Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,
ettei lasta saa koskaan kieltää tai mitenkään rajoittaa?
En tajunnut, että tuo on sukupolvi-ilmiö, ennen kuin vanhempi viisas naapuri selitti minulle asian, kun ihmettelin, miksi eräiden nuorten vanhempien lapset rääkyy ja terrorisoi koko taloyhtiötä, eikä vanhemmat ole moksiskaan. Ilmiö on siis todellinen! Onko muut tähän törmänneet?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Oletko jotenkin sokea vai luetko somea tai milleniaaleille esitettyjä vaatimuksia jotkut ihmeelliset valikoivat lasit päässä, ei sulla ole oikeutta mitätöidä milleniaali vanhempian omaa kokemusta siitä mitä on ollut olla milleniaalivanhempi tai korostaa omaasi vaikka varmasti vaihtelua kokemuksissa voi ollakkin. Ei se nyt niin mene, että aikuinen ihminen vain itse valitsee vaan kyllä jos ei heti tottele tai tee kuten joku muu ulkopuolinen käskee niin heti ollaan arvostelemassa just vaikkapa kestovaippailua tai generaatio x, yrittää pakottaa ostamaan vain kirpputorilta, että en saisi itse päättää mitä vauvalleni puen! Kaikessa ollaan puuttumassa, kommentoisamassa, sanomassa, ohjaamassa, määräilmässä ja arvoimassa! Ihan tuollaisiakin arkisia juttuja! Ja kyllä on ulkonäkö paineita, on tämäkin palsta täynnä aloituksia jossa haukutaan naisten ulkonäköä ja haukutaan jos on vähänkään ylipainoa, jota raskaana monesti tulee.
Tuo kokemuspuhe on ko. sukupolven tyypillinen hyökkäys. Kokemus on aina totta, joten kukaan ei voi sitä kiistää. Tämä mahdollistaa uhriutumisen, mikä onkin somessa nykyään suosittua näytösitkun kera.
Sinun ei tarvitse korvaasi lotkauttaa arvostelulle, jos asia ei kuulu arvostelijoille, kuten kestovaipan käyttö/käyttämättömyys ei ulkopuolisille kuulu. Sen sijaan jos ihmeellinen aikaansaannoksesi häiriköi muita ihmisiä ja siitä tulee noottia, oikea tapa ei ole hyökätä ilmoittajaa vastaan vaan tsekata, onko ehkä omassa tai lapsen toiminnassa jotain korjattavaa. Ulkopuoliset eivät nimittäin huvikseen lasten tekemisiin puutu tai niistä tule kertomaan, ei se niin ihanaa ole.
Hei jos minä pidän omia puoliani keskustelussa niin se ei ole hyökkäämistä. Jos minun lasta kiusataan ei hänenkään reaktio siihen ole häiriköintiä. Alkaakaa kiusaajat jo mennä itseenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.
Mitä etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet mitä x-sukupolvella ei ole? Etenkin mitä etuoikeuksia naiset heistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Oletko jotenkin sokea vai luetko somea tai milleniaaleille esitettyjä vaatimuksia jotkut ihmeelliset valikoivat lasit päässä, ei sulla ole oikeutta mitätöidä milleniaali vanhempian omaa kokemusta siitä mitä on ollut olla milleniaalivanhempi tai korostaa omaasi vaikka varmasti vaihtelua kokemuksissa voi ollakkin. Ei se nyt niin mene, että aikuinen ihminen vain itse valitsee vaan kyllä jos ei heti tottele tai tee kuten joku muu ulkopuolinen käskee niin heti ollaan arvostelemassa just vaikkapa kestovaippailua tai generaatio x, yrittää pakottaa ostamaan vain kirpputorilta, että en saisi itse päättää mitä vauvalleni puen! Kaikessa ollaan puuttumassa, kommentoisamassa, sanomassa, ohjaamassa, määräilmässä ja arvoimassa! Ihan tuollaisiakin arkisia juttuja! Ja kyllä on ulkonäkö paineita, on tämäkin palsta täynnä aloituksia jossa haukutaan naisten ulkonäköä ja haukutaan jos on vähänkään ylipainoa, jota raskaana monesti tulee.
Tuo kokemuspuhe on ko. sukupolven tyypillinen hyökkäys. Kokemus on aina totta, joten kukaan ei voi sitä kiistää. Tämä mahdollistaa uhriutumisen, mikä onkin somessa nykyään suosittua näytösitkun kera.
Sinun ei tarvitse korvaasi lotkauttaa arvostelulle, jos asia ei kuulu arvostelijoille, kuten kestovaipan käyttö/käyttämättömyys ei ulkopuolisille kuulu. Sen sijaan jos ihmeellinen aikaansaannoksesi häiriköi muita ihmisiä ja siitä tulee noottia, oikea tapa ei ole hyökätä ilmoittajaa vastaan vaan tsekata, onko ehkä omassa tai lapsen toiminnassa jotain korjattavaa. Ulkopuoliset eivät nimittäin huvikseen lasten tekemisiin puutu tai niistä tule kertomaan, ei se niin ihanaa ole.
Nykyään lapsi pieraisee väärässä huoneessa niin se on vähintään joku adhd tai kehitysvammainen. - sivusta
No kun katsoo edellisiä sukupolvia niin metsään on menty sielläkin. Olen milleniaaliäiti ja koen että omassa kasvatuksessa oli paljon puutteita, joista kärsin edelleen. Näitä yritän paikata omien lasten kohdalla, koska en halua että he suhtautuvat minuun kuin minä boomervanhempiini. Oli lapsuudessani myös paljon hyvää mutta kokonaiskouluarvosana on ehkä 7-.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Oletko jotenkin sokea vai luetko somea tai milleniaaleille esitettyjä vaatimuksia jotkut ihmeelliset valikoivat lasit päässä, ei sulla ole oikeutta mitätöidä milleniaali vanhempian omaa kokemusta siitä mitä on ollut olla milleniaalivanhempi tai korostaa omaasi vaikka varmasti vaihtelua kokemuksissa voi ollakkin. Ei se nyt niin mene, että aikuinen ihminen vain itse valitsee vaan kyllä jos ei heti tottele tai tee kuten joku muu ulkopuolinen käskee niin heti ollaan arvostelemassa just vaikkapa kestovaippailua tai generaatio x, yrittää pakottaa ostamaan vain kirpputorilta, että en saisi itse päättää mitä vauvalleni puen! Kaikessa ollaan puuttumassa, kommentoisamassa, sanomassa, ohjaamassa, määräilmässä ja arvoimassa! Ihan tuollaisiakin arkisia juttuja! Ja kyllä on ulkonäkö paineita, on tämäkin palsta täynnä aloituksia jossa haukutaan naisten ulkonäköä ja haukutaan jos on vähänkään ylipainoa, jota raskaana monesti tulee.
Tuo kokemuspuhe on ko. sukupolven tyypillinen hyökkäys. Kokemus on aina totta, joten kukaan ei voi sitä kiistää. Tämä mahdollistaa uhriutumisen, mikä onkin somessa nykyään suosittua näytösitkun kera.
Sinun ei tarvitse korvaasi lotkauttaa arvostelulle, jos asia ei kuulu arvostelijoille, kuten kestovaipan käyttö/käyttämättömyys ei ulkopuolisille kuulu. Sen sijaan jos ihmeellinen aikaansaannoksesi häiriköi muita ihmisiä ja siitä tulee noottia, oikea tapa ei ole hyökätä ilmoittajaa vastaan vaan tsekata, onko ehkä omassa tai lapsen toiminnassa jotain korjattavaa. Ulkopuoliset eivät nimittäin huvikseen lasten tekemisiin puutu tai niistä tule kertomaan, ei se niin ihanaa ole.
Hei jos minä pidän omia puoliani keskustelussa niin se ei ole hyökkäämistä. Jos minun lasta kiusataan ei hänenkään reaktio siihen ole häiriköintiä. Alkaakaa kiusaajat jo mennä itseenne!
Vastauksesi kertookin kaiken olennaisen minäkeskeisestä ajattelusta. Ulkopuolisen huomauttaminen on kiusaamista ja siihen saa reagoida häiriköimällä. On kyllä huomattu tuo toimintatapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.Mitä etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet mitä x-sukupolvella ei ole? Etenkin mitä etuoikeuksia naiset heistä?
Ei ole ns. pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, naiset pääsevät nykyään työelämässä helpommin huipulle ja nuorempina. Nuoruutta on saanut elää yli kolmekymppiseksi. Lapsena ei kuritettu eikä vähätelty yhtä paljon kuin vielä äksien lapsuudessa (toki silti vähäteltiin). Milleniaalit eli laman lapsena, eivät vastavalmistuneina. Pääsivät useammin ulkomaille. Kasvoivat EU:n tuomiin vapauksiin. Tällaisia olen kuullut katkerilta X-sisaruksilta.
Nyt kun vielä on laihdutuslääkettä, botoxia, tietoa aurinkorasvasta ja retinolista, kannustetaan kuntosalille ja käyttämään hormonikorvaushoitoa ylipäätään ja ajoissa - milleniaalit näyttävät nuoremmilta pidempään kuin äksät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Zetat ovat äksien kasvattamia ja aivan helisemässä esimerkiksi työelämässä. Että jotain on tapahtunut heille kasvuiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Olen milleniaali vanhempia ja kyllä ainakin itse olen lastani kieltänyt ja rajoittanut, mutta erona ehkä on se, että me millenaalit ollaan tehty enemmän työtä tunnekasvatuksen puolella, koska iso osa suomalaista kohtelee lapsiaan välttelevästi eli on joku annettu remmiä tai sitten käsketty omaan huoneeseen miettimään eli ei ole käsitelty tunteita. Me milleniaali vanhemmat ollaan korjattu noita puutteita jota vanhemmalla sukupolvella oli. Ja sen huomaa, että vanhempi sukupolvi ei ymmärrä tunnekasvatusta ollenkaan eivätkä myöskään välttämättä juurikaan reflektoi. Myös sisarussuhteisiin kiinitetään enemmän huomiota, kun ennen sitä perheen vanhinta lasta aina syyttettiin kaikesta ja oli vastuussa kaikesta niin itse olen ainakin kasvattanut niin, että jokainen kantaa oman vastuunsa eikä se niin voi olla, että se joka syntyy ensin on vastuussa kaikesta ja muiden ei esim. tarvitse osallistua kotitöihin.
Tunnekasvattajat yleensä uskovat, että lapsen huono käytös johtuu huonoista tunnetaidoista ja siksi rangaistusten tarvetta ei sisäistetä. Ajatus on, että lapsi ei koskaan tahallaan käyttäydy huonosti vaan vain osaamattomuuttaan.
Nurkkaan komentamisen sijasta lapselle näytetään tunnemittarista tunteita koska lapsella selvästikin on vaikea tunnetilanne ja on akuutti tarve tunnetyölle.
Ihan pienillä noin. Kokemuksen puute. Vanhemmat lapset ymmärtävät jo mitä ovat tekemässä. Alkupään kasvatuksella on iso ero siihen miten koululainen toimii. Sitten teini-ikäisenä kuuluukin vähän kapinoida, mutta ilkeä tai kiusaaja ei saa olla silloinkaan.
Ulkosuomalaisena sanoisin, että Suomessa ongelma on erityisesti se, että lapset saavat jo käytännön syistä liikaa itsenäisyyttä liian aikaisin. Kulkevat yksin kouluun ja harrastuksiin, viettävät yksin aikaa koulun jälkeen, puhelimet jo alakoulussa, yksin kylillä teininä iltaisin jne. Sitä on pidetty jotenkin hienona asiana, itse näkisin toisin. Aikuisten kasvatuksella jää vähemmän aikaa.Samaa mieltä olen, että ihan liian yksin lapset ovat ja aion olla edellä kävijä toisen lapseni kanssa, eli ei todellakaan mitään yksin kylillä hillumista vaan oikeaa aitoa yhdessäoloa vaikka joku alkaisi kritisoida niin aion olla edelläkävijänä tässä kehityssuunnassa. Lasten ja teinin ei kuulu mellastaa kylillä keskenään miten sattuu.
Ensimmäisen lapseni isä antoi lapsemme kulkea kylillä sanoen, että minulta äidiltä ei mielipidettä kysytä. Toisen lapsen kohdalla en anna enää miesten määräillä kun lopputulos on huono miesten tavalla eli jos liian vapaasti saa kulkea, ei ole hyvä eikä turvallista.
Kaunista tiettyyn ikään saakka, mutta jossain vaiheessa lapselta kaikkoaa kaverit ympäriltä, jos äiti koko ajan hengittää niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Jokainen sukupolvi ajattelee noin. Kuka nyt tahallaa haluaa kasvattaa väärin.
Vuosisatoja lapsia kasvatettiin suurin piirtein samalla tavalla. Perhekohtaisia eroja oli, aluekohtaisiakin varmasti, jopa historialliseen tilanteeseen sidottuja muutoksia. Mutta ei yhtä tiuhaan vaihtuvia muoteja kuten nyt, eikä itsetarkoituksellista edellisten sukupolvien kasvatuskäsitysten hylkäämistä ja pitämistä epäonnistuneina. Suuri usko siihen, että minä teen nyt oikein kun taas omat vanhempani tekivät väärin ei välttämättä ole kypsin mahdollinen kasvattajan asenne.
Isoin ero nykyajan ja entisajan välillä lienee se, että entisaikaan erilaiset kasvatusmuodit vaihtelivat lähinnä pienen yliopistotutkijoista yms. koostuneen porukan sisällä. Kasvatustieteellisissä tiedekunnissa teoretisoitiin monenlaista, mutta eivät ne muodit juuri levinneet tavallisten ihmisten tai edes koulujen opettajakunnan keskuuteen.
Vasta nykyaika on tuonut sen, että ruohonjuuritason kasvatus pohjataan ns. tutkittuun tietoon, eli yliopistojen muotilinjaukset vaikuttavat suoraan siihen, että miten lapset ihan todellisuudessa kasvatetaan perheissä, päivähoidossa ja kouluissa.
Esimerkiksi kautta historian tavalliset ihmiset pitivät tärkeänä sitä, että lapset tottelevat aikuisia ja saavat rangaistuksen tottelemattomuudesta. Tottelevaisuuden vaatiminen on alettu kyseenalaistaa laajemmin vasta noin viimeisten 10-15 vuoden aikana, ja sen tilalle on tuotu ajatus mm. positiivisesta vahvistamisesta ja tunnetaidoista jotka ovat tämän hetken muotiteoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.Mitä etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet mitä x-sukupolvella ei ole? Etenkin mitä etuoikeuksia naiset heistä?
Ei ole ns. pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, naiset pääsevät nykyään työelämässä helpommin huipulle ja nuorempina. Nuoruutta on saanut elää yli kolmekymppiseksi. Lapsena ei kuritettu eikä vähätelty yhtä paljon kuin vielä äksien lapsuudessa (toki silti vähäteltiin). Milleniaalit eli laman lapsena, eivät vastavalmistuneina. Pääsivät useammin ulkomaille. Kasvoivat EU:n tuomiin vapauksiin. Tällaisia olen kuullut katkerilta X-sisaruksilta.
Nyt kun vielä on laihdutuslääkettä, botoxia, tietoa aurinkorasvasta ja retinolista, kannustetaan kuntosalille ja käyttämään hormonikorvaushoitoa ylipäätään ja ajoissa - milleniaalit näyttävät nuoremmilta pidempään kuin äksät.
Hieman ohutta on lähihistorian tuntemuksesi. Ei x-sukupolven naistenkaan ole ollut pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, ei edes boomereiden. E-pillerit tulivat apteekkeihin jo 60-luvun alussa.
Naisilla on ollut mahdollisuus päästä huipulle jo vuosikymmeniä sitten. Suurista ikäluokista merkittävän uran tekivät esimerkiksi Elisabet Rehn, Sirkka Hämäläinen, Sinikka Salo, Lenita Airisto, Tarja Halonen, Liisa Jaakonsaari, Anneli Jäätteenmäki, Sari Baldauf, Kirsti Paakkanen.
X-sukupolvi on juuri se pitkän nuoruuden elänyt, kun opintoaikojakaan ei vielä ollut rajattu kuten nykyään. Ulkomaanmatkailu oli tavallista jo 80-luvun lopulla ja riippui enemmän perheen sosioekonomisesta asemasta kuin siitä, mihin sukupolveen lapsi on kuulunut.
Mitä todellisia etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet, mitä edellisillä sukupolvilla ei ollut? Itse en keksi yhtäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen varhaisempi millenniaali. Mulle huudettiin ja raivottiin jokaikinen päivä, kun olin lapsi. Ei ollut syliä, hyvän yön toivotuksia. Ulospäin oli "kaikki hyvin". Oli uusi polkupyörä jolla mennä kouluun, joskus merkki-urheiluvaate, pääsin discoon ja kaverit sai tulla meille.
En silti mennyt ääripäähän lapsenkasvatuksessa. Toki olen ehtinyt raivohuutaa ehkä kerran vuodessa. Meillä jutellaan, keskustellaan, perustellaan asioita. On jäähyjä, ruutukieltoa, rajoituksia -kaikki perustellen ja sopien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.Mitä etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet mitä x-sukupolvella ei ole? Etenkin mitä etuoikeuksia naiset heistä?
Ei ole ns. pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, naiset pääsevät nykyään työelämässä helpommin huipulle ja nuorempina. Nuoruutta on saanut elää yli kolmekymppiseksi. Lapsena ei kuritettu eikä vähätelty yhtä paljon kuin vielä äksien lapsuudessa (toki silti vähäteltiin). Milleniaalit eli laman lapsena, eivät vastavalmistuneina. Pääsivät useammin ulkomaille. Kasvoivat EU:n tuomiin vapauksiin. Tällaisia olen kuullut katkerilta X-sisaruksilta.
Nyt kun vielä on laihdutuslääkettä, botoxia, tietoa aurinkorasvasta ja retinolista, kannustetaan kuntosalille ja käyttämään hormonikorvaushoitoa ylipäätään ja ajoissa - milleniaalit näyttävät nuoremmilta pidempään kuin äksät.
Sinun katkerat X-sisaruksesi eivät edusta koko ikäluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.Mitä etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet mitä x-sukupolvella ei ole? Etenkin mitä etuoikeuksia naiset heistä?
Ei ole ns. pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, naiset pääsevät nykyään työelämässä helpommin huipulle ja nuorempina. Nuoruutta on saanut elää yli kolmekymppiseksi. Lapsena ei kuritettu eikä vähätelty yhtä paljon kuin vielä äksien lapsuudessa (toki silti vähäteltiin). Milleniaalit eli laman lapsena, eivät vastavalmistuneina. Pääsivät useammin ulkomaille. Kasvoivat EU:n tuomiin vapauksiin. Tällaisia olen kuullut katkerilta X-sisaruksilta.
Nyt kun vielä on laihdutuslääkettä, botoxia, tietoa aurinkorasvasta ja retinolista, kannustetaan kuntosalille ja käyttämään hormonikorvaushoitoa ylipäätään ja ajoissa - milleniaalit näyttävät nuoremmilta pidempään kuin äksät.Hieman ohutta on lähihistorian tuntemuksesi. Ei x-sukupolven naistenkaan ole ollut pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, ei edes boomereiden. E-pillerit tulivat apteekkeihin jo 60-luvun alussa.
Naisilla on ollut mahdollisuus päästä huipulle jo vuosikymmeniä sitten. Suurista ikäluokista merkittävän uran tekivät esimerkiksi Elisabet Rehn, Sirkka Hämäläinen, Sinikka Salo, Lenita Airisto, Tarja Halonen, Liisa Jaakonsaari, Anneli Jäätteenmäki, Sari Baldauf, Kirsti Paakkanen.
X-sukupolvi on juuri se pitkän nuoruuden elänyt, kun opintoaikojakaan ei vielä ollut rajattu kuten nykyään. Ulkomaanmatkailu oli tavallista jo 80-luvun lopulla ja riippui enemmän perheen sosioekonomisesta asemasta kuin siitä, mihin sukupolveen lapsi on kuulunut.
Mitä todellisia etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet, mitä edellisillä sukupolvilla ei ollut? Itse en keksi yhtäkään.
Niinkö? Vanha piika oli ihan normaalisanastoa 20 vuotta sitten. Avioero oli häpeä. 2-3 lasta oli odotus. Yhden lapsen perhe oli outo, lapseton perhe erittäin outo. Opiskelua ja ajelehtelua ei ollut sopivaa tehdä kolmekymppisenä. Ennen kasaria lapset jätettiin usein kotiin vanhempien lomaillessa ulkomailla.
Parikymppinen Lewinsky kivitettiin ympäri maailman. OF:n tyyppinen toiminta ei todellakaan ollut asia josta nainen saattoi puhua julkisesti. Jopa Kikka oli monelle liikaa ja tyhjäpää.
Kaikkia noita naispoliitikkoja vähäteltiin sukupuolen takia - eikä vain maalaispersut (ex SMP). Yksityisillä pörssi- ja partnerifirmoilla ei todellakaan ollut mitään tavoitteita naisille hallituksissa.
Vanhimmat äksät ovat syntyneet 60-luvulla ja eläneet hyvin erilaisen nuoruuden kuin vuonna 80 syntynyt.
Olen tosi onnekas että synnyin milleniaaliksi. Paras sukupolvi. Tosin toivottavasti alfoista ja betoista tulee vielä parempia. Zetat on jo menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.
Mitä etuoikeuksia? Ihan kaiken minä viisikymppinen olen saanut mitä olen halunnut, jos vain olen jaksanut tehdä töitä asian eteen. Ja saan edelleen, elämäni ei katsos ole vielä loppu vaikka olenkin 50v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.Mitä etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet mitä x-sukupolvella ei ole? Etenkin mitä etuoikeuksia naiset heistä?
Ei ole ns. pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, naiset pääsevät nykyään työelämässä helpommin huipulle ja nuorempina. Nuoruutta on saanut elää yli kolmekymppiseksi. Lapsena ei kuritettu eikä vähätelty yhtä paljon kuin vielä äksien lapsuudessa (toki silti vähäteltiin). Milleniaalit eli laman lapsena, eivät vastavalmistuneina. Pääsivät useammin ulkomaille. Kasvoivat EU:n tuomiin vapauksiin. Tällaisia olen kuullut katkerilta X-sisaruksilta.
Nyt kun vielä on laihdutuslääkettä, botoxia, tietoa aurinkorasvasta ja retinolista, kannustetaan kuntosalille ja käyttämään hormonikorvaushoitoa ylipäätään ja ajoissa - milleniaalit näyttävät nuoremmilta pidempään kuin äksät.Hieman ohutta on lähihistorian tuntemuksesi. Ei x-sukupolven naistenkaan ole ollut pakko mennä naimisiin tai pysyä siinä, ei edes boomereiden. E-pillerit tulivat apteekkeihin jo 60-luvun alussa.
Naisilla on ollut mahdollisuus päästä huipulle jo vuosikymmeniä sitten. Suurista ikäluokista merkittävän uran tekivät esimerkiksi Elisabet Rehn, Sirkka Hämäläinen, Sinikka Salo, Lenita Airisto, Tarja Halonen, Liisa Jaakonsaari, Anneli Jäätteenmäki, Sari Baldauf, Kirsti Paakkanen.
X-sukupolvi on juuri se pitkän nuoruuden elänyt, kun opintoaikojakaan ei vielä ollut rajattu kuten nykyään. Ulkomaanmatkailu oli tavallista jo 80-luvun lopulla ja riippui enemmän perheen sosioekonomisesta asemasta kuin siitä, mihin sukupolveen lapsi on kuulunut.
Mitä todellisia etuoikeuksia millenniaalit ovat saaneet, mitä edellisillä sukupolvilla ei ollut? Itse en keksi yhtäkään.
Niinkö? Vanha piika oli ihan normaalisanastoa 20 vuotta sitten. Avioero oli häpeä. 2-3 lasta oli odotus. Yhden lapsen perhe oli outo, lapseton perhe erittäin outo. Opiskelua ja ajelehtelua ei ollut sopivaa tehdä kolmekymppisenä. Ennen kasaria lapset jätettiin usein kotiin vanhempien lomaillessa ulkomailla.
Parikymppinen Lewinsky kivitettiin ympäri maailman. OF:n tyyppinen toiminta ei todellakaan ollut asia josta nainen saattoi puhua julkisesti. Jopa Kikka oli monelle liikaa ja tyhjäpää.
Kaikkia noita naispoliitikkoja vähäteltiin sukupuolen takia - eikä vain maalaispersut (ex SMP). Yksityisillä pörssi- ja partnerifirmoilla ei todellakaan ollut mitään tavoitteita naisille hallituksissa.
Vanhimmat äksät ovat syntyneet 60-luvulla ja eläneet hyvin erilaisen nuoruuden kuin vuonna 80 syntynyt.
Olen tosi onnekas että synnyin milleniaaliksi. Paras sukupolvi. Tosin toivottavasti alfoista ja betoista tulee vielä parempia. Zetat on jo menetetty.
Huh huh mitä tekstiä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.Mitä etuoikeuksia? Ihan kaiken minä viisikymppinen olen saanut mitä olen halunnut, jos vain olen jaksanut tehdä töitä asian eteen. Ja saan edelleen, elämäni ei katsos ole vielä loppu vaikka olenkin 50v.
Hieno juttu. Yhteiskunnalliset ja viralliset lakimuutokset ovat tapahtuneet sinun ollessa jo vanhempi. Äksien nuoruudessa pohdittiin vielä sitä kuinka vanhaksi naisen on soveliasta käyttää minihametta ja pitäisikö hiukset jossain vaiheessa lyhentää.
Ja kun tämä on kasvatusketju, sinun lapsuudessa sai vielä kurittaa fyysisesti. Kuten Ta li ban tänään: vaimoja saa lyödä, kunhan luita ei mene poikki.
Liittynee meidän sukupolven omiin traumoihin lama-ajan lapsina ja nuorina. Koin myös että en ollut kotona hyväksytty omana itsenäni, piti olla kiltti ja hiljaa. Onneksi ei ole lapsia, en tiedä osaisinko niitä kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon koivuvitsa käyttöön!
Juuei.
Minusta vaikea on ymmärtää sitä vielä pari vuosikymmentä sitten yleistä käytäntöä, että vaikka oli hyvä kunnollinen perhe, eikä ongelmainen tai alkoholisoitunut tai väkivaltainen, silti lapsia kuritettiin jopa brutaalisti nahkavyöllä.
Alue: Aihe vapaa
Tuo kokemuspuhe on ko. sukupolven tyypillinen hyökkäys. Kokemus on aina totta, joten kukaan ei voi sitä kiistää. Tämä mahdollistaa uhriutumisen, mikä onkin somessa nykyään suosittua näytösitkun kera.
Sinun ei tarvitse korvaasi lotkauttaa arvostelulle, jos asia ei kuulu arvostelijoille, kuten kestovaipan käyttö/käyttämättömyys ei ulkopuolisille kuulu. Sen sijaan jos ihmeellinen aikaansaannoksesi häiriköi muita ihmisiä ja siitä tulee noottia, oikea tapa ei ole hyökätä ilmoittajaa vastaan vaan tsekata, onko ehkä omassa tai lapsen toiminnassa jotain korjattavaa. Ulkopuoliset eivät nimittäin huvikseen lasten tekemisiin puutu tai niistä tule kertomaan, ei se niin ihanaa ole.