Minkä ikäiselle voi alkaa lukea Harry Pottereita?

Vierailija:

Joten en oikein ymmärrä näitä jotka sen tuomitsevat, sillä jos lapsi ei vielä itse osaa lukea, aikuinenhan voi jättää lukematta ne kaikista pelottavimmat kohdat tai sanoa asiat jotenkin toisin. Mitä tuomittavaa siis siinä voisi olla?

Tuomita ei, mutta keskustellaan.

Sitä paitsi, kyse ei ole yksittäisistä riveistä, jotka voisi kertoa toisin tms. Puolta kirjasta on aika paha lukuvauhdissa säveltää uusiksi ja vielä niin, että sitä joku jaksaa kuunnella.

Mutta aika huono kirjasivistys ja mielikuvitus täytyy aikuisella olla, jos ainoa vaihtoehto on sännätä suoraan Muumeista Potteriin. Siinä on niin hurjan paljon muuta välissä.

Eli olen samaa mieltä kanssasi perusperiaatteessa, mutta eri mieltä siinä, missä tahdissa ja vaiheessa pelottavimpia nuortenkirjoja aletaan lukea alle kouluikäisille pikkulapsille!

Vierailija:

maailmaan vaan tarjotaan sitä jännittävänpääkin luettavaa. kyllähä lapsen kanssa voi palata silti takaisin muumeihin yms.

Morre:

Ollessani tämän yhden vuoden opena (yläkoulu), huomaisin poikienkin lukevan laidasta laitaan eikä vain jännitystä maksimoiden. Samalle pojalle saattoi kelvata niin King kuin Bert-kirjatkin. Jaksoivatpa kuunnella vanhoja suomalaisia kansansatujakin.

Mutta hei: edelleen, et voi oikeastaan verrata huumorikirjoja ja jännitystä. Eri kirjalajeja luetaan samalla lailla limittäin kuin eri elokuvia katsotaan tai musiikkilajeja kuunnellaan.

Mutta jännityskirjoista silti voi se miedompi versio tuntua sitten jo lällyltä ja tylsältä ja jäädä kesken. Ei välttämättä, mutta riski on tämä.

lapset olla valmiita kuuntelemaan Harry Potteria, narniaa ja vastaavia ja toiset taas saavat vielä 16 vuotiaanakin niistä painajaisia.

ja juu, jälkeenpäin ajatellen olen nähnyt liian raakoja elokuvia liian nuorena (esim. alienit) mikä on jättänyt jälkensä. sen ettei niitä leffoja voi vieläkään sietää ja sen että hakee niistä kohtauksia jotka todellisuudessa ovat ihan erilaisia kuin miten ne itse muistaa. noin esimerkkinä mainitakseni.

vaikka sanonkin että toiset lapset ovat tuossa pikkasen ennen esikoulua valmiita kuunteleen Harry Potterit (omanikin olisi varmasti, mutta ei tahdo että se hänelle luetaan) niin silti se sama pikkuinen voi olla vielä ihan nalle puhin, muumin, postimies paten, puuha petejen yms. maailmassa. ei se, että eskarilainen tykkää esim. HPstä tarkoita sitä, ettei häntä enää kiinnostaisi pienemmille tarkoitetut kirjat.

jos totta puhutaan niin meillä on lapsille näytetty/luettu hyvin paljon erilaisia lasten kirjoja/leffoja ja silti ne puuha petet, nalle puhit, muumit, mansikka marjat ja vastaavat on heidän suosikkejaan. vaikka heidät onkin narnian, harry potterin ja vastaavien maailmaan tutustutettu. katsoskun vaikka itse lukisin/näyttäisin jotain muuta kun muumi-puuhapete-linjaa ei se tarkoita etten häntä päästäisi takaisin siihen mansikka marja-maijamehiläismaailmaan.

tao tao on muuten näin aikuisena katsottuna ERITTÄIN raaka sarja ja silti se oli niitä ihanimpia lastenohjelmia kun itse olin pieni. kuten niin moni muukin lastenohjelma mitä on tullut uudestaan nytten tuntuu todella julmalle/raa' alle ja on ollut silloin aikoinaan oikein ihana. käsitykset ja mieltymykset muuttuu eikä ole ollenkaan paha asia tarjota lapselle montaa erilaista kokemusta. lapsen omaa tahtoa ja rajoja kunnioittaen.

Xandris:

Totta tuokin. Mutta onko sinun lapsesi sitten kasvatettu kauhuleffojen keskellä?

Vierailija:

tosin itse olen tuota sukupolvea joka on kasvatettu " kauhuleffojen keskellä" joten meidän tapa käsitellä kirjoja/leffoja on hyvin erilainen kuin vuotta kahta nuorempien.

Ps: vaikka olenkin jo 40-vuotias kalkkis, niin kyllä minäkin olen kauhuleffoja katsonut aika pienestä pitäen... en niitä vain halua lapselleni näyttää ennen aikojaan...

Meillä on aina luettu paljon ihan laidasta laitaan, lapset oppineet lukemaan ennen koulun alkua ja lukeneet sitten mitä ovat käsiinsä saaneet, ihan kuvakirjoista ja Muumeista Heinähattuun ja Vilttitossuun, Grimmin saduista Tiheikön väkeen, Mauri Kunnaksen kirjoista tietosanakirjaan. Aikuisten kirjahyllyyn en ole päästänyt, siellä on vielä jotkut kirjat liikaa heidän käsityskyvylleen. Kirjastosta ollaan luettu koko valikoima, myös Potterin ekat osat. Myöhemmät jättivät suosiolla kesken, sanoivat etteivät jaksa niitä lukea. Viisikot eivät vielä myöskään iskenee, odotetaan pari vuotta. Minusta se, että ylipäätään lukee, on tärkeintä. Siinä kehittyy sanavarasto, kielentaju ja mielikuvitus ja aikuisten kanssa on syntynyt monta mielenkiintoista juttuhetkeä, kun ollaan keskusteltu kirjoista ja niistä asioista, jotka ovat lasten mieltä jääneet askarruttamaan.

Ei sitä jännitystäkään aina tarvitse maksimoida. Kyllä nuorikin arvostaa hyvin kirjoitettua tekstiä, vaikka tarina itsessään ei olisi jännittävämpi.

Verrataan vaikka Stephen Kingiä ja Ilkka Remestä. Molemmat jännitystä, joskin hieman erilaista (ja molemmat suosittuja poikien keskuudessa). On näkökulmakysymys kumpi on jännittävämpi.

Siksi tuntuu oudolta tuo " riski" jännityksen jatkuvasta lisäämisestä. Toisen mielestä Kingin silpomiskohtaukset ovat lähinnä tylsiä, kun taas Remeksen kirjoissa olevat ajojahdit jännittäviä. Toisen mielestä taas takaa-ajokohtaukset ovat umpitylsiä, mutta suolien sisälmykset taas jännempiä.

Se on vanhemman vastuun pakoilua väittää, että jos lapsi itse lukee tai katsoo jotakin isommille tarkoitettua, niin " onhan se nyt sitten ihan ok" .



Ei ole. Lapsi ei osaa ennakoida niitä sisältöjä eikä tietää, mistä saa painajaisia tai traumoja.



Ja anteeksi nyt vaan, mutta kun se ei mene niinkään, että " jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten" . Kyllä on olemassa vanhempia, joiden oma käsitys asioista on vinoutunut tai turhan huoleton tai suorastaan vastuuton.



Millään en edelleenkään usko, että varhaisnuorille tarkoitettuu Potter olisi hyväksi alle kouluikäiselle LAPSELLE.

avaa lapselle. tässä ketjussa vaan oli puhe pottereista joten en hirveästi väliin viitsinyt kirjoja luetella.

eikä se ole itsellekään mitenkään automaatio, että suoraan hypätään. kyllähän meilläkin ollaan luettu vaikka mitä tuossa välissä ja luetaan vielä vaikka mitä.

alkujaanhan tosiaan kysyttiin vain sitä minkä ikäiselle lukisi ja oman kantani siihen sanoin. se tosiasia, että osa 6v on valmiita pottereihin ei tarkoita sitä että kaikki olisi tai niitä pitäisi alkaa lukemaan tuon ikäiselle. se on niin yksilöllistä koska lapsi on niihin valmis.

xandris, kerropa mulle jotain hyviä kirjoja 4&5 vuotiaille pojille. kiinnostaisi nimittäin alkaa lukeen jotain muutakin kun puppea ja lapset olisi siihen valmiita. potteria eivät sentään vielä halua heille luettavan vaikka sitäkin olen heille tarjonnut ja satukirjat alkaa oleen suurin osa kahlattu. jotain kirjaa olisi heille kiva alkaa lukemaan seuraavaksi, mutta kun tietäisi mistä olisi hyvä alkaa (lue ei ole aikaa etsiä koko kirjaston lastenosastoa läpi ja miettiä mikä olisi seuraava hitti).

Xandris:

Mutta aika huono kirjasivistys ja mielikuvitus täytyy aikuisella olla, jos ainoa vaihtoehto on sännätä suoraan Muumeista Potteriin. Siinä on niin hurjan paljon muuta välissä.

Eli olen samaa mieltä kanssasi perusperiaatteessa, mutta eri mieltä siinä, missä tahdissa ja vaiheessa pelottavimpia nuortenkirjoja aletaan lukea alle kouluikäisille pikkulapsille!

Vierailija:

maailmaan vaan tarjotaan sitä jännittävänpääkin luettavaa. kyllähä lapsen kanssa voi palata silti takaisin muumeihin yms.

psyykenkään kehitykselle heittää sitä jännitystä heti äärilaitaan, ykkösestä kymppiin.

Morre:

Siksi tuntuu oudolta tuo " riski" jännityksen jatkuvasta lisäämisestä.

Siinä on vissi ero.

Eikä nähnyt painajaisia eikä saanut traumaa eikä edes järkyttynyt.

Hyppy Muumeista Pottereihin ei välttämättä ole niin iso, riippuu lapsesta. Jollekin muksulle Nalle Puhista siirtyminen Muumeihin voi olla liikaa eskarilaisenakin. Toiselle taas Puhista Potteriin siirtyminen ei tunnu missään, mutta siinä välissä oleva Muumi-juttu voikin olla turhan jännä.

mutta oma poikani tykkää nyt, 5-vuotiaana mm. seuraavista:

- Kunnaksen kirjat

- Risto Räppääjät

- Astrid Lindgrenin kirjat

- Markus Majaluoman kirjoista (isä jne, Rauhallinen Erkki jne.)

- Roald Dahlin kirjoista

Vierailija:

Eikä nähnyt painajaisia eikä saanut traumaa eikä edes järkyttynyt.

Esim. elokuvaväkivallan kohdalla puhutaan mediashokista, joka ei näy välttämättä heti. Mutta se ei merkitse, etteikö sitä olisi olemassa ja etteikö lapsi kärsisi liiasta jännityksestä ja väkivallasta.

mukaasi taaperokin voi ihan turvallisesti katsoa ja lukea mitä vain, " yksilöllistähän se on" .



Sinänsä olen samaa mieltä siinä, että voi olla paikallaan lapsikohtaisesti varoa myös sellaisia kirjoja, jotka muuten koetaan lapsille sopivaksi.



Mutta oikeasti en osta tuota ajatusta, että Potterit ovat ok alle kouluikäiselle. Koskaan.

Olemme keskustelleet monista kirjoista, elokuvista, tv-ohjelmista ja lapsi on aina itse sanonut, jos tuntuu että joku on hänelle liikaa. Tai jos on nähnyt painajaisia. Ja Pottereiden kohdalla kyselin häneltä kyllä, tuntuuko että on liian jännä tai onko nähnyt painajaisia. Ja uskon kyllä lastani, kun sanoi että ei tämä ollut yhtään liian jännä, vaan tosi hyvä. Meillä lapset osaavat keskustella eikä heidän tarvitse pelätä ilmaista mielipiteitään tai tunteitaan. Mutta jos ei itse toimi omien lastensa kanssa samalla tavalla, on toki vaikea ymmärtää että joku muu niin tekee?

Mutta enimmäkseen ne ovat vain hemmetin anarkistisia ja hauskoja.

Eikä osaa määritellä, mikä hänet saa säpsähtämään yöllä hereille vaikkapa nyt kuukauden kuluttua.

Minä en edelleenkään ymmärrä asennettasi. Miksi on välttämätöntä antaa tuollaisia kirjoja alle kouluikäisille? Se, että vanhempi hiukan valikoi lastensa lukemisia ei tarkoita, etteikö heille jäisi yllin kyllin valinnanvaraa silti. Ja HYVIÄ kirjoja!

Mieluummin vaikka sitten aikuistenkin kirjoja, valikoiden.

Vierailija:

Mutta jos ei itse toimi omien lastensa kanssa samalla tavalla, on toki vaikea ymmärtää että joku muu niin tekee?

Ja hei ihan tosi.... ei tässä nyt puhuttu siitä, keskustellaanko lapsen kanssa kirjoista ja elokuvista ;=)

Vaikka se keskustelu auttaakin välittömässä tilanteessa, niin ei lapsi välttämättä itse osaa analysoida, onko joku kirja sellainen, että se jää tajuntaan liian vahvana peikkona.

jotka kuvittelevat lastensa olevan erityisen älykkäitä ja varhaiskypsiä, koska heille tuputetaan ennen aikojaan isommille tarkoitettuja teoksia...

Elokuvaluokitus ei ole turhaa. Syystä minkä mainitsin jo aiemmin (mielikuvitus).



Enkä ole puhunut taaperoista tässä yhtään mitään.

Joku rajahan toki on oltava. Minun olisi ihan turha lukea Pottereita 3-vuotiaalleni, monestakin syystä.



Kuten aiemmin sanoin, Pottereiden pari ekaa osaa sopinee (yksilöllistä) 5-6 -vuotiaille. Sen ikäisillä on usein jo kyky ja kiinnostus seurata niin pitkää tarinaa ja muistaa mitä viimeksi tapahtui jne.

Jännitys-aspekti on vanhempien määriteltävä itse. Aran oloiselle, helposti säikkyvälle, ns. pehmeälle lapselle ei ehkä kannata Pottereita noin aikaisin aloittaa.

Tarinasta voi kertoa myös jotain etukäteen pilaamatta kaikkea.