Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.

Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.

Lapsesta tulee nuori aikuinen joka ei todellakaan saa tehdä yhteiskunnassa mitä ikinä mieleen tulee. Yhtäkkiä tuleekin rajoituksia ja vaatimuksia. Eivätkä vanhemmat ole mitenkään valmistaneet häntä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan absurdeja satuja nämä väitteet vanhemmista, jotka ei kiellä mitään. Jokainen, jolla on lapsia, tietää ihan hyvin, ettei lasten kanssa pysty yksikääm vanhempi elämään kieltämättä mitään. Täysin typerää siis edes väittää sellaista. 

Jep. Tämäkin aloitus on tehty ihan vain riidanhaastamiseksi. Outoa, että nämä "paremmat" sukupolvet ovat täynnä patoutunutta aggressiota, jota sitten täytyy päästä oksentamaan tänne keskustelupalstoille väkisin luodun vastakkainasettelun kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.

Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan. 

Mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa?! 

Kysymyksesi paljastaa hyvin sen, mistä on kyse. Kun joku on mustamaalattu ja känselöity, hänen kertomustaan asiasta ei tarvitse kuulla eikä siitä välittää. Hän on yksinkertaisesti paha ja poistettava.

Miksi et vastaa kysymykseen ja perustele että mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa? Etkö keksi mitään hyvää argumenttia??

Eikös Keltinkangas ole noista justiin todennut että tuollanen kasvatus ruokkii narsismia ja se on näkyvissä nyky ajassa kyllä,somessa ja jokapaikassa.

Olen milleniaali ja olen kyllä kasvattanut lapsiani ja kieltänyt heitä yms ja lapseni ovat tosi hyvin käyttäyviä ja empaattisia ja ihania. Mitä olen tehnyt eri tavalla kuin omat vanhempani, niin keskustellut enemmän lasteni kanssa ja tunnekasvattanut heitä ja ollut heille enemmän läsnä.

En tunne kyllä toisaalta ketään, kenen lapsia ei olisi kielletty tai rajattu tai jonka tekemisiin ei puututtaisi.

Tässä naapurustossa on huonosti käyttäytyviä lapsia ja se johtuu pitkälti siitä, että kasvavat tosi isoissa perheissä ja saavat pyöriä pihalla keskenään ilman kenenkään aikuisen valvontaa. Tämä ryhmässä opittu tyhmä käytös siirtyy myös päiväkotiin ja kouluun. Mutta näitä oli kyllä jo omassa lapsuudessanikin.

Olen syntynyt -85

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.

Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.

Näitä lumihiutaleita sitten näkee työpaikoilla. Yleensä antavat periksi ja lähtevät pois, kun pomo käskyttää, antaa negatiivista palautetta ja on joskus pahalla tuulella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.

Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.

Ei nyt puhuta tietenkään tilanteista, joissa lapsen henki on vaarassa ja vanhempi siksi kiljaisee. 

Ja kyllä, totta kai huutaminen on inhimillistä, ja jokainen vanhempi sortuu siihen joskus. Sitten pyydetään lapselta anteeksi huutamista, ja sanotaan, että huutaminen on väärin.

Aivan eri asia on ajatella, että aikuisella on oikeus huutaa lapselle ja että se olisi muka kasvattamista. Ei ole. Se on vanhemman oma tunnereaktio. 

Sitä en tajua, mistä ihmeestä tulee sellainen kuvitelma, että lapsi käyttäytyisi kunnioittamattomasti tai rajattomasti toisten omaisuutta tai koskemattomuutta kohtaan, jos lapselle ei huudeta? 

En minä muista, että ois ikinä edes tullut vastaan tilannetta, että mun lapsille ois tullut mieleenkään rikkoa toisten omaisuutta tai koskemattomuutta. 

Sitä en tajua, mistä ihmeestä tulee sellainen kuvitelma, että lapsi käyttäytyisi kunnioittamattomasti tai rajattomasti toisten omaisuutta tai koskemattomuutta kohtaan, jos lapselle ei huudeta? 

 

Tuo on ihan oma päättelyketjusi kyllä. En ole sanonut, että huutamattomuudella sinänsä olisi yhteys lapsen rajattomaan käytökseen. Kytkös oli se, että nämä vanhemmat, jotka eivät lapsilleen opeta toisten kunnioittamista ja rajoja, pitävät lapselle huutamista rikoksena. Se vanhempien epärealistinen asenne aiheuttaa ongelman, ajatus siitä että lapsiin ei saa koskaan kohdistua mitään ikävää vaan se on rikos ja että lapsella on enemmän oikeuksia kuin muilla ihmisillä, ja jos oikeudet ovat ristiriidassa, aikuisella ei ole mitään oikeuksia ja lapsella on kaikki. Ongelma on ajatus lapsesta koskemattomana ja pyhänä.

En muista, että mun ois pitänyt erikseen lapsilleni opettaa, että toisia ihmisiä tai näiden omaisuutta ei vahingoiteta. Ei niille ole ikinä tullut mieleenkään tehdä mitään sellaista. Niin sitä nyt tässä ihmettelen. 

Minä pidän kaikille ihmisille huutamista vääränä, ei koske pelkästään lapsia. Ei sillä huutamisella saavuteta yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuosia päiväkodin vieressä ja nyt ala-asteen ja tämä rääkyvien hirviökersojen aikakausi alkoi siinä joskus päälle kymmenisen vuotta sitten. Ensin oli yksi kirkumalla ja rääkymällä kommunikoiva ja nyt kaikki ovat sellaisia. 

Meidän pihassa sama. Ei se kiljuminen ole enää mitään iloista leikkikiljumista vaan aivan sairasta rääkymistä ja karjuntaa. Olen joskus miettinyt että pitäisikö tehdä lasu, noilla ei ole kyllä kaikki kunnossa kotona kun ei osata muuta kuin rääkyä. Mutta ehkä ovat kaikki jotain spesiaalilapsia joilla on diagnoosi. Ihan hirveää kuunneltavaa, yleensä pitää lähteä pois kotoa kokonaan kun ei vain kestä.

Kun lapsi ei tottele positiivisuutta niin nykyajan ratkaisuja siihen ovat lasut ja nepsytutkimuksiin vieminen. Enemmänk kuin joka viides lapsi onkin nykyään "nepsy".

Kyllä se menee niin, että silloin kuin se lapsi ei tottele sitä kuria, huutamista ja rangaistuksia, niin silloin tehdään ne nepsytutkimukset. 

Se positiivisuus ja "nykyajan" meininkihän toimii meihin nepsyihin hyvin, siinä missä se huutaminen, rangaistukset ym. eivät lainkaan. 

Vielä 2000-luvun alkupuolella lähes kaikille lapsille pidettiin kuria ja nepsyt olivat marginaali-ilmiö. Nepsyjen määrä räjähti käsiin vasta kurin poistumisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Niin? He ovat nimenomaan millenniaalien kasvattamia.

Ei ole. Ja kyllä sä sen tiedät.

Kyse on ilmeisesti tästä, kun heille on painotettu lapsen kuuntelua ja tunteiden sallimista. No se näyttää monesti vanhan liiton ihmiselle lepsuudelta ja huonolta vanhemmuudelta. 

Jota se onkin silloin, kun sen varjolla sallitaan lapsen perseillä ihan silloin kun kyse on lapsen uhmasta, laiskuudesta, pomottelusta ja vallankäytöstä. Ne on valitettavasti rakennettu ihmisyyteen jo pienestä pitäen, ja jos niitä ei osaa erottaa oikeasta ahdistuksesta ja pelosta yms. niin silloin vanhemmuudesta tulee tosi vaikeaa ja raskasta.

Nimimerkki testattu on.  Ja vaikeeta oli. Mutta kyllä se oma linja sieltä löytyy kun jaksaa olla johdonmukainen ja ei itse lähde mukaan lapsen kiukkuihin yms. 

Tavarapaljous on muuten yksi osa joka nykyään vaikeuttaa vanhemmuutta. Lasten huoneet on täynä kaikkea tilpehööriä jonka paikalleen laitto aina leikin jälkeen muodostuu aika monella hyvinkin haasteelliseksi. Eli homma levii niin konkreettisesti kuin henkisestikkin. Ja kun ympäristö on sekaisin, niin lapsi ja aikuinenkin on sekaisin ja levoton. Sellainen huolehtiminen ja arvostaminen pikkuasioita kohtaan. Oli ne sitten tavarat tai pöytätavat on tosi vaikeeta kun ympäristö on täynä hälyä. Tavaran tai melun muodossa.

Ennen oli siinä mielessä paremmin, että lapset ei keskeyttäneet vanhempiaan eikä heillä ollut kuin muutama lelu jotka pistettiin aina paikalleen leikin jälkeen. Nyt on vähän toisin.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.

Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan. 

Mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa?! 

Kysymyksesi paljastaa hyvin sen, mistä on kyse. Kun joku on mustamaalattu ja känselöity, hänen kertomustaan asiasta ei tarvitse kuulla eikä siitä välittää. Hän on yksinkertaisesti paha ja poistettava.

Miksi et vastaa kysymykseen ja perustele että mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa? Etkö keksi mitään hyvää argumenttia??

Miksi minun pitäisi perustella itse keksimääsi väitettä? En ole sanonut, että vaikkapa sinun tai minun pitäisi päästä yhteisymmärrykseen Makwanin kanssa. Tuskin meistä kumpikaan häntä tuntee tai hänen kanssaan keskustelee. Revit tuon yhteisymmärrys-sanan toisesta yhteydestä ja itse liitit somelynkkaukseen, joka on vain analoginen esimerkki siitä yhteiskunnallisella tasolla, kun ei pyritä ymmärtämään asiaa vaan halutaan vain poistaa toinen osapuoli, jotta oma näkemys voisi pysyä entisellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.

Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.

Lapsesta tulee nuori aikuinen joka ei todellakaan saa tehdä yhteiskunnassa mitä ikinä mieleen tulee. Yhtäkkiä tuleekin rajoituksia ja vaatimuksia. Eivätkä vanhemmat ole mitenkään valmistaneet häntä siihen.

En ymmärrä. Mulla oli lapsena aikaan nähden aivan harvinaisen vähän mitään rajoituksia ja vaatimuksia kotona. Mulla ei ikinä ollut minkäänlaisia vaikeuksia ymmärtää, että muualla on vaatimuksia ja rajoituksia, eikä mitään ongelmia asian kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.

Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.

Ei nyt puhuta tietenkään tilanteista, joissa lapsen henki on vaarassa ja vanhempi siksi kiljaisee. 

Ja kyllä, totta kai huutaminen on inhimillistä, ja jokainen vanhempi sortuu siihen joskus. Sitten pyydetään lapselta anteeksi huutamista, ja sanotaan, että huutaminen on väärin.

Aivan eri asia on ajatella, että aikuisella on oikeus huutaa lapselle ja että se olisi muka kasvattamista. Ei ole. Se on vanhemman oma tunnereaktio. 

Sitä en tajua, mistä ihmeestä tulee sellainen kuvitelma, että lapsi käyttäytyisi kunnioittamattomasti tai rajattomasti toisten omaisuutta tai koskemattomuutta kohtaan, jos lapselle ei huudeta? 

En minä muista, että ois ikinä edes tullut vastaan tilannetta, että mun lapsille ois tullut mieleenkään rikkoa toisten omaisuutta tai koskemattomuutta. 

Sitä en tajua, mistä ihmeestä tulee sellainen kuvitelma, että lapsi käyttäytyisi kunnioittamattomasti tai rajattomasti toisten omaisuutta tai koskemattomuutta kohtaan, jos lapselle ei huudeta? 

 

Tuo on ihan oma päättelyketjusi kyllä. En ole sanonut, että huutamattomuudella sinänsä olisi yhteys lapsen rajattomaan käytökseen. Kytkös oli se, että nämä vanhemmat, jotka eivät lapsilleen opeta toisten kunnioittamista ja rajoja, pitävät lapselle huutamista rikoksena. Se vanhempien epärealistinen asenne aiheuttaa ongelman, ajatus siitä että lapsiin ei saa koskaan kohdistua mitään ikävää vaan se on rikos ja että lapsella on enemmän oikeuksia kuin muilla ihmisillä, ja jos oikeudet ovat ristiriidassa, aikuisella ei ole mitään oikeuksia ja lapsella on kaikki. Ongelma on ajatus lapsesta koskemattomana ja pyhänä.

En muista, että mun ois pitänyt erikseen lapsilleni opettaa, että toisia ihmisiä tai näiden omaisuutta ei vahingoiteta. Ei niille ole ikinä tullut mieleenkään tehdä mitään sellaista. Niin sitä nyt tässä ihmettelen. 

Minä pidän kaikille ihmisille huutamista vääränä, ei koske pelkästään lapsia. Ei sillä huutamisella saavuteta yhtään mitään. 

En minäkään muista. Nuo esimerkit ovat toistuvasti sellaisia missä lapselle ei ole puhuttu tai opetettu mitään ja sitten yhtäkkiä 10-vuotiaana kaikki perusasiat aletaan opettamaan rääkymällä ja rankaisemalla. Jokainen voi päätellä kuinka aitoja nuokaan esimerkit sitten ovat.

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää

Miksi pitää huutaa? Onko työpaikassasikin samaa, että virheestä huudetaan?

Mä olen vanhempi milleniaali, jolla on pieni lapsi, ja tunnen useita kaltaisiani. Kukaan ei kasvata lastaan siten, ettei lasten mieltä saisi pahoittaa ja että kaiken pitäisi aina sujua lapsen tahdon mukaan. 

Milleniaalien vanhemmat ovat 1960-luvulla vapaan kasvatuksen saaneita lapsia ja milleniaalit kasvatettu samalla metodilla. Nyt milleniaalit kasvattavat omia lapsiaan samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.

Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan. 

Mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa?! 

Kysymyksesi paljastaa hyvin sen, mistä on kyse. Kun joku on mustamaalattu ja känselöity, hänen kertomustaan asiasta ei tarvitse kuulla eikä siitä välittää. Hän on yksinkertaisesti paha ja poistettava.

Miksi et vastaa kysymykseen ja perustele että mihin yhteisymmärrykseen pitäisi päästä Pyhimyksen tai Makwanin kanssa? Etkö keksi mitään hyvää argumenttia??

Miksi minun pitäisi perustella itse keksimääsi väitettä? En ole sanonut, että vaikkapa sinun tai minun pitäisi päästä yhteisymmärrykseen Makwanin kanssa. Tuskin meistä kumpikaan häntä tuntee tai hänen kanssaan keskustelee. Revit tuon yhteisymmärrys-sanan toisesta yhteydestä ja itse liitit somelynkkaukseen, joka on vain analoginen esimerkki siitä yhteiskunnallisella tasolla, kun ei pyritä ymmärtämään asiaa vaan halutaan vain poistaa toinen osapuoli, jotta oma näkemys voisi pysyä entisellään.

Millaista ymmärrystä siis pitäisi olla, että ei vaan pysyisi oma näkemys ennallaan, että aikuisen julkisuuden henkilön ei pidä ryhtyä intiimiin kirjeenvaihtoon 12-vuotiaan fanin kanssa? 

Ja jos tiukasti haluaa pitää vaan kiinni näkemyksestään, että raiskaus on väärin, niin millaista ymmärrystä siihen kaivattaisiin, että ei vaan pitäisi jääräpäisesti kiinni siitä omasta näkemyksestään? 

Vierailija kirjoitti:

Milleniaalien vanhemmat ovat 1960-luvulla vapaan kasvatuksen saaneita lapsia ja milleniaalit kasvatettu samalla metodilla. Nyt milleniaalit kasvattavat omia lapsiaan samalla tavalla. 

Et kai tosissaan kuvittele, että 60-luvun lapset Suomessa on saaneet jonkun vapaan kasvatuksen?!? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostetaanpa vielä yöksi. Olen kiinnostunut kuulemaan muiden mielipiteitä tästä!

ap

Samanlaisia olivat milleniaalit itsekin lapsena, joten ehkä heillä tosiaan on tämä malli kotoa. Vuosituhannen vaihteessa kouluikäiset kakarat eivät enää käyttäytyneet lainkaan ja elivät pellossa ympäristöään terrorisoiden. Hei - nehän olivat milleniaaleja! 

Millenniaalit olivat vuosituhannen vaihteessa teinejä tai aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?

Mun mielestä keskustelu ja positiivinen vahvistaminen ei sulje pois rankaisua. Jos Vilho-Elviira ja Siiri-Kustaa ei osaa käyttäytyä sovitulla tavalla, niin ne ei saa niitä kivoja juttuja, joita ne yleensä saa. Jos ei osaa käyttäytyä kaupassa, ei saa sitä namia, josta sovittiin etukäteen tai ei saa katsoa telkkaria illalla.

Mitä huutavat vanhemmat tekee, jos Vilho-Elviira ja Siiri-Kustaa ei tottele, vaikka miten huudetaan?