Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö teitä ihmiset joiden elämä on mennyt hyvin ja normaalisti?
24.10.2026 |
Itselläni paljon vastoinkäymisiä ja ärsyttää nähdä kadulla ihmisiä joiden elämä on mennyt hyvin ja normaalisti. Älkääkä pliis hokeko mitään ettei voi koskaan tietää mitä ne muutkin käy läpi, kyllä ihmisestä pystyy ihan muutamassa sekunnissa päättelemään onko hänen elämänsä mennyt hyvin vai ei.
Kommentit (86)
Ei. Meidän luokalla oli aikoinaan yksi tyttö jonka vanhemmat oli kuolleet ja voi jestas sitä marinaa, hänen elämänsä oli rankempaa kuin kenenkään meistä. Toki oli päätynyt tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa ja lastensuojelun asiakkaaksi ja saanut sen kautta sukulaisten luona hyvän huollon ja elänyt ihan tavallista elämää. Mutta hänellä oli vaan niin negatiivinen asenne elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toksinen positiivisuus sairastuttaa sitä ihmisen mieltä tällä hetkellä eniten. Pitäisi olla aina pelkästään iloinen ja kokea vain kivoja asioita. Jos et ole onnellinen, on elämässäsi jotakin vikaa. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämisenkone.
Jo alakoulussa pitäisi opettaa ettei tunteet ole totta. Jo ihan siitäkin syystä, että ne eivät ole yhteismitallisia.
On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni ammattimarisija on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole. Sitä omaa päässä soivaa levyä on ihan hyvä tarkastella aika ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mutta se ärsyttää, että ne joilla on asiat hyvin valittavat joka asiasta eivätkä ole tyytyväisiä mihinkään. Kun mietin, että eivät tajua arvostaa hyvää elämäänsä.
Tämä. Lisänä vielä että yrittävät tuhota ihmisiä joille eivät suo hyvää vaikka omassa elämässä on asiat hyvin. Mun entinen pomo on hyvä esimerkki tästä. Istui leveällä peeseellään päivät pitkät tekemättä oikein mitään muuta kuin kyttäämässä, manipuloimassa ja juoruilemassa. Usutti ihmisiä toisiaan vastaan ja kehitti draamaa työpaikalle. Oliko kuitenkin oma elämä niin tylsää että piti ruveta tähän. Sai tuhottua hyvän työpaikan lyhyessä ajassa. No sai sitten potkut myöhemmin itse ja vaikka en ollut enää itse talossa olen varma että johtui käytöksestään. Eli kaivoi lopulta omaa kuoppaansa. Sinne meni helppo työ muhkealla palkalla. En tiedä osasiko reflektoida omaa käytöstään jälkikäteen. Tuskin, luonnheäiriöinen kun oli.
Ei ärsytä. Sellainen kyllä ärsyttää, jolla on helppoa mutta on vihainen elämälle ja muille ihmisille ja vaatii aina vain lisää muilta.
Tunnen muutaman ihmisen, jotka tuntuvat kulkevan vastoinkäymisestä toiseen. Aina on jotain kamalaa menossa, ja lisää tulossa nurkan takaa. Usein mietin, että miten he oikein kestävät. On vaikeaa ymmärtää, että miten erilaista elämä voikaan olla eri ihmisille.
Oma asenne vaikuttaa elämän tyytyväisyyteen.
Jos vertaa aina itseään parempiin ei ole onnellinen koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ärsytä. 99% ihmisen elämästä on omien valintojen tulosta ja vain 1% sattumaa. Jos koko ajan sössii asiansa, on itse aiheuttanut hankalan elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että keskustelussa on mukana ne joilla ei ole niitä haasteita.
Kun ihminen ei heittäydy pahimmaksi marttyyriksi sitten jeesuksen myötäilemään aloittajaa miten kaikki ärsyttää hänellä ei ole ja ei ole ollut haasteita? Voiko naiivimpaa suhtautumista enää olla? Aikuisillakin on eri kehitysvaiheita ja suurin osa meistä jotka niitä haasteita ovat joutuneet kohtaamaan ovat kasvaneet aikuisiksi eivätkä jääneet siihen kaunaan kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toksinen positiivisuus sairastuttaa sitä ihmisen mieltä tällä hetkellä eniten. Pitäisi olla aina pelkästään iloinen ja kokea vain kivoja asioita. Jos et ole onnellinen, on elämässäsi jotakin vikaa. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämisenkone.
Jo alakoulussa pitäisi opettaa ettei tunteet ole totta. Jo ihan siitäkin syystä, että ne eivät ole yhteismitallisia.
On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni ammattimarisija on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole. Sitä omaa päässä soivaa levyä on ihan hyvä tarkastella aika ajoin.
Joo ja ei. Kyllä tunteet ovat totta, mutta ne ovat myös ohikiitäviä. Ei kaikkiin tunnetiloihin tarvitse jäädä. Tunteet on tarkoitettu ohjaamaan ihmisen käytöstä. Niitä pitää kuunnella, ja havainnoida mitä ne tarkoittavat, ja vetää johtopäätökset. Sitten voi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Oma asenne vaikuttaa elämän tyytyväisyyteen.
Jos vertaa aina itseään parempiin ei ole onnellinen koskaan.
Just näin. Itselläkin sellaisia vastoinkäymisiä, että ei niitä monikaan olisi kestänyt. Mitään tukea en ole koskaan saanut ja kiitos siitä näin jälkikäteen, sillä se vahvisti minua. Olen nähnyt vierestä kuinka on ihmisiä joita on tuettu läpi elämän ja silti eivät pärjää vaan joka vastoinkäymisessä oli kuinka pieni tahansa sorrutaan pulloon ja elävät elämänsä siten etteivät kanna vastuuta oikein mistään. Ovat kuin pieniä lapsia. Mietin että miten nämä ihmiset pärjäisivät oikein kunnon vastoinkäymisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toksinen positiivisuus sairastuttaa sitä ihmisen mieltä tällä hetkellä eniten. Pitäisi olla aina pelkästään iloinen ja kokea vain kivoja asioita. Jos et ole onnellinen, on elämässäsi jotakin vikaa. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämisenkone.
Jo alakoulussa pitäisi opettaa ettei tunteet ole totta. Jo ihan siitäkin syystä, että ne eivät ole yhteismitallisia.
On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni ammattimarisija on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole. Sitä omaa päässä soivaa levyä on ihan hyvä tarkastella aika ajoin.Joo ja ei. Kyllä tunteet ovat totta, mutta ne ovat myös ohikiitäviä. Ei kaikkiin tunnetiloihin tarvitse jäädä. Tunteet on tarkoitettu ohjaamaan ihmisen käytöstä. Niitä pitää kuunnella, ja havainnoida mitä ne tarkoittavat, ja vetää johtopäätökset. Sitten voi toimia.
Kun antaa tunteiden nousta pintaan ja hyväksyy, että minusta tuntuu nyt tältä ja hetken miettii, mistä tämä oikein nousee, se lopulta auttaa ja helpottaa. Tunteet pitää tuntea. Tarkoitus ei ole toimia vaan tuntea. Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu, nyt tuntuu etten riitä. Ja sitten päästää irti. Hyväksyä itsensä ja epätäydellisyytensä. Loputon omassa surkeudessa vellominen ei vie eteenpäin vaan itsensä ja asioiden hyväksyminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä. 99% ihmisen elämästä on omien valintojen tulosta ja vain 1% sattumaa. Jos koko ajan sössii asiansa, on itse aiheuttanut hankalan elämänsä.
No ei nyt sentään. Jo se, että sattuu syntymään Suomeen eikä esimerkiksi johonkin köyhään, tautiseen ja ylikansoitettuun Afrikan maahan, muuttaa ihmisen elämän mahdollisuuksia radikaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma asenne vaikuttaa elämän tyytyväisyyteen.
Jos vertaa aina itseään parempiin ei ole onnellinen koskaan.
Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla olosuhteisiin. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä. 99% ihmisen elämästä on omien valintojen tulosta ja vain 1% sattumaa. Jos koko ajan sössii asiansa, on itse aiheuttanut hankalan elämänsä.
No eihän se kyllä näinkään ole. Miten lapsi joka syntyy alkkisperheeseen on valinnut kohtalonsa? Tai jos joutuu koulukiusatuksi. Ihmisillä on eri lähtökohdat elämässä. Toiset saavat kaiken valmiina ja toiset aloittavat nollasta. Toki on tarinoita, joissa on taiseltu ryysyistä rikkauksiin ja luonne on alusta asti ollut sellainen että on vahva ja pärjäävä. Näihin on turha verrata itseään sillä ovat promillen luokkaa kaikista ihmisistä. Sitten on ihmisiä.jotka syntyvät varakkaaseen perheeseen ja asenne on sellainen että duunarit on paskoja vaikka nämä.duunarit ovat syy miksi heidän perheyritys kukoistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä. 99% ihmisen elämästä on omien valintojen tulosta ja vain 1% sattumaa. Jos koko ajan sössii asiansa, on itse aiheuttanut hankalan elämänsä.
No ei nyt sentään. Jo se, että sattuu syntymään Suomeen eikä esimerkiksi johonkin köyhään, tautiseen ja ylikansoitettuun Afrikan maahan, muuttaa ihmisen elämän mahdollisuuksia radikaalisti.
Kaikilla on mahdollisuus, mutta ne eivät vaan ole samoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mutta se ärsyttää, että ne joilla on asiat hyvin valittavat joka asiasta eivätkä ole tyytyväisiä mihinkään. Kun mietin, että eivät tajua arvostaa hyvää elämäänsä.
Mistä tiedät, että heidän asiat ovat hyvin? Ja mitä ne asiat ovat?
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mutta se ärsyttää, että ne joilla on asiat hyvin valittavat joka asiasta eivätkä ole tyytyväisiä mihinkään. Kun mietin, että eivät tajua arvostaa hyvää elämäänsä.
Tämä kertoo kyvyttömyydestä reflektoida omaa elämäänsä, ei välttämättä elämän siloisuudesta. Joillakin ihmisillä on kyky olla oppimatta mitään elämän varrella ja asiat unohdetaan saman tien kun ne ohitettu.
Osa kansasta tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin maa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua. Tältä kansanosalle tuntuu olevan vieras ajatus, että omasta tyytyväisyydestä on vastuu itselläkin ja sen eteen pitää joskus nähdä vaivaakin.
Ei ärsytä siltään. Hyvä heille.
Sitten ärsyttää jos tällaisen taustan omaavat ihmiset tai yhtään kukaan mesoavat, että jokainen on oman onnensa seppä.
Tämä siitä huolimatta, että olen nykyään ihan ok ja jopa onnellinen, koen ajoittain jopa pärjääväni.
Mutta mikään itsestäänselvyys se ei ole taustoillani. Enkä usko, että esimerkiksi vanhempieni lailla sekakäyttävät sisarukseni ovat sillä tiellään koska ovat minua laiskempia, huonompia tai heikompia. Saati että halusivat elää niin. Se on monen asian summa.
Minulle on jo lapsena, huostaanotettuna hoettu ammattilaisten toimesta, että ei saa olla vihainen tai katkera ja pitää ottaa "vastuu omasta käytöksestään" :D
Voin sanoa että tuo asenne sai palaamaan perheeni ja sukuni luo ja olemaan aivan pää sekaisin että apua ei saa olla vihainen, apua miten otan vastuuta kun aikuiset nyt vaan hakkaa tai pahempaa, apua miksi en osaa mitään elämäntaitoja, oma syy????
Vasta kun näin miten kurjat eväät sain ja miten väärin minua oli kohdeltu ja että saan olla vihainen ja myöntää tosiasiat niin pääsin irtautumaan sekä systeemistä, että perheestä ja pääsin rakentamaan omaa elämää. Todellakaan ei kristillinen nöyryys- anteeksipyytely - minun syntisen oma vika nyyh- toisen posken kääntely johtanut vaikeuksista voittoon. Oli kunnon kaasuvalotusta että kaikki sossut ja opettajat yritti selittää minulle, että kaikki on omissa käsissäni ja omalla vastuullani ja Suomessa on kaikilla samat lähtökohdat.
Se ainoastaan loi tunteen että hui apua mikä minussa on vikana kun en osaa enkä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mutta se ärsyttää, että ne joilla on asiat hyvin valittavat joka asiasta eivätkä ole tyytyväisiä mihinkään. Kun mietin, että eivät tajua arvostaa hyvää elämäänsä.
Sä et vaan voi tietää onko jollakin kaikki asiat hyvin. En minä huutele parisuhteen ongelmista kenellekään, en terveysasioistani, en raha-asioistani, en tulevaisuuden epävarmuudesta liittyen raha-asioihin, en läheisten murheista, jotka kuormittaa itseänikin. Ei kukaan ulkopuolinen tiedä täysin työasioitani, ei edes oma puoliso kaikkea mitä pääni sisällä kelaan. Ulospäin ihan varmasti kaikki näyttää olevan hyvin ja saatan valittaa turhasta, koska niin kaikki muutkin valittaa. Et sä jaksais totuutta, jos oksentaisin kaiken ulos. Liian onnelliseltakaan ei saa vaikuttaa, koska toiset kokee että se onni on heiltä pois.
Kerron nyt surullisen faktan. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.