Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!

Vierailija kirjoitti:

Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!

On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi. 

Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka. 

Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista. 

Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.

 

Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.

 

Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.

Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä. 
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa. 

X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym. 

Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.

Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...? 

Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa. 

Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?

Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.

Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa. 

Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset. 

Mitä etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet mitä x-sukupolvella ei ole? Etenkin mitä etuoikeuksia naiset heistä?

Ei ole ns. pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, naiset pääsevät nykyään työelämässä helpommin huipulle ja nuorempina. Nuoruutta on saanut elää yli kolmekymppiseksi. Lapsena ei kuritettu eikä vähätelty yhtä paljon kuin vielä äksien lapsuudessa (toki silti vähäteltiin). Milleniaalit eli laman lapsena, eivät vastavalmistuneina. Pääsivät useammin ulkomaille. Kasvoivat EU:n tuomiin vapauksiin. Tällaisia olen kuullut katkerilta X-sisaruksilta. 

Nyt kun vielä on laihdutuslääkettä, botoxia, tietoa aurinkorasvasta ja retinolista, kannustetaan kuntosalille ja käyttämään hormonikorvaushoitoa ylipäätään ja ajoissa - milleniaalit näyttävät nuoremmilta pidempään kuin äksät. 

Hieman ohutta on lähihistorian tuntemuksesi. Ei x-sukupolven naistenkaan ole ollut pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, ei edes boomereiden. E-pillerit tulivat apteekkeihin jo 60-luvun alussa.

Naisilla on ollut mahdollisuus päästä huipulle jo vuosikymmeniä sitten. Suurista ikäluokista merkittävän uran tekivät esimerkiksi Elisabet Rehn, Sirkka Hämäläinen, Sinikka Salo, Lenita Airisto, Tarja Halonen, Liisa Jaakonsaari, Anneli Jäätteenmäki, Sari Baldauf, Kirsti Paakkanen.

X-sukupolvi on juuri se pitkän nuoruuden elänyt, kun opintoaikojakaan ei vielä ollut rajattu kuten nykyään. Ulkomaanmatkailu oli tavallista jo 80-luvun lopulla ja riippui enemmän perheen sosioekonomisesta asemasta kuin siitä, mihin sukupolveen lapsi on kuulunut.

Mitä todellisia etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet, mitä edellisillä sukupolvilla ei ollut? Itse en keksi yhtäkään.

Niinkö? Vanha piika oli ihan normaalisanastoa 20 vuotta sitten. Avioero oli häpeä. 2-3 lasta oli odotus. Yhden lapsen perhe oli outo, lapseton perhe erittäin outo. Opiskelua ja ajelehtelua ei ollut sopivaa tehdä kolmekymppisenä. Ennen kasaria lapset jätettiin usein kotiin vanhempien lomaillessa ulkomailla. 

Parikymppinen Lewinsky kivitettiin ympäri maailman. OF:n tyyppinen toiminta ei todellakaan ollut asia josta nainen saattoi puhua julkisesti. Jopa Kikka oli monelle liikaa ja tyhjäpää. 

Kaikkia noita naispoliitikkoja vähäteltiin sukupuolen takia - eikä vain maalaispersut (ex SMP). Yksityisillä pörssi- ja partnerifirmoilla ei todellakaan ollut mitään tavoitteita naisille hallituksissa. 

Vanhimmat äksät ovat syntyneet 60-luvulla ja eläneet hyvin erilaisen nuoruuden kuin vuonna 80 syntynyt.

Olen tosi onnekas että synnyin milleniaaliksi. Paras sukupolvi. Tosin toivottavasti alfoista ja betoista tulee vielä parempia. Zetat on jo menetetty. 

20 vuotta sitten elettiin vuotta 2006. Missä päin Suomea vanhaksipiiaksi kutsuminen oli tuolloin vielä tavallista? Itse synnyin vuona 1981, eli millenniaalien ensimmäisessä vuosikurssissa, suurin osa serkuistani oli syntynyt minua ennen, osa heistä reilusti ennen, ja heidän joukossa oli paljon vanhempiensa ainoita lapsia. Myös varhaislapsuusvuosien pihapiirissä oli useampi yksilapsinen perhe, enkä koskaan kuullut asiasta mitään ihmettelyä. Kotikaupunki on pieni rannikkokaupunki, en sitten tiedä onko muualla koettu toisin.

Olen olosuhteiden pakosta ollut tekemisissä perheen kanssa, jonka lapsille ei saanut tuottaa minkäänlaisia negatiivisia tunteita. Ei saa käskeä, kieltää, itkettää yms. Kaikesta piti neuvotella ja lapsen tuli itse päättää, että tahtoo mitä nyt milloinkin.

Aikataulut eivät merkinneet mitään, jos lapsi ei jostain syystä ollut yhteistyökykyinen siirtymätilanteissa. Lapsen kanssa neuvoteltiin toista tuntia vaikkapa lähdöstä kotiin. Tällaisia ihmisiä ei voinut kutsua kylään ollenkaan, jos samana päivänä oli päästävä jonnekin sovitulle menolle. Jotenkin tällaisen lapsen vanhemmalle ei ollut mitään muuta ympäröivää maailmaa. Koko universumi keskittyi lapsen tahtoon ja siihen, että lapsi itse päättää haluavansa jotakin. 

Lopputuloksena on lapsi, joka ei kestä mitään pettymyksiä tai vastoinkäymisiä. En ole ylpeä siitä, kun joskus oman lapseni kanssa menetin järkeni. Lapset todella osaa testata, missä raja menee. Toisaalta, kun raja on ylitetty muutamankin kerran, lapseni nyt tietää täsmälleen, mikä on kohtuullista tai kohtuutonta, hän ymmärtää vastavuoroisuutta ja hän käsittää, mikä on realistista tai epärealistista. Hän myös ymmärtää, että joskus tunteet läikkyy yli ja siitäkin selvitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!

On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi. 

Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka. 

Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista. 

Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!

Jos asiat menevät mukavasti... Mutta eivät välttämättä mene.

Voi olla myös vaikka niin, että leikki-ikäiset riekkuvat tuntitolkulla sängyissään eivätkä suostu rauhoittumaan vaikka millenniaali kuinka yrittää positiivisesti vahvistaa. Koululaiset taas valvovat aamuyöhön asti puhelimiaan selaillen tai kirjaa lukien.

Aamulla osa koululaisista kieltäytyy menemästä kouluun eikä edes lasulla uhkaaminen auta.

Ruokailulla osa haluaa vain ranskalaisia ja lihapullia, ja kaikki muu on yäk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.

 

Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.

 

Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.

Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä. 
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa. 

X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym. 

Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.

Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...? 

Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa. 

Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?

Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.

Oletko jotenkin sokea vai luetko somea tai milleniaaleille esitettyjä vaatimuksia jotkut ihmeelliset valikoivat lasit päässä, ei sulla ole oikeutta mitätöidä milleniaali vanhempian omaa kokemusta siitä mitä on ollut olla milleniaalivanhempi tai korostaa omaasi vaikka varmasti vaihtelua kokemuksissa voi ollakkin. Ei se nyt niin mene, että aikuinen ihminen vain itse valitsee vaan kyllä jos ei heti tottele tai tee kuten joku muu ulkopuolinen käskee niin heti ollaan arvostelemassa just vaikkapa kestovaippailua tai generaatio x, yrittää pakottaa ostamaan vain kirpputorilta, että en saisi itse päättää mitä vauvalleni puen! Kaikessa ollaan puuttumassa, kommentoisamassa, sanomassa, ohjaamassa, määräilmässä ja arvoimassa! Ihan tuollaisiakin arkisia juttuja! Ja kyllä on ulkonäkö paineita, on tämäkin palsta täynnä aloituksia jossa haukutaan naisten ulkonäköä ja haukutaan jos on vähänkään ylipainoa, jota raskaana monesti tulee. 

Tuo kokemuspuhe on ko. sukupolven tyypillinen hyökkäys. Kokemus on aina totta, joten kukaan ei voi sitä kiistää. Tämä mahdollistaa uhriutumisen, mikä onkin somessa nykyään suosittua näytösitkun kera.

Sinun ei tarvitse korvaasi lotkauttaa arvostelulle, jos asia ei kuulu arvostelijoille, kuten kestovaipan käyttö/käyttämättömyys ei ulkopuolisille kuulu. Sen sijaan jos ihmeellinen aikaansaannoksesi häiriköi muita ihmisiä ja siitä tulee noottia, oikea tapa ei ole hyökätä ilmoittajaa vastaan vaan tsekata, onko ehkä omassa tai lapsen toiminnassa jotain korjattavaa. Ulkopuoliset eivät nimittäin huvikseen lasten tekemisiin puutu tai niistä tule kertomaan, ei se niin ihanaa ole.

Hei jos minä pidän omia puoliani keskustelussa niin se ei ole hyökkäämistä. Jos minun lasta kiusataan ei hänenkään reaktio siihen ole häiriköintiä. Alkaakaa kiusaajat jo mennä itseenne! 

Vastauksesi kertookin kaiken olennaisen minäkeskeisestä ajattelusta. Ulkopuolisen huomauttaminen on kiusaamista ja siihen saa reagoida häiriköimällä. On kyllä huomattu tuo toimintatapa.

Vastauksesi  kertoo olennaisen sinun tavasta projisoida omaa minäkeskeisyyttäsi milleniaali vanhempiin, joita yrität pakottaa komppaamaan sinua ja jos he uskaltavat olla kanssasi erimieltä eivätkä suostu sinua mielistelemään käytät psykologista väkivaltaa ja ammattitermistöä saadaksesi uskottavuutta, mutta minua sinä et pysty manipuloimaan. Uskallan edelleenkin olla eriävää mieltä vaikka yritätkin mennä henkilöön. Itse sinä hyökkäät. 

"Psykologista väkivaltaa" 😁 Nettikeskustelussa? Jälleen uusi demonstraatio siitä, mistä olen koko ajan puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!

On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi. 

Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka. 

Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista. 

Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!

🤭

Juu ennen oli pelolla ja mielivallalla alistetut äänettömät näkymättömät lapset. Työelämä edelleen vielä samanlaista, joissain paikoissa. 

Milleniaalit eivät ehkä vaadi itseltään mitään, siksi eivät kehtaa lapsiltasankaan vaatia. Meidän Perhe varmaan harvinainen poikkeus. Ei ole pädit ruoka pöydillä eikä missään. Puhelimet on nou nou jne. Osaavat sitten paljon muuta ja ovat ihania todella hauskoja ja yhteistyökykyisiä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä boomereiden länkytystä. Yksi ystävä minulla on, joka pelkää traumatisoivansa lapsensa. Muut lukuisat perheet ovat ihan tavallisia, joissa kyllä kielletään ja rajoitetaan.

Kyllä me gen x myös ihmetellään tuota ylipehmeää milleniaalien linjaa.

Me gen x ollaankin se kaikkivoipa optimisukupolvi itsekkäiden boomerien ja superpehmeiden lumihiutaleiden välissä.

Minusta se aiempien sukupolvien häpeä on ollut pääosin tervettä häpeää, tietysti joitain alistettuja yksilöitä lukuun ottamatta.

Nykyään taas ei hävetä mitään, vaan esitellään estoitta kaameaa kamelinvarvasta tai pömpöttävää mahaa vetämällä nudet trikoot melkein kainaloihin saakka. Toki pylly pitää esitellä myös selluliitteineen päivineen. Ainoa tapa voimautua. Ennen tehtiin jotain yhteiskunnallisesti tärkeää, nykyään sössötetään tursohuulilla Tiktokissa asiaa, jonka saisi ilmaistua yhdellä tiiviillä virkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen olosuhteiden pakosta ollut tekemisissä perheen kanssa, jonka lapsille ei saanut tuottaa minkäänlaisia negatiivisia tunteita. Ei saa käskeä, kieltää, itkettää yms. Kaikesta piti neuvotella ja lapsen tuli itse päättää, että tahtoo mitä nyt milloinkin.

 

Aikataulut eivät merkinneet mitään, jos lapsi ei jostain syystä ollut yhteistyökykyinen siirtymätilanteissa. Lapsen kanssa neuvoteltiin toista tuntia vaikkapa lähdöstä kotiin. Tällaisia ihmisiä ei voinut kutsua kylään ollenkaan, jos samana päivänä oli päästävä jonnekin sovitulle menolle. Jotenkin tällaisen lapsen vanhemmalle ei ollut mitään muuta ympäröivää maailmaa. Koko universumi keskittyi lapsen tahtoon ja siihen, että lapsi itse päättää haluavansa jotakin. 

 

Lopputuloksena on lapsi, joka ei kestä mitään pettymyksiä tai vastoinkäymisiä. En ole ylpeä siitä, kun joskus oman lapseni kanssa menetin järkeni. Lapset todella osaa testata, missä raja menee. Toisaalta, kun raja on ylitetty muutamankin kerran, lapseni nyt tietää täsmälleen, mikä on kohtuullista tai kohtuutonta, hän ymmärtää vastavuoroisuutta ja hän käsittää, mikä on realistista tai epärealistista. Hän myös ymmärtää, että joskus tunteet läikkyy yli ja siitäkin selvitään.

Kuvaamasi vanhempi nyt ei taas liity meihin milleniaaleihin mitenkään, joku yksittäinen tapaus tai tilanne nyt ei ole mikään koko sukupolven kasvatusmallia kuvaava tyyli. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta se aiempien sukupolvien häpeä on ollut pääosin tervettä häpeää, tietysti joitain alistettuja yksilöitä lukuun ottamatta.

Nykyään taas ei hävetä mitään, vaan esitellään estoitta kaameaa kamelinvarvasta tai pömpöttävää mahaa vetämällä nudet trikoot melkein kainaloihin saakka. Toki pylly pitää esitellä myös selluliitteineen päivineen. Ainoa tapa voimautua. Ennen tehtiin jotain yhteiskunnallisesti tärkeää, nykyään sössötetään tursohuulilla Tiktokissa asiaa, jonka saisi ilmaistua yhdellä tiiviillä virkkeellä.

Ei ulkonäköhäpeä ole mitenkään tervettä vaan häpeän tulisi kohdistua muille haitallisiin tekoihin. Olet siis väärillä jäljillä. Me milleniaalit kiinnitetään homiota siihen, että se häpeä kohdistuisi siihen tekoon mistä voi olla haittaa muille ei siis ulkonäköön, vaatetukseen tai muuhun tuollaiseen epäolennaiseen. Mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä, että häpeän tunne on kuitenkin hyvä olla olemassa, ei se ole pelkästään huono asia. 

Vierailija kirjoitti:

Juu ennen oli pelolla ja mielivallalla alistetut äänettömät näkymättömät lapset. Työelämä edelleen vielä samanlaista, joissain paikoissa. 

 

Milleniaalit eivät ehkä vaadi itseltään mitään, siksi eivät kehtaa lapsiltasankaan vaatia. Meidän Perhe varmaan harvinainen poikkeus. Ei ole pädit ruoka pöydillä eikä missään. Puhelimet on nou nou jne. Osaavat sitten paljon muuta ja ovat ihania todella hauskoja ja yhteistyökykyisiä lapsia. 

Elleivät sitten ole oppineet vanhemmiltaan vertailua, muiden vähättelyä ja alentamista ja itsekehua joka voi jonkun mielestä tuntua kiusaamiselta...että toki se on hyvä ettei ole pädejä ruokapöydässä, mutta kasvatukseen kuuluu paljon muutakin kuin ruuduton aika, myös se vaikuttaa miten puhuu muille ihmisille ja jos he puhuu samoin kuin sinä itsekorostaen samalla muita alentaen niin hmm...en nyt sanoisi, että kaikessa olet ihan onnistunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se aiempien sukupolvien häpeä on ollut pääosin tervettä häpeää, tietysti joitain alistettuja yksilöitä lukuun ottamatta.

Nykyään taas ei hävetä mitään, vaan esitellään estoitta kaameaa kamelinvarvasta tai pömpöttävää mahaa vetämällä nudet trikoot melkein kainaloihin saakka. Toki pylly pitää esitellä myös selluliitteineen päivineen. Ainoa tapa voimautua. Ennen tehtiin jotain yhteiskunnallisesti tärkeää, nykyään sössötetään tursohuulilla Tiktokissa asiaa, jonka saisi ilmaistua yhdellä tiiviillä virkkeellä.

Ei ulkonäköhäpeä ole mitenkään tervettä vaan häpeän tulisi kohdistua muille haitallisiin tekoihin. Olet siis väärillä jäljillä. Me milleniaalit kiinnitetään homiota siihen, että se häpeä kohdistuisi siihen tekoon mistä voi olla haittaa muille ei siis ulkonäköön, vaatetukseen tai muuhun tuollaiseen epäolennaiseen. Mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä, että häpeän tunne on kuitenkin hyvä olla olemassa, ei se ole pelkästään huono asia. 

Ei se ole ulkonäköhäpeän puutetta tai voittamista, että esittelee genitaalejaan kankaan läpi. Se on visuaalista häirintää. Mutta jotenkin tuon oman olemuksellisen erinomaisuuden sisäistäminen ja minä- tai kokemuskeskeinen maailman hahmottaminen on johtanut siihen, että laitetaan oma keho esille usein kyseenalaisellakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!

On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi. 

Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka. 

Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista. 

Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!

Jos asiat menevät mukavasti... Mutta eivät välttämättä mene.

Voi olla myös vaikka niin, että leikki-ikäiset riekkuvat tuntitolkulla sängyissään eivätkä suostu rauhoittumaan vaikka millenniaali kuinka yrittää positiivisesti vahvistaa. Koululaiset taas valvovat aamuyöhön asti puhelimiaan selaillen tai kirjaa lukien.

Aamulla osa koululaisista kieltäytyy menemästä kouluun eikä edes lasulla uhkaaminen auta.

Ruokailulla osa haluaa vain ranskalaisia ja lihapullia, ja kaikki muu on yäk.

Nyt tulee asia, jossa tuhlaan aikaani vääntäessäni sinulle rautalangasta, koska et välttämättä ymmärrä tai sisäistä tätä asiaa. Mutta siltä varalta, että joku lukija ymmärtääkin. Milleniaali vanhemmille on annettu toisensa kumoavia ristiriitaisia kasvatusohjeita, jossa toisaalla käsketään pitämään rajoja, mutta rajoja ei juurikaan saa pitää esim. korottamalla ääntä ja jos korotat ääntä niin silloin esim. päiväkoti voi tehdä lasun ja on tehnytkin. Eli ei meillä milleniaali vanhemmilla ole ollut mitään muuta vaihehtoa kuin noudattaa tuota positiivisen pysy aina rauhallisena lempeää kasvatuslinjaa, koska nää päikyn tädit on sitä meille turputtaaneet eikä meiltä ole kysyttäkään eli se on heidän vika ja täysin heidän syytään, että ovat millenaali vanhemmat laittaneet tähän tilanteeseen, jossa lapsia ei saa komentaa. Se on tullut just tuolta meitä edeltävän sukupolven taholta se utopia ja ihanne jonka he saneli meille. Nyt kun heidän ideansa ei toimikkaan niin yrittävät pakoilla vastuuta, ensin halusivat määräillä miten tehdään ja nyt sitten haukkuvat kun heidän neuvot oli täysin huuhaata ja pieleen meni, pilasitte kaiken. No nyt toisen lapseni kohdalla en ole generaatio X:n määräilyä edes kuunnellut kun näin ekan lapsen kohdalla, että eihän ne itsekkään tiedä yhtään sen paremmin ja ovat kovia lasuttelemaan myös heti kun asia ei mene heidän tavallaan. Mitään yhteinäistä linjaa heillä ole tässä koko aikana ollut vaan älytön epäjohdonmukainen soppa ihme testailua meidän milleniaalien kustannuksella! Toisen lapsen kohdalla olen ottanut askeleen taakseppäin, se on lempeä jämäkkä suunta nyt ja tarvittaessa kohotan ääntä, mutta se ei tietenkään ole pääasiallinen kasvatusmetodi vaan niissä tilanteissa missä tarvii olla jämäkkä esim. vaaratilanteet. Aivan sama mitä joku ulkopuolinen sanoo, olitte väärässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se aiempien sukupolvien häpeä on ollut pääosin tervettä häpeää, tietysti joitain alistettuja yksilöitä lukuun ottamatta.

Nykyään taas ei hävetä mitään, vaan esitellään estoitta kaameaa kamelinvarvasta tai pömpöttävää mahaa vetämällä nudet trikoot melkein kainaloihin saakka. Toki pylly pitää esitellä myös selluliitteineen päivineen. Ainoa tapa voimautua. Ennen tehtiin jotain yhteiskunnallisesti tärkeää, nykyään sössötetään tursohuulilla Tiktokissa asiaa, jonka saisi ilmaistua yhdellä tiiviillä virkkeellä.

Ei ulkonäköhäpeä ole mitenkään tervettä vaan häpeän tulisi kohdistua muille haitallisiin tekoihin. Olet siis väärillä jäljillä. Me milleniaalit kiinnitetään homiota siihen, että se häpeä kohdistuisi siihen tekoon mistä voi olla haittaa muille ei siis ulkonäköön, vaatetukseen tai muuhun tuollaiseen epäolennaiseen. Mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä, että häpeän tunne on kuitenkin hyvä olla olemassa, ei se ole pelkästään huono asia. 

Ei se ole ulkonäköhäpeän puutetta tai voittamista, että esittelee genitaalejaan kankaan läpi. Se on visuaalista häirintää. Mutta jotenkin tuon oman olemuksellisen erinomaisuuden sisäistäminen ja minä- tai kokemuskeskeinen maailman hahmottaminen on johtanut siihen, että laitetaan oma keho esille usein kyseenalaisellakin tavalla.

Eihän sinne toisen genitaali alueelle ole pakko tuijottaa, pidä katseesi kasvojen korkeudella ja lopeta tirkistely. Tämä ei ole mikään muslimi maa jossa naisten pitää peittä itsensä toisten itsekontrollin puutteen vuoksi. 

Milleniaalit on muutenkin olevinaan AINA oikeassa. Ne ei voi myöntää olevansa väärässä ja niin kaikki tietäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Milleniaalit on muutenkin olevinaan AINA oikeassa. Ne ei voi myöntää olevansa väärässä ja niin kaikki tietäviä. 

Riippuu varmaan milleniaalista, mutta itse olen valitettavasti  ollut oikeassa liian monesti ja lopputulos on ollut juuri se miten sen ennustin ja sanoinkin olevan. Olen ollut oikeassa silloinkin kun olisin ollut mielummin väärässä. Toki niitäkin tilanteita on ollut, jolloin olen väärässä ollut, mutta se, että tärkeitä asioita ei uskota koska se on milleniaalin sanomaa on kyllä sekin melkoista vähättelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se aiempien sukupolvien häpeä on ollut pääosin tervettä häpeää, tietysti joitain alistettuja yksilöitä lukuun ottamatta.

Nykyään taas ei hävetä mitään, vaan esitellään estoitta kaameaa kamelinvarvasta tai pömpöttävää mahaa vetämällä nudet trikoot melkein kainaloihin saakka. Toki pylly pitää esitellä myös selluliitteineen päivineen. Ainoa tapa voimautua. Ennen tehtiin jotain yhteiskunnallisesti tärkeää, nykyään sössötetään tursohuulilla Tiktokissa asiaa, jonka saisi ilmaistua yhdellä tiiviillä virkkeellä.

Ei ulkonäköhäpeä ole mitenkään tervettä vaan häpeän tulisi kohdistua muille haitallisiin tekoihin. Olet siis väärillä jäljillä. Me milleniaalit kiinnitetään homiota siihen, että se häpeä kohdistuisi siihen tekoon mistä voi olla haittaa muille ei siis ulkonäköön, vaatetukseen tai muuhun tuollaiseen epäolennaiseen. Mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä, että häpeän tunne on kuitenkin hyvä olla olemassa, ei se ole pelkästään huono asia. 

Ei se ole ulkonäköhäpeän puutetta tai voittamista, että esittelee genitaalejaan kankaan läpi. Se on visuaalista häirintää. Mutta jotenkin tuon oman olemuksellisen erinomaisuuden sisäistäminen ja minä- tai kokemuskeskeinen maailman hahmottaminen on johtanut siihen, että laitetaan oma keho esille usein kyseenalaisellakin tavalla.

Eihän sinne toisen genitaali alueelle ole pakko tuijottaa, pidä katseesi kasvojen korkeudella ja lopeta tirkistely. Tämä ei ole mikään muslimi maa jossa naisten pitää peittä itsensä toisten itsekontrollin puutteen vuoksi. 

Eikä ole pakko katsoa itsensätyydyttäjän haaroväliin lenkkipolulla. Pidä katseesi kasvojen korkeudella ja lopeta tirkistely.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!

No nuo taitaa olla niitä ääripään vanhempia, suurin osa vanhemmista ei sentään edusta tuota ajattelutapaa. Mutta ymmärrän vanhempien huolen koulumaailman suhteen, koska onhan tämä aika sellaista turvattomampaa jossain määrin ja on joskus  kiusaavia opettajia tai kiusaavia lapsia koulussa ja se on ymmärrettävää, ettei lapsi silloin halua kouluun mennä. Minusta se on hyvä, että lasta ei pakoteta menemään kenenkään kiusattavaksi kun koulusta pitää nyt meidän vaan tehdä lapsikuntoinen koulu eli sellainen, jossa kaikkien lasten on hyvä olla ja kiusaajat laitetaan ruotuun. Minusta vanhempien kritiikki on ihan aiheellista ja kertoo siitä, että pitää tehdä parannuksia.