Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä yleistyy se, että lapset kieltäytyvät hoitamasta ikääntyvien vanhempien asioita. Yleisen kunnallisen edunvalvonnan jonot ovat jo nyt puolen vuoden luokkaa. Onnea vain, kun tulevaisuudessa yhä useampi kippaa nämä selvitystyöt ja muut yhteiskunnan harteille.
Samoin arvottomat talot päätyvät valtiolle kun lapsettomat perilliset kieltäytyvät perinnöstä. Ei sellaista perintöä kannata ottaa vastaan missä on työtä ja lopuksi jää miinukselle kun talo pitää purkaa ja kiinteistöverot silti juoksee.
Niinpä, kun ei saa enää kiinteistöveroa, millä ylläpitää koulua. Kukaan ei halua muuttaa kuntaan, missä ei ole koulua. Autioituvia kyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä yleistyy se, että lapset kieltäytyvät hoitamasta ikääntyvien vanhempien asioita. Yleisen kunnallisen edunvalvonnan jonot ovat jo nyt puolen vuoden luokkaa. Onnea vain, kun tulevaisuudessa yhä useampi kippaa nämä selvitystyöt ja muut yhteiskunnan harteille.
Samoin arvottomat talot päätyvät valtiolle kun lapsettomat perilliset kieltäytyvät perinnöstä. Ei sellaista perintöä kannata ottaa vastaan missä on työtä ja lopuksi jää miinukselle kun talo pitää purkaa ja kiinteistöverot silti juoksee.
Niinpä, kun ei saa enää kiinteistöveroa, millä ylläpitää koulua. Kukaan ei halua muuttaa kuntaan, missä ei ole koulua. Autioituvia kyliä.
Ei kannata järven rannalla rakentaa taloa. Jos koulu lähtee niin ei siellä lapsiperheet voi asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei tarvitse ottaa mitään hometaloja.
Miten itse tekisit, jos olisi tulossa tällainen perintö:
50 000 euroa rahaa per hlö ja homeinen kesämökki perillisten kanssa jaettavaksi. Todellako skippaisit rahat, koska et halua osuutta homeisesta mökistä?
Tietysti kysyisin muiden pesän osakkaiden mielipidettä. Mökin voi vaikka pistää maan tasalle. Maksaa, mutta ei paljon. Tontin voi myydä. Jos joku rakastaa mökkiä eikä henno siitä luopua, voi ainakin minun osuuteni ostaa jollakin ihan nimellisellä summalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos ottaa perinnöksi kesämökin ja rahaa tililtä joutuu ottamaan myös omistusasunnon. Jos kieltäytyy perinnöstä se siirtyy lapsille.
Niin, ei voi valita. Joko ottaa koko perinnön tai ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen pärjättiin, kun ei ollut hoitotahtoja, edunvalvontavaltakirjoja eikä edes sanaa kuolinsiivous. Ei nämä kuulu vanhempien ihmisten kokemukseen. Asiat hoidettiin, kun niiden aika oli.
Silloin ei ollut byrokratian kanssa niin tarkkaa. Nykyisin on.
Ei muuten ihan pidä paikkaansa. Ennen piti perukirjaan irtaimisto eritellä paljon tarkemmin kuin nykyään. Ei onnistunut sanoa "tavanomainen koti-irtaimisto", kuten nykyään. Piti eritellä palttoot ja rukit ja tiinut ja ties mikä kaikki.
Mutta ei ollut tätä muuta himpan humppaa, mitä nykyisin on.
Eikä tavaraa tosiaan ollut paljon, ja ne lueteltiin tyylillä "tiinuja 3 kpl ", ei jokaista yksittäin.
Usein ihmisen omaisuus myytiin huutokaupalla. Enää ei ole sitäkään käytäntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun joku monkuu, että elämä pitäisi lopettaa luopumalla asioista. Ei, mutta voi tehdä järkeviä valintoja.
Sen omakotitalon sijaan voi muuttaa kerrostaloon ja hankkia puutarhapalstan tai viljellä parvekkeella.
Ei muuten onnistu ihan tuosta noin vain. Omakotitalosta maalla ei välttämättä niin paljon saa, että sillä kaupungista asunto ostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei tarvitse ottaa mitään hometaloja.
Miten itse tekisit, jos olisi tulossa tällainen perintö:
50 000 euroa rahaa per hlö ja homeinen kesämökki perillisten kanssa jaettavaksi. Todellako skippaisit rahat, koska et halua osuutta homeisesta mökistä?
Tietysti kysyisin muiden pesän osakkaiden mielipidettä. Mökin voi vaikka pistää maan tasalle. Maksaa, mutta ei paljon. Tontin voi myydä. Jos joku rakastaa mökkiä eikä henno siitä luopua, voi ainakin minun osuuteni ostaa jollakin ihan nimellisellä summalla.
Osakkaiden pitää olla samaa mieltä tai mikään asia ei etene. Kaikkien hyväksyntä päätöksiin vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun joku monkuu, että elämä pitäisi lopettaa luopumalla asioista. Ei, mutta voi tehdä järkeviä valintoja.
Sen omakotitalon sijaan voi muuttaa kerrostaloon ja hankkia puutarhapalstan tai viljellä parvekkeella.
Ei muuten onnistu ihan tuosta noin vain. Omakotitalosta maalla ei välttämättä niin paljon saa, että sillä kaupungista asunto ostetaan.
Pankki ei myönnä työikäisille asuntolainaa eikä korjauslainaa maaseudun taloihin. Joten ostajia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun joku monkuu, että elämä pitäisi lopettaa luopumalla asioista. Ei, mutta voi tehdä järkeviä valintoja.
Sen omakotitalon sijaan voi muuttaa kerrostaloon ja hankkia puutarhapalstan tai viljellä parvekkeella.
Ei muuten onnistu ihan tuosta noin vain. Omakotitalosta maalla ei välttämättä niin paljon saa, että sillä kaupungista asunto ostetaan.
Ei tuossa vaiheessa enää kannata omistaa asuntoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ovat 74 ja 75 ja rakentavat uutta mökkiä, molemmat vielä työelämässäkin kiinni. En kuuna päivänä voisi mennä heille sanomaan, että tehkää kuolinsiivous nyt. Isoäitikin 94v asuu omassa talossaan ja viljelee perunansa.
Tuossa 70+ iässä erot alkavat olla hurjia kun geenit ja elintavat ovat tehneet työtä vuosikymmeniä. Toiset ovat hauraita ja huonomuistisia ja toiset pistävät menemäään ja tekemistä ja virtaa riittää.
Joka paikassa sanotaan, että perinnöstä voi kieltäytyä. Olen ainoa lapsi ja minulla on omia lapsia. Jos kieltäydyn perinnöstä (hamstraajan hometalo josta pitää maksaa perintövero), se menee alaikäisille lapsilleni ja joudun kuitenkin hoitamaan kaiken. Millä tavalla voin kieltäytyä perinnöstä ilman että se menee lasten riesaksi jos vanhempani tekevät kaikkensa että perisin varmasti tämän hyvän talon perheelleni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmillaan perinnöksi boomereilta tulee vielä perinnöksi osuus jakamattomaan kuolinpesään. Byrokratianautintoa.
Eikä mua kiinnostanut tippaakaan kuolinpesän hoitohommat. Dumppasin suoraan kaiken. Kieltäydyin tehtävästä. Kotikuntansa sossut ja seurakunta kikkaili tuhkaamiset ja muut jotenkin. Mulle osoitteeseeni kuolleen äitini nimellä tulleita velkakirjeitä en edes avannut. Nehän kun ei olleet osoitettu MINULLE, enhän minä nyt toisen posteja voinut aukoa, kun en ole kuolinpesän hoitajakaan.
Reilun 1,5 vuotta niitä lappuja käänsin kotikuntansa sossuun. Sitten loppuivat.
Eli ÄLÄ SUOSTU MIHINKÄÄN, ÄLÄKÄ EREHDY MAKSAMAAN MITÄÄN, niin sinne ne velat ja896 laskut häviää sossun ja velkojien yleisen tappion maailmaan.
M52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnöstähän voi kieltäytyä. Minä en ainakaan tee kuolinsiivousta. Elän omien tavaroideni kanssa ja lapset tehköön niille mitä lystää kuolemani jälkeen . Olen tyhjentänyt toisen vanhemman asunnon ja trista auttelen hotta pystyy asumaan kotonaan. Miksi ihmeessä elämän pitäisi olla ihan ilman vaivaa. Olen huolehtinut lapsistani ja on ihan kohtuullista että he ehkä tulevaisuudessa joutuvat auttamaan minus. PS. jos sinä esim mökkiä kaipailet niin osta.
Äitillä on lipaston laatikossa yhteen paikkaan kerättynä kaikki paperit valmiiksi. Suvussa on ollut paljon kuolemantapauksia ja iso osa boomereista on edesmenneitä. Vähiin käyvät määrät ennenkuin loppuu.
Onpa kammottavaa lukea kuinka monen mielestä elämä on yhtä kuin iso määrä tavaraa.
Toivottavasti ap:n sukulaiset tekee testamentin jollekin muulle, säästyy ap kaikelta vaivalta.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap:n sukulaiset tekee testamentin jollekin muulle, säästyy ap kaikelta vaivalta.
Toivottavasti sinulla ei ole sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kammottavaa lukea kuinka monen mielestä elämä on yhtä kuin iso määrä tavaraa.
Onpa rumaa lukea, miten joku besserwisseröi. Ei ne tavarat sinun ole, ei sinun tarvitse tehdä niille yhtään mitään.
Perintöä on se mikä on kuoleman jälkeen, siihen saakka omaisuus on omaisuutta, jolla kukin saa tehdä ihan mitä haluaa. Eikä asia muille kuulu, jos joku saa iloa tavaroistaan, ei siinä ole ap:n kaltaisella ahneella mitään sanomista.
Anoppi peri tuollaisen mökin. Kattokin oli vuotanut kun jäärä vanhaisäntä ei ollut halunnut maksaa korjauksesta vaan oli itse yrittänyt paikata. Anoppi peri ja korjautti katon. Ei siellä käyn kuin anoppi silloin tällöin. En minä halua mennä homeelta haisevaan koppiin perheen kanssa 300km päähän. Ehdotettiin että minä tekisin vähän isomman rempan mutta anoppi ei halunnut kun niillä kaikilla kastuneilla seinillä on tunnearvoa. No nyt sitten kattokin kai vuotaa taas. Tämä on varmaan meidän ilona 5-10 vuoden päästä.
M49