Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Olen milleniaali ja täytyy myöntää etten kauheesti kiellä ja rajoita sekä sama milleniaali miehelläni.  EI sana on meillä aika harvinainen sana kun kyse lapsiin liittyvistä. Lapsia on 7 ja iältään 2-19v. 

Juontaa varmaan juurensa molempien meidän lapsuuteen, molemmilla aikalailla sama perhetausta missä oli tosi natsimeininkiä missä koko ajan huudettiin eitä ja älää. Haluttiin paljon lapsia ja ihan erilaista meininkiä alusta lähtien. Ei meillä lapset ole mitään hirviöitä, jotka kasvaa pellossa miten huvittaa. Heilllä on hyvät käytöstavat ja paljon ollaan saatu ulkopuolisilta positiivista palautetta, koulussa on mennyt hyvin jne. Ollaan enemmän läsnä omien lasten kanssa kuin mitä meidän kanssa oltiin kun oltiin lapsia. Toki lapsilla on ollut normaalit uhmat ja murkkuiät, sisaruksilla tulee kinaa jostain samasta lelusta ja kuka pääsee minnekin jne normi meininkiä, mutta näistäkin selvitään asiallisilla keskusteluilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!

On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi. 

Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka. 

Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista. 

Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!

Jos asiat menevät mukavasti... Mutta eivät välttämättä mene.

Voi olla myös vaikka niin, että leikki-ikäiset riekkuvat tuntitolkulla sängyissään eivätkä suostu rauhoittumaan vaikka millenniaali kuinka yrittää positiivisesti vahvistaa. Koululaiset taas valvovat aamuyöhön asti puhelimiaan selaillen tai kirjaa lukien.

Aamulla osa koululaisista kieltäytyy menemästä kouluun eikä edes lasulla uhkaaminen auta.

Ruokailulla osa haluaa vain ranskalaisia ja lihapullia, ja kaikki muu on yäk.

Nyt tulee asia, jossa tuhlaan aikaani vääntäessäni sinulle rautalangasta, koska et välttämättä ymmärrä tai sisäistä tätä asiaa. Mutta siltä varalta, että joku lukija ymmärtääkin. Milleniaali vanhemmille on annettu toisensa kumoavia ristiriitaisia kasvatusohjeita, jossa toisaalla käsketään pitämään rajoja, mutta rajoja ei juurikaan saa pitää esim. korottamalla ääntä ja jos korotat ääntä niin silloin esim. päiväkoti voi tehdä lasun ja on tehnytkin. Eli ei meillä milleniaali vanhemmilla ole ollut mitään muuta vaihehtoa kuin noudattaa tuota positiivisen pysy aina rauhallisena lempeää kasvatuslinjaa, koska nää päikyn tädit on sitä meille turputtaaneet eikä meiltä ole kysyttäkään eli se on heidän vika ja täysin heidän syytään, että ovat millenaali vanhemmat laittaneet tähän tilanteeseen, jossa lapsia ei saa komentaa. Se on tullut just tuolta meitä edeltävän sukupolven taholta se utopia ja ihanne jonka he saneli meille. Nyt kun heidän ideansa ei toimikkaan niin yrittävät pakoilla vastuuta, ensin halusivat määräillä miten tehdään ja nyt sitten haukkuvat kun heidän neuvot oli täysin huuhaata ja pieleen meni, pilasitte kaiken. No nyt toisen lapseni kohdalla en ole generaatio X:n määräilyä edes kuunnellut kun näin ekan lapsen kohdalla, että eihän ne itsekkään tiedä yhtään sen paremmin ja ovat kovia lasuttelemaan myös heti kun asia ei mene heidän tavallaan. Mitään yhteinäistä linjaa heillä ole tässä koko aikana ollut vaan älytön epäjohdonmukainen soppa ihme testailua meidän milleniaalien kustannuksella! Toisen lapsen kohdalla olen ottanut askeleen taakseppäin, se on lempeä jämäkkä suunta nyt ja tarvittaessa kohotan ääntä, mutta se ei tietenkään ole pääasiallinen kasvatusmetodi vaan niissä tilanteissa missä tarvii olla jämäkkä esim. vaaratilanteet. Aivan sama mitä joku ulkopuolinen sanoo, olitte väärässä. 

Tuttua muiden syyttelyä taas tässäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut juuri tuota, ettei rajoja saa asettaa. Olen teinin äiti ja itse X-sukupolvea. Mä luulen, että meidän sukupolvi on sitä joka rajoittaa ja antaa rangaistuksia kun taas monen lapseni kaverin vanhempi on nuorempaa milleniaali sukupolvea ja ero näkyy. 

Mulla taas kokemus x-sukupolven edustajasta joka kehuu miten ei ole mitään rajoja asettanut ja itse taas milleniaalina asetan rajoja, joten et voi mitenkään ylentää itseäsi etkä kiillotta sädekehää saati yleistää ja morkata meitä millenaaleja, onko sulla käynyt mielessä että meitäkin on monenlaista. Mikä ihmeen miellenaali vihaa tää on? 
Genraatio x luulee tietävänsä kaikesta kaiken ja pitää olla arvostelemassa meitä nuorempia? 

No nää koko sukupolvien rajat häilyviä. Mä olen syntynyt v.  -80 ja toisen lähteen mukaan milleniaali ja toisen X. X:nä pidän itseäni. 

Voi sanoa kohteliaasti tai opastaa, mutta ei käskeä toisen lasta, paitsi ehkä jos käskee, että te molemmat jne, jos on leikkejä, joissa voi sattua vahinko. 

Olet ymmärtänyt väärin.  Kyse ei ole siitä että lapsia ei saisi kieltää vaan kyse on siitä ettei lapsia haluta kieltää.  Ja syy miksi ei haluta ei suinkaan ole se, että lasten herkät tunteet rikkoutuisivat vaan se, että pärjäisi tässä kovassa maailmassa kaikkien adhd tiktok veetien kanssa.  

Ei kiltteyttä voi opettaa enää lapsille.  Hehän saavat välittömästi turpaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen milleniaali ja täytyy myöntää etten kauheesti kiellä ja rajoita sekä sama milleniaali miehelläni.  EI sana on meillä aika harvinainen sana kun kyse lapsiin liittyvistä. Lapsia on 7 ja iältään 2-19v. 

Juontaa varmaan juurensa molempien meidän lapsuuteen, molemmilla aikalailla sama perhetausta missä oli tosi natsimeininkiä missä koko ajan huudettiin eitä ja älää. Haluttiin paljon lapsia ja ihan erilaista meininkiä alusta lähtien. Ei meillä lapset ole mitään hirviöitä, jotka kasvaa pellossa miten huvittaa. Heilllä on hyvät käytöstavat ja paljon ollaan saatu ulkopuolisilta positiivista palautetta, koulussa on mennyt hyvin jne. Ollaan enemmän läsnä omien lasten kanssa kuin mitä meidän kanssa oltiin kun oltiin lapsia. Toki lapsilla on ollut normaalit uhmat ja murkkuiät, sisaruksilla tulee kinaa jostain samasta lelusta ja kuka pääsee minnekin jne normi meininkiä, mutta näistäkin selvitään asiallisilla keskusteluilla. 

Täällä myös yksi milleniaali, jonka lapsen ensimmäinen sana ei ole ollut "EI".  Silti olen kyllä milleniaalivanhemmissakin nähnyt sellaista järjetöntä vallan käyttöä lapsiin, että heille sanellaan aivan kaikki ja vanhemmat vain huutaa vihaisesti käskyjä.   Nuo lapset ovat yleensä pelokkaita ja sosiaalisesti rajoittuneita, mutta kotona kyllä hakkaavat toisiaan, koska heidänkin koskemattomuuttaan ja ihmisarvoaan on rikottu. He eivät tällöin ymmärrä mitä tarkoittaa fyysinen koskemattomuus.  Vanhemmat tekee käytänössä lapsilleen kaiken sen mitä he lapsiltaan kieltävät:  "älä lyö" "älä huuda" älä sitä älä tätä.  

Lapsi kadottaa tuntuman omiin tunteisiinsa ja luottamuksen omiin ajatuksiinsa.  Kasvaa uusavuttomia reppania, jotka eivät uskalla tehdä päätöksiä ja tarvitsevat aina ohjeita ulkopuolelta.  

Heiltä saattaa puuttua tämä terve järki, jonka vuoksi he osaavat pelkästään häiriökäyttäytyä, koska ainahan on se vanhempi huutamassa kun he vailla itsemääräämiskykyä vain sekoilevat menemään.  

Lapsi matkii aikuiselta kaiken. Ja jos aikuinen on liian tyhmä nähdäkseen oman huonon käytöksensä heijastuneena lapseen, ei mitään sukupolvien välistä kehitystä ole tapahtunut. 

Olen huomannut täysin saman asian näin milleniaalivanhempana. Mutta poikkeuksena se, että oma X-vanhempani arvostelee että olen liian tiukka lapselleni. Onneksi keskustelu onneksi on avointa ja tukevaa mm. päiväkodissa, jossa rohkaisevat pitämään tiukasti rajoista kiinni. 

Meidän hieman alle 3-vuotias on kyllä äärimmäisen temperamenttinen, ja joskus kun kaupassa saa vaikka raivarit kun ei tahtoaan saa läpi ja lähden häntä kantamaan huutavana lopulta ulos kaupasta, niin näen miten vanhempaa sukupolvea edustavat katsovat arvostellen ja kauhuissaan. Juuri sen näköisenä että miksi  et kasvata lastasi :D Hei, tässä mä sitä teen. Nyt onneksi raivarit on helpottaneet sillä on tottunut siihen, ettei saa mitä vaatii. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut täysin saman asian näin milleniaalivanhempana. Mutta poikkeuksena se, että oma X-vanhempani arvostelee että olen liian tiukka lapselleni. Onneksi keskustelu onneksi on avointa ja tukevaa mm. päiväkodissa, jossa rohkaisevat pitämään tiukasti rajoista kiinni. 

Meidän hieman alle 3-vuotias on kyllä äärimmäisen temperamenttinen, ja joskus kun kaupassa saa vaikka raivarit kun ei tahtoaan saa läpi ja lähden häntä kantamaan huutavana lopulta ulos kaupasta, niin näen miten vanhempaa sukupolvea edustavat katsovat arvostellen ja kauhuissaan. Juuri sen näköisenä että miksi  et kasvata lastasi :D Hei, tässä mä sitä teen. Nyt onneksi raivarit on helpottaneet sillä on tottunut siihen, ettei saa mitä vaatii. 

Kun pidät rajoista ja säännöistä aina kiinni, lapsi oppii hyvin nopeasti ettei huutamalla saa tahtoaan läpi. Jos vanhempi antaa aina periksi, kun ei jaksa huutoa kuunnella niin lapsi oppii myös tämän. Aikani huudan niin saan mitä tahdon. Joten toimit aivan oikein. Itse olen myös lapseni vienyt ulos kaupasta, kun on kiukkukohtauksen saanut. Minua ei huuto haittaa, mutta muille kaupassa olijoille mukavampi, kun lapsen vie pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut juuri tuota, ettei rajoja saa asettaa. Olen teinin äiti ja itse X-sukupolvea. Mä luulen, että meidän sukupolvi on sitä joka rajoittaa ja antaa rangaistuksia kun taas monen lapseni kaverin vanhempi on nuorempaa milleniaali sukupolvea ja ero näkyy. 

Mulla taas kokemus x-sukupolven edustajasta joka kehuu miten ei ole mitään rajoja asettanut ja itse taas milleniaalina asetan rajoja, joten et voi mitenkään ylentää itseäsi etkä kiillotta sädekehää saati yleistää ja morkata meitä millenaaleja, onko sulla käynyt mielessä että meitäkin on monenlaista. Mikä ihmeen miellenaali vihaa tää on? 
Genraatio x luulee tietävänsä kaikesta kaiken ja pitää olla arvostelemassa meitä nuorempia? 

No nää koko sukupolvien rajat häilyviä. Mä olen syntynyt v.  -80 ja toisen lähteen mukaan milleniaali ja toisen X. X:nä pidän itseäni. 

Yleisesti vuotta 1980 pidetään viimeisenä X-vuotena, millenniaalit alkavat vuodesta 1981. Toisaalta tuossa 70- ja 80-lukujen vaihteessa syntyneitä on alettu kutsua myös xenniaaleksi (yhdistelmä x:stä ja millenniaalista), koska eihän sukupolven voi katsoa mielekkäästi vaihtuvan kalenterivuoden vaihtuessa yhdessä yössä, ja varmasti me 80-luvun alkupuolella syntyneet olemme monin tavoin lähempänä myöhäisiä x-sukupolvelaisia kuin 90-luvun puolivälissä syntyneitä myöhäismillenniaaleja.

just eilen junassa oli tällaisia millie-isiä lapsiensa kanssa. Faijat juttelivat keskenään, ja lapset rääkyivät kilpaa niin että korviin sattui. Kerran toinen loihti sanomaan, ettei ihan noin kovaa sovi huutaa. Huusivat vielä kovempaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!

On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi. 

Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka. 

Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista. 

Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!

Jos asiat menevät mukavasti... Mutta eivät välttämättä mene.

Voi olla myös vaikka niin, että leikki-ikäiset riekkuvat tuntitolkulla sängyissään eivätkä suostu rauhoittumaan vaikka millenniaali kuinka yrittää positiivisesti vahvistaa. Koululaiset taas valvovat aamuyöhön asti puhelimiaan selaillen tai kirjaa lukien.

Aamulla osa koululaisista kieltäytyy menemästä kouluun eikä edes lasulla uhkaaminen auta.

Ruokailulla osa haluaa vain ranskalaisia ja lihapullia, ja kaikki muu on yäk.

Nyt tulee asia, jossa tuhlaan aikaani vääntäessäni sinulle rautalangasta, koska et välttämättä ymmärrä tai sisäistä tätä asiaa. Mutta siltä varalta, että joku lukija ymmärtääkin. Milleniaali vanhemmille on annettu toisensa kumoavia ristiriitaisia kasvatusohjeita, jossa toisaalla käsketään pitämään rajoja, mutta rajoja ei juurikaan saa pitää esim. korottamalla ääntä ja jos korotat ääntä niin silloin esim. päiväkoti voi tehdä lasun ja on tehnytkin. Eli ei meillä milleniaali vanhemmilla ole ollut mitään muuta vaihehtoa kuin noudattaa tuota positiivisen pysy aina rauhallisena lempeää kasvatuslinjaa, koska nää päikyn tädit on sitä meille turputtaaneet eikä meiltä ole kysyttäkään eli se on heidän vika ja täysin heidän syytään, että ovat millenaali vanhemmat laittaneet tähän tilanteeseen, jossa lapsia ei saa komentaa. Se on tullut just tuolta meitä edeltävän sukupolven taholta se utopia ja ihanne jonka he saneli meille. Nyt kun heidän ideansa ei toimikkaan niin yrittävät pakoilla vastuuta, ensin halusivat määräillä miten tehdään ja nyt sitten haukkuvat kun heidän neuvot oli täysin huuhaata ja pieleen meni, pilasitte kaiken. No nyt toisen lapseni kohdalla en ole generaatio X:n määräilyä edes kuunnellut kun näin ekan lapsen kohdalla, että eihän ne itsekkään tiedä yhtään sen paremmin ja ovat kovia lasuttelemaan myös heti kun asia ei mene heidän tavallaan. Mitään yhteinäistä linjaa heillä ole tässä koko aikana ollut vaan älytön epäjohdonmukainen soppa ihme testailua meidän milleniaalien kustannuksella! Toisen lapsen kohdalla olen ottanut askeleen taakseppäin, se on lempeä jämäkkä suunta nyt ja tarvittaessa kohotan ääntä, mutta se ei tietenkään ole pääasiallinen kasvatusmetodi vaan niissä tilanteissa missä tarvii olla jämäkkä esim. vaaratilanteet. Aivan sama mitä joku ulkopuolinen sanoo, olitte väärässä. 

Tuttua muiden syyttelyä taas tässäkin. 

Miten se on muiden syyttelyä jos on itse ensin määrännyt milleniaaleja lasun uhalla miten lapsia kasvatetaan päiväkodin taholta, oli muotia 10 vuotta sitten, että heti jos äiti ääntään kohotti niin päiväkoti teki lasun. Eli täysin heidän vika söivät milleniaalien auktoriteetin ja käänsivät lapset omia vanhempiaan vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut täysin saman asian näin milleniaalivanhempana. Mutta poikkeuksena se, että oma X-vanhempani arvostelee että olen liian tiukka lapselleni. Onneksi keskustelu onneksi on avointa ja tukevaa mm. päiväkodissa, jossa rohkaisevat pitämään tiukasti rajoista kiinni. 

Meidän hieman alle 3-vuotias on kyllä äärimmäisen temperamenttinen, ja joskus kun kaupassa saa vaikka raivarit kun ei tahtoaan saa läpi ja lähden häntä kantamaan huutavana lopulta ulos kaupasta, niin näen miten vanhempaa sukupolvea edustavat katsovat arvostellen ja kauhuissaan. Juuri sen näköisenä että miksi  et kasvata lastasi :D Hei, tässä mä sitä teen. Nyt onneksi raivarit on helpottaneet sillä on tottunut siihen, ettei saa mitä vaatii. 

Ärsyttävää tuo ainainen jonkun toisen vanhemmuuden arvostelu ja yksioikeinen tuomitseminen, että automaattisesti lapselle käy huonosti jos jollakin tietyllä tavalla kasvattaa ja sivustaseuraajat ovat aina besserwisseröimässä, että miten sitä lasta pitäisi kasvattaa. Mikään ei ole niin helppoa kuin sivusta kasvattaminen ja sanominen. Lasten temparementtityypitkin vaikuttaa siihen paljon, että miten se lapsi kasvaa. Jotkut on niin uskomattoman yksinkertaisia ihmisiä, että ne vaan ei tajua mitenkään sitä, että vaikka siellä kasvatusoppaassa olisi jotakin mainittu niin se ei aina päde käytännössä kaikkiin tilanteisiin eikä lapsiin suoraan. 

Vierailija kirjoitti:

just eilen junassa oli tällaisia millie-isiä lapsiensa kanssa. Faijat juttelivat keskenään, ja lapset rääkyivät kilpaa niin että korviin sattui. Kerran toinen loihti sanomaan, ettei ihan noin kovaa sovi huutaa. Huusivat vielä kovempaa

Juna tarina, mullakin on. Menin noin 12 vuotta sitten junalla helsinkiin ja joku oli varannut liput lasten junavaunusta, siis jotkut aikuiset ja jotkut teinit. No sitten kun pieni taaperoni siellä leikki ja halusi juoksennella niin nää alko siellä valittaa kuin pilalle hemmotellut, että kun täällä on noita pieniä lapsia juoksemassa ja leikkimässä. Niin miksi AIKUINEN ihminen tulee lasten leikkivaunuun istumaan ja uhriutumaan sinne kun siellä on pieniä lapsia? Mikä sosiopatia siinä on takana? Mikä narsisimi? Ja sama noilla teineilläkin kun niin koko maailma pyörii sen oman navan ympärillä, että heidän piti tietysti saada katsoa pädeillä jotain ohjelmaa niin minun lapsen olisi pitänyt istua hiljaa eikä olisi saanut leikkiä leikkivaunussa? Miten voi olla noin itsekkäitä ja noin itsekeskeiseksi kasvatettuja teinejä? Lapseni on saanut aivan kohtuutonta paheksuunta kaikenmaailman pipipäiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.

Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.

Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä. 

Kiltteys on temperamentti piirre myös, eikä niinkään liity kasvatukseen. Olen itse kiltti ja ollut siis aina kiltti lapsi, se on luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Jos lapsen temperamentti tyyppi on haastavampi, aikuisia kohtaan kapinoivampi yms. niin ei sellainen lapsi välttämättä ole kiltisti tai kiltti edes käskiessä tai kasvattaessa vaan häntä kasvatetaan hänen temperamenttiinsa sopivalla tavalla. Mutta ihmisillä yleensä on vähemmän kasvatuskeinoja haastavampien lasten kanssa toimimiseen, koska kiltteys on luonteen piirre jota ei voi kasvattaa eikä siirtää vaikka lapselle voikin opettaa monia asioita kuten eettisiä arvoja, sääntöjä jne. 

Ihan varmasti voi kasvattaa. Tietty perusluonne pysyy, mutta kiltteys on paljon muutakin kuin luontainen pakko. 

Kuinka monta haastavaa lasta olet kasvattanut asiallisin keinoin ns. kiltiksi eli onko se tavoite muuttaa kaikkien temperamenttityyppi kiltiksi ja samaan muotiin vai mikä? 

On, luonnehäiriöiset kasvatetaan remmin solkipäällä ihmisten tavoille.

On ja se on aivan mahtava filosofia. Kannatan.

Vältän ei-sanan käyttöä koska pieni lapsi ei ymmärrä negaatioita, eli ei osaa päätellä mitä tulisi kiellon sijaan tehdä. Eli sen sijaan että sanoisin ”älä huuda”, sanon että ”nyt hiljaa”. 

Vierailija kirjoitti:

Vältän ei-sanan käyttöä koska pieni lapsi ei ymmärrä negaatioita, eli ei osaa päätellä mitä tulisi kiellon sijaan tehdä. Eli sen sijaan että sanoisin ”älä huuda”, sanon että ”nyt hiljaa”. 

Tuo on suosittu teoria, mutta se on ihan käytännössä osoitettavissa, että lapsi kyllä ymmärtää mitä vaikkapa "älä juokse" tarkoittaa. Lapset kuulevat arjessaan usein kieltoja ja lähtökohtaisesti he niitä noudattavat jos heillä on motivaatio siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vältän ei-sanan käyttöä koska pieni lapsi ei ymmärrä negaatioita, eli ei osaa päätellä mitä tulisi kiellon sijaan tehdä. Eli sen sijaan että sanoisin ”älä huuda”, sanon että ”nyt hiljaa”. 

Tuo on suosittu teoria, mutta se on ihan käytännössä osoitettavissa, että lapsi kyllä ymmärtää mitä vaikkapa "älä juokse" tarkoittaa. Lapset kuulevat arjessaan usein kieltoja ja lähtökohtaisesti he niitä noudattavat jos heillä on motivaatio siihen.

Varmasti jonkinikäinen oppii ja ymmärtää. Pienelle lapselle joka vasta opettelee yksinkertaisia ohjeita, kannattaa antaa niin suoraviivaiset ohjeet kuin mahdollista. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!

On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi. 

Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka. 

Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista. 

Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!

Jos asiat menevät mukavasti... Mutta eivät välttämättä mene.

Voi olla myös vaikka niin, että leikki-ikäiset riekkuvat tuntitolkulla sängyissään eivätkä suostu rauhoittumaan vaikka millenniaali kuinka yrittää positiivisesti vahvistaa. Koululaiset taas valvovat aamuyöhön asti puhelimiaan selaillen tai kirjaa lukien.

Aamulla osa koululaisista kieltäytyy menemästä kouluun eikä edes lasulla uhkaaminen auta.

Ruokailulla osa haluaa vain ranskalaisia ja lihapullia, ja kaikki muu on yäk.

Mitä nyt taas. Illalla luetaan sängyssä kirjoja yhdessä tai jutellaan vierekkäin päivän asioita. Ei siellä riehuta tai olla puhelimilla. 

Jos joku haluaa syödä pelkkiä lihapullia tai ranskalaisia, niitäkin on terveellisiä versioita. Ei se vaihe loputtomiin kestä. 

Jos lapsi ei halua lähteä kouluun viettämään aikaa kavereiden kanssa, silloin on joku vialla. Pitää löytää juurisyy ja korjata se. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta se aiempien sukupolvien häpeä on ollut pääosin tervettä häpeää, tietysti joitain alistettuja yksilöitä lukuun ottamatta.

Nykyään taas ei hävetä mitään, vaan esitellään estoitta kaameaa kamelinvarvasta tai pömpöttävää mahaa vetämällä nudet trikoot melkein kainaloihin saakka. Toki pylly pitää esitellä myös selluliitteineen päivineen. Ainoa tapa voimautua. Ennen tehtiin jotain yhteiskunnallisesti tärkeää, nykyään sössötetään tursohuulilla Tiktokissa asiaa, jonka saisi ilmaistua yhdellä tiiviillä virkkeellä.

Puhut nyt zetoista. Äksien kasvattamia.