On konservatiivina sellainen olo, että en sovi tähän yhteiskuntaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä tarkoitat konservatiivisella ajatusmaailmalla. Ketään ei haittaa, jos pukeudut vanhanaikaisesti tai luet paperilehteä. Mutta jos alat vaatia muita sopeutumaan omaan ajatusmaailmaasi omalla kustannuksellaan (kuten mukautumaan vanhoihin sukupuolirooleihin), niin onpa kumma että saat kylmää kättä. 

Konservatiivisuus ei haittaa niin kauan kuin rajoitat sen koskemaan vain omaa elämääsi.

Teoriassa sen ei pitäisi haitata ketään mutta käytännössä helposti huomaa ihmisten asenteista, että elää jotenkin "väärin" liberaalien näkökulmasta.

Miksi sinulle on niin tärkeää tulla hyväksytyksi liberaalien toimesta? Eikö sinulle riitä, että samanmieliset ihmiset hyväksyvät sinun ajatuksesi ja asenteesi?

Jos niitä samanmielisiä on vain vähän, melko yksin voi jäädä konservatiivina tässä yhteiskunnassa.

Itse toivoisin vain sitä, että olisi kunnioittava suhtautuminen puolin ja toisin - myös liberaalien suunnalta konservatiiveja kohtaan.

Millä tavalla tämä epäkunnioitus näkyy elämässäsi? Tähän asti kaikki vastaukset ovat olleet vain epämääräisiä tunteita, että joku paheksuu mielessään konservatiivisia ajatuksia.

Esimerkiksi työpaikalla avointa naureskelua esimerkiksi uskonnollisia ihmisiä kohtaan. Tiedän, että työskentelen aika punavihreässä ympäristössä, en tiedä onko muilla työpaikoilla samanlaista. Mutta uskonnollisen vakaumukseni olen oppinut piilottamaan työpaikalla niin hyvin kuin mahdollista.

Miksi uskonnollista vakaumusta pitäisikään tuoda esille? Uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia. 

Itse olen uskonnoton, mutten minä sitä tuo esille milloinkaan muulloin kuin niissä tilanteissa, kun johonkin uskontokuntaan kuuluva henkilö tulee pakkosyöttämään minulle omaa ideologiaansa. Silloin sanon, ettei aihe kiinnosta, minua millään tasolla ja jollei tuo riitä, sanon saman asian niin rumasti, että uppoaa paksumpaankin kalloon. Itse en ota uskonasioita puheeksi koskaan missään kenenkään kanssa, mutta kristityillä varsinkin on tapana alkaa länkyttää uskostaan heti, kun saavat suunvuoron. Ei ihme, jos tulee lokaa niskaan, kun suurinta osaa ei nykyään aihe kiinnosta ja moni ajattelee samoin kuin minä, että on jokaisen yksityinen asia, mihin uskoo, jos mihinkään. 

Ihmeen paljon kiinnostaa näitä jotka haluavat miehet mieluiten kokonaan ulos kirkosta jonain naurettavina sielunpaimenina ja kaikenmaailman sateenkaarenväriset yksisarvisfakiirit tilalle mahtavan hyviä fiiliksiä levittämään. Tietysti ilmasto-, rasismi- ja eläin- ja muita lukemattomia sortosyntejä on rukoiltava ensin pois tippa linssissä ja kamera käyden.

On erilaisia konservatiivisuuksia. Jos puhut uskovaisuudesta, niin sehän menee just kuten Raamatussa sanotaan: maailma vihaa teitä. Ei se toki siitä silti helppoa tee, jokainen haluaisi olla tykätty.