Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,
ettei lasta saa koskaan kieltää tai mitenkään rajoittaa?
En tajunnut, että tuo on sukupolvi-ilmiö, ennen kuin vanhempi viisas naapuri selitti minulle asian, kun ihmettelin, miksi eräiden nuorten vanhempien lapset rääkyy ja terrorisoi koko taloyhtiötä, eikä vanhemmat ole moksiskaan. Ilmiö on siis todellinen! Onko muut tähän törmänneet?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vältän ei-sanan käyttöä koska pieni lapsi ei ymmärrä negaatioita, eli ei osaa päätellä mitä tulisi kiellon sijaan tehdä. Eli sen sijaan että sanoisin ”älä huuda”, sanon että ”nyt hiljaa”.
Tuo on suosittu teoria, mutta se on ihan käytännössä osoitettavissa, että lapsi kyllä ymmärtää mitä vaikkapa "älä juokse" tarkoittaa. Lapset kuulevat arjessaan usein kieltoja ja lähtökohtaisesti he niitä noudattavat jos heillä on motivaatio siihen.
Varmasti jonkinikäinen oppii ja ymmärtää. Pienelle lapselle joka vasta opettelee yksinkertaisia ohjeita, kannattaa antaa niin suoraviivaiset ohjeet kuin mahdollista. :)
Ehkä 1- tai 2-vuotiaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Hyviä niistä tuli, kasvatettiin kunnon kansalaisiksi. Kaikki lapset aikuisia jo, nyt on lastentekovuorossa zetat ja nuoret milleniaalit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!
On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi.
Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka.
Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista.
Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!Jos asiat menevät mukavasti... Mutta eivät välttämättä mene.
Voi olla myös vaikka niin, että leikki-ikäiset riekkuvat tuntitolkulla sängyissään eivätkä suostu rauhoittumaan vaikka millenniaali kuinka yrittää positiivisesti vahvistaa. Koululaiset taas valvovat aamuyöhön asti puhelimiaan selaillen tai kirjaa lukien.
Aamulla osa koululaisista kieltäytyy menemästä kouluun eikä edes lasulla uhkaaminen auta.
Ruokailulla osa haluaa vain ranskalaisia ja lihapullia, ja kaikki muu on yäk.
Vain Äksät ja vanhemmat olettaa, että leikki-ikäiset nukahtaa itsekseen sänkyyn, että vanhemmat saa omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!
On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi.
Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka.
Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista.
Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!Jos asiat menevät mukavasti... Mutta eivät välttämättä mene.
Voi olla myös vaikka niin, että leikki-ikäiset riekkuvat tuntitolkulla sängyissään eivätkä suostu rauhoittumaan vaikka millenniaali kuinka yrittää positiivisesti vahvistaa. Koululaiset taas valvovat aamuyöhön asti puhelimiaan selaillen tai kirjaa lukien.
Aamulla osa koululaisista kieltäytyy menemästä kouluun eikä edes lasulla uhkaaminen auta.
Ruokailulla osa haluaa vain ranskalaisia ja lihapullia, ja kaikki muu on yäk.
Mitä nyt taas. Illalla luetaan sängyssä kirjoja yhdessä tai jutellaan vierekkäin päivän asioita. Ei siellä riehuta tai olla puhelimilla.
Jos joku haluaa syödä pelkkiä lihapullia tai ranskalaisia, niitäkin on terveellisiä versioita. Ei se vaihe loputtomiin kestä.
Jos lapsi ei halua lähteä kouluun viettämään aikaa kavereiden kanssa, silloin on joku vialla. Pitää löytää juurisyy ja korjata se.Mitä tehdään sillä aikaa kun juurisyytä etsitään tai yritetään korjata sitä?
Kauanko siihen pitää kulutta aikaa? Ei koulua yleensä yhtäkkiä aleta inhoamaan. Silloin kyseessä on todennäköisesti kiusaamiskeissi, väärä kaveripiiri tai vakava masennus. Ja jos se tapahtuu hiljalleen, on jääty oppimisessa jälkeen laiskuuttaan tai on vakavampia oppimisvaikeuksia. Vanhemman olettaisi näkevän näitä asioita ennakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!
On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi.
Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka.
Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista.
Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!Jos asiat menevät mukavasti... Mutta eivät välttämättä mene.
Voi olla myös vaikka niin, että leikki-ikäiset riekkuvat tuntitolkulla sängyissään eivätkä suostu rauhoittumaan vaikka millenniaali kuinka yrittää positiivisesti vahvistaa. Koululaiset taas valvovat aamuyöhön asti puhelimiaan selaillen tai kirjaa lukien.
Aamulla osa koululaisista kieltäytyy menemästä kouluun eikä edes lasulla uhkaaminen auta.
Ruokailulla osa haluaa vain ranskalaisia ja lihapullia, ja kaikki muu on yäk.
Vain Äksät ja vanhemmat olettaa, että leikki-ikäiset nukahtaa itsekseen sänkyyn, että vanhemmat saa omaa aikaa.
Vanhan julman kasvatuksen aikaan lapsille pidettiin kuri eivätkä lapset nukkumaanmenoajan jälkeen uskaltaneet tehdä muuta kuin maata sängyssä hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi sukupolvi vanhempia yrittää välttää omien vanhempiensa virheet ja tekee omat virheensä.
Ensimmäinen kappale tekstistä kuuluu lähinnä 40-luvulle. Et taida kirjoittaa kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole täydellinen vanhempi, mutta ainakin mun lapsi on rohkeampi kuin minä olin ja hän ei ole ahdistunut kuten minä olin (ja olen edelleen).
Pidän sitä onnistumisena.
Olen myös pitänyt huolen etten lyö lastani. Oldn siitä ylpeä, koska tilanteita on ollut kun olisin sen voinut tehdä.
Lapseni on tosi kiltti ja noudattaa sääntöjä. En ole kuitenkaan ehdointahdoin hänestä sellaista yrittänyt muovata, koska itse olen ainoastaan kärsinyt liiallisesta kiltteydestä.
Olen yrittänyt opettaa asioita hyvän kautta. En ole halunnut myöskään kasvattaa syyllistämällä ja häpäisemällä. Itselläni on nepsypiirteitä ja huomaan niitä lapsellani myös välillä, siksikin haluan olla myötätuntoinen, koska tiedän ettei tämä maailma ole. Jonkun pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!
On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi.
Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka.
Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista.
Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!Jos asiat menevät mukavasti... Mutta eivät välttämättä mene.
Voi olla myös vaikka niin, että leikki-ikäiset riekkuvat tuntitolkulla sängyissään eivätkä suostu rauhoittumaan vaikka millenniaali kuinka yrittää positiivisesti vahvistaa. Koululaiset taas valvovat aamuyöhön asti puhelimiaan selaillen tai kirjaa lukien.
Aamulla osa koululaisista kieltäytyy menemästä kouluun eikä edes lasulla uhkaaminen auta.
Ruokailulla osa haluaa vain ranskalaisia ja lihapullia, ja kaikki muu on yäk.
Vain Äksät ja vanhemmat olettaa, että leikki-ikäiset nukahtaa itsekseen sänkyyn, että vanhemmat saa omaa aikaa.
Vanhan julman kasvatuksen aikaan lapsille pidettiin kuri eivätkä lapset nukkumaanmenoajan jälkeen uskaltaneet tehdä muuta kuin maata sängyssä hiljaa.
Remmiä tuli heti jos vähänkin inahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi sukupolvi syyttää nuoria itsekkyydestä eikä katso peiliin itseään ollenkaan, koska ei heillä ole sitä reflektointi taitoa koskaan opetettu missä pitäisi pohtia, ajatella tai reflektoida omaa toimintaa. Ei heillä ole ollut koulussa mitään itsearviointia, siksi he elää tuossa täydellisyysharhassaan missä boomereiden ja x:ien sukupolvi ei ole tehnyt mitään väärää. Sen puutteellisen itsereflektoinnin huomaan myös x-sukupolven lasteni isässä ja myös kyvyttömyyden käsitellä tunteita. Jos tunteista puhutaan niin se on "ei tällaista tunteilua" ja X:t saivat vielä nauttia kuitenkin helpommasta töihin pääsystä kuin lamasta kärsineet milleniaali vanhemmat, joille jäi vain muruset. Se on helppo KeltinKangas Järvisten haukkua nuoria itsekkääksi vain yhdestä näkökulmasta, ottamatta huomioon muita tekijöitä kuten 90 luvun lamaa, ei sitä niin vain menty töihin heti koulusta vaikka koulu olikin ilmainen. Näyttää sielläkin olevan täyttä kyvyttömyyttä katsoa asiaa meidän sukupolven näkökulmasta. Mitä oli tulla lama/velkaiseen pöytään pätkätyöläiseksi? Oletteko koskaan miettineet sitä. Ja se, että ei me 80-90 luvulla syntyneet pystytty olemaan tosi asiallisesti itsekkäitä kuten nää väittää ja jopa vääristää totuutta, jotkut pystyi mutta ei läheskään kaikki. Hyvin iso osa myös joutui menemään töihin sinne mihin pääsi ja sekin paljon huonommilla ehdoilla ja sopimuksilla. Kaikkea on meidän sukupolven kohdalla huononnettu etenkin työelämässä.
No boomerit kasvattivat meitä niin että juhannuksena esimerkiksi kaikki aikuiset olivat humalassa ja me lapset oltiin keskenämme ja kasvatimme itse itseämme. Mutta buumerit ovat meitä muka parempia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No boomerit kasvattivat meitä niin että juhannuksena esimerkiksi kaikki aikuiset olivat humalassa ja me lapset oltiin keskenämme ja kasvatimme itse itseämme. Mutta buumerit ovat meitä muka parempia vanhempia.
Niin, boomereita et varmasti saa reflektoimaan itseään vaan he jaksaa mankua sitä samaa mantraa siitä miten he rakensi tän maan ja miten siitä pitää olla kiitollinen, että jättivät meille suurtyöttömyydestä kärsivän velkaisen maan. Ja vaikka heillä itsellään siis oli kouluissa muutaman satasen lukukausimaksuja eikä asumistukia niin ei he sitä tarvinneetkaan koska kaikille oli töitä ja asunnot oli paljon halvempia ja elämä halvempaa muutenkin niin helppohan se on siinä kehua miten ovat maan rakentaneet kun ei ole tarvinnut edes ottaa mitään 200 000e lainaan, että saa omakotitalon kun niitäkin rakensivat ilmaisille ja edullisille tonteille sukulaisten ym voimin puoli ilmaiseksi. Ei mitään ymmärystä siitä, että miten paljon kalliimpaa ensinnäkin kaikki on meille millenaaleille.
Vierailija kirjoitti:
No boomerit kasvattivat meitä niin että juhannuksena esimerkiksi kaikki aikuiset olivat humalassa ja me lapset oltiin keskenämme ja kasvatimme itse itseämme. Mutta buumerit ovat meitä muka parempia vanhempia.
Lisään vielä, että muista myös tuon ajan kun olin itse pieni lapsi, että se meni just noin. Aina oli kaikki juhla pyhät kännäämistä ja me lapset ja lapsenlapset pyörittiin siellä seassa ja isosisarukset vahti pienempiä ettei ne sentään kuole. Ja tosiaan jos teki jotakin väärin niin tuli remmistä, mutta ei mitään ohjausta eikä opastusta, että miten valita vaikkapa hyvä elämänkumppani tai miten hakea töihin tms. toki kannustettiin etsimään työ tai koulu mistä itse tykkää, mutta kun ei niitä töitä ollut enää meille nuorille kun 90 luvun lama alkoi, vaan kaikki alkoi siirtyä isojen yritysten omistukseen ja kaikkea huononnettiin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.
Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.
Ja kakarat pyörittää vanhempiaan ihan 6-0...Halveksuttavan heikkoja ovat monet nykyvanhemmat. Ei ihme että eroja tulee nykyään paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.
Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.Ja kakarat pyörittää vanhempiaan ihan 6-0...Halveksuttavan heikkoja ovat monet nykyvanhemmat. Ei ihme että eroja tulee nykyään paljon.
Kyllä varmaan jokainen keksisi keinot millä voi estää vaikka 5-vuotiasta tekemästä kiellettyä asiaa X. Ongelma on vaan siinä, että ne keinot eivät ole sallittuja nykymaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No boomerit kasvattivat meitä niin että juhannuksena esimerkiksi kaikki aikuiset olivat humalassa ja me lapset oltiin keskenämme ja kasvatimme itse itseämme. Mutta buumerit ovat meitä muka parempia vanhempia.
Niin, boomereita et varmasti saa reflektoimaan itseään vaan he jaksaa mankua sitä samaa mantraa siitä miten he rakensi tän maan ja miten siitä pitää olla kiitollinen, että jättivät meille suurtyöttömyydestä kärsivän velkaisen maan. Ja vaikka heillä itsellään siis oli kouluissa muutaman satasen lukukausimaksuja eikä asumistukia niin ei he sitä tarvinneetkaan koska kaikille oli töitä ja asunnot oli paljon halvempia ja elämä halvempaa muutenkin niin helppohan se on siinä kehua miten ovat maan rakentaneet kun ei ole tarvinnut edes ottaa mitään 200 000e lainaan, että saa omakotitalon kun niitäkin rakensivat ilmaisille ja edullisille tonteille sukulaisten ym voimin puoli ilmaiseksi. Ei mitään ymmärystä siitä, että miten paljon kalliimpaa ensinnäkin kaikki on meille millenaaleille.
Ei tässä nyt boomereista ja asuntolainoista ole kyse vaan siitä, että jos lapsia tekee, voisi sen verran huolehtia, etteivät ne jatkuvasti häiriköi muita ihmisiä. Se tapahtuu kasvattamalla. Ei keskustelemalla ja hyväksymällä kaikki.
Joskus tulee mieleen, että nämä tunteidenhyväksyjät (jotka ei puutu lapsensa häiritsevään ja muita vahingoittavaan käytökseen) itse asiassa vihaa lastaan kaikkein eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun alussa joku millenniaalivanhempi oli sitä mieltä, että lasta ei saa kasvattaa alistamalla, mikä on mielenkiintoinen ja aikaamme kuvaava tokaisu. Alaikäinen lapsihan on ihan määritelmällisesti Suomen lain mukaan alisteisessa asemassa suhteessa esimerkiksi huoltajiinsa. Lapsi ei saa päättää, haluaako hän käydä koulua, milloin hän menee nukkumaan, mitä hän syö jne. Nykyään monen mielestä tämä on eettisesti kyseenalainen asetelma, mikä on aivan valtava kulttuurin muutos!
On asioita joita ei voi päättää. Kuten koulussa käynti ja sen eteen ahkerointi. Suurin osa lapsista nauttii siitä. Etenkin, jos vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Helppo on aina hauskempaa kuin vaikea. Ja jos lapsi ja luokkakaverit on kasvatettu sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi.
Nukkuminen, unta tarvitaan tarpeeksi, mutta en ole itse alistanut oma iltakukkujaani pakottamalla sänkyyn tiettyyn aikaan. Yhdeksän jälkeen jo taaperosta saakka.
Ruoka on selvästi isoin ero sukupolvien välillä. Omaan milleniaanijärkeeni ei mahdu miksi lasten (tai aikuisten) pitäisi syödä ruokaa josta he eivät pidä. Laadukasta ja terveellistä, mutta myös mieluista.
Perhe-elämä on ihanaa, seesteistä ja ennen kaikkea hauskaa!Jos asiat menevät mukavasti... Mutta eivät välttämättä mene.
Voi olla myös vaikka niin, että leikki-ikäiset riekkuvat tuntitolkulla sängyissään eivätkä suostu rauhoittumaan vaikka millenniaali kuinka yrittää positiivisesti vahvistaa. Koululaiset taas valvovat aamuyöhön asti puhelimiaan selaillen tai kirjaa lukien.
Aamulla osa koululaisista kieltäytyy menemästä kouluun eikä edes lasulla uhkaaminen auta.
Ruokailulla osa haluaa vain ranskalaisia ja lihapullia, ja kaikki muu on yäk.
Vain Äksät ja vanhemmat olettaa, että leikki-ikäiset nukahtaa itsekseen sänkyyn, että vanhemmat saa omaa aikaa.
Minun boomerivanhemmillani on viisi lasta, jotka he nukuttivat niin, että lukivat ensin jonkun tarinan kirjasta. Sitten pidettiin iltarukous ja laitettiin valot pois niin, että isä/äiti oli vieressä niin kauan, että nukahdimme. Sitä samaa me äksät olemme tehneet omille lapsillemme.
1910-, 1920- ja 1930-luvulla syntyneet synnyttivät suuret ikäluokat ja rakensivat tämän maan sodan jälkeen. Tietysti siinä mukana oli myös 1800-luvulla syntyneitä.
Vierailija kirjoitti:
No boomerit kasvattivat meitä niin että juhannuksena esimerkiksi kaikki aikuiset olivat humalassa ja me lapset oltiin keskenämme ja kasvatimme itse itseämme. Mutta buumerit ovat meitä muka parempia vanhempia.
Sodan käynyt isäni oli kuin toinen mies tultuaan sodasta. Lyhytpinnainen ja huumorintajuton. Traumaperäistä stressihäiriötä hän hoiti ryyppäämällä. Terveisin alkoholistiperheessä kasvanut boomeri.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdään sillä aikaa kun juurisyytä etsitään tai yritetään korjata sitä?