Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Olen X-sukupolvea ja boomereiden kasvattama. Ei minua alistettu tai hakattu, mutta selvää oli, että muut pitää ottaa huomioon enkä minä ole maailman keskipiste.

Nykyään lapsissa ja nuorissa alkaa olla nuo keskipisteet vallitsevina. Kaikkialla ollaan kuin maailma olisi vain heitä varten, ei muita. Seisotaan keskellä tietä esimerkiksi eikä siirrytä sivuun kulkijoiden tieltä. Ihan tämmöisiä konkreettisia asioita 

Sen olen huomannut että nykyiset pienten lasten ja kouluikäisten vanhemmat pitävät itseään keskipisteenä. Ehkä heitä itseään on kasvatettu siihen. Huutaminen ei ole hyvä eikä mielestäni hyväksyttävä keino. Tietenkin silloin täytyy huutaa varoituksena jos lapsi on juoksemassa ajotielle tai vaarassa pudota 

Vierailija kirjoitti:

Eli on todellista. Tässäkin ketjussa on tullut vajaamielisten vastauksia, ettei lasta saa kasvattaa ”pelolla”. Ei se ole pelolla kasvattamista, että lasta kielletään ja rajoitetaan  ja että teoilla on seuraukset! Jos perseilee, siitä seuraa rangaistus ja sillä selvä!

Miksi puhut vajaamielisistä? Ymmärrätkö mitä se tarkoitti vielä ihan lähihistoriassa?

Jos lapset saa huutaa niin aikuisetkin saa. Jos lapset rääkyy rapussa niin minäkin menen rääkymään samalla lailla. Katsotaan mitä siitä ne pienet per keleet siitä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Musta jotkut vanhemmat vaan käyttää lapsia tekosyynä ja välikappaleena. Koska lapset niin meillä on oikeus jättää auto tähän tai tehdä näin vaikkei saisi ja kaikkihan ymmärtää että tämä ei koske meitä ja me voidaan toimia näin vaikka se muuten on kielletty.

Koska lapset mitä?

Ei ole milleniaalien filosofia. Nykyään tuo tapa on yleisempi kuin joskus aiemmin, mutta kyllä näitä ns. piloille lellittyjä tyyppejä on ollut ennenkin. Olen tuntenut pari 1960-luvulla syntynyttä sellaista, samoin 1980-luvulla syntyneitä. Jotkut eivät vain henno kieltää lastaan eivätkä tajua, millaisen karhunpalveluksen tekevät sekä hänelle että ihmisille tämän ympärillä. Nuo ihmiset kun eivät koskaan ns. kasva aikuisiksi, vaan pysyvät lellittyinä ja kiusaajina koko ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

AP puhuu asiaa, ilmiö nähtävissä päivittäin

Ja pahenee vaan koska erityisen suosittu "tiettyjä kulttuuria" edustavien keskuudessa

Ihanaa! Löytyihän se öyhötys tähänkin ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Olen X-sukupolvea ja boomereiden kasvattama. Ei minua alistettu tai hakattu, mutta selvää oli, että muut pitää ottaa huomioon enkä minä ole maailman keskipiste.

Nykyään lapsissa ja nuorissa alkaa olla nuo keskipisteet vallitsevina. Kaikkialla ollaan kuin maailma olisi vain heitä varten, ei muita. Seisotaan keskellä tietä esimerkiksi eikä siirrytä sivuun kulkijoiden tieltä. Ihan tämmöisiä konkreettisia asioita 

Samat sanat, allekirjoitan täysin.

Itsekin X.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Olen eri. Omat lapset eivät ole ikinä olleet erityisen tottelemattomia. Osittain persoonakysymys ja geenit. Mutta myös olemalla läsnä pienestä saakka, kuljettamalla lasta mukana kaikkialla ulkomailta ravintoloihin, ohjattuja harrastuksia ja paljon erilaisia aktiviteetteja. Lapset ovat myös saaneet aina valita esimerkiksi illan aterian tai päivän vaatteet. Toisaalta eivät kulje yksin missään eikä heitä jätetä vielä alakoululaisena yksin kotiin. 

Ihan jo se kaiketi vaikuttaa, että me vanhemmat emme riitele keskenämme vaan keskustelemme. Emme huuda tai kiroile. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.

Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.

Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.

Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.

Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä. 

Missä perheissä muka lapset eivät koskaan kiusaa sisaruksiaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen X-sukupolvea ja boomereiden kasvattama. Ei minua alistettu tai hakattu, mutta selvää oli, että muut pitää ottaa huomioon enkä minä ole maailman keskipiste.

Nykyään lapsissa ja nuorissa alkaa olla nuo keskipisteet vallitsevina. Kaikkialla ollaan kuin maailma olisi vain heitä varten, ei muita. Seisotaan keskellä tietä esimerkiksi eikä siirrytä sivuun kulkijoiden tieltä. Ihan tämmöisiä konkreettisia asioita 

Näitä nyt on kaikissa ikäluokissa. Tyypit ei pysäytä autoa suojatiellä, ei käytetä korvakuulokkeilla julkisilla paikoilla, ajetaan lycra-pyörillä päälle jne. 

Teinit taas aina katsoo maailmaa itsensä kautta. Itsetunto vasta kasvaa ja epävarmuus on suurta. 

Nykyään erona on se ettei perhettä ole pakko perustaa. Jostain syystä sitä pidetään itsekkäänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.

Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.

Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä. 

Missä perheissä muka lapset eivät koskaan kiusaa sisaruksiaan?

Riitoja tulee tietysti. Kiusaaminen on eri asia. Se on systemaattinen päätös eikä koskaan ok tai normaalia. Ei kotona eikä koulussa. 

Ei pidä paikkaansa. Olen milleniaali vanhempia ja kyllä ainakin itse olen lastani kieltänyt ja rajoittanut, mutta erona ehkä on se, että me millenaalit ollaan tehty enemmän työtä tunnekasvatuksen puolella, koska iso osa suomalaista kohtelee lapsiaan välttelevästi eli on joku annettu remmiä tai sitten käsketty omaan huoneeseen miettimään eli ei ole käsitelty tunteita. Me milleniaali vanhemmat ollaan korjattu noita puutteita jota vanhemmalla sukupolvella oli. Ja sen huomaa, että vanhempi sukupolvi ei ymmärrä tunnekasvatusta ollenkaan eivätkä myöskään välttämättä juurikaan reflektoi. Myös sisarussuhteisiin kiinitetään enemmän huomiota, kun ennen sitä perheen vanhinta lasta aina syyttettiin kaikesta ja oli vastuussa kaikesta niin itse olen ainakin kasvattanut niin, että jokainen kantaa oman vastuunsa eikä se niin voi olla, että se joka syntyy ensin on vastuussa kaikesta ja muiden ei esim. tarvitse osallistua kotitöihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.

Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.

Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä. 

Missä perheissä muka lapset eivät koskaan kiusaa sisaruksiaan?

Riitoja tulee tietysti. Kiusaaminen on eri asia. Se on systemaattinen päätös eikä koskaan ok tai normaalia. Ei kotona eikä koulussa. 

On myös satunnaista kiusaamista. Ei kiusaaminen yleensä ole systemaattista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.

Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.

Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä. 

Missä perheissä muka lapset eivät koskaan kiusaa sisaruksiaan?

Riitoja tulee tietysti. Kiusaaminen on eri asia. Se on systemaattinen päätös eikä koskaan ok tai normaalia. Ei kotona eikä koulussa. 

On myös satunnaista kiusaamista. Ei kiusaaminen yleensä ole systemaattista.

Suomalaiset kiusaa "satunnaisesti" fiksuimpia ihmisiä, jotka näkevät "erilaisena" vaikka todellisuudessa se kiusattu on se fiksu siinä ja paremmin käyttäytyvä. Ja todellinen kiusaaja alkaa sitten väittää, että kiusaaminen on molemmin puolista kun kiusattu lopulta reagoi siihen härkkimiseen. Näin se suomessa menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.

Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.

Hetkinen. Se ettei kiusaa toisia on perusoletus ja kasvatuksen tulos. Ei todellakaan mikään poikkeus tai erityistä kiltteyttä. 

Missä perheissä muka lapset eivät koskaan kiusaa sisaruksiaan?

Riitoja tulee tietysti. Kiusaaminen on eri asia. Se on systemaattinen päätös eikä koskaan ok tai normaalia. Ei kotona eikä koulussa. 

On myös satunnaista kiusaamista. Ei kiusaaminen yleensä ole systemaattista.

Se kitketään sitten heti pois eikä hyväksytä normaalina elämänä. Lapsen koulussa esimerkiksi välittömästi rehtorin kansliaan ja soitto kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Olen milleniaali vanhempia ja kyllä ainakin itse olen lastani kieltänyt ja rajoittanut, mutta erona ehkä on se, että me millenaalit ollaan tehty enemmän työtä tunnekasvatuksen puolella, koska iso osa suomalaista kohtelee lapsiaan välttelevästi eli on joku annettu remmiä tai sitten käsketty omaan huoneeseen miettimään eli ei ole käsitelty tunteita. Me milleniaali vanhemmat ollaan korjattu noita puutteita jota vanhemmalla sukupolvella oli. Ja sen huomaa, että vanhempi sukupolvi ei ymmärrä tunnekasvatusta ollenkaan eivätkä myöskään välttämättä juurikaan reflektoi. Myös sisarussuhteisiin kiinitetään enemmän huomiota, kun ennen sitä perheen vanhinta lasta aina syyttettiin kaikesta ja oli vastuussa kaikesta niin itse olen ainakin kasvattanut niin, että jokainen kantaa oman vastuunsa eikä se niin voi olla, että se joka syntyy ensin on vastuussa kaikesta ja muiden ei esim. tarvitse osallistua kotitöihin. 

Tunnekasvattajat yleensä uskovat, että lapsen huono käytös johtuu huonoista tunnetaidoista ja siksi rangaistusten tarvetta ei sisäistetä. Ajatus on, että lapsi ei koskaan tahallaan käyttäydy huonosti vaan vain osaamattomuuttaan.

Nurkkaan komentamisen sijasta lapselle näytetään tunnemittarista tunteita koska lapsella selvästikin on vaikea tunnetilanne ja on akuutti tarve tunnetyölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Olen milleniaali vanhempia ja kyllä ainakin itse olen lastani kieltänyt ja rajoittanut, mutta erona ehkä on se, että me millenaalit ollaan tehty enemmän työtä tunnekasvatuksen puolella, koska iso osa suomalaista kohtelee lapsiaan välttelevästi eli on joku annettu remmiä tai sitten käsketty omaan huoneeseen miettimään eli ei ole käsitelty tunteita. Me milleniaali vanhemmat ollaan korjattu noita puutteita jota vanhemmalla sukupolvella oli. Ja sen huomaa, että vanhempi sukupolvi ei ymmärrä tunnekasvatusta ollenkaan eivätkä myöskään välttämättä juurikaan reflektoi. Myös sisarussuhteisiin kiinitetään enemmän huomiota, kun ennen sitä perheen vanhinta lasta aina syyttettiin kaikesta ja oli vastuussa kaikesta niin itse olen ainakin kasvattanut niin, että jokainen kantaa oman vastuunsa eikä se niin voi olla, että se joka syntyy ensin on vastuussa kaikesta ja muiden ei esim. tarvitse osallistua kotitöihin. 

Tunnekasvattajat yleensä uskovat, että lapsen huono käytös johtuu huonoista tunnetaidoista ja siksi rangaistusten tarvetta ei sisäistetä. Ajatus on, että lapsi ei koskaan tahallaan käyttäydy huonosti vaan vain osaamattomuuttaan.

Nurkkaan komentamisen sijasta lapselle näytetään tunnemittarista tunteita koska lapsella selvästikin on vaikea tunnetilanne ja on akuutti tarve tunnetyölle.

Ihan pienillä noin. Kokemuksen puute. Vanhemmat lapset ymmärtävät jo mitä ovat tekemässä. Alkupään kasvatuksella on iso ero siihen miten koululainen toimii. Sitten teini-ikäisenä kuuluukin vähän kapinoida, mutta ilkeä tai kiusaaja ei saa olla silloinkaan. 

Ulkosuomalaisena sanoisin, että Suomessa ongelma on erityisesti se, että lapset saavat jo käytännön syistä liikaa itsenäisyyttä liian aikaisin. Kulkevat yksin kouluun ja harrastuksiin, viettävät yksin aikaa koulun jälkeen, puhelimet jo alakoulussa, yksin kylillä teininä iltaisin jne. Sitä on pidetty jotenkin hienona asiana, itse näkisin toisin. Aikuisten kasvatuksella jää vähemmän aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Olen milleniaali vanhempia ja kyllä ainakin itse olen lastani kieltänyt ja rajoittanut, mutta erona ehkä on se, että me millenaalit ollaan tehty enemmän työtä tunnekasvatuksen puolella, koska iso osa suomalaista kohtelee lapsiaan välttelevästi eli on joku annettu remmiä tai sitten käsketty omaan huoneeseen miettimään eli ei ole käsitelty tunteita. Me milleniaali vanhemmat ollaan korjattu noita puutteita jota vanhemmalla sukupolvella oli. Ja sen huomaa, että vanhempi sukupolvi ei ymmärrä tunnekasvatusta ollenkaan eivätkä myöskään välttämättä juurikaan reflektoi. Myös sisarussuhteisiin kiinitetään enemmän huomiota, kun ennen sitä perheen vanhinta lasta aina syyttettiin kaikesta ja oli vastuussa kaikesta niin itse olen ainakin kasvattanut niin, että jokainen kantaa oman vastuunsa eikä se niin voi olla, että se joka syntyy ensin on vastuussa kaikesta ja muiden ei esim. tarvitse osallistua kotitöihin. 

Tunnekasvattajat yleensä uskovat, että lapsen huono käytös johtuu huonoista tunnetaidoista ja siksi rangaistusten tarvetta ei sisäistetä. Ajatus on, että lapsi ei koskaan tahallaan käyttäydy huonosti vaan vain osaamattomuuttaan.

Nurkkaan komentamisen sijasta lapselle näytetään tunnemittarista tunteita koska lapsella selvästikin on vaikea tunnetilanne ja on akuutti tarve tunnetyölle.

Se on ihan tutkittu, että jatkuva rankaisevuus ei opeta lapselle mitään. Yleensä ihmiset jotka kasvattaa pelkällä rankaisevuudella kärsii itse tunnetaitojen puuttesta, eivätkä ymmärrä tunteista juuri mitään, ovat henkisesti ja tai fyysisesti väkivaltaan taipuvia. Kuvitellen, että huono käytös korjataan aikuisen huonolla käytöksellä.