Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,
ettei lasta saa koskaan kieltää tai mitenkään rajoittaa?
En tajunnut, että tuo on sukupolvi-ilmiö, ennen kuin vanhempi viisas naapuri selitti minulle asian, kun ihmettelin, miksi eräiden nuorten vanhempien lapset rääkyy ja terrorisoi koko taloyhtiötä, eikä vanhemmat ole moksiskaan. Ilmiö on siis todellinen! Onko muut tähän törmänneet?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.Mitä etuoikeuksia? Ihan kaiken minä viisikymppinen olen saanut mitä olen halunnut, jos vain olen jaksanut tehdä töitä asian eteen. Ja saan edelleen, elämäni ei katsos ole vielä loppu vaikka olenkin 50v.
Hieno juttu. Yhteiskunnalliset ja viralliset lakimuutokset ovat tapahtuneet sinun ollessa jo vanhempi. Äksien nuoruudessa pohdittiin vielä sitä kuinka vanhaksi naisen on soveliasta käyttää minihametta ja pitäisikö hiukset jossain vaiheessa lyhentää.
Ja kun tämä on kasvatusketju, sinun lapsuudessa sai vielä kurittaa fyysisesti. Kuten Ta li ban tänään: vaimoja saa lyödä, kunhan luita ei mene poikki.
Mitä ihmettä oikein selität? Minä olen käyttänyt minihmetta jos olen halunnut, ei ole keneltäkään tarvinnut kysyä lupaa. Ja minun lapsuudessani ei ollut fyysistä kuritusta. Laki josta ilmeisesti puhut, tuli voimaan lapsuuteni aikana, muttei ennen tätä lakipykälääkään useissa perheissä ole koskaan lapsia lyöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon koivuvitsa käyttöön!
Juuei.
Minusta vaikea on ymmärtää sitä vielä pari vuosikymmentä sitten yleistä käytäntöä, että vaikka oli hyvä kunnollinen perhe, eikä ongelmainen tai alkoholisoitunut tai väkivaltainen, silti lapsia kuritettiin jopa brutaalisti nahkavyöllä.
Ei tuollainen ole koskaan ollut varsinaisesti yleistä. Ainakaan kaupungeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon koivuvitsa käyttöön!
Juuei.
Minusta vaikea on ymmärtää sitä vielä pari vuosikymmentä sitten yleistä käytäntöä, että vaikka oli hyvä kunnollinen perhe, eikä ongelmainen tai alkoholisoitunut tai väkivaltainen, silti lapsia kuritettiin jopa brutaalisti nahkavyöllä.
Ei tuollainen ole koskaan ollut varsinaisesti yleistä. Ainakaan kaupungeissa.
No ei mulla ole mitään tilastoa, mutta muistan, että monella kaverilla ja sukulaisella oli tuollainen käytäntö. Itsellä oli onneksi edityksellisemmät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.Mitä etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet mitä x-sukupolvella ei ole? Etenkin mitä etuoikeuksia naiset heistä?
Ei ole ns. pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, naiset pääsevät nykyään työelämässä helpommin huipulle ja nuorempina. Nuoruutta on saanut elää yli kolmekymppiseksi. Lapsena ei kuritettu eikä vähätelty yhtä paljon kuin vielä äksien lapsuudessa (toki silti vähäteltiin). Milleniaalit eli laman lapsena, eivät vastavalmistuneina. Pääsivät useammin ulkomaille. Kasvoivat EU:n tuomiin vapauksiin. Tällaisia olen kuullut katkerilta X-sisaruksilta.
Nyt kun vielä on laihdutuslääkettä, botoxia, tietoa aurinkorasvasta ja retinolista, kannustetaan kuntosalille ja käyttämään hormonikorvaushoitoa ylipäätään ja ajoissa - milleniaalit näyttävät nuoremmilta pidempään kuin äksät.Hieman ohutta on lähihistorian tuntemuksesi. Ei x-sukupolven naistenkaan ole ollut pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, ei edes boomereiden. E-pillerit tulivat apteekkeihin jo 60-luvun alussa.
Naisilla on ollut mahdollisuus päästä huipulle jo vuosikymmeniä sitten. Suurista ikäluokista merkittävän uran tekivät esimerkiksi Elisabet Rehn, Sirkka Hämäläinen, Sinikka Salo, Lenita Airisto, Tarja Halonen, Liisa Jaakonsaari, Anneli Jäätteenmäki, Sari Baldauf, Kirsti Paakkanen.
X-sukupolvi on juuri se pitkän nuoruuden elänyt, kun opintoaikojakaan ei vielä ollut rajattu kuten nykyään. Ulkomaanmatkailu oli tavallista jo 80-luvun lopulla ja riippui enemmän perheen sosioekonomisesta asemasta kuin siitä, mihin sukupolveen lapsi on kuulunut.
Mitä todellisia etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet, mitä edellisillä sukupolvilla ei ollut? Itse en keksi yhtäkään.
Niinkö? Vanha piika oli ihan normaalisanastoa 20 vuotta sitten. Avioero oli häpeä. 2-3 lasta oli odotus. Yhden lapsen perhe oli outo, lapseton perhe erittäin outo. Opiskelua ja ajelehtelua ei ollut sopivaa tehdä kolmekymppisenä. Ennen kasaria lapset jätettiin usein kotiin vanhempien lomaillessa ulkomailla.
Parikymppinen Lewinsky kivitettiin ympäri maailman. OF:n tyyppinen toiminta ei todellakaan ollut asia josta nainen saattoi puhua julkisesti. Jopa Kikka oli monelle liikaa ja tyhjäpää.
Kaikkia noita naispoliitikkoja vähäteltiin sukupuolen takia - eikä vain maalaispersut (ex SMP). Yksityisillä pörssi- ja partnerifirmoilla ei todellakaan ollut mitään tavoitteita naisille hallituksissa.
Vanhimmat äksät ovat syntyneet 60-luvulla ja eläneet hyvin erilaisen nuoruuden kuin vuonna 80 syntynyt.
Olen tosi onnekas että synnyin milleniaaliksi. Paras sukupolvi. Tosin toivottavasti alfoista ja betoista tulee vielä parempia. Zetat on jo menetetty.Avioero ei ollut mikään häpeä 20 vuotta sitten, eivätkä muutkaan käsityksesi pidä paikkaansa. On inhimillistä, että varsinkin nuori ihminen ajattelee, että kaikki kehitys on tapahtunut hänen elinaikanaan ja että hänen syntymäänsä edeltävä aika on ollut suorastaan pimeään keskiaikaan verrattavaa kärsimystä (mikä käsitys keskiajan pimeydestä on sekin virheellinen). Kyse on perspektiiviharhasta.
Pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolikiintiöitä on vaikea pitää edistyksenä sen paremmin kuin Onlyfansiakaan.
Ei enää 20 vuotta sitten, mutta äksien nuoruudessa kyllä. Lama helpotti sikäli, että eroja tuli inhimillisistä syistä paljon ja stigma väheni. Boomereiltahan se stigma ylipäätään tuli, ei äksiltä.
Ja lisätään listaan vielä Me Too, ymmärrys mielenterveyden tärkeydestä ja homojen avio-oikeus. Homous oli rikos vielä 70-luvulla ja sairaus kasarilla.
Ohis. Äksiä pidetään ihan yleisesti päähän potkituimpana sukupolvena.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varhaisempi millenniaali. Mulle huudettiin ja raivottiin jokaikinen päivä, kun olin lapsi. Ei ollut syliä, hyvän yön toivotuksia. Ulospäin oli "kaikki hyvin". Oli uusi polkupyörä jolla mennä kouluun, joskus merkki-urheiluvaate, pääsin discoon ja kaverit sai tulla meille.
En silti mennyt ääripäähän lapsenkasvatuksessa. Toki olen ehtinyt raivohuutaa ehkä kerran vuodessa. Meillä jutellaan, keskustellaan, perustellaan asioita. On jäähyjä, ruutukieltoa, rajoituksia -kaikki perustellen ja sopien.
Eihän sinun vanhempasi ole mikään ajan kuva.
Se oli teillä, muissa perheissä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varhaisempi millenniaali. Mulle huudettiin ja raivottiin jokaikinen päivä, kun olin lapsi. Ei ollut syliä, hyvän yön toivotuksia. Ulospäin oli "kaikki hyvin". Oli uusi polkupyörä jolla mennä kouluun, joskus merkki-urheiluvaate, pääsin discoon ja kaverit sai tulla meille.
En silti mennyt ääripäähän lapsenkasvatuksessa. Toki olen ehtinyt raivohuutaa ehkä kerran vuodessa. Meillä jutellaan, keskustellaan, perustellaan asioita. On jäähyjä, ruutukieltoa, rajoituksia -kaikki perustellen ja sopien.
Eihän sinun vanhempasi ole mikään ajan kuva.
Se oli teillä, muissa perheissä toisin.
Sama nykyään. On milleniaalivanhempia jotka antavat kaikessa periksi. On niitä jotka eivät anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.
Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?
Mitäkö silloin tehdään? Kerrotaan että näin me tällaisissa tilanteissa teemme, ja näytetään miten. Ja jos lapsella on tarpeeksi luottamusta ja lämpimät välit vanhempaan, niin yhteys on vahva ja lapsi haluaa että se säilyy. Jos taas vanhempi heittäytyy etäiseksi rankaisijaksi, saati vastapuoleksi ja viholliseksi, niin sitten ollaan eri puolilla ja valtataistelussa. Aikuinen onkin se, joka aloittaa ongelman valtataisteluista -
se löhtee vanhemman asenteest. Sen voi estää hyvällä yhteistyöllä ja läheisyydellä. Tärkeää huomata: Aikuinen voi olla myös LÄMMIN vahva hahmo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.
Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?
Mitäkö silloin tehdään? Kerrotaan että näin me tällaisissa tilanteissa teemme, ja näytetään miten. Ja jos lapsella on tarpeeksi luottamusta ja lämpimät välit vanhempaan, niin yhteys on vahva ja lapsi haluaa että se säilyy. Jos taas vanhempi heittäytyy etäiseksi rankaisijaksi, saati vastapuoleksi ja viholliseksi, niin sitten ollaan eri puolilla ja valtataistelussa. Aikuinen onkin se, joka aloittaa ongelman valtataisteluista -
se löhtee vanhemman asenteest. Sen voi estää hyvällä yhteistyöllä ja läheisyydellä. Tärkeää huomata: Aikuinen voi olla myös LÄMMIN vahva hahmo.
Kuten sanon aina lapselleni: vaikka olen nyt vihainen rakastan silti sinua. Ja sanon sen puhumalla, en huutamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut juuri tuota, ettei rajoja saa asettaa. Olen teinin äiti ja itse X-sukupolvea. Mä luulen, että meidän sukupolvi on sitä joka rajoittaa ja antaa rangaistuksia kun taas monen lapseni kaverin vanhempi on nuorempaa milleniaali sukupolvea ja ero näkyy.
Mistä rajoista nyt puhutaan? Kautta aikojen on ollut perheitä joissa ei välitetä vaikka oma lapsi kiusaa, riehuu koulussa tai rikkoo paikkoja. Ei ole haitannut, vaikka kulkevat öisin kylillä. Kännykät käteen taaperona. Veikkaisin, että milleniaalit ovat paljon tarkempia näissä asioissa kuin Äksät.
Jos taas puhutaan jostain vaipan käytöstä kolmevuotiaaksi, pukeutumisesta tai syömisestä lapsen tahdon mukaan, harrastuksissa kuljettelusta jne. Noilla ei ole isossa kuvassa mitään väliä.Jep, eräs x sukupolven edustaja just myönsi ettei ole pitänyt mitään rajoja lapsilleen ja se näkyy heidän käytöksessä...minä mielleniaali sen sijaan olen pitänyt rajoja ja opastanut.
Kiinnostaisi nähdä millaista se heidän perhearki on ollut ja olisipa ollut jännä kuulla äänensävy. Millainen ihminen kertoo ettei heillä ollut rajoja? En ole ikinä tavannut ihmistä jonka osaisin edes kuvitella sanoneen noin. Eihän vanhemmat itsekään saa tehdä mitään jos mitään rajoja ei ole? Eikö ollut esimerkikisi rajaa että äiti menee nyt töihin joten sinä olet tädin kanssa? Että nukutaan yöllä ja ollaan hereillä päivällä? Lapsi ottaa äidin lompakon ja käy kauoassa, tuo kaksi kassia jäätelöä krllia ja pari hampparia? Saivatko lapset hyppiä ikkunoista?… Varmaan pakostikin ollut joku jälkikäteen herännyt pohdinta, että toivoo että olisi pitänyt erilaisia rajoja eikä ettei niitä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Oletko jotenkin sokea vai luetko somea tai milleniaaleille esitettyjä vaatimuksia jotkut ihmeelliset valikoivat lasit päässä, ei sulla ole oikeutta mitätöidä milleniaali vanhempian omaa kokemusta siitä mitä on ollut olla milleniaalivanhempi tai korostaa omaasi vaikka varmasti vaihtelua kokemuksissa voi ollakkin. Ei se nyt niin mene, että aikuinen ihminen vain itse valitsee vaan kyllä jos ei heti tottele tai tee kuten joku muu ulkopuolinen käskee niin heti ollaan arvostelemassa just vaikkapa kestovaippailua tai generaatio x, yrittää pakottaa ostamaan vain kirpputorilta, että en saisi itse päättää mitä vauvalleni puen! Kaikessa ollaan puuttumassa, kommentoisamassa, sanomassa, ohjaamassa, määräilmässä ja arvoimassa! Ihan tuollaisiakin arkisia juttuja! Ja kyllä on ulkonäkö paineita, on tämäkin palsta täynnä aloituksia jossa haukutaan naisten ulkonäköä ja haukutaan jos on vähänkään ylipainoa, jota raskaana monesti tulee.
Tuo kokemuspuhe on ko. sukupolven tyypillinen hyökkäys. Kokemus on aina totta, joten kukaan ei voi sitä kiistää. Tämä mahdollistaa uhriutumisen, mikä onkin somessa nykyään suosittua näytösitkun kera.
Sinun ei tarvitse korvaasi lotkauttaa arvostelulle, jos asia ei kuulu arvostelijoille, kuten kestovaipan käyttö/käyttämättömyys ei ulkopuolisille kuulu. Sen sijaan jos ihmeellinen aikaansaannoksesi häiriköi muita ihmisiä ja siitä tulee noottia, oikea tapa ei ole hyökätä ilmoittajaa vastaan vaan tsekata, onko ehkä omassa tai lapsen toiminnassa jotain korjattavaa. Ulkopuoliset eivät nimittäin huvikseen lasten tekemisiin puutu tai niistä tule kertomaan, ei se niin ihanaa ole.
Hei jos minä pidän omia puoliani keskustelussa niin se ei ole hyökkäämistä. Jos minun lasta kiusataan ei hänenkään reaktio siihen ole häiriköintiä. Alkaakaa kiusaajat jo mennä itseenne!
Vastauksesi kertookin kaiken olennaisen minäkeskeisestä ajattelusta. Ulkopuolisen huomauttaminen on kiusaamista ja siihen saa reagoida häiriköimällä. On kyllä huomattu tuo toimintatapa.
Vastauksesi kertoo olennaisen sinun tavasta projisoida omaa minäkeskeisyyttäsi milleniaali vanhempiin, joita yrität pakottaa komppaamaan sinua ja jos he uskaltavat olla kanssasi erimieltä eivätkä suostu sinua mielistelemään käytät psykologista väkivaltaa ja ammattitermistöä saadaksesi uskottavuutta, mutta minua sinä et pysty manipuloimaan. Uskallan edelleenkin olla eriävää mieltä vaikka yritätkin mennä henkilöön. Itse sinä hyökkäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.
Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.
Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.
Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.
Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?
Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.
Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?
Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä
En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.
Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.
Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.
Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?
Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.
Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.
Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä.
Kiltteys on temperamentti piirre myös, eikä niinkään liity kasvatukseen. Olen itse kiltti ja ollut siis aina kiltti lapsi, se on luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Jos lapsen temperamentti tyyppi on haastavampi, aikuisia kohtaan kapinoivampi yms. niin ei sellainen lapsi välttämättä ole kiltisti tai kiltti edes käskiessä tai kasvattaessa vaan häntä kasvatetaan hänen temperamenttiinsa sopivalla tavalla. Mutta ihmisillä yleensä on vähemmän kasvatuskeinoja haastavampien lasten kanssa toimimiseen, koska kiltteys on luonteen piirre jota ei voi kasvattaa eikä siirtää vaikka lapselle voikin opettaa monia asioita kuten eettisiä arvoja, sääntöjä jne.
Ihan varmasti voi kasvattaa. Tietty perusluonne pysyy, mutta kiltteys on paljon muutakin kuin luontainen pakko.
Kuinka monta haastavaa lasta olet kasvattanut asiallisin keinoin ns. kiltiksi eli onko se tavoite muuttaa kaikkien temperamenttityyppi kiltiksi ja samaan muotiin vai mikä?
Miten kukakin määrittelee kiltteyden. Yhteiskunnasta ei tule mitään, jos ei seurata sääntöjä. Käytöstavat ovat ehdottoman tärkeitä. Töissä ja rakkaudessa menestyy paremmin, jos omaa sosiaalista älykkyyttä. Kaikkia noista on mahdollista opetella ja oppia.
Et vastannut kysymykseeni, kysyin, että montako haastavaa lasta sinä olet vanhempana kasvattanut aikuiseksi ja kiltiksi?
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.
Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.
Juu, ja lapselta kysytään kaikessa "hakuatko". Haluatko nyt syödä? Haluatko lähteä puistoon? Haluatko laittaa kumisaappaat?
Tällaisia vanhempia olen nähnyt useasti viime vuosina. Eivät opeta lapsille käytöstapoja eivätkä kiellä oikein mistään. Sain leikkipuistossa futispallosta päähäni kun erään äidin pojat pelasivat siellä futista vaikka paikalla oli pieniä taaperoita vaarassa. Onneksi pallo tuli minun päähäni eikä taaperon. Sanoin pojille että leikkipuisto ei ole futispelaamiselle oikea paikka ja kaikki ovat vaarassa, pallo on kova ja tekee kipeää. Pojat katsoivat silmät pyöreinä ihan kuin olisi ollut uusi asia heille. Sanoin myös että näissä tilanteissa yleensä pyydetään anteeksi kun toista satutetaan, pojat sanoivat anteeksi. Äiti lähistöllä pyöritti silmiään eikä sanonut mitään vaikka näki tilanteen. Lapsille tilanne oli hämmentävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Olen milleniaali vanhempia ja kyllä ainakin itse olen lastani kieltänyt ja rajoittanut, mutta erona ehkä on se, että me millenaalit ollaan tehty enemmän työtä tunnekasvatuksen puolella, koska iso osa suomalaista kohtelee lapsiaan välttelevästi eli on joku annettu remmiä tai sitten käsketty omaan huoneeseen miettimään eli ei ole käsitelty tunteita. Me milleniaali vanhemmat ollaan korjattu noita puutteita jota vanhemmalla sukupolvella oli. Ja sen huomaa, että vanhempi sukupolvi ei ymmärrä tunnekasvatusta ollenkaan eivätkä myöskään välttämättä juurikaan reflektoi. Myös sisarussuhteisiin kiinitetään enemmän huomiota, kun ennen sitä perheen vanhinta lasta aina syyttettiin kaikesta ja oli vastuussa kaikesta niin itse olen ainakin kasvattanut niin, että jokainen kantaa oman vastuunsa eikä se niin voi olla, että se joka syntyy ensin on vastuussa kaikesta ja muiden ei esim. tarvitse osallistua kotitöihin.
Tunnekasvattajat yleensä uskovat, että lapsen huono käytös johtuu huonoista tunnetaidoista ja siksi rangaistusten tarvetta ei sisäistetä. Ajatus on, että lapsi ei koskaan tahallaan käyttäydy huonosti vaan vain osaamattomuuttaan.
Nurkkaan komentamisen sijasta lapselle näytetään tunnemittarista tunteita koska lapsella selvästikin on vaikea tunnetilanne ja on akuutti tarve tunnetyölle.
Ihan pienillä noin. Kokemuksen puute. Vanhemmat lapset ymmärtävät jo mitä ovat tekemässä. Alkupään kasvatuksella on iso ero siihen miten koululainen toimii. Sitten teini-ikäisenä kuuluukin vähän kapinoida, mutta ilkeä tai kiusaaja ei saa olla silloinkaan.
Ulkosuomalaisena sanoisin, että Suomessa ongelma on erityisesti se, että lapset saavat jo käytännön syistä liikaa itsenäisyyttä liian aikaisin. Kulkevat yksin kouluun ja harrastuksiin, viettävät yksin aikaa koulun jälkeen, puhelimet jo alakoulussa, yksin kylillä teininä iltaisin jne. Sitä on pidetty jotenkin hienona asiana, itse näkisin toisin. Aikuisten kasvatuksella jää vähemmän aikaa.Samaa mieltä olen, että ihan liian yksin lapset ovat ja aion olla edellä kävijä toisen lapseni kanssa, eli ei todellakaan mitään yksin kylillä hillumista vaan oikeaa aitoa yhdessäoloa vaikka joku alkaisi kritisoida niin aion olla edelläkävijänä tässä kehityssuunnassa. Lasten ja teinin ei kuulu mellastaa kylillä keskenään miten sattuu.
Ensimmäisen lapseni isä antoi lapsemme kulkea kylillä sanoen, että minulta äidiltä ei mielipidettä kysytä. Toisen lapsen kohdalla en anna enää miesten määräillä kun lopputulos on huono miesten tavalla eli jos liian vapaasti saa kulkea, ei ole hyvä eikä turvallista.Kaunista tiettyyn ikään saakka, mutta jossain vaiheessa lapselta kaikkoaa kaverit ympäriltä, jos äiti koko ajan hengittää niskaan.
Se on tarkoituskin, että huonot kaverit kaikkoaa ympäriltä ja saa kunnollisia kavereita joiden perheissä on samanlaiset arvot. Ei meidän tarvi olla kavereita sellaisten kanssa, jotka kiusaa tai joilla on huonoja tapoja vaikka toimeen voidaan tulla silloin kun täytyy. Mun lapsen tehtävä ei ole toimia sun alkkis perheen lapsen pillin mukaan ja mennä hänen mukana päihteiden pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt. Sisaruksen lapsi on juuri tällainen. Ei saa kieltää, ei saa rajoittaa, ei saa käskeä, ei saa suuttua - koska silloin lapsi voi pahoittaa mielensä. Pitää vaan ymmärtää, sietää, sanoittaa, lässyttää, halia, sylitellä, lahjoa, neuvotella jne.
Ja lapsi riehuu, kiljuu, puhuu huutamalla, käskyttää, häiritsee aikuisten puhetta, on jopa väkivaltainen.Juu, ja lapselta kysytään kaikessa "hakuatko". Haluatko nyt syödä? Haluatko lähteä puistoon? Haluatko laittaa kumisaappaat?
Tällaisia vanhempia olen nähnyt useasti viime vuosina. Eivät opeta lapsille käytöstapoja eivätkä kiellä oikein mistään. Sain leikkipuistossa futispallosta päähäni kun erään äidin pojat pelasivat siellä futista vaikka paikalla oli pieniä taaperoita vaarassa. Onneksi pallo tuli minun päähäni eikä taaperon. Sanoin pojille että leikkipuisto ei ole futispelaamiselle oikea paikka ja kaikki ovat vaarassa, pallo on kova ja tekee kipeää. Pojat katsoivat silmät pyöreinä ihan kuin olisi ollut uusi asia heille. Sanoin myös että näissä tilanteissa yleensä pyydetään anteeksi kun toista satutetaan, pojat sanoivat anteeksi. Äiti lähistöllä pyöritti silmiään eikä sanonut mitään vaikka näki tilanteen. Lapsille tilanne oli hämmentävä.
Et voi kuitenkaan yleistää, että tuo on joku tavallinen tai yleinen milleniaalien kasvatustapa. En itse ainakaan ole kysynyt lapselta, että haluaako lapsi laittaa kumisaappaita vaan se on vaan, että nyt on sadekeli nyt laitetaan kumisaappaat.
Milleniaalit ei kyllä ole enää nuoria. Osalla jopa lapsenlapsia.
Mä kysyn lapsen mielipidettä usein. On saanut itse valita vaatteet kaupassa kolmevuotiaasta. Ei ole tarvinnut ikinä taistella pukeutumisesta. Ei tarvitse syödä, jos ei ole nälkä eikä ruokaa käytetä tunteiden säätelyyn. Toivottavasti paino pysyy sen(kin) takia normaalina myös aikuisena.
Käytöstavat on kuitenkin iskostettu taaperosta. Kaikille ollaan mukavia ja kavereita. Osataan sanoa kiitos ja pyytää anteeksi. Autetaan muita. Koulu hoidetaan hyvin ja opettaja on johtaja.
Valitse taistelusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.
Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.
Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.
Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.
Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?
Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.
Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?
Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä
En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.
Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.
Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.
Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?
Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.
Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.
Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä.
Kiltteys on temperamentti piirre myös, eikä niinkään liity kasvatukseen. Olen itse kiltti ja ollut siis aina kiltti lapsi, se on luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Jos lapsen temperamentti tyyppi on haastavampi, aikuisia kohtaan kapinoivampi yms. niin ei sellainen lapsi välttämättä ole kiltisti tai kiltti edes käskiessä tai kasvattaessa vaan häntä kasvatetaan hänen temperamenttiinsa sopivalla tavalla. Mutta ihmisillä yleensä on vähemmän kasvatuskeinoja haastavampien lasten kanssa toimimiseen, koska kiltteys on luonteen piirre jota ei voi kasvattaa eikä siirtää vaikka lapselle voikin opettaa monia asioita kuten eettisiä arvoja, sääntöjä jne.
Ihan varmasti voi kasvattaa. Tietty perusluonne pysyy, mutta kiltteys on paljon muutakin kuin luontainen pakko.
Kuinka monta haastavaa lasta olet kasvattanut asiallisin keinoin ns. kiltiksi eli onko se tavoite muuttaa kaikkien temperamenttityyppi kiltiksi ja samaan muotiin vai mikä?
Miten kukakin määrittelee kiltteyden. Yhteiskunnasta ei tule mitään, jos ei seurata sääntöjä. Käytöstavat ovat ehdottoman tärkeitä. Töissä ja rakkaudessa menestyy paremmin, jos omaa sosiaalista älykkyyttä. Kaikkia noista on mahdollista opetella ja oppia.
Et vastannut kysymykseeni, kysyin, että montako haastavaa lasta sinä olet vanhempana kasvattanut aikuiseksi ja kiltiksi?
Jokaisella ihmisellä on oma tahto. Kasvatus alkaa vauvasta. Ei niin, että odotetaan ensin tuleeko lapsesta haastava vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista. Toki siis sellainen linja näyttää olevan, että huutamisen ja rangaistusten sijaan lapsia pyritään kasvattamaan ensisijaisesti keskustelulla ja positiivisella vahvistamisella, mutta se ei ole sama kuin ilman rajoja kasvatattaminen. Enemmän nämä nykyiset 15+ vuotiaat tuntuvat olevan niitä, että ovat saaneet kaikessa periksi, eikä pettymyksiä ole tarvinnut opettaa sietämään.
Mitä vanhemmat tekevät jos lapsi ei vaan tottele vaikka kuinka keskustellaan ja positiivisesti vahvistetaan? Vilho-Elviira 9v nimittelee sisarustaan päivästä toiseen ja Siiri-Kustaa 5v:n kanssa kauppareissut ovat yhtä kaaosta?
Mitäkö silloin tehdään? Kerrotaan että näin me tällaisissa tilanteissa teemme, ja näytetään miten. Ja jos lapsella on tarpeeksi luottamusta ja lämpimät välit vanhempaan, niin yhteys on vahva ja lapsi haluaa että se säilyy. Jos taas vanhempi heittäytyy etäiseksi rankaisijaksi, saati vastapuoleksi ja viholliseksi, niin sitten ollaan eri puolilla ja valtataistelussa. Aikuinen onkin se, joka aloittaa ongelman valtataisteluista -
se löhtee vanhemman asenteest. Sen voi estää hyvällä yhteistyöllä ja läheisyydellä. Tärkeää huomata: Aikuinen voi olla myös LÄMMIN vahva hahmo.
Tuon olet lukenut jostain kirjasta. Ei se tosimaailmassa niin mene, että kunhan vanhempi on "lämmin hahmo johon on vahva yhteys" niin häntä aina totellaan.
Avioero ei ollut mikään häpeä 20 vuotta sitten, eivätkä muutkaan käsityksesi pidä paikkaansa. On inhimillistä, että varsinkin nuori ihminen ajattelee, että kaikki kehitys on tapahtunut hänen elinaikanaan ja että hänen syntymäänsä edeltävä aika on ollut suorastaan pimeään keskiaikaan verrattavaa kärsimystä (mikä käsitys keskiajan pimeydestä on sekin virheellinen). Kyse on perspektiiviharhasta.
Pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolikiintiöitä on vaikea pitää edistyksenä sen paremmin kuin Onlyfansiakaan.