Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,
ettei lasta saa koskaan kieltää tai mitenkään rajoittaa?
En tajunnut, että tuo on sukupolvi-ilmiö, ennen kuin vanhempi viisas naapuri selitti minulle asian, kun ihmettelin, miksi eräiden nuorten vanhempien lapset rääkyy ja terrorisoi koko taloyhtiötä, eikä vanhemmat ole moksiskaan. Ilmiö on siis todellinen! Onko muut tähän törmänneet?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
"Tieto" on kasvatusasioissa pääsääntöisesti ihan väärä käsite. Lähinnä kyse on muodeista tai tieteen kielellä koulukunnista. Yksi muoti on voimassa jonkin aikaa, ja vähän ajan päästä tulee sitten joku uusi muoti. Juuri nyt korostetaan yli kaiken sitä, että lapsi ympäröidään positiivisella ilmapiirillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Jokainen sukupolvi ajattelee noin. Kuka nyt tahallaa haluaa kasvattaa väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Jokainen sukupolvi ajattelee noin. Kuka nyt tahallaa haluaa kasvattaa väärin.
Vuosisatoja lapsia kasvatettiin suurin piirtein samalla tavalla. Perhekohtaisia eroja oli, aluekohtaisiakin varmasti, jopa historialliseen tilanteeseen sidottuja muutoksia. Mutta ei yhtä tiuhaan vaihtuvia muoteja kuten nyt, eikä itsetarkoituksellista edellisten sukupolvien kasvatuskäsitysten hylkäämistä ja pitämistä epäonnistuneina. Suuri usko siihen, että minä teen nyt oikein kun taas omat vanhempani tekivät väärin ei välttämättä ole kypsin mahdollinen kasvattajan asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.
Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.
Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.
Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.
Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?
Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.
Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?
Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä
En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.
Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.
Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.
Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?
Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.
Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.
Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä.
Kiltteys on temperamentti piirre myös, eikä niinkään liity kasvatukseen. Olen itse kiltti ja ollut siis aina kiltti lapsi, se on luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Jos lapsen temperamentti tyyppi on haastavampi, aikuisia kohtaan kapinoivampi yms. niin ei sellainen lapsi välttämättä ole kiltisti tai kiltti edes käskiessä tai kasvattaessa vaan häntä kasvatetaan hänen temperamenttiinsa sopivalla tavalla. Mutta ihmisillä yleensä on vähemmän kasvatuskeinoja haastavampien lasten kanssa toimimiseen, koska kiltteys on luonteen piirre jota ei voi kasvattaa eikä siirtää vaikka lapselle voikin opettaa monia asioita kuten eettisiä arvoja, sääntöjä jne.
Ihan varmasti voi kasvattaa. Tietty perusluonne pysyy, mutta kiltteys on paljon muutakin kuin luontainen pakko.
Kuinka monta haastavaa lasta olet kasvattanut asiallisin keinoin ns. kiltiksi eli onko se tavoite muuttaa kaikkien temperamenttityyppi kiltiksi ja samaan muotiin vai mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Jokainen sukupolvi ajattelee noin. Kuka nyt tahallaa haluaa kasvattaa väärin.
Vuosisatoja lapsia kasvatettiin suurin piirtein samalla tavalla. Perhekohtaisia eroja oli, aluekohtaisiakin varmasti, jopa historialliseen tilanteeseen sidottuja muutoksia. Mutta ei yhtä tiuhaan vaihtuvia muoteja kuten nyt, eikä itsetarkoituksellista edellisten sukupolvien kasvatuskäsitysten hylkäämistä ja pitämistä epäonnistuneina. Suuri usko siihen, että minä teen nyt oikein kun taas omat vanhempani tekivät väärin ei välttämättä ole kypsin mahdollinen kasvattajan asenne.
Olen milleniaali enkä ajattele, että vanhempi polvi olisi kasvattanut erityisen väärin. Fyysinen kuritus oli jo laitonta eikä meillä erityisesti huudettu. Ehkä isoin ero omaan kasvatukseen verrattuna on etten pakota lapsia syömään ruokia joista he eivät pidä.
Sitä ihmettelen miksi vuosikymmen sitten itkettiin, kun milleniaalit eivät tee vauvoja ja nyt media on täynnä tarinaa siitä miten kasvatamme väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut juuri tuota, ettei rajoja saa asettaa. Olen teinin äiti ja itse X-sukupolvea. Mä luulen, että meidän sukupolvi on sitä joka rajoittaa ja antaa rangaistuksia kun taas monen lapseni kaverin vanhempi on nuorempaa milleniaali sukupolvea ja ero näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.
Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.
Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.
Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.
Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?
Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.
Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?
Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä
En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.
Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.
Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.
Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?
Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.
Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.
Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä.
Kiltteys on temperamentti piirre myös, eikä niinkään liity kasvatukseen. Olen itse kiltti ja ollut siis aina kiltti lapsi, se on luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Jos lapsen temperamentti tyyppi on haastavampi, aikuisia kohtaan kapinoivampi yms. niin ei sellainen lapsi välttämättä ole kiltisti tai kiltti edes käskiessä tai kasvattaessa vaan häntä kasvatetaan hänen temperamenttiinsa sopivalla tavalla. Mutta ihmisillä yleensä on vähemmän kasvatuskeinoja haastavampien lasten kanssa toimimiseen, koska kiltteys on luonteen piirre jota ei voi kasvattaa eikä siirtää vaikka lapselle voikin opettaa monia asioita kuten eettisiä arvoja, sääntöjä jne.
Ihan varmasti voi kasvattaa. Tietty perusluonne pysyy, mutta kiltteys on paljon muutakin kuin luontainen pakko.
Kuinka monta haastavaa lasta olet kasvattanut asiallisin keinoin ns. kiltiksi eli onko se tavoite muuttaa kaikkien temperamenttityyppi kiltiksi ja samaan muotiin vai mikä?
Miten kukakin määrittelee kiltteyden. Yhteiskunnasta ei tule mitään, jos ei seurata sääntöjä. Käytöstavat ovat ehdottoman tärkeitä. Töissä ja rakkaudessa menestyy paremmin, jos omaa sosiaalista älykkyyttä. Kaikkia noista on mahdollista opetella ja oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut juuri tuota, ettei rajoja saa asettaa. Olen teinin äiti ja itse X-sukupolvea. Mä luulen, että meidän sukupolvi on sitä joka rajoittaa ja antaa rangaistuksia kun taas monen lapseni kaverin vanhempi on nuorempaa milleniaali sukupolvea ja ero näkyy.
Mistä rajoista nyt puhutaan? Kautta aikojen on ollut perheitä joissa ei välitetä vaikka oma lapsi kiusaa, riehuu koulussa tai rikkoo paikkoja. Ei ole haitannut, vaikka kulkevat öisin kylillä. Kännykät käteen taaperona. Veikkaisin, että milleniaalit ovat paljon tarkempia näissä asioissa kuin Äksät.
Jos taas puhutaan jostain vaipan käytöstä kolmevuotiaaksi, pukeutumisesta tai syömisestä lapsen tahdon mukaan, harrastuksissa kuljettelusta jne. Noilla ei ole isossa kuvassa mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan kasvatustyö oli helppoa. Mukula joko totteli vanhempiaan tai sai remmiä ja totteli. Ei mietitty sitä, että kehittyykö mukulan tunnepääoma tarpeeksi hyvin positiivisen tunneteorian valossa.
Onneksi näin remmiä saaneena voin sanoa että ei minusta tullut hyvää kansalaista. Opin näyttämään keskisormes ja haistattamaan vi*ut jopa pomolle. Enkä ole ollut töissä sen jälkeen. Voin sanoa että todellisuudessa tuo kasvatus vaikuttaa tiettyyn pisteeseen asti vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan kasvatustyö oli helppoa. Mukula joko totteli vanhempiaan tai sai remmiä ja totteli. Ei mietitty sitä, että kehittyykö mukulan tunnepääoma tarpeeksi hyvin positiivisen tunneteorian valossa.
Onneksi näin remmiä saaneena voin sanoa että ei minusta tullut hyvää kansalaista. Opin näyttämään keskisormes ja haistattamaan vi*ut jopa pomolle. Enkä ole ollut töissä sen jälkeen. Voin sanoa että todellisuudessa tuo kasvatus vaikuttaa tiettyyn pisteeseen asti vain.
Hakkaamalla lapsella on pari vaihtoehtoa. Siitä saattaa tulla arka, kuunteleva tai pahimmassa tapauksessa. Niin jääräpää ja paha että kenenkään sanoilla ei ole enää yhtään mitään merkitystä. Opettajia haukuin huoraksi ja muilla aikusilla ei ollut mitään merkitystä mitä ne sanoi enää. Sanoilta katosi pohja täysin eikä uhkailut enää toimineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan kasvatustyö oli helppoa. Mukula joko totteli vanhempiaan tai sai remmiä ja totteli. Ei mietitty sitä, että kehittyykö mukulan tunnepääoma tarpeeksi hyvin positiivisen tunneteorian valossa.
Onneksi näin remmiä saaneena voin sanoa että ei minusta tullut hyvää kansalaista. Opin näyttämään keskisormes ja haistattamaan vi*ut jopa pomolle. Enkä ole ollut töissä sen jälkeen. Voin sanoa että todellisuudessa tuo kasvatus vaikuttaa tiettyyn pisteeseen asti vain.
Nää remmikasvattajat nyt ei ole niin järkeviä, eikä kykeneviä itse reflketioon (eivät edes tiedä mitä tuo sana tarkoittaa), että heidän sukupolven ihmisten olisi tarvinnut koskaan miettiä, että mitkä seuraukset remmikasvatuksella oli tai saati että olisi tarivinnut kuunella tai ottaa huomioon nuorempien mielipiteitä. Näkeehän sen jo noista vastauksistakin, että ei niissä juuri pohdita mitään vaikka joku kertoisin, että remmi ei tehnyt häntä kiltiksi. Ei ne tajua, ei ne ymmärrä kun ne on niin siinä omassa kuplassaan ja harhassaan, että olivat hyviä kasvattajia. Kun eivät he itsekkään ole saaneet tunnekasvatusta niin eivät siitä yhtään mitään ymmärräkkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Oletko jotenkin sokea vai luetko somea tai milleniaaleille esitettyjä vaatimuksia jotkut ihmeelliset valikoivat lasit päässä, ei sulla ole oikeutta mitätöidä milleniaali vanhempian omaa kokemusta siitä mitä on ollut olla milleniaalivanhempi tai korostaa omaasi vaikka varmasti vaihtelua kokemuksissa voi ollakkin. Ei se nyt niin mene, että aikuinen ihminen vain itse valitsee vaan kyllä jos ei heti tottele tai tee kuten joku muu ulkopuolinen käskee niin heti ollaan arvostelemassa just vaikkapa kestovaippailua tai generaatio x, yrittää pakottaa ostamaan vain kirpputorilta, että en saisi itse päättää mitä vauvalleni puen! Kaikessa ollaan puuttumassa, kommentoisamassa, sanomassa, ohjaamassa, määräilmässä ja arvoimassa! Ihan tuollaisiakin arkisia juttuja! Ja kyllä on ulkonäkö paineita, on tämäkin palsta täynnä aloituksia jossa haukutaan naisten ulkonäköä ja haukutaan jos on vähänkään ylipainoa, jota raskaana monesti tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut juuri tuota, ettei rajoja saa asettaa. Olen teinin äiti ja itse X-sukupolvea. Mä luulen, että meidän sukupolvi on sitä joka rajoittaa ja antaa rangaistuksia kun taas monen lapseni kaverin vanhempi on nuorempaa milleniaali sukupolvea ja ero näkyy.
Mistä rajoista nyt puhutaan? Kautta aikojen on ollut perheitä joissa ei välitetä vaikka oma lapsi kiusaa, riehuu koulussa tai rikkoo paikkoja. Ei ole haitannut, vaikka kulkevat öisin kylillä. Kännykät käteen taaperona. Veikkaisin, että milleniaalit ovat paljon tarkempia näissä asioissa kuin Äksät.
Jos taas puhutaan jostain vaipan käytöstä kolmevuotiaaksi, pukeutumisesta tai syömisestä lapsen tahdon mukaan, harrastuksissa kuljettelusta jne. Noilla ei ole isossa kuvassa mitään väliä.
Jep, eräs x sukupolven edustaja just myönsi ettei ole pitänyt mitään rajoja lapsilleen ja se näkyy heidän käytöksessä...minä mielleniaali sen sijaan olen pitänyt rajoja ja opastanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Jokainen sukupolvi ajattelee noin. Kuka nyt tahallaa haluaa kasvattaa väärin.
Vuosisatoja lapsia kasvatettiin suurin piirtein samalla tavalla. Perhekohtaisia eroja oli, aluekohtaisiakin varmasti, jopa historialliseen tilanteeseen sidottuja muutoksia. Mutta ei yhtä tiuhaan vaihtuvia muoteja kuten nyt, eikä itsetarkoituksellista edellisten sukupolvien kasvatuskäsitysten hylkäämistä ja pitämistä epäonnistuneina. Suuri usko siihen, että minä teen nyt oikein kun taas omat vanhempani tekivät väärin ei välttämättä ole kypsin mahdollinen kasvattajan asenne.
Olen milleniaali enkä ajattele, että vanhempi polvi olisi kasvattanut erityisen väärin. Fyysinen kuritus oli jo laitonta eikä meillä erityisesti huudettu. Ehkä isoin ero omaan kasvatukseen verrattuna on etten pakota lapsia syömään ruokia joista he eivät pidä.
Sitä ihmettelen miksi vuosikymmen sitten itkettiin, kun milleniaalit eivät tee vauvoja ja nyt media on täynnä tarinaa siitä miten kasvatamme väärin.
Olen huomannut saman, millenaalien vanhemmudesta ei muka haluta nostaa mitään hyvää eikä positiivista esille vaan ollaan haukkumassa jatkuvasti ja yritetään kontrolloida kaikkea mitä milleniaali vanhemmat tekee, esim just täysi ymmärtämöttömyys tunnekasvatuksen tärkeydestä paistaa sekin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien velvoite on aiheuttaa hetkellistä mielipahaa ja rajoittaa lasta. Sitä se kasvattaminen on.
Aikuisena joutuu vielä enemmän kestämään elämän kolhuja, vaikea aikuisuus on heillä edessä. Nykyisillä nuorilla ei ole stressinsietokykyä ollenkaan, kaupassa käyntikin ahdistaa ja päiväkotilapset vanhempineen ovat hermoraunioina kun Nahkapokaali ei saa pissata lattiakaivoon.
Joku milleniaaliäityli tulee kuintenkin vinkumaan, millä oikeudella minä tulen kommentoimaan, koska minulla ei ole omia (Hyvästä syystä ei tule ollenkaan!). Minut onkin KASVATETTU VANHEMPIEN PUOLESTA, ei kaverivanhempien. Omia vanhempia kiinnosti enemmän alkoholi kuin omat lapset, mutta kasvattivat kuitenkin. Olen ollut itsekin lapsi, joten tiedän mitä olisin vaatinut kunnon lapsuudessa, mitä en saanut.
Äksät ovat niitä kaverivanhempia. Milleniaalit korostavat enemmän tunneoppia ja emotionaalisen älykkyyden tärkeyttä.
Mä en edelleenkään tajua missä kuplassa milleniaalit eivät muka komentaisin lapsiaan, jos siihen on tarvetta. Kai se riippuu yhteiskuntaluokastakin. Omassani ainakin käytöstavat, koulumenestys ja ylipäätään taloudellisesti hyvä elämä tulevaisuudessa on erittäin tärkeitä tavoitteita lapsille ja niihin on prepattu monella tavalla taaperosta alkaen. Kaikki tietää, että noita varten pitää tehdä töitä lapsesta saakka eikä se ole aina kivaa.X:t ja boomerit ei nyt halua reflektoida vaan syyttää kaikesta milleniaaleja vaikka tässä on nimeomaan elettyä X:n ja boomereiden valtakautta, eli ovat määränneet, mutta eivät kuitenkaan halua päätöksistään kantaa vastuuta vaan pelkästään ovat vihanneet ja haukkuneet meitä milleniaaleja vaikka meidän sukupolvi on joutunut kärsimään 90 luvun lamasta ja kasvaneesta työttömyydestä ja kaikista heikennyksistä ym.
Mun kokemuksen mukaan millenniaalit suorittaa kaikkea, myös lasten kasvattamista. Ottavat kaikesta selvää ja haluavat tehdä kaiken oikein ja pingottavat. Mutta se ei heille koskaan tule mieleen, että voisivatkin joskus olla väärässä. Eihän se ole mahdollista! Naiivilla tavalla he uskovat, että tieto vain lisääntyy ja kumuloituu, ja siksi he ovat oikeassa kasvatusasioissa ja aiemmat sukupolvet väärässä. Ja se naiivi usko on käytännössä juuri kyvyttömyyttä reflektoida.
Milleniaaleilta on myös odotettu ihmeitä ja sitä suorittavaa vanhemmuutta. Milleniaali vanhempia on vihattu ja haukuttu ihan sieltä päiväkoti ikäisen lapsen tasolta asti...on hyhhytelty ja haukuttu kestovaippojen käytöt ja kantoliina innostukset. Eiväthän milleniaali vanhemmat voi mitään tehdä oikein...?
Ei ole odotettu ihmeitä. Millenniaaleista moni on yliherkkä ja keksii itse näitä vaatimuksia. Naiset esimerkiksi väittävät, että "yhteiskunta" asettaa heille ulkonäköpaineita ja normittaa sen, miltä pitää näyttää. Tämä muiden/yhteiskunnan syyttely on tyypillistä somesukupolville, myös millenniaaleja nuoremmille. Itse valitsvat tuijottaa päivät pitkät Instaa ja sitten syyttävät yhteiskuntaa.
Aikuinen ihminen valitsee itse, mitä tavoittelee ja ihannoi, eikä syytä mielensisäisistä ulkonäkökriiseilyistään "yhteiskuntaa". Sama vanhemmuudessa. Sinäkin käytät passiivia: "milleniaaleilta on odotettu ihmeitä". Kuka on odottanut? Millenniaalit itse?
Muiden syyttely on vastuun pakoilua. Samaa vastuun pakoilua on se, jos ei pysty omalle lapselleen rajoja asettamaan ja pettymyksiä tuottamaan.
Ulkonäköpaineista puhuvat eniten viisikymppiset. Julkkikset ja tavikset. Siis ne jotka puhuvat ja siitä ylipäätään stressaavat. Milleniaalit saavat vasta lapsia ja energia menee vielä niihin. Ja naamat on muutenkin vielä kuosissa.
Äksiä ottaa päähän, että milleniaalit ovat onnistuneet saamaa enemmän etuoikeuksia kuin mihin he aikanaan pystyivät. Etenkin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut juuri tuota, ettei rajoja saa asettaa. Olen teinin äiti ja itse X-sukupolvea. Mä luulen, että meidän sukupolvi on sitä joka rajoittaa ja antaa rangaistuksia kun taas monen lapseni kaverin vanhempi on nuorempaa milleniaali sukupolvea ja ero näkyy.
Mulla taas kokemus x-sukupolven edustajasta joka kehuu miten ei ole mitään rajoja asettanut ja itse taas milleniaalina asetan rajoja, joten et voi mitenkään ylentää itseäsi etkä kiillotta sädekehää saati yleistää ja morkata meitä millenaaleja, onko sulla käynyt mielessä että meitäkin on monenlaista. Mikä ihmeen miellenaali vihaa tää on?
Genraatio x luulee tietävänsä kaikesta kaiken ja pitää olla arvostelemassa meitä nuorempia?
Alue: Aihe vapaa
Ihan varmasti voi kasvattaa. Tietty perusluonne pysyy, mutta kiltteys on paljon muutakin kuin luontainen pakko.