvitsee rakkautta ja RAJOJA. Jos yksikin puuttuu niin se traumatisoi ja pahasti!

Lasta ei saa kieltää ilmaisemasta vaikeitakaan tunteita.

Tämä on taas tätä boomereiden länkytystä. Yksi ystävä minulla on, joka pelkää traumatisoivansa lapsensa. Muut lukuisat perheet ovat ihan tavallisia, joissa kyllä kielletään ja rajoitetaan.

Ei se kasvatus ennenkään ole putkeen mennyt, kun tulos on tämä. Jonkin trauman te olette omalla kasvatuksellanne milleniaaleille aiheuttaneet.

Millenniaalit on itse kasvatettu kurilla eivätkä he halua jatkaa samaa omien lastensa kanssa. Nykyisin lapsia opetetaan eikä rangaista. Rangaistus ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan lyö ainoastaan kiilaa vanhemman ja lapsen välille. Lapsella ei ole luottamusta vanhempaan vaan hän on vanhemman pelolla alistama.

Fyysinen pakottaminen on myös ongelmallista lapsen kehollisuuden kehitykselle ja rikkoo lapsen fyysistä koskemattomuutta.

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Ei, mutta milleniaalinaisilla on yleistä ahneus ja lapsen vieraannuttaminen isästään. Onneksi tulee väestönvaihto.

Nykyään ei saa enää piestä lasta ja sekös Irmeliä suututtaa.

Olen millenniaali ja kasvatan parivuotiasta kuin ysärillä kasvatettiin minua, ainoa ero on ettei tukkapöllyjä ja luunappeja jaella. Ei se lapsi siitä mene rikki jos tulee kiukkuhuuto kiellettäessä. 

Millenniaaliäitinä kiellän lapsiani tekemästä jotain luvatonta useampia kertoja päivässä. Meillä ei oteta toisilta väkisin tavaroita, satuteta toisia tai muiden ihmisten omaisuutta, lähdetä pöydästä ennen kuin kaikki ovat syöneet, melskata iltaisin, kun naapurit menneet nukkumaan, katsota ruutua yli neljää tuntia viikossa jne. Huvittava ajatus, että jotkut vanhempien ikäpolvien kyökkipsykologit luulevat tietävänsä jotain kasvatustavoistani vain sillä perusteella, että olen syntynyt 90-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?

Vierailija kirjoitti:

Millenniaaliäitinä kiellän lapsiani tekemästä jotain luvatonta useampia kertoja päivässä. Meillä ei oteta toisilta väkisin tavaroita, satuteta toisia tai muiden ihmisten omaisuutta, lähdetä pöydästä ennen kuin kaikki ovat syöneet, melskata iltaisin, kun naapurit menneet nukkumaan, katsota ruutua yli neljää tuntia viikossa jne. Huvittava ajatus, että jotkut vanhempien ikäpolvien kyökkipsykologit luulevat tietävänsä jotain kasvatustavoistani vain sillä perusteella, että olen syntynyt 90-luvulla. 

Ydinmilleniaalit ovat syntyneet kasarilla ja 90-luvun alussa. 

Zilleniaalit ovat välisukupolvi ja Z-sukupolvi on syntynyt 1997 jälkeen.