Tykkäsitkö kouluruotsista aikanaan?
Kommentit (36)
Tykkäsin ja oli ainut kymppi todistuksessa.
Aikanaan = tuleva asia
Aikoinaan = mennyt asia
Myöhemmin huomasin, että kouluruotsin sanasto ja kielioppi ovat samoja kuin oikeassa ruotsinkielessä.
Huonot opettajat voivat pilata kaiken, hyvät opettajat avata rajattomia mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin huomasin, että kouluruotsin sanasto ja kielioppi ovat samoja kuin oikeassa ruotsinkielessä.
Ei ruotsinkielessä vaan ruotsin kielessä.
Yläasteella kyllä, lukiossa en. Meillä oli limainen 200-vuotias setämies opettajana. Ei siellä edes tarvinnut tehdä mitään, ja pystyi vastaamaan mitä vaan niin aina oli oikein, jos vaan oli tissit.
En, olen asunut lapsena Ruotsissa joten "opiskelin" vain korvakuulolta niin pitkään kuin se riitti. Lukiossa sitten pitikin oikeasti kaivaa kirjat esiin.
Nyttemmin aikuisena pärjään jotenkuten työtehtävissäkin mutta mikään lempiaine se ei ole koskaan ollut vaan noita lapsuuden peruja jolloin tietysti sanavarastokin on köykäinen vaikka sinänsä ääntämyksen ja kieliopin osaankin.
Järkyttävää ajantuhlausta oli. Sitä mitä ei tarvita, unohtuu!
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella kyllä, lukiossa en. Meillä oli limainen 200-vuotias setämies opettajana. Ei siellä edes tarvinnut tehdä mitään, ja pystyi vastaamaan mitä vaan niin aina oli oikein, jos vaan oli tissit.
Ja miten sinulle kävi? Opitko mitään, tarvitsitko myöhemmin elämässäsi ruotsia?
Pätee oikeastaan kaikkiin kouluaineisiin. Minun kouluaikoinani opettajat etsivät vain virheitä ja nöyryyttivät oppilaita toisten edessä.
Tykkäsin kyllä. Jopa niin paljon että menin vielä ennen kirjoituksia kesäkurssille kertaamaan kielioppia. Opettajalla se otti niin koville että vittuili kaikkien edessä minulle koko kurssin ajan kuin 13v teinityttö. Kurssi olikin ilmeisesti tarkoitettu niille jotka eivät osanneet mitään. Itse käyttäydyin kuin aikuinen ihminen eli asiallisesti. Kirjoitinkin sitten L:n ruotsista.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää ajantuhlausta oli. Sitä mitä ei tarvita, unohtuu!
Mistä sinä voit jo koulussa tietää mitä tulet aikuisena tarvitsemaan ja mitä et?
Minä en meinannut oppia lukiossa millään saksaa, ja luulin unohtaneeni kaiken, mutta on siitä ollut hyötyä myöhempinä vuosina kun olen käynyt Berliinissä ja Wienissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella kyllä, lukiossa en. Meillä oli limainen 200-vuotias setämies opettajana. Ei siellä edes tarvinnut tehdä mitään, ja pystyi vastaamaan mitä vaan niin aina oli oikein, jos vaan oli tissit.
Ja miten sinulle kävi? Opitko mitään, tarvitsitko myöhemmin elämässäsi ruotsia?
Pätee oikeastaan kaikkiin kouluaineisiin. Minun kouluaikoinani opettajat etsivät vain virheitä ja nöyryyttivät oppilaita toisten edessä.
Tuo on jotenkin niin opettajille tyypillistä että pitää nöyryyttää oppilasta jonka ulkonäkö, osaamistaso tms ei miellytä. Eivät halua/osaa opettaa niin tykkäävät niistä jotka jo osaavat tai oppivat kerrasta. Luulisi että se opettaminen olisi se haaste ja mukavin osuus työstä.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan = tuleva asia
Aikoinaan = mennyt asia
No aikoinaan muinoin mennyttä aikaa historiaa. Aikanaan tiettyyn ikään aikaan silloin.
Joo, tykkäsin. Tykkäsin kyllä muistakin kielistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella kyllä, lukiossa en. Meillä oli limainen 200-vuotias setämies opettajana. Ei siellä edes tarvinnut tehdä mitään, ja pystyi vastaamaan mitä vaan niin aina oli oikein, jos vaan oli tissit.
Ja miten sinulle kävi? Opitko mitään, tarvitsitko myöhemmin elämässäsi ruotsia?
Pätee oikeastaan kaikkiin kouluaineisiin. Minun kouluaikoinani opettajat etsivät vain virheitä ja nöyryyttivät oppilaita toisten edessä.
En ole varsinaisesti tarvinnut, mutta on ruotsin opiskelusta ollut hyötyä muiden kielten opiskelussa. Rakastan kieliä, ja toivoisin, että osaisin ruotsiakin paremmin. Minulta löytyy siinä tietenkin perusymmärrys, ja kyllä esimerkiksi pystyn hoitamaan sisäänkirjauksen hotellissa ruotsiksi, jos ei tosi vaikeita kysymyksiä kysellä.
Puhun kuitenkin suomen lisäksi kolmea muuta kieltä hyvin, ja paria auttavasti ruotsin lisäksi.
Onneksi kohdalleni on sattunut suurimmaksi osaksi sellaisia opettajia, jotka ovat olleen enemmän inspiroivia kuin lannistavia. Toki olen myös itse sellainen persoona, että oppiminen on aina ollut mielenkiintoista eikä mikään ole tuntunut turhalta. Ainoastaan tuo lukion ruotsinopettaja oli ahdistava...
Olen käynyt peruskoulun ja lukion 90-luvun puolivälistä kirjoituksiin 2008.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta silti lähdin opiskelemaan sitä yliopistoon. Ruotsin kielestä tuli minulle ammatti jolla olen elättänyt itseni ja perheeni.
On mahtavaa että Suomessa on kokonainen ammattiryhmä, joka ei tuota muuta kuin haittaa ja kuluja valtiolle!
Sehän oli helppoa ja opettajaa me kiusattiin naisopettaja. No ei pahasti. Kyllä kivaa oli. Sivistys sanat kuten olut piti oppia ruotsin matkoilta vasta. Aivan ihanaa kun ymmärtää vaikka katujen nimiä kääntää suomeksi tai myymälässä osaa pyytää ruotsiksi. Juu. Ja kivaa Ruotsissa kun osaa numerot.
Se oli lempikouluaineeni ja olin ruotsinopettajieni lellikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää ajantuhlausta oli. Sitä mitä ei tarvita, unohtuu!
Mistä sinä voit jo koulussa tietää mitä tulet aikuisena tarvitsemaan ja mitä et?
Minä en meinannut oppia lukiossa millään saksaa, ja luulin unohtaneeni kaiken, mutta on siitä ollut hyötyä myöhempinä vuosina kun olen käynyt Berliinissä ja Wienissä.
Tämä nimenomaan! Minulle kävi itse asiassa Ruotsissa niin, että olin pikkupaikkakunnalla ostamassa junalippua, mutta yhteisin kieli, joka meiltä lipunmyyjän kanssa löytyi oli saksa. Sain sillä lukiosaksallani liput ostettua.
Ja tuollainen että "on ollut turhaa, en ole tarvinnut" on mielestäni hyvin viivat suoriksi -ajattelua. Meidät aivot prosessoi jatkuvasti uutta tietoa vanhan kautta, yhdistelee ja päivittää.
En, mutta silti lähdin opiskelemaan sitä yliopistoon. Ruotsin kielestä tuli minulle ammatti jolla olen elättänyt itseni ja perheeni.