Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Vierailija kirjoitti:

Millenniaalit on itse kasvatettu kurilla eivätkä he halua jatkaa samaa omien lastensa kanssa. Nykyisin lapsia opetetaan eikä rangaista. Rangaistus ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan lyö ainoastaan kiilaa vanhemman ja lapsen välille. Lapsella ei ole luottamusta vanhempaan vaan hän on vanhemman pelolla alistama.

Fyysinen pakottaminen on myös ongelmallista lapsen kehollisuuden kehitykselle ja rikkoo lapsen fyysistä koskemattomuutta.

Ei tässä kukaan puhunut rankaisemisesta tai fyysisestä pakottamisesta vaan kieltämisestä ja rajoittamisesta. Itse tulin kerran kotiin niin rapun edessä oli isä lapsineen. Lapset repivät irti kukkaistutuksia ja isä katseli vierestä puuttumatta mitenkään. Kaiken lisäksi eivät edes asu meidän rapussa, mutta siinä piti kuitenkin hengailla eikä oman rapun edessä. Meidän rapussa ei asu kuin muutama lapseton ihminen, eli kavereitaankaan ei olleet odottamassa.

Nämä nykyvanhemmat eivät tunnu oikeastaan kasvattavan tai ohjaavan lapsiaan lainkaan, nämä mitä itse olen tässä lähellä nähnyt. Ainoan kasvatuksen ja ohjauksen saavat koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Pienenä historiamuistutuksena: ns vapaasta kasvatuksesta alettiin vaahdota 70-luvulla. Kovin moni sitä ei toteuttanut, mutta siitä huolimatta alkoi vanhemmilla ihmisillä mäkätys "vapaan kasvatuksen hedelmistä".

Eli ei mitään uutta tuossa ap:n mäkätyksessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millenniaalit on itse kasvatettu kurilla eivätkä he halua jatkaa samaa omien lastensa kanssa. Nykyisin lapsia opetetaan eikä rangaista. Rangaistus ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan lyö ainoastaan kiilaa vanhemman ja lapsen välille. Lapsella ei ole luottamusta vanhempaan vaan hän on vanhemman pelolla alistama.

Fyysinen pakottaminen on myös ongelmallista lapsen kehollisuuden kehitykselle ja rikkoo lapsen fyysistä koskemattomuutta.

Ei tässä kukaan puhunut rankaisemisesta tai fyysisestä pakottamisesta vaan kieltämisestä ja rajoittamisesta. Itse tulin kerran kotiin niin rapun edessä oli isä lapsineen. Lapset repivät irti kukkaistutuksia ja isä katseli vierestä puuttumatta mitenkään. Kaiken lisäksi eivät edes asu meidän rapussa, mutta siinä piti kuitenkin hengailla eikä oman rapun edessä. Meidän rapussa ei asu kuin muutama lapseton ihminen, eli kavereitaankaan ei olleet odottamassa.

Nämä nykyvanhemmat eivät tunnu oikeastaan kasvattavan tai ohjaavan lapsiaan lainkaan, nämä mitä itse olen tässä lähellä nähnyt. Ainoan kasvatuksen ja ohjauksen saavat koulussa.

Jospa se isä oli aiemmin yrittänyt sanoittaa lapsia olemaan repimättä istutuksia mutta se ei ollut tehonnut eikä isä jaksanut enää yrittää sitä uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Kyllä hän käsitteli asiaa mutta käsitti sen väärin ja syyllisti vanhempia käytöksestä joka on traumasta johtuvaa. Meitä milleniaaleja on kohdeltu hyvin ankarasti lapsena ja meistä tuli hyvin kilttejä. Milleniaalit joiden lapset on Alfoja on niitä pilalle hemmoteltuja rääväsuita mutta traumasta se kasvatus johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.

Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?

Eipä tuollaista tilannetta tule "päivästä toiseen", kun lapset on johdonmukaisesti kasvatettu ihan pienestä pitäen. Yksittäisten tilanteiden kohdalla ei-toivottu toiminta keskeytetään ja kun tilanne on rauhoittunut, se käydään lapsentasoisesti läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?

Ei se silloin tottele huutamista tai rangaistuksiakaan. 

Mitäs silloin tehdään? Kukaan näistä kuria ja rangaistuksia mainostavista ei ikinä osaa kertoa, mitä sitten tehdään, kun lapseen ei toimi se kuri ja rangaistukset? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Eivät kyllä ole lapsetkaan mitään koskemattomia pyhiä jumaluuksia, joiden toimintaan ei saa puuttua. Vaikka niin nämä vanhemmat tuntuvat ajattelevan. Että koko muu maailma lakoaa ihastuksesta, kun heidän kuriton hirviönsä saapuu paikalle häiriköimään.

Asuin vuosia päiväkodin vieressä ja nyt ala-asteen ja tämä rääkyvien hirviökersojen aikakausi alkoi siinä joskus päälle kymmenisen vuotta sitten. Ensin oli yksi kirkumalla ja rääkymällä kommunikoiva ja nyt kaikki ovat sellaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.

Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.

Totta kai tuollaisessa tilanteessa huudetaan, kun on vaarasta kyse. Juuri siihen se huutamatta tapahtuva lastenkasvatus perustuu, ettei joka asiaa ratkota huutamalla, niin silloin sillä huudolla on joku merkityskin ja oikeasti pysäyttää lapsen tuollaisessa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?

Eipä tuollaista tilannetta tule "päivästä toiseen", kun lapset on johdonmukaisesti kasvatettu ihan pienestä pitäen. Yksittäisten tilanteiden kohdalla ei-toivottu toiminta keskeytetään ja kun tilanne on rauhoittunut, se käydään lapsentasoisesti läpi.

Kyllä niitä vaan käytännössä tulee päivästä toiseen kun lapsi on oppinut että mistään ei tule rangaistusta. Ihan samalla lailla miten ylinopeuksien määrä räjähtää käsiin jos sakotus lopetetaan. Niin ja millä keskeytät toiminnan rikkomatta lapsen koskemattomuutta?

Jopa milleniaali ex-narkkari kertoi tällä palstalla kuinka ennen narkattiin piilossa ja hävettiin itseä eikä haluttu olla muille häiriöksi. Nuoret nykynarkkarit on hyvin narsistisia ja narkkailee ihan avoimesti. Narsistisia on nykynuoret

T. Milleniaali

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn mukaan ilmiö on todellinen. Monet vanhemmat ovat sekoittaneet keskenään lapsen tunteiden hyväksymisen ja käytöksen sallimisen. He ajattelevat virheellisesti, että kieltäminen tai rajojen asettaminen pahoittaa lapsen mielen, traumatisoi tämän tai murentaa tämän itsetunnon. Voisin kuvitella, että myös Keltikangas-Järvinen olisi asiaa käsitellyt?

Jatkan tästä, että kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Kasvatusihanteet muuttuivat juuri milleniaalien lapsuudessa ja sen seurauksena jatkuu yhä samat arvot sekä kasvatusmetodit. 

Ei Keltikangas-Järvinen kuitenkaan mikään jumala ole, vaikka hänet nyt onkin nostettu sellaiseen asemaan, koska hänen puheillaan voidaan (virheellisesti) tukea alistamista. 

Tuollaiset syyllistävät tunnepuheeseen kuuluvat sanat kuten alistaminen ovat tyypillisiä noille tiedostaville vanhemmille. He syyllistävät mielellään kovasti muita. Heidän lapsensa on järkyttynyt, kun tätä käsketty lopettamaan häiriökäytöksenä, mikä käskeminen on lapsen alistamista.

Tuohon epärehelliseen tunnepuheeseen ei kannata lähteä mukaan ollenkaan, sillä sen ainoa tarkoitus on mustamaalata eri mieltä oleva sen sijaan, että yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen. Nämä tunnepuheihmiset eivät koskaan hae yhteisymmärrystä, vaan janoavat verta. Sama ilmiö näkyy somessa, kun hyökätään milloin kenenkin kimppuun, joka on tehnyt väärin. Tällainen ihminen pitää tuhota kokonaan, esim. Pyhimys tai nyt Makwan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millenniaalit on itse kasvatettu kurilla eivätkä he halua jatkaa samaa omien lastensa kanssa. Nykyisin lapsia opetetaan eikä rangaista. Rangaistus ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan lyö ainoastaan kiilaa vanhemman ja lapsen välille. Lapsella ei ole luottamusta vanhempaan vaan hän on vanhemman pelolla alistama.

Fyysinen pakottaminen on myös ongelmallista lapsen kehollisuuden kehitykselle ja rikkoo lapsen fyysistä koskemattomuutta.

Ei tässä kukaan puhunut rankaisemisesta tai fyysisestä pakottamisesta vaan kieltämisestä ja rajoittamisesta. Itse tulin kerran kotiin niin rapun edessä oli isä lapsineen. Lapset repivät irti kukkaistutuksia ja isä katseli vierestä puuttumatta mitenkään. Kaiken lisäksi eivät edes asu meidän rapussa, mutta siinä piti kuitenkin hengailla eikä oman rapun edessä. Meidän rapussa ei asu kuin muutama lapseton ihminen, eli kavereitaankaan ei olleet odottamassa.

Nämä nykyvanhemmat eivät tunnu oikeastaan kasvattavan tai ohjaavan lapsiaan lainkaan, nämä mitä itse olen tässä lähellä nähnyt. Ainoan kasvatuksen ja ohjauksen saavat koulussa.

Olet nähnyt yhden isän toiminnan ja leimaat kaikki lapsiperheet sen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.

Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.

Ei nyt puhuta tietenkään tilanteista, joissa lapsen henki on vaarassa ja vanhempi siksi kiljaisee. 

Ja kyllä, totta kai huutaminen on inhimillistä, ja jokainen vanhempi sortuu siihen joskus. Sitten pyydetään lapselta anteeksi huutamista, ja sanotaan, että huutaminen on väärin.

Aivan eri asia on ajatella, että aikuisella on oikeus huutaa lapselle ja että se olisi muka kasvattamista. Ei ole. Se on vanhemman oma tunnereaktio. 

Sitä en tajua, mistä ihmeestä tulee sellainen kuvitelma, että lapsi käyttäytyisi kunnioittamattomasti tai rajattomasti toisten omaisuutta tai koskemattomuutta kohtaan, jos lapselle ei huudeta? 

En minä muista, että ois ikinä edes tullut vastaan tilannetta, että mun lapsille ois tullut mieleenkään rikkoa toisten omaisuutta tai koskemattomuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Älä yleistä

Onko tuo syytös vai varoitus. Tuossahan ap ehti vasta kyselemään asiasta, havaitsemansa ilmiön mahdollisesta yleisyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.

Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?

Eipä tuollaista tilannetta tule "päivästä toiseen", kun lapset on johdonmukaisesti kasvatettu ihan pienestä pitäen. Yksittäisten tilanteiden kohdalla ei-toivottu toiminta keskeytetään ja kun tilanne on rauhoittunut, se käydään lapsentasoisesti läpi.

Kyllä niitä vaan käytännössä tulee päivästä toiseen kun lapsi on oppinut että mistään ei tule rangaistusta. Ihan samalla lailla miten ylinopeuksien määrä räjähtää käsiin jos sakotus lopetetaan. Niin ja millä keskeytät toiminnan rikkomatta lapsen koskemattomuutta?

Ei meille vaan tule. Tieteellisesti tutkittuna ei ole kait vielä löytynyt sellaista lajia, joka oppisi asioita paremmin rangaistuksen kuin positiivisien kokemusten kautta. Ihmislapset eivät ole tässä poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

No ei huutaminen kyllä ole oikeutettua. Sitä mieltä on olleet jo mun vanhemmat ja isovanhemmat, että ei ole mikään milleniaalijuttu, että ajattelen näin. 

Huutaminen on joskus luonnollinen reaktio, vaikkapa jos lapsi on säntäämässä auton alle kun on varoitettu monta kertaa. Lapsi ei huutamisesta mene rikki eikä aikuisen tarvitse olla täydellinen ihminen, joka hillitsee aina itsensä. Päinvastoin voi olla lapselle joskus terveellistä nähdä, että hänen käytöksensä suututtaa tai turhauttaa tai että ei aikuinenkaan aina jaksa. Ja tämä ei sitten tarkoita, että lapsille huudettaisiin päivittäin. Mutta on ihan tervettä lapsenkin nähdä, ettei lapseuden varjolla voi perseillä loputtomiin, vaan aikuisillakin on rajansa. Ylipäätään ihmissuhteissa on rajat.

Mutta juuri tuo on yksi piirre tuossa kasvatusfilosofiassa, että pidetään jo jonkinlaisena rikoksena huutamista. Eli vaatimukset aikuiselle ovat suhteettomat, lapsi saa tehdä mitä vain koska on lapsi, mutta aikuisen täytyy olla virheetön, koska on aikuinen. Eipä ihme, että padottu aggressio suuntautuu sitten sivullisiin, jotka joutuvat kunnioittamattomaan ja rajattomaan käytökseen puuttumaan, kun se aiheuttaa heidän omaisuudelleen tai koskemattomuudelleen haittaa.

Totta kai tuollaisessa tilanteessa huudetaan, kun on vaarasta kyse. Juuri siihen se huutamatta tapahtuva lastenkasvatus perustuu, ettei joka asiaa ratkota huutamalla, niin silloin sillä huudolla on joku merkityskin ja oikeasti pysäyttää lapsen tuollaisessa tilanteessa. 

Ei kukaan täällä ole sellaista puoltanutkaan, että kaikki asiat ratkottaisiin huutamalla. Lähdit aika äärikäsityksestä liikkeelle. Mutta rajattomien lasten rajattomat vanhemmat lähtevät siitä, että lapselle huutaminen kerta kaikkiaan on rikos tilanteesta riippumatta. Sillä, mitä lapsi tekee, ei ole merkitystä asian suhteen. 

Mutta ei se ole rikos, vaikka nämä vanhemmat on sellaiseksi sen korottaneetkin. Kiihtyminen ja huutaminen on joissain tilanteissa inhimillistä ja ymmärrettävää, joskus jopa lapselle terveellistä kokea. Että hänen teoillaan on seuraukset.