Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Ai sä saat aikuisena ihmisenä hallitsemattomia raivokohtauksia, mutta lasten pitäis pystyä hillitsemään tunnereaktioitaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n vanha viisas naapurin Raija tai Pirkko on itse aikanaan ollut yksin sisällä laittamassa päivällistä, kun omat lapsensa on tehneet taloyhtiön pihalla mitä ovatkaan. Ajat ovat ainoastaan parantuneet.

Ennen vanhaan kuka tahansa aikuinen saattoi puuttua lasten tekemisiin, jos meno yltyi mahdottomaksi. Nykyään jos puuttuu, saa vanhemmat silmilleen. Kun he eivät lapsiaan suitsi, niin muutkaan eivät saa niin tehdä.

Ja hyvä niin! Mieti mikä pedofiilien unelmamaailma tää oli ennen. 

Miten lasten häirilöintiin puuttuminen tai puuttumattomuus liittyy pedofiliaan?

No ei ole. Milleniaalivamhempi itsekin ja tunnen useita vastaavia. Ihan päivittäin kiellän lapseltani useita kertoja eri asioita esim. Ei roskata, ei kiusata sisaruksia, ei häiritä tahallisesti muita jne.

Sen sijaan tämän boomereiden somekäytöksen perusteella heitä olisi pitänyt kasvattaa vähän paremmin.

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Olen eri, mutta ihan vain vaikka viemällä lapsen pois tilanteesta esim itkupotkuraivarit puistossa saavan ipanan voi vaikka kantaa kotiin/autoon. Ei siinä väkivaltaa tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Kysytkö oikeasti? Ihan vaikkapa siirtämällä ajatukset muuhun puuhaan, rauhoittamalla, keskustelemalla. Myöskään ei anneta periksi. Ei on ei. Kummasti meillä kyllä loppuu sekoilu, jos ehdotan vaikka muovailuvahalla puuhaamista sisällä juoksentelun sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Kysytkö oikeasti? Ihan vaikkapa siirtämällä ajatukset muuhun puuhaan, rauhoittamalla, keskustelemalla. Myöskään ei anneta periksi. Ei on ei. Kummasti meillä kyllä loppuu sekoilu, jos ehdotan vaikka muovailuvahalla puuhaamista sisällä juoksentelun sijaan.

Ihan oikeasti kysyn. Suurin osa lapsista ei ole noin helposti harhautettavissa. Ns. tahtojen taistelu lapsen kanssa on usein pakko vaan ottaa, ja siinä pitää olla jotkut konkreettiset aseet vanhemmalla millä vanhempi käytännössä toteuttaa sen, että voittaa taistelun jotta pystyy olemaan antamatta periksi lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Kysytkö oikeasti? Ihan vaikkapa siirtämällä ajatukset muuhun puuhaan, rauhoittamalla, keskustelemalla. Myöskään ei anneta periksi. Ei on ei. Kummasti meillä kyllä loppuu sekoilu, jos ehdotan vaikka muovailuvahalla puuhaamista sisällä juoksentelun sijaan.

Ihan oikeasti kysyn. Suurin osa lapsista ei ole noin helposti harhautettavissa. Ns. tahtojen taistelu lapsen kanssa on usein pakko vaan ottaa, ja siinä pitää olla jotkut konkreettiset aseet vanhemmalla millä vanhempi käytännössä toteuttaa sen, että voittaa taistelun jotta pystyy olemaan antamatta periksi lapselle.

Mikä on siis sun oma ratkaisu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Kysytkö oikeasti? Ihan vaikkapa siirtämällä ajatukset muuhun puuhaan, rauhoittamalla, keskustelemalla. Myöskään ei anneta periksi. Ei on ei. Kummasti meillä kyllä loppuu sekoilu, jos ehdotan vaikka muovailuvahalla puuhaamista sisällä juoksentelun sijaan.

Ihan oikeasti kysyn. Suurin osa lapsista ei ole noin helposti harhautettavissa. Ns. tahtojen taistelu lapsen kanssa on usein pakko vaan ottaa, ja siinä pitää olla jotkut konkreettiset aseet vanhemmalla millä vanhempi käytännössä toteuttaa sen, että voittaa taistelun jotta pystyy olemaan antamatta periksi lapselle.

Mutta ei siinä silti väkivaltaa tarvitse käyttää. Meillä on todella kovapäinen 4v, joka koettelee rajojaan useasti. Välillä joutuu ihan fyysisin keinoin puuttumaan mutta esimerkiksi syliin nostaminen ja siinä pitäminen rauhoittumiseen asti on vähän eri asia kuin lyöminen, tukistaminen ja huutaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Kysytkö oikeasti? Ihan vaikkapa siirtämällä ajatukset muuhun puuhaan, rauhoittamalla, keskustelemalla. Myöskään ei anneta periksi. Ei on ei. Kummasti meillä kyllä loppuu sekoilu, jos ehdotan vaikka muovailuvahalla puuhaamista sisällä juoksentelun sijaan.

Ihan oikeasti kysyn. Suurin osa lapsista ei ole noin helposti harhautettavissa. Ns. tahtojen taistelu lapsen kanssa on usein pakko vaan ottaa, ja siinä pitää olla jotkut konkreettiset aseet vanhemmalla millä vanhempi käytännössä toteuttaa sen, että voittaa taistelun jotta pystyy olemaan antamatta periksi lapselle.

Niin? Tahtojen taisto käydään. Ei sitä kuulukaan vaientaa millään tukkapöllyllä. Huutakoot ja itkekööt, mutta periksi ei vanhempi anna. Yllättävän usein lapsi on myös harhautettavissa ja ennakointi on myös isossa roolissa. Tästä syystä esimerkiksi me ei mennä kauppaan suoraan päiväkodilta tai lähdetä jonnekin Leos Leikkimaahan huonosti nukutun yön jälkeen. Se olisi ihan helvettiä kaikille.

"Mikä on siis sun oma ratkaisu?"

Riippuu tilanteesta. Usein lapsi saa rangaistuksen jos ei tottele, se on ihan oikeudenmukaisuuskysymyskin että kielletystä teosta seuraa rangaistus. Rangaistuksen jälkeen puhutaan siitä miksi rangaistus tuli ja miten sen voi välttää jatkossa. Vaadin lapselta että hän myös kertoo sen minulle omin sanoin.

Vierailija kirjoitti:

"Mikä on siis sun oma ratkaisu?"

 

Riippuu tilanteesta. Usein lapsi saa rangaistuksen jos ei tottele, se on ihan oikeudenmukaisuuskysymyskin että kielletystä teosta seuraa rangaistus. Rangaistuksen jälkeen puhutaan siitä miksi rangaistus tuli ja miten sen voi välttää jatkossa. Vaadin lapselta että hän myös kertoo sen minulle omin sanoin.

Millaisia rangaistuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Kysytkö oikeasti? Ihan vaikkapa siirtämällä ajatukset muuhun puuhaan, rauhoittamalla, keskustelemalla. Myöskään ei anneta periksi. Ei on ei. Kummasti meillä kyllä loppuu sekoilu, jos ehdotan vaikka muovailuvahalla puuhaamista sisällä juoksentelun sijaan.

Ihan oikeasti kysyn. Suurin osa lapsista ei ole noin helposti harhautettavissa. Ns. tahtojen taistelu lapsen kanssa on usein pakko vaan ottaa, ja siinä pitää olla jotkut konkreettiset aseet vanhemmalla millä vanhempi käytännössä toteuttaa sen, että voittaa taistelun jotta pystyy olemaan antamatta periksi lapselle.

Niin? Tahtojen taisto käydään. Ei sitä kuulukaan vaientaa millään tukkapöllyllä. Huutakoot ja itkekööt, mutta periksi ei vanhempi anna. Yllättävän usein lapsi on myös harhautettavissa ja ennakointi on myös isossa roolissa. Tästä syystä esimerkiksi me ei mennä kauppaan suoraan päiväkodilta tai lähdetä jonnekin Leos Leikkimaahan huonosti nukutun yön jälkeen. Se olisi ihan helvettiä kaikille.

"Periksi en anna" on käytännössä vaan sanahelinää jos puuttuu konkreettiset keinot painostaa lasta lopettamaan kielletty käytös tai estää lasta tekemästä sitä kiellettyä asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Kysytkö oikeasti? Ihan vaikkapa siirtämällä ajatukset muuhun puuhaan, rauhoittamalla, keskustelemalla. Myöskään ei anneta periksi. Ei on ei. Kummasti meillä kyllä loppuu sekoilu, jos ehdotan vaikka muovailuvahalla puuhaamista sisällä juoksentelun sijaan.

Ihan oikeasti kysyn. Suurin osa lapsista ei ole noin helposti harhautettavissa. Ns. tahtojen taistelu lapsen kanssa on usein pakko vaan ottaa, ja siinä pitää olla jotkut konkreettiset aseet vanhemmalla millä vanhempi käytännössä toteuttaa sen, että voittaa taistelun jotta pystyy olemaan antamatta periksi lapselle.

Niin? Tahtojen taisto käydään. Ei sitä kuulukaan vaientaa millään tukkapöllyllä. Huutakoot ja itkekööt, mutta periksi ei vanhempi anna. Yllättävän usein lapsi on myös harhautettavissa ja ennakointi on myös isossa roolissa. Tästä syystä esimerkiksi me ei mennä kauppaan suoraan päiväkodilta tai lähdetä jonnekin Leos Leikkimaahan huonosti nukutun yön jälkeen. Se olisi ihan helvettiä kaikille.

"Periksi en anna" on käytännössä vaan sanahelinää jos puuttuu konkreettiset keinot painostaa lasta lopettamaan kielletty käytös tai estää lasta tekemästä sitä kiellettyä asiaa. 

Mitä sinusta on konkreettiset keinot? Tukkapölly ja luunapit? En tiedä, mutta kyllä meillä 4-vuotias itkee ja kiukuttelee päivittäin, kun ei saa tehdä jotain, mutta en minä anna periksi eikä lapsi saa itkupotkuraivarilla tehdä jotain pölhöä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Kysytkö oikeasti? Ihan vaikkapa siirtämällä ajatukset muuhun puuhaan, rauhoittamalla, keskustelemalla. Myöskään ei anneta periksi. Ei on ei. Kummasti meillä kyllä loppuu sekoilu, jos ehdotan vaikka muovailuvahalla puuhaamista sisällä juoksentelun sijaan.

Ihan oikeasti kysyn. Suurin osa lapsista ei ole noin helposti harhautettavissa. Ns. tahtojen taistelu lapsen kanssa on usein pakko vaan ottaa, ja siinä pitää olla jotkut konkreettiset aseet vanhemmalla millä vanhempi käytännössä toteuttaa sen, että voittaa taistelun jotta pystyy olemaan antamatta periksi lapselle.

Niin? Tahtojen taisto käydään. Ei sitä kuulukaan vaientaa millään tukkapöllyllä. Huutakoot ja itkekööt, mutta periksi ei vanhempi anna. Yllättävän usein lapsi on myös harhautettavissa ja ennakointi on myös isossa roolissa. Tästä syystä esimerkiksi me ei mennä kauppaan suoraan päiväkodilta tai lähdetä jonnekin Leos Leikkimaahan huonosti nukutun yön jälkeen. Se olisi ihan helvettiä kaikille.

"Periksi en anna" on käytännössä vaan sanahelinää jos puuttuu konkreettiset keinot painostaa lasta lopettamaan kielletty käytös tai estää lasta tekemästä sitä kiellettyä asiaa. 

Mitä sinusta on konkreettiset keinot? Tukkapölly ja luunapit? En tiedä, mutta kyllä meillä 4-vuotias itkee ja kiukuttelee päivittäin, kun ei saa tehdä jotain, mutta en minä anna periksi eikä lapsi saa itkupotkuraivarilla tehdä jotain pölhöä. 

No esim. jos ruokailulla menee pelleilyksi, niin käännän lapsen tuolin hetkeksi niin että selkä on pöytään päin. Jos se ei auta niin seuraava osoite on jäähynurkka ja ruokailu päättyy siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Kysytkö oikeasti? Ihan vaikkapa siirtämällä ajatukset muuhun puuhaan, rauhoittamalla, keskustelemalla. Myöskään ei anneta periksi. Ei on ei. Kummasti meillä kyllä loppuu sekoilu, jos ehdotan vaikka muovailuvahalla puuhaamista sisällä juoksentelun sijaan.

Ihan oikeasti kysyn. Suurin osa lapsista ei ole noin helposti harhautettavissa. Ns. tahtojen taistelu lapsen kanssa on usein pakko vaan ottaa, ja siinä pitää olla jotkut konkreettiset aseet vanhemmalla millä vanhempi käytännössä toteuttaa sen, että voittaa taistelun jotta pystyy olemaan antamatta periksi lapselle.

Niin? Tahtojen taisto käydään. Ei sitä kuulukaan vaientaa millään tukkapöllyllä. Huutakoot ja itkekööt, mutta periksi ei vanhempi anna. Yllättävän usein lapsi on myös harhautettavissa ja ennakointi on myös isossa roolissa. Tästä syystä esimerkiksi me ei mennä kauppaan suoraan päiväkodilta tai lähdetä jonnekin Leos Leikkimaahan huonosti nukutun yön jälkeen. Se olisi ihan helvettiä kaikille.

"Periksi en anna" on käytännössä vaan sanahelinää jos puuttuu konkreettiset keinot painostaa lasta lopettamaan kielletty käytös tai estää lasta tekemästä sitä kiellettyä asiaa. 

Mitä sinusta on konkreettiset keinot? Tukkapölly ja luunapit? En tiedä, mutta kyllä meillä 4-vuotias itkee ja kiukuttelee päivittäin, kun ei saa tehdä jotain, mutta en minä anna periksi eikä lapsi saa itkupotkuraivarilla tehdä jotain pölhöä. 

No esim. jos ruokailulla menee pelleilyksi, niin käännän lapsen tuolin hetkeksi niin että selkä on pöytään päin. Jos se ei auta niin seuraava osoite on jäähynurkka ja ruokailu päättyy siihen.

Kyllä meilläkin lähdetään pois pöydästä, jos ei osaa käyttäytyä. Myös ihan kädestä taluttamalla tai kantamalla poistetaan ei-toivotusta paikasta. Vaatii myös toistoja ja juurikin sitä periksiantamattomuutta. Minusta siis ratkaisu ei-toivotulle käytökselle EI OLE a) luunapit, tukkapöllyt, karjuminen tai b) periksi antaminen, lässyttäminen, huomiotta jättäminen.