Miten lapsia hankkivat voivat olla varmoja että tulevat itse elämään seuraavat noin 40v?

Isä kuoli kun olin 7v, ei tosiaan ollut lapsuuteni vaikein asia. Meillä oli myös hyvä äiti, turvallinen koti, kannustava ilmapiirj ja mahdollisuuksia harrastaa sekä tehdä asioita, esimerkiksi matkustaa. Yksi tuttava joka menetti isänsä ollessaan 15 taas ei ole tainnut koskaan päästä yli isänsä kuolemasta, hänelle se on edelleen ihan arka paikka, ja ilmeisen traumaattinen tapahtuma.

Mulle tuli tietynlaisena järkytyksenä, että se äitinä oleminen ei lopu koskaan. Siis totta kai tiesin, että rakastan ja mahdollisuuksien mukaan autan niin pitkään kuin henki pihisee ja aivot toimii. Mutta: sitten täysin pystyvinä aikuisina oman elämänsä aloittaneet ihmiset alkoivat kaataa omia murheitaan äidille. Saahan murheistaan kertoa, mutta välillä tuntuu, että kuulee vain ne murheet -teini-ikäiselle ja hiukan sitä vanhemmalle olin sentään ihminen, jolla oli oma elämänsä myös. Ja ei ole välit poikki lapsiin, kun joku varttuneempi "lapsi" sen tähän kuitenkin kaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi työttömät ja muut köyhät hankkivat lemmikkejä, vaikkeivät tiedä onko varaa edes syödä huomenna? Joku kissakin voi elää 20v

Läheisyyden kaipuu ja halu ja toive saada kokea välittämistä ja tai vaikka se, että on joku joka on ja elää ja kulkee rinnalla on perin yleisinhimillinen tunne ja toive. .Tuo joku voi joillekin olla paljon mieluummin kissa tai vaikka koira, kuin toinen ihminen. En tiedä miten yleistä on, että pidempään työttömänä elänyt ottaisii itselleen lemmikin, jos hänellä ei olisi koskaan aiemmin ollut. Mutta useimmille työttömyys on todennäköisesti enempi välivaihe, jsota halutaan päästä irti ja pois. Ja jos on ennen työttömyyden alkua tullut jankkineeksi lemmikin tai lemmikkejä, niin monelle siitä tai niistä luopuminen on kuin kysyisi halusisitko luopua perheenjäsenestäsi vain siksi, että olet työtön? - Vaikka tuo perheenjäsenesi olisi se, joka olisi ainoa uskollinen ja luoettava, eikä arvostelisi sinua siitä, että et ole töissä kodin ulkopuolella,  jotta hän saisi olla rauhassa kotona tai koska niin nyt vain on yleisesti tapana.

Uskovainen mies 

No elämä on. Miksi mennä ulos. Saattaa tulla meteori päähän.

En voi käsittää vanhempia jotka eivät pyri elämään mahdollisimman tervein elämäntavoin. Poltetaan tupakkaa ja juodaan alkoholia ja kaikenlaista, että kuoltaisiin mahdollisimman pian ja lapset pääsee hautaamaan. Vaan sehän onkin loppujen lopuksi aika itsekästä tehdä niitä lapsia. Vanhemman omaa mieltä lämmittää kun kuolee itse ensin pois eikä "kuole yksin".

Missä niin väitetään, että ovat varmoja tuosta otsikkosi asiasta? Ilmeisesti vain sinun vaurioituneissa aivoissa. Päivän idiootein aloitus.

Miten voit olla varma, että elät huomiseen? Kannattaa sinunkin pysyä koko elämä neljän seinän sisällä. 

Niin, olisi hyvä olla runsaasti aikaa ankeutua ja valmistautua siihen kun vanhemmat heittää veivinsä, niin ei iske sitten enää niin kovaa, ehkä. Itsellä tässä nelivitosena jo täysi ankeutuminen menossa, kun tokkopa nuo kuusvitoset kauheesti kymmentä vuotta kauempaa enää heiluu.

Oli nuori tai vanha, niin kuolla voi vaikka tänään. Oma isäni kuoli minun ollessa vauva.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä voi olla varma. Siksi tukiverkosto on tärkeä. Silloin lapsella on turvallisia ja tuttuja aikuisia ympärillä elämän vastoinkäymisissä omien vanhempien lisäksi. Lapsen saaminen on asia mitä pitäisi aina harkita tarkoin, jotta olisi riittävät edellytykset lasta kasvattaa. 

Mitä nuorempana niin sen todennäköisemmin elää siis heti 20,t lisääntymään.

Ei meille kennellekään ole huomista luvattu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään elää jos elämä sattuukin menemään epätäydellisesti?  Parempi vaan hypätä ikkunasta heti eikä kärsiä 

Veikkaan, että ap on niitä kaalimaanrottia, joiden tehtävänä on syöttää epätoivoa ja -uskoa suomalaisille niin että he jättäisivät lisääntymättä ja tyytymättöminä hakeutuisivat äiti Venätän auvoisaan syliin, missä Pootin ajattelee puolestasi.

Nuorilla todennäköisyys tuleviin elinvuosiin on korkea.

Mitä enemmän tulee ikää sitä enemmän riskit kasvavat. Kasvainten ilmaantuminen lisääntyy, muistitoiminnot hapertuvat. Ei kaikilla ja jokainen toivoo olevansa poikkeusyksilö. Hyvä niin.

Rappeutuminenkin kannattaa nähdä ihan biologisena tapahtumana ja verrata sitä muuhun luomakuntaan. 

Ymmärtää olevansa osa sitä ja hyväksyä tuleva. Toivoa hyvää kohtelua ja ymmärrystä viimeisille vuosilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään elää jos elämä sattuukin menemään epätäydellisesti?  Parempi vaan hypätä ikkunasta heti eikä kärsiä 

Veikkaan, että ap on niitä kaalimaanrottia, joiden tehtävänä on syöttää epätoivoa ja -uskoa suomalaisille niin että he jättäisivät lisääntymättä ja tyytymättöminä hakeutuisivat äiti Venätän auvoisaan syliin, missä Pootin ajattelee puolestasi.

Sitten varmaan koko Suomen hallitus on kaalimaan rottia sun logiikalla, kun ei tuo tulevaisuuden toivon valaminen ole kauhean vahvaa ollut sielläkään :D

Tubessa näkynyt paljon videoita jotka antaa ymmärtää että keinot ihmisiän huomattavaan pidentämiseen tai jopa solujen vanhentumisen täyteen pysäyttämiseen keksittäisiin seuraavan 5-10 vuoden aikana.