Ärsyttääkö teitä ihmiset joiden elämä on mennyt hyvin ja normaalisti?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vasta 30 avioliittovuoden jälkeen alkanut ymmärtämään miten ihana mies mulla on. Tuolla se menee ja tekee omia juttujaan, mutta aina tulee illalla kotiin. Uskomaton olento, minä lämmitän sille illalla saunan.

Ikävä ihminen oot kun tänne tulet kehua retostelemaan. Piru sinut periköön.

Eipä sitä oikein voi tietää kenenkään taustoja. Usein he, jotka pitävät omaa elämää rankkana niin oikein rypevät siinä ja ovat negatiivisia. 

Ihmisillä on monenlaista asennetta elämään. Osalla voi olla paljonkin rajuja vastoinkäymisiä, mutta sitten myös niitä onnistumisia ja hyviä asioita, joihin keskittyy. 

Lopettakaa väniseminen. Mua hävettää teidän puolesta. Itseltä on kuollut 20 sukulaista viimeisen 10 vuoden aikana mukaanlukien oma äiti inhottavaan syöpään, lapset sairastuneet, toisella todettu autismi, mies jätti, toisen viskasin mäkeen juoppouden takia, on rahahuolia jne, mutta mähän en siitä piittaa vaan elän jokaisen päivän ja nautin elämästä, koska kuolleena se on myöhäistä.

Pää perseestä niin hengittäminen helpottuu eikä pyllyynkään satu. Liikkeelle siitä, ulkona on ihana syksy, raittiit ilmat ja hanhiparvet honkkuvat taivaalla. Te ette edes näe taivasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää. Koko lapsuudenperhe kuollu/kuolemassa päihteisiin. Yksin taaperran uupumuksen partaalla ja yritän samalla tukea ja auttaa kahta sukulaista. Ei kumppania tai kavereita joiden kanssa tehdä juttuja. Oon kyllä vähän juuttunut kadehtimaan muita mikä ei kai niin fiksua. Ulospäin saatan näyttää et oon vahva ja itsenäinen, mutta sisäinen ulkopuolisuuden/turvattomuuden tunne vaivannut aina. Pazkaa. 

Oma valintasi heittäytyä roikkumaan päihderiippuvaisissa. Et sinä heitä pysty pelastamaan vaan sun pitää pelastaa itsesi. Kukaan ei palkitse marttyyriudesta. Lopeta siis se ja keskity omaan elämääsi. He ovat tuhonsa valinneet, sinä voit valita toisin.

Ei nämä autettavat ole päihderiippuvaisia.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa väniseminen. Mua hävettää teidän puolesta. Itseltä on kuollut 20 sukulaista viimeisen 10 vuoden aikana mukaanlukien oma äiti inhottavaan syöpään, lapset sairastuneet, toisella todettu autismi, mies jätti, toisen viskasin mäkeen juoppouden takia, on rahahuolia jne, mutta mähän en siitä piittaa vaan elän jokaisen päivän ja nautin elämästä, koska kuolleena se on myöhäistä.

Pää perseestä niin hengittäminen helpottuu eikä pyllyynkään satu. Liikkeelle siitä, ulkona on ihana syksy, raittiit ilmat ja hanhiparvet honkkuvat taivaalla. Te ette edes näe taivasta.

Niinpä. Ottakaa itseänne niskasta kiinni!!1

Ihmiset sanoo että sä et voi koskaan tietää mitä toinen käy läpi ihan syystä. Mullakin on lukuisia sukulaisia kenestä mä aina lapsena ja nuorena luulin että niillä on kaikki ihanasti ja niillä on aina rahaa ja kaikki on vaan kokoajan luksusta ja kivaa. Myöhemmin elämässä paljastu että ne on ihan yhtä hajalla olevia ihmisiä ku kaikki muutki, niillä ei ole asiat hyvin ja ne kamppailee ihan samojen ongelmien kanssa kuin kaikki muutkin. Siinä on 2 asiaa mikä sen asian saa näyttämään siltä, toinen on se että kuinka isoa maskia ihminen itse pitää kasvoillaan ja toinen on se että kuinka iso ymmärrys sulla itsellä on itsestäs ja toisista ihmisistä sitä kautta. Ihmiset on hyvin samanlaisia kaikki. 

Kun tulen uudella autollani uudelle työpaikalleni päällikkötason työhöni iloisesti hymyillen, kukaan ei näe sitä, että vielä pari vuotta sitten itkin joka aamu, kun ajoin töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä kulkee autopilotilla aina uudelleen ja uudelleen samat virheet tekemällä esim parisuhteissaan. Ja sitten ihmetellään katkerana miten tässä taas näin kävi.

Ja uhriudutaan miten taas sain narsistipuolison. Kaikki syy on toisessa. Omia virheitä ei edes suostuta näkemään saati oppimaan niistä.

Elämä yhtä virheiden toistamista.

Ihminen toistaa lähes pakonomaisesti tekojaan, kunnes on valmis katsomaan niiden tarjoamia oppeja.

Ap, miten kohtaamasi vastoinkäymiset näkyvät sinusta päällepäin muutamassa sekunnissa? En oikein usko tähän, tai ehkä olen vain huono tulkitsemaan ihmisiä koska en itse ainakaan tiedä enkä oleta ihmisistä muuta kuin he itse kertovat.

Vierailija kirjoitti:

Kun tulen uudella autollani uudelle työpaikalleni päällikkötason työhöni iloisesti hymyillen, kukaan ei näe sitä, että vielä pari vuotta sitten itkin joka aamu, kun ajoin töihin. 

Ja kaikki on niiiin kateellisia sinun elämässä pärjäämiseen kun olet päällikkötasolla ja ajat uudella autolla. Todellisuudessa käyt paskalla ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. 

Minulla on ulkoapäin katsottuna ns. kaikki. Aikuisena onkin ollut onni myötä ja olen saavuttanut asioita, mutta en puhu siitä, että minulla ei ole välejä sukuuni, olen kasvanut lahkoissa ja lähtenyt siitä nuorena ja vanhempani ovat luonnehäiriöisiä kiusaajia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta näy päällepäin lapsuus alkoholisti-isän kanssa, 20 vuoden vammaisen lapsen omaishoitajuus, avioero, suhde ja ero narsistin kanssa ja oikeudenkäynnit vainoamisen takia.

Vaiko onko elämäni sittenkin mennyt hyvin kun mieli ei ole murtunut tai terveys mennyt?

Suunnilleen sama tausta kuin mulla. Kaikki yleisellä mittapuulla mitattuna "normaalit asiat" on minulta viety. Todella surkea turvaton lapsuus, koulukiusaamista, sairaus jonka vuoksi kiusattiin myös, raiskaus, avioliitto täysin epäkypsän ihmisen kanssa, ero, sukulaisten vakavat sairaudet jotka kuormittivat minua, vaikeavammaisen lapsen omaishoito/ yksinhuoltajuus, oma lapsi joutui seks hyväksikäytön uhriksi, 24/7 omaishoidon vuoksi tipuin työelämästä, oma vakava sairaus, liikuntarajoite, taloudellinen ahdinko, viimeiset yritykset löytää parisuhde olivat päätyä narsistin uhriksi, eristäytyminen yksinäisyyteen taloudellisten ja terveydellisten resurssien puutteen vuoksi, sekä siksi etteivät ihmiset ymmärrä tilannettani enkä halua valittaa. 

Päällepäin minusta ei uskoisi, mitä olen kokenut. Apua ja tukea, terapiaa en ole saanut. Minulla on itsediagnosoituna dissosiaatiohöiriö, ja olen teflonia kaikelle. Mikään ei enää heilauta minua.

Yhden hyvän asian olen saanut tältä elämältä, enkä olisi ilman sitä selviytynyt. Ystävät.

Vaikka en ole kateellinen muiden hyvästä elämästä ja onnesta, kieltämättä joskus tympii kun ihmiset valittavat normaaleista elämään kuuluvista vastoinkäymisistä ja hakevat masennuksen vuoksi sairaslomaa räikeimmillään sen vuoksi kun kumminkaiman siskon marsu kuoli. 

En, koska ihmisistä ei voi tietää ja siitä tulee vain huonompi olo.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vasta 30 avioliittovuoden jälkeen alkanut ymmärtämään miten ihana mies mulla on. Tuolla se menee ja tekee omia juttujaan, mutta aina tulee illalla kotiin. Uskomaton olento, minä lämmitän sille illalla saunan.

Entä jos ne miehen omat jutut onkin pettämistä nuoremman naisen kanssa? Ei kannata suhtautua niin sinisilmäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä kulkee autopilotilla aina uudelleen ja uudelleen samat virheet tekemällä esim parisuhteissaan. Ja sitten ihmetellään katkerana miten tässä taas näin kävi.

Ja uhriudutaan miten taas sain narsistipuolison. Kaikki syy on toisessa. Omia virheitä ei edes suostuta näkemään saati oppimaan niistä.

Elämä yhtä virheiden toistamista.

Oletko koskaan ajatellut, että joillain ihmisillä ei riitä synnynnäiset ominaisuudet elämään mitenkään toisin? Siinä missä älykäs ihminen osaa ennakoida, oppia virheistään ja muuttaa mielipiteitään/tavoitteitaan havainnoinnin perusteella, vähemmän älykäs ihminen ei tule koskaan tällaiseen kykenemään.

Ihmisillä ei ole samanlaiset lahjat eikä älykkyyttään voi muuttaa, joten sinun pitäisi ennemminkin kiittää hyviä korttejasi - kykyjäsi, taipumuksiasi - joita et ole itse mitenkään erityisesti saavuttanut. Sen sijaan että suhtaudut alentuvasti niihin, joilla ei ollut näissä arpajaisissa yhtä hyvä onni.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että keskustelussa on mukana ne joilla ei ole niitä haasteita.

Haasteetkin on voitettavissa! Taidat olla utelias ja kommentillasi toiset kertomaan itsestään jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mutta se ärsyttää, että ne  joilla on asiat hyvin valittavat joka asiasta eivätkä ole tyytyväisiä mihinkään. Kun mietin, että eivät tajua arvostaa hyvää elämäänsä.

Ja luulevat virheellisesti oman menestyksensä olevan omaa ansiota ja muut eivät vaan tee tarpeeksi kovasti töitä tms. 

Joo. Ainoat jotka olen kuullut sanovan että jokainen on oman onnensa seppä ovat pari, jotka pääsivät suhteilla töihin 😅

Verkoston/suhteiden rakennus on osaamista. Jos et ymmärrä, että sinun tulee ihan itse rakentaa verkostosi, joiden kautta saat töitä ja mahdollisuuksia, niin et ole kovin älykäs.

Terveisin duunaritaustainen asiantuntija, joka on rakentanut "suhteensa" nollasta

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä mutta joskus miettii että miten nämä elämänkortit oikein jaetaan. Se ei ole katkeruutta vaan ihan kuin olisi jotenkin kirottu. Sitä on vaikea selittää sellaiselle jolla elämä sujuu jouhevammin.

Niillä korteilla on pelattava, jotka on käteensä saanut.

Enemmän ehkä tällaiset:

"En ole työelämässä. Mulla on BCD, AC/DC ja epätyypillinen FDE."

"Kuulostaa rankalta. Miten ne ilmenee?"
"Mulla on selaimessa 50 välilehteä, joita en vaan pysty sulkemaan."

Olen pilannut omaa elämää terveyttä koskevin valinnoin. Muutoin onnellinen ja joistakin kadehdittava elämä