Minkä ikäiselle voi alkaa lukea Harry Pottereita?

Minusta niihinkin pätee sama asia kuin elokuviin eli että ihan kaikkea ei parane antaa pienille lapsille. Sen vuoksi kirjoja luokitellaan lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjoihin, että niille on olemassa kohderyhmä. Monissa lastenkirjoissa on myös ikäsuositus. Vaikka niitä ei nyt vuodelleen tarvitsekaan varmasti noudattaa, niin varhaisnuorille tarkoitetun Potterin lukeminen viisi vuotta aikaisemmin on aika karskia.



Ja siis toistan, syitä on kaksi:

- Potterit pelottavat alle kouluikäistä ja vielä sen jälkeenkin.

- Jos jo alle kouluikäiselle työntää Potterit käteen, fantasiakirjallisuus on tavallaan syöty jo. Lukuharrastusta kannattaa houkutella vähitellen, ei hyppäämällä heti maksimaalisiin virikkeisiin.

Ja uskomaton väite, että Potterin jälkeen fantasia olisi syöty jo! Höpölöpö! Fantasiaa on vaikka millä mitalla laidasta laitaan. Ei Potter kaikkea tee.

Ja miten ihmeessä ei Pottereiden jälkeen olisi enää mitään jäljellä? Mihin perustat väitteesi kun noin varmana yleistät asioita?

Minusta se ei ole lapsilähtöistä, täysin.



Tottahan lapsissa on eroja, mutta ei voi myöskään ajatella, että mikä tahansa käy, kun " se meidän Jalmari on niin älykäs ja rohkea ja osaa keskustella" .

eän henkimaailman ulottuvuuksiin ja koska kristityn on syytä pysyä sellaisesta erossa, en niitä tule lapselleni lukemaan koskaan.

Vierailija:

Ja miten ihmeessä ei Pottereiden jälkeen olisi enää mitään jäljellä? Mihin perustat väitteesi kun noin varmana yleistät asioita?

Mihin itse perustat väitteesi, että Potterit OVAT ok?

Minä perustan väitteeni siihen, että a) Potter-kirjat on jopa ihan kirjastolaitoksen ja kauppojen toimesta luokiteltu nuorisokirjoiksi, ei lasten. Käsitykseni kirjojen kohderyhmästä ei siis ole pelkästän minun.

b) olen itse lukenut ne kaikki ja tiedän, mitä niissä on. Vaikka on tulkinnanvaraista, missä määrin joku teini tai varhaisteini pitää niitä jänninä, niin AIVAN takuuvarmasti ei niitä voi pitää sopivina alle kouluikäisille pikkulapsille, olkoot kuinka fiksuja ja filmaattisia tahansa.

Tuohon " Potterin jälkeen ei mitään jäljellä" -seikkaan vastasin jo aiemmin tässä ketjussa Morrelle.

minkä ikäiselle tahansa. Tässäkin huomaa selvästi, kuinka okkultismiin kytkösissä olevat haluavat johdattaa lapsensa mahdollisimman varhain eroon Jumalasta, kaiken hyvän lähteestä.

Voinhan minä lukea Potteria vaikka vauvalle. Se vain on ihan älytöntä hommaa! :D



Pointtini on siis se, että kirjan jännittävyys ei suoraan korreloi iän kanssa. Kaikki 6-vuotiaat eivät jännitä samoja asioita jne. Lapset (ja me aikuisetkin) jännitämme myös eritavoin. Itse saan Kingistä mukavan kutkuttavan jännityksen kun taas vertahyytävät (ja niin todelliset) keskitysleirikertomukset saavat minut voimaan pahoin.

Jollekin eskarille Potter jännittää mukavasti, toiselle se on liikaa. Vanhemmilla on tätä varten " tuntosarvet" . Kirjan voi lopettaa keskenkin. On turhaa vain maalata piruja seinälle liiallisen suojelunhalun takia.

Kirjat ovat turvallisia, mutta en tarkoita että kaikki nauttisivat kaikesta. Se, nautinto, jos mikä on yksilöllistä.

Morre:

On turhaa vain maalata piruja seinälle liiallisen suojelunhalun takia.

Kirjat ovat turvallisia, mutta en tarkoita että kaikki nauttisivat kaikesta. Se, nautinto, jos mikä on yksilöllistä.

Sinusta siis se on ihan vaan lapsesta kiinni, mikä häntä pelottaa.

Olen edelleen vankasti eri mieltä. On paljonkin asioita, jotka kaikki lapset kokevat pelottaviksi. Juuri siihenhän Potterien teho perustuu, että ne OVAT niin laajasti lukijoidensa mielestä jännittäviä ja hurjia.

Se sitten on eri juttu, pitääkö lapsi enemmän Muumeista tai Puhista tai Aku Ankasta.

Kantasi on hyvin nihilistinen.

Juu, kirjastolaitoshan se on se suurin kasvatuspsykologinen auktoriteetti tässä maassa :-) Aikanaan kiellettiin Viisikotkin joissain kirjastoissa, kun niitä pidettiin lapsille epäsopivina...

T. Lastentarhanope, ei kovin tiukkapipo.

Piti mennä lukemaan lapsille - ja nyt nukuttamaan - mutta kiitokset kommenteista.



Esikoinen kuuntelee Astrid Lingrenit sujuvasti, muumit on luettu jo pariin kertaan, Töpöhännistä myös pitkät versiot jne. Toisaalta myös ihan kuvakirjat jaksavat kiinnostaa. Ja tietokirjat. Noidat ja velhot kiinnostavat hurjan paljon, joten olen miettinyt ensimmäistä Potteria, mutta minusta hän on vielä liian pieni. Moni ketjussa oli samaa mieltä. Ongelma on tosiaan myös siinä, että yksi kirja on äkkiä luettu, ja myöhemmät osat ovatkin sitten jo paljon isommille.



Kuten huomaa, kyse on lapsesta, joka ei vielä lue itse. On kuitenkin pakko ottaa huomioon, että kohta lukee, enkä silloin pysty välttämättä estämään häntä lukemasta liiankin jännittäviä kirjoja.



Pottereista saa ehkä myös enemmän irti, jos koulumaailma on jo tuttu.

Tokihan se vähän myötäilee ikääkin. Taatusti monia eskarilaisia pelottaisivat raa' at silpomisjutut ym. Eikä sellaisia sen ikäisille tarvitsekaan lukea.



Potter on pelottava, mutta se ei ole ihan noin raaka. Potterin laaja suosio perustuu varmasti siihen, että oma mielikuvitus on sopivasti rajoittava tekijä jännityksessä. Raakuuksia ja pelottavuuksia ei kuvata kovin yksityiskohtaisesti (vrt. King), joten lapsi voi varsin turvallisesti liikkua omalla jännitystasollaan.

Sitten ei varmaan voi viedä alle kouluikäistä Linnanmäellekään, kun ne laitteet ovat jännittäviä...