Onko milleniaaleilla tosiaan sellainen lastenkasvatusfilosofia,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan milleniaaleja miehen kanssa ja meillä kyllä kielletään ja asetetaan rajat lapsille. Ei tosi revitä tukasta, nippailla, karjuta tms. mitä meidän vanhempamme tekivät. Lapsemme käyttäytyvät hyvin. Toki ihan normaalia uhmakohtaukset, rajojen kokeilu eikä ole mitään syytä hiljentää millään v äkivallalla tai vaikka pakottamalla syömään jotain epämiellyttävää ruokaa, kuten omassa lapsuudessa...

Millä sitten hiljennät ne lasten tottelemattomuudet?

Kysytkö oikeasti? Ihan vaikkapa siirtämällä ajatukset muuhun puuhaan, rauhoittamalla, keskustelemalla. Myöskään ei anneta periksi. Ei on ei. Kummasti meillä kyllä loppuu sekoilu, jos ehdotan vaikka muovailuvahalla puuhaamista sisällä juoksentelun sijaan.

Ihan oikeasti kysyn. Suurin osa lapsista ei ole noin helposti harhautettavissa. Ns. tahtojen taistelu lapsen kanssa on usein pakko vaan ottaa, ja siinä pitää olla jotkut konkreettiset aseet vanhemmalla millä vanhempi käytännössä toteuttaa sen, että voittaa taistelun jotta pystyy olemaan antamatta periksi lapselle.

Niin? Tahtojen taisto käydään. Ei sitä kuulukaan vaientaa millään tukkapöllyllä. Huutakoot ja itkekööt, mutta periksi ei vanhempi anna. Yllättävän usein lapsi on myös harhautettavissa ja ennakointi on myös isossa roolissa. Tästä syystä esimerkiksi me ei mennä kauppaan suoraan päiväkodilta tai lähdetä jonnekin Leos Leikkimaahan huonosti nukutun yön jälkeen. Se olisi ihan helvettiä kaikille.

"Periksi en anna" on käytännössä vaan sanahelinää jos puuttuu konkreettiset keinot painostaa lasta lopettamaan kielletty käytös tai estää lasta tekemästä sitä kiellettyä asiaa. 

Mitä sinusta on konkreettiset keinot? Tukkapölly ja luunapit? En tiedä, mutta kyllä meillä 4-vuotias itkee ja kiukuttelee päivittäin, kun ei saa tehdä jotain, mutta en minä anna periksi eikä lapsi saa itkupotkuraivarilla tehdä jotain pölhöä. 

No esim. jos ruokailulla menee pelleilyksi, niin käännän lapsen tuolin hetkeksi niin että selkä on pöytään päin. Jos se ei auta niin seuraava osoite on jäähynurkka ja ruokailu päättyy siihen.

Kyllä meilläkin lähdetään pois pöydästä, jos ei osaa käyttäytyä. Myös ihan kädestä taluttamalla tai kantamalla poistetaan ei-toivotusta paikasta. Vaatii myös toistoja ja juurikin sitä periksiantamattomuutta. Minusta siis ratkaisu ei-toivotulle käytökselle EI OLE a) luunapit, tukkapöllyt, karjuminen tai b) periksi antaminen, lässyttäminen, huomiotta jättäminen.

Erinäisistä syistä se on kovin vaikeaa useimmille vanhemmille puhua siitä, että mitkä ne konkreettiset keinot ovat millä lapsi saadaan kuriin. Joskus se on tietysti helppoa, eli vaikkapa otetaan vain lapselta joku häiriötä aiheuttava tavara pois ja laitetaan se ylähyllyn päälle. Tai harhautetaan lapsen huomiota muualle. Mutta kyllä se on syytä tunnustaa, että monesti se ei todellakaan ole niin yksinkertaista. 

Erittäin usein vanhemmat ja ammattikasvattajat vain päätyvät sietämään lapsen huonoa käytöstä koska he eivät löydä keinoja lopettaa sitä. Tarve niille tukkapöllyille ja selkäsaunoille mitä ennen paljon annettiin ei todellakaan syntynyt tyhjästä tai siitä, että oltaisiin oltu jotenkin kovin osaamattomia.

Nykyään erittäin monet keinot on joko kielletty tai julistettu muuten vaan vääriksi, ja tämä on iso ongelma koska se synnyttää keinottomuutta eli sitä, että lapsi usein saa päihitettyä vanhempansa. Kyse ei ole vain ruumiillisesta kurituksesta vaan paljosta muustakin.

Loputtoman pinnan edellyttäminen vanhemmilta ei myöskään ole realismia. Olisi syytä löytyä myös sellaisia kurinpitokeinoja jotka eivät vaadi satoja tai tuhansia toistoja ennen kuin ne alkavat vaikuttaa.

/Höpöhöpö. Ihan hyvin tiedät itsekin, että kukaan tässä ketjussa ei ole väittänyt, että lasta ei saa kieltää. Me kaikki tiedetään ihan hyvin, ettei lasten kanssa ole edes teoriassa mahdollista olla kieltämättä mitään. Rangaistuksia ei kenenkään ole pakko käyttää kasvatuksessa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei lasta kiellettäisi ja rajotettaisi./

Oletko ihan i*diootti? Tottakai lapsilla pitää olla rangaistukset! Miksi ne mutten tottelisi, jos seurauksia ei tule huonosta käytöksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Uskon itse, että asiallinen sanominen auttaa tai ainakin sitä kannattaa ensiksi yrittää. Kyllähän lapset näkevät, että olen sisäisesti raivona vaikka yritän sanoa ystävällisesti. Minusta siinä he näkevät esimerkin siitä, että käytöstään voi hillitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.

Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.

En tunne yhtään tällaista vanhempaa, vaikka olen millenniaali ja tunnen paljon vanhempia. Se, mikä buumereista voi näyttää täysin rajattomalta kasvatukselta, on todennäköisesti vain lapsen(kin) kohtelemisesta ihan tavallisena ihmisenä. Uhkailu, huutaminen, pelottelu jne eivät ole parhaita tapoja kasvattaa mitään elävää, vaikka lapsia (ja eläimiä) onkin vuosituhansia niin kasvatettu. Varmasti moni itse jopa väkivallalla kasvanut (sehän on ollut laitonta vasta 1980-luvun alusta) kokee lapsen kunnioittavan kohtelun erikoisena. Ei kukaan normaali vanhempi jolla ei ole jotain vakavia ongelmia ole OK sen kanssa että lapsi tekee mitä vain, ja aivan kaikki normaalit vanhemmat rajoittavat lapsiaan ihan jatkuvasti jollain tavalla. Toisaalta ajat ovat muuttuneet myös siinä, että lasten ei odoteta olevan hiljaisiksi ja näkymättömiksi peloteltuja, vaan lapsikin saa näkyä nykyään enemmän kuin aiemmin, joten ihan kaikkeen minkä vanhus saattaisi kokea puuttumisen aiheena, ei nykyaikuinen puutu. Sekös itse aikanaan hiljaiseksi ja nöyräksi ahdistettua harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.

Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.

Kiltti ei todellakaan tarkoita määräysten tottelua!

Tekstisi oli kyllä niin negatiivista ja sekopäistä, että arvelen sinun lapsuutesi olleen pelkkää synkkää alistamista.

Tämä kuulostaa siltä että tarvitsisit varmaan jotain tukea. Ei ole normaalia että aikuinen saa raivokohtauksia joita ei voi hillitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli on todellista. Tässäkin ketjussa on tullut vajaamielisten vastauksia, ettei lasta saa kasvattaa ”pelolla”. Ei se ole pelolla kasvattamista, että lasta kielletään ja rajoitetaan  ja että teoilla on seuraukset! Jos perseilee, siitä seuraa rangaistus ja sillä selvä!

Höpöhöpö. Ihan hyvin tiedät itsekin, että kukaan tässä ketjussa ei ole väittänyt, että lasta ei saa kieltää. Me kaikki tiedetään ihan hyvin, ettei lasten kanssa ole edes teoriassa mahdollista olla kieltämättä mitään. Rangaistuksia ei kenenkään ole pakko käyttää kasvatuksessa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei lasta kiellettäisi ja rajotettaisi. 

Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että hyvää lapsenkasvatusta on selkäsauna ja jatkuva ein huutaminen. Itse sain selkään koko lapsuuteni, vaikka olen kiltti ja ujo tyttö. Vanhempani eivät sietäneet mitään lapsenomaista käyttäytymistä, joten jos yhden kerran sanomisen jälkeen jotain osannut niin seuraavalla kerralla tuli selkään. Heillä ei ollut lainkaan ymmärrystä, että lapset tarvitsevat jatkuvaa ohjausta ja toistoja. Vielä tänäkin päivänä seisovat tämän kasvatusperiaatteen takana ja puolustelevat miten minä en totellut heitä. Kumma juttu ettei minun ole koskaan tarvinnut pahoinpidellä omia lapsiani ja he ovat hyväkäytöksisiä ja pärjääviä lapsia.

Minäkin menen kategoriaan "kiltti ja ujo tyttö". Remmiä tuli herkästi ja kovasti, jos tahallisesti en totellut vanhempia, mutta en muista sellaista tilannetta, olisi ollut joku asia, joka olisi pitänyt yhden kerran jälkeen osata ilman ohjausta ja toistoja, ja jos en osannut, siitä olisi kuritettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n vanha viisas naapurin Raija tai Pirkko on itse aikanaan ollut yksin sisällä laittamassa päivällistä, kun omat lapsensa on tehneet taloyhtiön pihalla mitä ovatkaan. Ajat ovat ainoastaan parantuneet.

Ennen vanhaan kuka tahansa aikuinen saattoi puuttua lasten tekemisiin, jos meno yltyi mahdottomaksi. Nykyään jos puuttuu, saa vanhemmat silmilleen. Kun he eivät lapsiaan suitsi, niin muutkaan eivät saa niin tehdä.

Ja hyvä niin! Mieti mikä pedofiilien unelmamaailma tää oli ennen. 

Mikä hiton ”pe dofiilien unelmamaa”? Tässä ketjussa keskustellaan lastenkasvatuksesta, ei sinun sisäisistä fantasioistasi.

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään tällaista vanhempaa, vaikka olen millenniaali ja tunnen paljon vanhempia. Se, mikä buumereista voi näyttää täysin rajattomalta kasvatukselta, on todennäköisesti vain lapsen(kin) kohtelemisesta ihan tavallisena ihmisenä. Uhkailu, huutaminen, pelottelu jne eivät ole parhaita tapoja kasvattaa mitään elävää, vaikka lapsia (ja eläimiä) onkin vuosituhansia niin kasvatettu. Varmasti moni itse jopa väkivallalla kasvanut (sehän on ollut laitonta vasta 1980-luvun alusta) kokee lapsen kunnioittavan kohtelun erikoisena. Ei kukaan normaali vanhempi jolla ei ole jotain vakavia ongelmia ole OK sen kanssa että lapsi tekee mitä vain, ja aivan kaikki normaalit vanhemmat rajoittavat lapsiaan ihan jatkuvasti jollain tavalla. Toisaalta ajat ovat muuttuneet myös siinä, että lasten ei odoteta olevan hiljaisiksi ja näkymättömiksi peloteltuja, vaan lapsikin saa näkyä nykyään enemmän kuin aiemmin, joten ihan kaikkeen minkä vanhus saattaisi kokea puuttumisen aiheena, ei nykyaikuinen puutu. Sekös itse aikanaan hiljaiseksi ja nöyräksi ahdistettua harmittaa.

Mieluummin hiljainen ja nöyrä ihminen, kuin käytöstavaton, itseään täynnä oleva, riehuva ja kiljuva narsistin alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään tällaista vanhempaa, vaikka olen millenniaali ja tunnen paljon vanhempia. Se, mikä buumereista voi näyttää täysin rajattomalta kasvatukselta, on todennäköisesti vain lapsen(kin) kohtelemisesta ihan tavallisena ihmisenä. Uhkailu, huutaminen, pelottelu jne eivät ole parhaita tapoja kasvattaa mitään elävää, vaikka lapsia (ja eläimiä) onkin vuosituhansia niin kasvatettu. Varmasti moni itse jopa väkivallalla kasvanut (sehän on ollut laitonta vasta 1980-luvun alusta) kokee lapsen kunnioittavan kohtelun erikoisena. Ei kukaan normaali vanhempi jolla ei ole jotain vakavia ongelmia ole OK sen kanssa että lapsi tekee mitä vain, ja aivan kaikki normaalit vanhemmat rajoittavat lapsiaan ihan jatkuvasti jollain tavalla. Toisaalta ajat ovat muuttuneet myös siinä, että lasten ei odoteta olevan hiljaisiksi ja näkymättömiksi peloteltuja, vaan lapsikin saa näkyä nykyään enemmän kuin aiemmin, joten ihan kaikkeen minkä vanhus saattaisi kokea puuttumisen aiheena, ei nykyaikuinen puutu. Sekös itse aikanaan hiljaiseksi ja nöyräksi ahdistettua harmittaa.

Mieluummin hiljainen ja nöyrä ihminen, kuin käytöstavaton, itseään täynnä oleva, riehuva ja kiljuva narsistin alku.

Millenniaalin lapsi juoksee täyttä kurkkua huutaen pitkin kaupan käytäviä ja lähmii tuotteita mennessään. Boomerien mielestä lapsi on kauhukakara, mutta millenniaalin mielestä lapsi on hyvän itsetunnon omaava ja ilmaisee tunteitaan avoimesti.

Kuljetan lapsia kouluun minibussilla. Eräs ekaluokkalaisista lapsista, poika, piti meteliä viime viikolla liikaa. Sanoin, että on oltava hiljempaa, ei saa huutaa. Hän lopettikin metelöinnin lähes kokonaan. Mutta tälläkin viikolla kolmena aamuna putkeen hän kysyi minulta, että miksi on oltava hiljaisuutta. Sanoin, että saa puhua, mutta ei metelöidä lujaan ääneen muita häiriten. Hän sanoi useamman kerran, että hän pahoittaa mielensä, jos ei saa metelöidä. Tässä se epäonnistunut kasvatus nyt sitten nähdään. Onnea vaan pojalle tulevaisuuteen! Toivoa loi sentään edes kolmasluokkalainen tyttö, joka yritti selittää tuolle pojalle, miksi ei saa metelöidä.

Mistähän olet tämän tiedon saanut? Ei tuo pidä kyllä missään universumissa paikkaansa. Älä usko kaikkea mitä luet internetissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista että lasten jatkuva huomionhakuinen ja rajaton käytös aiheuttaa raivokohtauksen? Minulla on sellainen piirre. En käsitä miten lasten vanhemmat jaksavat katsoa huonoa ja äänekästä käytöstä. Minä en pysty  siihen, koska saan raivokohtauksen. Se kohtaus tulee ihan luonnostaan. Huom: kyse ei ole lasten normaalista metelöinnistä, vaan siitä jos se menee mellakointiin.

Minä kiihdyn lasten karjumisesta ja kun paukuttavat rännnejä tai potkivat ovia. Sydän alkaa hakata ja kädet vapista, että kyllä se kiihtymys minusta näkyy kun menen asiasta huomauttamaan. Vaikuttaahan se, kun kurittomien kakaroiden käytös on niin kunnioittamatonta, aggressiivista ja väkivaltaista. Mutta hillitsen kuitenkin itseni etten huuda tai uhkaile.

Miksi ei saisi huutaa ja/tai uhkailla? Uhkaahan valtiokin ihmisiä seurauksilla jos lakia rikotaan.

Niin, AIKUISIA ihmisiä. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja.

Väität että lapsi ei tahallaan tee kiellettyä?

Totta kai mutta lapsi samalla tavalla kykene hahmottamaan seurauksia ja asiayhteyksiä kuin aikuinen. Tämä on osasyy miksi alle 15v ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan (hänen pitäisi olla) vanhempien vastuulla, joiden tehtävä on selittää nämä seuraukset ja yhteydet.

Pelkkä selittäminen siis riittää tahallisen kielletyn teon seuraukseksi jos teon tekijänä on alle 15-vuotias? Mitä lapsi oppii siitä että hänelle selitetään sääntö jonka hän jo ymmärtää?

Vänkäät nyt tahallasi. On selvää että toisinaan on syytä jopa fyysisesti kantaa lapsi pois paikalta, jos asiallinen sanominen ei toimi. Jos lapsi on niin iso että ei enää onnistu niin sitten on kasvatuksessa mennyt joku pieleen jo aiemmin. Väkivallan käyttö (johon lasken myös uhkailun ja aggressiivisen käytöksen) ei ole kuitenkaan tuossakaan tapauksessa keino toimia. Eihän sivistysvaltiossakaan väkivaltaa käytetä

En vänkää vaan ihmettelen todella sitä, että ajattelet lasten tottelevan vain pelkkien selitysten voimalla. Toki yksittäisiä äärikilttejä lapsia on jotka tuntuvat olevan lähes vailla omaa tahtoa, mutta siinä puhutaan harvinaisista tapauksista.

Mitä väkivaltaan tulee, niin uhkailu ei lähtökohtaisesti ole väkivaltaa. Ja toisaalta valtio valmistautuu käyttämään hyvin rajuakin väkivaltaa koska se on viime kädessä ainoa keino millä lait ja yhteiskuntajärjestelmä voidaan säilyttää. Yleensä väkivaltaa ei toki tarvitse käyttää koska pelkkä tietoisuus väkivallan käyttömahdollisuudesta pitää normaalisti sekä sisäiset että ulkoiset uhat kurissa.

Mikä on äärikiltti? Omani olivat varsin vilkkaita ja sanoisinko aloitekykyisiä, mutta kyllä ne ihan selityksen voimalla oppivat. Ja ilkeitä, väkivaltaisia tai pahansuopia he eivät olleet.

Mitä kiltti-sana tarkoittaa? Kind eli ystävällinen ja kiva?

Kiltti tarkoittaa muun muassa sitä, että se lapsi tottelee aikuisten määräyksiä ja muitakin sääntöjä ja ei yritä kiusata toisia tahallaan. Lähes kaikilla lapsilla ilmenee toistuvasti ei-kiltteyttä eli tuhmuutta monissa eri muodoissa. Sisältäen myös sitä ilkeyttä, väkivaltaisuutta ja pahansuopuutta.

Tietysti asia on usein kiinni myös siitä, että mitä vanhemmat haluavat edellyttää lapselta ja mitä he pitävät hyvänä käytöksenä. Esimerkiksi lapsen taholta tuleva jatkuva häsläys ja hermoille käyvä tottelemattomuus voidaan tulkita asiaankuuluvana käytöksenä jota ei ole tarve pyrkiä tosissaan estämään.

Kiltti ei todellakaan tarkoita määräysten tottelua!

Tekstisi oli kyllä niin negatiivista ja sekopäistä, että arvelen sinun lapsuutesi olleen pelkkää synkkää alistamista.

"Kiltti ei todellakaan tarkoita määräysten tottelua!"

No kyllä se tarkoittaa sitäkin.