Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No boomerit kasvattivat meitä niin että juhannuksena esimerkiksi kaikki aikuiset olivat humalassa ja me lapset oltiin keskenämme ja kasvatimme itse itseämme. Mutta buumerit ovat meitä muka parempia vanhempia.

Niin, boomereita et varmasti saa reflektoimaan itseään vaan he jaksaa mankua sitä samaa mantraa siitä miten he rakensi tän maan ja miten siitä pitää olla kiitollinen, että jättivät meille suurtyöttömyydestä kärsivän velkaisen maan. Ja vaikka heillä itsellään siis oli kouluissa muutaman satasen lukukausimaksuja eikä asumistukia niin ei he sitä tarvinneetkaan koska kaikille oli töitä ja asunnot oli paljon halvempia ja elämä halvempaa muutenkin niin helppohan se on siinä kehua miten ovat maan rakentaneet kun ei ole tarvinnut edes ottaa mitään 200 000e lainaan, että saa omakotitalon kun niitäkin rakensivat ilmaisille ja edullisille tonteille sukulaisten ym voimin puoli ilmaiseksi. Ei mitään ymmärystä siitä, että miten paljon kalliimpaa ensinnäkin kaikki on meille millenaaleille. 

Ei tässä nyt boomereista ja asuntolainoista ole kyse vaan siitä, että jos lapsia tekee, voisi sen verran huolehtia, etteivät ne jatkuvasti häiriköi muita ihmisiä. Se tapahtuu kasvattamalla. Ei keskustelemalla ja hyväksymällä kaikki.

Joskus tulee mieleen, että nämä tunteidenhyväksyjät (jotka ei puutu lapsensa häiritsevään ja muita vahingoittavaan käytökseen) itse asiassa vihaa lastaan kaikkein eniten.

Ompa sinulla yksinkertainen mutkia oikova tapa ajatella. Ei tunnekasvatus sulje pois muita vahingoittavan tai häiritsevän käytöksen kitkemistä. Ennenvanhaan kun lapset oli pelolla kasvatettu, ne ei uskaltaneet vanhempien nähden tehdä mitään hölmöä vaan tekivät sitten keskenään tai kun aikuiset ei nähneet. Aika kullannut monella boomerilla ja X:lla muistot, en usko että ne nyt kuitenkaan niin kilttejä oli etteivät mitään pahaa tehneet ainakin kun on rehellisempien X:ien juttuja kuunnellut, että kyllä oli silloinkin koulukiusaamiset ja samat ongelmat kuin nytkin. Ainakin itse näin milleniaalina kasvatan tunnekasvatusta, mutta myös hyviä käytöstapoja koko ajan. Mutta lapset oppii myös muualta asioita kuin kotoa, kavereiltaan, somesta jne. Vanhemmat nyt ei ihan kaikkeen voi vaikuttaa mitä lapsi maailmalta oppii, mutta voi opettaa käyttämään omaa järkeä. 

Tunnekasvatuksessa lasten ei tarvitse pelätä rangaistuksia joten he tekevät hölmöjä asioita myös silloin, kun aikuiset näkevät. Esimerkiksi opettajan tulo luokkaan ei enää hiljennä luokkaa, koska oppilailla ei ole mitään pelättävää opettajan taholta.

Oman lapsen koulussa painotetaan käytöstapoja ja koulun asettamia arvoja. Rehtori kätellään aamulla, oma opettaja iltapäivällä. Katsotaan silmiin ja sanotaan huomenta/hyvää iltapäivää. Rehtorin puhutteluun joutuu helposti ja kotiin soitetaan vielä helpommin. Opettajia ei pelätä, mutta heitä uskotaan ja kunnioitetaan. 

Mutta välitunnilla perseillään ja kiusataan, kuten koulun jälkeenkin, teatteri toimii.

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.

Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.

Ai että ihan "häiritsee aikuisten puhetta". Nyt ymmärrän, mistä sinun kenkä puristaa. Paha, paha, paha lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin itse välit poikki sellaiseen sisarukseen joka levittelisi lapseni asioita ympäri somea ja nettiä ym. Ikäänkuin ne olisi hänen juttuja kertoa. 

Ethän sä siitä ees tietäisi. Kyllä täällä anonyymisti voi kertoa, tunnistettavia tietoja tietenkään ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.

Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.

Ai että ihan "häiritsee aikuisten puhetta". Nyt ymmärrän, mistä sinun kenkä puristaa. Paha, paha, paha lapsi.

Lapsella pitää olla oikeus ilmaista tunteitaan koska tahansa. Jos tunneilmaisua rajoitetaan niin se on tunneväkivaltaa lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

Ja itseasiassa tekevät todella väärin, vaikka luulevat tekevänsä oikein. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Oikea ja väärä täytyy opettaa lapsille asiallisesti ohjaten, jokainen tilanne kerrallaan. Se on tylsää hommaa, mutta aikuinen on silti velvollinen tekemään sen. Lapsella on turvallinen olo, kun hän huomaa, että aikuiselle ei ole "ihan sama" mitä hän puuhailee. Eli asettaessaan rajoja aikuinen sekä opastaa käytännössä lasta että luo hänelle psyykkistä turvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on. Näin X-sukupolven edustajana en käsitä mistä nuo milleniaalit on voineet edes keksiä moisen kasvatustavan. Meille kyllä huudettiin lapsena jos tehtiin jotain väärää ja yhtä lailla itse ollaan komennettu lapsiamme. Asialla täytyy olla jotain tekemistä somen ja woken kanssa, ja nyt tarkoitan wokea tosi laajalla mielessä, en persuillen vaan että ihmiset haluavat kiihkeästi tehdä aina oikein ja tiedostaa maailman vääryydet ja siinä menossa sitten vääristyy suhteellisuudentaju. 

Ja itseasiassa tekevät todella väärin, vaikka luulevat tekevänsä oikein. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Oikea ja väärä täytyy opettaa lapsille asiallisesti ohjaten, jokainen tilanne kerrallaan. Se on tylsää hommaa, mutta aikuinen on silti velvollinen tekemään sen. Lapsella on turvallinen olo, kun hän huomaa, että aikuiselle ei ole "ihan sama" mitä hän puuhailee. Eli asettaessaan rajoja aikuinen sekä opastaa käytännössä lasta että luo hänelle psyykkistä turvaa. 

Lähinnä lapsi pitää aikuista pilkkanaan noissa tilanteissa. Aikuinen yrittää ohjata mutta lasta ei voisi vähempää kiinnostaa ne ohjeet.

En ole koskaan tavannut ainuttakaan milleniaalia, jolla tämä olisi kasvatusfilosofiana. Enkä tunne myöskään yhtään x-sukupolven edustajaa, joka olisi vapaan kasvatuksen toteuttaja. Aikamoisia sukupolviin kohdistuvia urbaanilegendoja.

Nyt taitavat sukupolvet ja kasvatussuuntaukset mennä sekaisin. Rajaton eli niin sanottu vapaa kasvatus ei ole millenniaalien kasvatusihanne, vaan sen juuret ovat jo 1960–70-lukujen kasvatusajattelussa. Myös 1970-luvulla syntyneiden vanhemmuudessa näkyivät myöhemmin vapaan kasvatuksen vaikutteet, auktoriteettien kyseenalaistaminen ja neuvottelevan kasvatuksen yleistyminen.

Millenniaalien vanhemmuuteen yhdistetään puolestaan erityisesti tietoista vanhemmuutta, tunnetaitokasvatusta, johdonmukaisia rajoja sekä pyrkimystä katkaista aiemmilta sukupolvilta periytyneitä haitallisia kasvatusmalleja.

Vierailija kirjoitti:

Nyt taitavat sukupolvet ja kasvatussuuntaukset mennä sekaisin. Rajaton eli niin sanottu vapaa kasvatus ei ole millenniaalien kasvatusihanne, vaan sen juuret ovat jo 1960–70-lukujen kasvatusajattelussa. Myös 1970-luvulla syntyneiden vanhemmuudessa näkyivät myöhemmin vapaan kasvatuksen vaikutteet, auktoriteettien kyseenalaistaminen ja neuvottelevan kasvatuksen yleistyminen.

Millenniaalien vanhemmuuteen yhdistetään puolestaan erityisesti tietoista vanhemmuutta, tunnetaitokasvatusta, johdonmukaisia rajoja sekä pyrkimystä katkaista aiemmilta sukupolvilta periytyneitä haitallisia kasvatusmalleja.

Ihanne on eri asia kuin käytäntö. Rajaton kasvatus muuttui käytännöksi vasta 2010-luvulta lähtien, kun aiemmilta sukupolvilta periytyneitä kasvatusmalleja alettiin tosissaan kyseenalaistaa ja otettiin käyttöön tutkittuun tietoon pohjautuva kasvatusmalli.

Lapsen pitää kunnioittaa aikuista. Pienelle lapselle opetettava hyvät käytöstavat sekä kieltoja ja pettymyksiä, sitähän elämä on. Kieltojen jälkeen hyvä perustella, miksi jotakin ei saa tehdä.

No mitä ihmettä taas. Ei ole. Ei. Olen itse milleniaaliäiti enkä tiedä ketään kenellä olisi tuollainen kasvatusfilosofia, vaan kaikki komentavat lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt taitavat sukupolvet ja kasvatussuuntaukset mennä sekaisin. Rajaton eli niin sanottu vapaa kasvatus ei ole millenniaalien kasvatusihanne, vaan sen juuret ovat jo 1960–70-lukujen kasvatusajattelussa. Myös 1970-luvulla syntyneiden vanhemmuudessa näkyivät myöhemmin vapaan kasvatuksen vaikutteet, auktoriteettien kyseenalaistaminen ja neuvottelevan kasvatuksen yleistyminen.

Millenniaalien vanhemmuuteen yhdistetään puolestaan erityisesti tietoista vanhemmuutta, tunnetaitokasvatusta, johdonmukaisia rajoja sekä pyrkimystä katkaista aiemmilta sukupolvilta periytyneitä haitallisia kasvatusmalleja.

Ihanne on eri asia kuin käytäntö. Rajaton kasvatus muuttui käytännöksi vasta 2010-luvulta lähtien, kun aiemmilta sukupolvilta periytyneitä kasvatusmalleja alettiin tosissaan kyseenalaistaa ja otettiin käyttöön tutkittuun tietoon pohjautuva kasvatusmalli.

Millä perusteella rajaton kasvatus olisi muuttunut käytännöksi vasta 2010-luvulla? Vapaasta kasvatuksesta ja sen käytännön ongelmista keskusteltiin Suomessa jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Myös 1970-luvulla syntyneet kasvattivat lapsiaan aikana, jolloin perinteistä auktoriteettikasvatusta oli jo pitkään kyseenalaistettu.

Lisäksi väitteessäsi on melkoinen ristiriita. Tutkittuun tietoon perustuva kasvatus ei tarkoita rajatonta kasvatusta, vaan tutkimuksissa on nimenomaan korostunut lämpimän, johdonmukaisen ja selkeät rajat asettavan kasvatuksen merkitys. Millenniaalien vanhemmuuteen liitetty tunnetaitokasvatus ja tietoinen vanhemmuus eivät siis ole sama asia kuin kaiken salliminen. 
Jos väität, että rajaton kasvatus yleistyi käytännössä vasta 2010-luvulla ja nimenomaan millenniaalien myötä, olisi kiinnostavaa nähdä tutkimus, joka tämän sukupolvien välisen eron osoittaa. Pelkkä ajoitus tai mielikuva ei vielä todista sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt taitavat sukupolvet ja kasvatussuuntaukset mennä sekaisin. Rajaton eli niin sanottu vapaa kasvatus ei ole millenniaalien kasvatusihanne, vaan sen juuret ovat jo 1960–70-lukujen kasvatusajattelussa. Myös 1970-luvulla syntyneiden vanhemmuudessa näkyivät myöhemmin vapaan kasvatuksen vaikutteet, auktoriteettien kyseenalaistaminen ja neuvottelevan kasvatuksen yleistyminen.

Millenniaalien vanhemmuuteen yhdistetään puolestaan erityisesti tietoista vanhemmuutta, tunnetaitokasvatusta, johdonmukaisia rajoja sekä pyrkimystä katkaista aiemmilta sukupolvilta periytyneitä haitallisia kasvatusmalleja.

Ihanne on eri asia kuin käytäntö. Rajaton kasvatus muuttui käytännöksi vasta 2010-luvulta lähtien, kun aiemmilta sukupolvilta periytyneitä kasvatusmalleja alettiin tosissaan kyseenalaistaa ja otettiin käyttöön tutkittuun tietoon pohjautuva kasvatusmalli.

Millenniaalien vanhemmuutta ei voi suoraan rinnastaa koko 2010-luvun kasvatukseen, koska sukupolvien perheenperustamisiät menevät päällekkäin ja lasten hankkiminen on siirtynyt myöhemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt taitavat sukupolvet ja kasvatussuuntaukset mennä sekaisin. Rajaton eli niin sanottu vapaa kasvatus ei ole millenniaalien kasvatusihanne, vaan sen juuret ovat jo 1960–70-lukujen kasvatusajattelussa. Myös 1970-luvulla syntyneiden vanhemmuudessa näkyivät myöhemmin vapaan kasvatuksen vaikutteet, auktoriteettien kyseenalaistaminen ja neuvottelevan kasvatuksen yleistyminen.

Millenniaalien vanhemmuuteen yhdistetään puolestaan erityisesti tietoista vanhemmuutta, tunnetaitokasvatusta, johdonmukaisia rajoja sekä pyrkimystä katkaista aiemmilta sukupolvilta periytyneitä haitallisia kasvatusmalleja.

Ihanne on eri asia kuin käytäntö. Rajaton kasvatus muuttui käytännöksi vasta 2010-luvulta lähtien, kun aiemmilta sukupolvilta periytyneitä kasvatusmalleja alettiin tosissaan kyseenalaistaa ja otettiin käyttöön tutkittuun tietoon pohjautuva kasvatusmalli.

Millä perusteella rajaton kasvatus olisi muuttunut käytännöksi vasta 2010-luvulla? Vapaasta kasvatuksesta ja sen käytännön ongelmista keskusteltiin Suomessa jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Myös 1970-luvulla syntyneet kasvattivat lapsiaan aikana, jolloin perinteistä auktoriteettikasvatusta oli jo pitkään kyseenalaistettu.

Lisäksi väitteessäsi on melkoinen ristiriita. Tutkittuun tietoon perustuva kasvatus ei tarkoita rajatonta kasvatusta, vaan tutkimuksissa on nimenomaan korostunut lämpimän, johdonmukaisen ja selkeät rajat asettavan kasvatuksen merkitys. Millenniaalien vanhemmuuteen liitetty tunnetaitokasvatus ja tietoinen vanhemmuus eivät siis ole sama asia kuin kaiken salliminen. 
Jos väität, että rajaton kasvatus yleistyi käytännössä vasta 2010-luvulla ja nimenomaan millenniaalien myötä, olisi kiinnostavaa nähdä tutkimus, joka tämän sukupolvien välisen eron osoittaa. Pelkkä ajoitus tai mielikuva ei vielä todista sitä.

Vielä 2000-luvun alussa oli normaalia pitää kuria lapselle. Kurinpitoa suorastaan vaadittiin vanhempien toimesta, ja jopa päiväkodeissa oli jäähypenkit lapsille.

Nykyisin sen sijaan korostuu tunneilmaisun ja positiivisen vuorovaikutussuhteen vaaliminen. Lapsille on sääntöjä, mutta säännön rikkomisesta ei varsinaisesti seuraa mitään. Sen edellyttämistä että lapset tottelisivat aikuisia pidetään alistavana ja lapsen itsetunnolle haitallisena.

Mitä kasvatustieteen tutkimuksiin tulee, niin ne eivät ole todiste mistään vaan lähinnä mielipidekirjoituksia joiden sisältö määrittyy ns. tutkijan edustaman koulukunnan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.

Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.

Ai että ihan "häiritsee aikuisten puhetta". Nyt ymmärrän, mistä sinun kenkä puristaa. Paha, paha, paha lapsi.

Lapsella pitää olla oikeus ilmaista tunteitaan koska tahansa. Jos tunneilmaisua rajoitetaan niin se on tunneväkivaltaa lasta kohtaan.

Keskellä tien ylittämistäkin itkupotkuraivari? Ei, kyllä lapselle pitää myös opettaa koska tunteet on hetkeksi laitettava syrjään toimittava, ja koska niitä käsitellään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt taitavat sukupolvet ja kasvatussuuntaukset mennä sekaisin. Rajaton eli niin sanottu vapaa kasvatus ei ole millenniaalien kasvatusihanne, vaan sen juuret ovat jo 1960–70-lukujen kasvatusajattelussa. Myös 1970-luvulla syntyneiden vanhemmuudessa näkyivät myöhemmin vapaan kasvatuksen vaikutteet, auktoriteettien kyseenalaistaminen ja neuvottelevan kasvatuksen yleistyminen.

Millenniaalien vanhemmuuteen yhdistetään puolestaan erityisesti tietoista vanhemmuutta, tunnetaitokasvatusta, johdonmukaisia rajoja sekä pyrkimystä katkaista aiemmilta sukupolvilta periytyneitä haitallisia kasvatusmalleja.

Ihanne on eri asia kuin käytäntö. Rajaton kasvatus muuttui käytännöksi vasta 2010-luvulta lähtien, kun aiemmilta sukupolvilta periytyneitä kasvatusmalleja alettiin tosissaan kyseenalaistaa ja otettiin käyttöön tutkittuun tietoon pohjautuva kasvatusmalli.

Millenniaalien vanhemmuutta ei voi suoraan rinnastaa koko 2010-luvun kasvatukseen, koska sukupolvien perheenperustamisiät menevät päällekkäin ja lasten hankkiminen on siirtynyt myöhemmäksi.

Nämä sukupolvien nimet ja määritelmät ei ole mitään kiveen hakattuja asioita muutenkaan, se on hyvä pitää mielessä.

Eikö sen uskomuksen, että "nykyvanhemmista kukaan ei enää uskalla pakottaa/kieltää/käyttää valtaansa lapseen", osoita vääräksi jo se, että lasten tapaturmakuolleisuus on nykyään niin vähäistä? Jos asiaa miettii ihan arkikokemuksen pohjalta, niin onhan nyt selvää, että yksikään lapsi ei selviäisi yksinkertaisesti edes elossa edes kouluunmenoikäiseksi ellei sitä pakotettaisi. Koska lähes kaikki selviävät, tämä osoittaa siis epäsuorasti, että lähes kaikkia yhä nykyäänkin pakotetaan.

Lasten tapaturmakuolleisuus on Suomessa päinvastoin laskenut laskemistaan, niin että se on nykyään noin yksi viidestoistaosa siitä mitä se oli kun esim. minä myöhäiskeski-ikäinen synnyin. Jos luen 1970-luvun sanomalehtiä, niin joka kuukausi on sisäsivun reunassa yhden palstan pikku-uutisina tapauksia jotka nykyään olisivat lööppitason revittelyn aiheita.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sen uskomuksen, että "nykyvanhemmista kukaan ei enää uskalla pakottaa/kieltää/käyttää valtaansa lapseen", osoita vääräksi jo se, että lasten tapaturmakuolleisuus on nykyään niin vähäistä? Jos asiaa miettii ihan arkikokemuksen pohjalta, niin onhan nyt selvää, että yksikään lapsi ei selviäisi yksinkertaisesti edes elossa edes kouluunmenoikäiseksi ellei sitä pakotettaisi. Koska lähes kaikki selviävät, tämä osoittaa siis epäsuorasti, että lähes kaikkia yhä nykyäänkin pakotetaan.

 

Lasten tapaturmakuolleisuus on Suomessa päinvastoin laskenut laskemistaan, niin että se on nykyään noin yksi viidestoistaosa siitä mitä se oli kun esim. minä myöhäiskeski-ikäinen synnyin. Jos luen 1970-luvun sanomalehtiä, niin joka kuukausi on sisäsivun reunassa yhden palstan pikku-uutisina tapauksia jotka nykyään olisivat lööppitason revittelyn aiheita.

Mutta onko se vanhemmista kiinni? Aika moni vanhempi epäilemättä kokee, että vaikkapa turvaistuin on julma rajoitusväline joka rikkoo lapsen koskemattomuutta. Ikimaailmassa he eivät köyttäisi lastaan sellaiseen jos saisivat itse valita, mutta pakko on koska laki vaatii sitä.