Ihmettelen jatkuvaa (esi)vaihdevuosista vouhottamista nykyään
Anteeksi, otsikko on vähän harhaanjohtava klikkiotsikko. En mitenkään ihmettele saatikka sitten paheksu sitä, että ihmiset puhuvat ongelmistaan. Ei muiden vertaistuki ole minulta mitenkään pois. Hyvähän se on, että vaihdevuosioireiden olemassaolo tunnustetaan. (Tosin luulin kyllä, että niiden olemassaolo tunnustettiin jo lapsuudessani 90-luvulla, kun mummu omistaan valitteli.)
Mutta omasta näkökulmastani katsoen ihmettelen kyllä sitä, miten herkästi kaikki mahdolliset oireet kuitataan nykyään (esi)vaihdevuosilla, ja ratkaisuksi tarjotaan hormonihoitoa.
Olen nyt 44, ja voin nykyään paremmin kuin 10 vuotta sitten. 30-35-vuotiaana kärsin paljon oireista, jotka ihan taatusti kuitattaisiin tätä nykyä esivaihdevuosioireina. Nivelkipuja, unettomuutta, jatkuvaa väsymystä, lihasheikkoutta, yöhikoilua, kasvojen punoitusta, ihottumaa, migreeniä, jne. Jopa limakalvojen kuivuutta! (Etenkin suun ja silmien, mutta niiden muidenkin.)
Unettomuus ja väsymys johtuivat kuitenkin pitkäkestoisesta stressistä, ihottumaa ja nivelkipujen pahentumista tuli maitoallergiasta, ja nuo muut oireet tulivat autoimmuunisairaudesta, johon en ole ikinä saanut kunnon hoitoa. En halunnut syödä vain suuria määriä kortisonia, joten sain ruokavaliolla sen kuriin. Joskus välillä tulee pahenemiskausia, jotka tunnistan heti perhosihottumasta ja verisuonitulehduksista. Mutta suurimman osan aikaa kuntoni on parantunut samalle tasolle kuin mitä se oli 20 vuotta sitten! Jopa ihoni ja hiukseni ovat paremmassa kunnossa.
Äidilläni oli myös paha autoimmuunisairaus, ja muistan, miten hänen oireitaan ei otettu tosissaan, koska hän oli viisikymppinen nainen. Osa oireista laitettiin lievän ylipainon piikkiin, loput kuitattiin sillä, että vaihdevuosi-ikäisillä nyt on kaikenlaista. Hänellä kesti 10 vuotta saada diagnoosi hyvin selkeään sairauteensa, joka lopulta vei hänet liikuntakyvyttömäksi.
En suinkaan väitä, että kaikilla säryistä ja muista ongelmista kärsivillä keski-ikäisillä naisilla olisi diagnosoimattomia sairauksia. Mutta itse sain niin valtavan hyödyn jo pelkästä ruokavalion muutoksesta, että vähän harmittaa muiden naisten puolesta, jos ensimmäiseksi avuksi tarjotaan nykyään hormoneja.
Kommentit (184)
Aivan sama, ihmettelin kans et mistä kaikki puhuu vielä 47v mutta nyt reilu 49v en enää. On yksilöllistä tuleeko vaivoja ja millon ne tulee. Itse kärsin kovasti väsymyksestä, aivosumusta, huonosta nukkumisesta ja ylipäänsä sellaisesta yleisestä energiatason laskusta. Nyt käytössä Estrena geeli ja oireet helpottaneet merkittävästi tässä 6kk ajan kun olen sitä käyttänyt. Toinen iso juttu oli se kun palasin keto-dieettiin (painoa oli myös kertynyt yhtäkkiä reilu 10kg entisen normaalipainon ylärajalla olon päälle) ja sain painoa alas ja sokerikoukun katki. Se ei sovi kaikille enkä sen kummemmin suosittele mutta itse aloin olla jo ihan epätoivoinen väsymyksen ja muuttuneen olemuksen kanssa. Jaksan nyt taas liikkua, kävelylenkkejä ja vesijuoksua, salia säännöllisesti.
Sanoisin et olen taas oma itseni ja kaikki nuo oireet poissa tällä ”hoidolla” eli estrogeeni, keto, liikunta ja tarpeeksi unta. Alkoi olla jo jaksaminen koetuksella arjen pyörityksessä, raskas työ ja kolme lasta ja lemmikit niin mietin että en selviä eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Takana on lääketeollisuus. Miettikääs mikä kultakaivos niille saada mahdollisimman monet naiset käyttämään säännöllisesti kalliita hormonilääkkeitä. Mahdollisimman pitkään tietenkin. Mahtava bisnes. Osa nykyajan medikalisaatiota missä suurin tekijä on lääkeyhtiöiden bisnes, viis yksilöiden terveydestä.
Eivät ole niin kalliita. Hormonikorvaushoito vähentää lääkkeiden käyttöä, kun yhdellä ainoalla lääkkeellä korvataan monta eri lääkettä. Ilman sitä moni syö mieliala-, uni-, kipu- ja jopa rytmihäiriölääkkeitä. Nämä lääkärin määräyksestä, lisäksi moni kokeilee omin päin erilaisia luontaistuotteita. Kaikista näistä huolimatta jaksaminen ja elämänlaatu on heikkoa.
Mullahan on alkanut ensimmäinen oireilu jo 37-vuotiaana, kun ennestäänkin epäsäännöllinen kierto meni vielä enemmän sekaisin, tuli yöhikoilua, menkat kestivät pahimmillaan 10-12 päivää joista 2-3 päivää mikään suoja ei meinannut riittää. Nämä tuli kuosiin minipillerillä (en käyttänyt erinäisistä syistä sitä ennen hormonaalista ehkäisyä). Toki katkonaisiin yöuniin ei tästäkään ole apua, mutta muuten siis olen selvinnyt varsin vähällä, kun pelkkä progesteroni on riittänyt.
Nyt yhtäkkiä sitten 51-vuotiaana yöhikoilu on tullut takaisin. Kroppa ei palaudu treeneistä enää. On tullut nivelkipuja. Paino nousee, vaikka syö samalla tavalla kuin ennen. Ja kaikki tämä suunnilleen samaan aikaan. Onkin seuraavaksi tarkoitus yrittää saada itselleni se hormonikorvaushoito. Tai en usko sen kanssa olevan ongelmia, jo vuosia sitten on gynellä todettu vaihdevuosien olevan käynnissä, ja estrogeenistä on puhuttu aiemminkin. Voisin kuvitella, että riittäisi, kun kerron, että nyt alkais olla jo mitta täys.
Vierailija kirjoitti:
Olen rampannut tietyn vaivan vuoksi monella eri gynekologilla ja ollaan puhuttu vaihdevuosista koska nekin on ajankohtaiset. Viesti on ollut yksiselitteinen. Oireita voi hoitaa ja kannattaa hoitaa jos ne haittaa elämää. Mahdollisimman pienellä annoksella joka vie oireet pois ja mahdollisimman lyhyen aikaa, mielellään maksimi 5 vuotta. Sen jälkeen riskit alkaa lisääntymään nopeasti. Tämä on ollut se viesti. Vaihdevuosissa myös progesteronin ja testosteronin tasot laskee ja monet oireet johtuu siitä. Ja ikääntymisestä, kilpirauhashormonien vajauksesta jne.. Hirvittää joidenkin maallikoiden vastuu, kun toitottavat yksisilmäisesti hormonihoidon hyötyjä ja kehottavat kaikkia käyttämään niitä. Hyötyjä on mutta on myös haittoja ja moni ei halua käyttää hormoneja. Jos asiantuntevat erikoislääkärit tuntee riskejä ja haluaa pitää käytön maltillisena niin miksi jotkut maallikot tietävät omasta mielestä niitä paremmin. "Korkea estrogeeni voi ilmetä monina erilaisina oireina, jotka saattavat vaikuttaa sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. Yksi yleisimmistä merkeistä on epäsäännölliset kuukautiset tai kuukautisvuodon muutokset. Runsas ja pitkittynyt vuoto, kivuliaat kuukautiset, vatsakipu, päänsärky, ärtyneisyys, mielialavaihtelut, väsymys ja masentuneisuus voivat olla merkki hormonitasapainon häiriöistä. Näihin oireisiin liittyy usein myös rintojen arkuus tai turvotus, mikä voi tehdä arjesta epämukavaa.
Hormonien epätasapaino vaikuttaa aivojen kemiaan, mikä johtaa lisääntyneeseen ärtyneisyyteen, ahdistukseen tai masennukseen. Jotkut naiset kokevat myös vaikeuksia nukahtaa, vaikka noudattavat yleisesti tunnettuja laadukkaan uneen liittyviä ohjeita (kuten sinivalon välttelyä iltaisin tai unihygieniaan panostamista jne) . Fyysiset merkit korkean estrogeenitason oireista näkyvät usein myös painon nousuna, erityisesti vyötärön ja lantion alueella ja painon pudottaminen saattaa olla haastavaa. Lisäksi voi esiintyä turvotusta ja nesteen kertymistä, mikä lisää epämukavuuden tunnetta. Liian korkea estrogeeni vaikuttaa myös ihon kuntoon ja hormonaalinen akne ja muut iho-ongelmat saattavat lisääntyä. Korkeat estrogeenitasot voivat vaikuttaa merkittävästi terveyteen monilla eri tavoilla. Yksi vakavimmista terveysriskeistä on lisääntynyt riski sairastua tiettyihin syöpiin, kuten rintasyöpään ja kohdun limakalvosyöpään. Estrogeenin stimuloiva vaikutus kudoksiin voi johtaa solujen liialliseen kasvuun ja mutaatioihin, mikä voi pitkällä aikavälillä edesauttaa syöpäkasvainten muodostumista.
Sydän- ja verisuoniterveys on toinen alue, johon korkea estrogeeni voi vaikuttaa. Vaikka estrogeeni voi suojata sydäntä tietyissä määrin, liian korkeat tasot voivat lisätä veritulppien ja aivohalvauksen riskiä. Estrogeeni vaikuttaa veren hyytymiseen ja liian korkea estrogeeni saattaa johtaa valtimoiden kovettumiseen ja lisääntyneeseen sydänsairauksien riskiin. Korkea estrogeeni vaikuttaa myös mielialaan ja kognitiivisiin toimintoihin. Pitkällä aikavälillä korkeat estrogeenitasot voivat myös vaikuttaa muistiin ja oppimiskykyyn. Siksi on tärkeää tunnistaa nämä vaikutukset ajoissa ja palauttaa hormonitasapaino mahdollisimman pian.Varsinkin, jos sinulla on perhehistoria hormoniriippuvaisista syövistä, kuten rinta- tai kohdun syövästä, on erityisen tärkeää seurata hormonitasoja ja hakeutua säännöllisiin tarkastuksiin."
Kaikista suurin syöpäriskin kasvattaja on ylipaino, alkoholi, tupakka ja niukkakuituinen ruokavalio.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin ennen että muut naiset liioittelivat oireita mutta nyt 49-vuotiaana olen yhtäkkiä kuin jyrän alle jäänyt. Unettomuus on pahin.
Miksi luulet että kukaan liioittelee??? Sun kaltaisesi on outoja. Ei oo muilla kun ei ole mullakaan??? Itsellä on ollut paljon oireita joita olisi voinut laittaa vaihdevuosien piikkiin. Johtuivat myös sairaudesta kuten ap.llä.
38 vuotta on olleet säännölliset menkat eli todennäköisesti pitäisi tälläkin hetkellä olla vaihdevuosioireissa joita ei ole.
Vierailija kirjoitti:
No juu. Itse olen käytännössä ortorektikko. Eipä se ruokavalio juurikaan auta mun oireisiin. Hormonien jättimäisen vaikutuksen huomaa varsinkin siihen aikaan kuussa, kun estrogeenit on alhaalla. Ksuhulla odotan pysyviä alhaisia tasoja. 😬 Hormoneja en saa käyttää.
Ehkä sun pireet johtuu just tuosta neuroottisesti suhtautumisesta terveyteen. Hyvin voinnin raja on varmasti paljon alempi kuin sun pakonomainen ruokailusi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hormonikorvaushoito ja myös menkkojeni hoidoksi oli aiemmin e-pillerit, ovat luomuna todella pahat. Silti ihmettelen tätä nykysuuntausta, että kaikki oireet aikavälillä 30-70 vuotta ovat vaihdevuosia ja niitä ei voi hoitaa kuin lääkkeillä. Vaikka lääkkeet ovat parantaneet elämänlaatuani, myös elämäntavoilla on iso merkitys. Menen paljon aiemmin nukkumaan, olen vähentänyt kahvia ja alkoa, lisännyt kasviksia, lisännyt liikuntaa. Oikeasti vaikuttaa, ei ole sanahelinää.
Näillä palstoilla kun kirjoittaa noin, kaikilla vastaajilla on huippuunsa hiotut elämäntavat ja olen vain väärässä. Mitä katukuvassa näkee viisikymppisiä naisia, väitänpä että aika monella on elämäntavoissa korjattavaa. Täydellisyyteen ei kannatakaan ehkä pyrkiä, mutta edes jotain. Itselläni alkoivat nivelkivut vaihdevuosissa, mutta luulen, että viisi kiloa kevyempänä niitä olisi vähemmän. En tiedä miksi itsestään huolehtimisesta on luotu niin ankea mielikuva. Mitä olen saanut omia tapojani muokattua ja siihen yhdistettynä sopivat sanoisinko aika maltilliset lääkkeet, olen ollut virkeämpi ja iloisempi kuin kolmekymppisenä. Ja se on ihanaa :)
Mä en pidä tuota mitenkään omituisena, että monilla on jo terveet elintavat ennen vaihdevuosioireiden ilmestymistä. Jo pelkkien perussairauksien vuoksi on pakko elää terveellisesti, jos aikoo jaksaa, ja ikä tuo omat kurssinkorjauksensa muutenkin. Elämäntavat ei voi olla yhtä huolettomat tai välinpitämättömät kuin nuorena, kun ei palaudu. Moni muukin varmaan tekee kaiken minkä pystyy ennen hakeutumistaan hoitoon, myös luontaistuotteet. Mulla ne eivät vaan riittäneet. Hormonikorvaus poisti muut oireet paitsi rampauttavat nivelkivut (työkyvystä osa jäljellä) ja kohta selviää, onko muiden myrskyjen oheen saatu vielä reumakin. Mulla vaihdevuodet pistivät sekä verenpaine- että kilpirauhaslääkityksen annokset uusiksi. Ei ole ohan pelkästään pään sisäistä, on myös mittaroitavissa.
Vaikka monet oireet voivat johtua sairauksista eikä vaihdevuosista, on estrogeenin kokeileminen helppo tapa selvittää johtuvatko oireet vaihdevuosista. Jos oireet helpottuvat sillä, vältetään monet turhat tutkimukset ja lääkekokeilut. Nykyään on suosituksena, että pelkkiin uniongelmiinkin voidaan keski-ikäisellä naisella kokeilla estrogeeniä. Parikymmentä vuotta sitten näin ei ollut, vaan ehdin syödä nukahtamis- ja mielialalääkkeitä, käydä tutkimuksissa jalkakipujen kanssa. Onneksi en ehtinyt alkaa tutkituttaa rytmihäiriöitä, varmaan niihinkin olisi joku lääke määrätty. Siinä kohtaa alkoivat kuumat aallot ja ymmärsin mennä gynekologille ja pystyin hormonikorvauksen aloitettuani jättämään muut lääkkeet pois.
Ei mulla ole tällaista https://www.instagram.com/reel/DeQyqzfsmap/?exln=MW1jYmprbXAxbmhkMA==
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, Instagramissa lesoillaan oireilla.
Kuka muka?
Sofia Zida ja Milla Puolakanaho, kaikki yksityiskohdat.seuraavaksi varmaan kuvaavat kuivuneet limakalvot.
Molemmat ovat syntyneet v.1984 eli 42 tänä vuonna.
No ihmettele sinä vaan. Mutta ei ole kiva, kun nivelet on niin kipeät ettei pysty harrastamaan liikuntaa niin hyvin ja paljon kuin haluaisi. Pariin vuoteen en päässyt ollenkaan kyykkyyn, sitten kipu vaihtui selkään ja lonkkiin. Ja olen vasta 43 v. liikunnallinen ja hoikka nainen, ärsyttää olla kuin vanha mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen minäkin. Ja eniten sitä, että kaikenlainen väsymys ja vtutus on esivaihdevuosioireita eikä suinkaan seurausta siitä, että elää ihan vääränlaista elämää.
Mä elän ihan oikeanlaista elämää, mutta silti olen tosi väsynyt ja v-tuuntunut muihin ihmisiin.
Mä taas en ole yhtään väsynyt tai vttuuntunut muihin ihmisiin, koska olen onnellinen ja tasapainoinen. Jostain se ärtymys johtuu ja harvemmin sen aiheuttaja on esivaihdevuodet. Ihmisillä on ihan valtava määrä käsittelemättömiä traumoja, kaunaa, katkeruutta ja haitallisia toiminta- ja reagointimalleja, joita ei edes tiedosteta. Ja vielä useampi alkaa oireilemaan juuri nelikymppisenä sitä, että on aivan hukassa elämässään.
No mulla se johtuu nimenomaan estrogeenivajeesta, sillä hormonilaastari poisti koko ongelman puolessa tunnissa. Minusta ei ole asiallista ruveta vähättelemään toisten oireita väittämällä, että teet vaan jotain väärin elämässäsi, tai että asenne on väärä. Osalla on ihan oikeat fysiologiset syyt taustalla, eivätkä ne häviä syyllistämällä.
Hyvinpä näyttää hoito toimivan...
En sanonut, ettei kenenkään ärtyisyyden taustalla voisi koskaan olla hormonaalista syytä, ja juuri siksi käytin sanaa harvemmin.
Kannattaa harrastaa hieman itsereflektiota. Sinä vastaat epäasiallisesti täysin asiallista kritiikkiä sisältävään viestiin, mitä ei onnelliseksi itseään kutsuvalta odottaisi.
Ja se, että käytit harvemmin- termiä, ei poista sitä tosiasiaa että väitteesi on vain omaa mutuasi eikä sillä ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole tällaista https://www.instagram.com/reel/DeQyqzfsmap/?exln=MW1jYmprbXAxbmhkMA==
Sekoilu laitetaan hormonien piikkiin, kätevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 48 eikä vielä mitään oireita. Kierto sen samat 30 päivää kuin 13-vuotiaanakin. Ainoa muutos on ehkä se, että olen paljon aktiivisempi kaikilla elämän osa-alueilla kuin koskaan aiemmin. Saan paljon enemmän aikaan ja olen virkeämpi.
Olet onnekas. Mitenkään keskivertotapaus et ole.
Johtuu ehkä siitä, etten ole koskaan käyttänyt hormonaalista ehkäisyä. Olen kokenut sellaisen naista alistavana ja nöyryyttävänä riippuvuutena. Hyvä bisnes se sen sijaan on.
Tai sitten vain satuit saamaan hyvät geenit.
Olen myös saanut kaikki kolme lastani nelikymppisenä. Ehkä sillä on jotain vaikutusta. Ei ollut mitenkään vaikeaa tulla raskaaksi ja kolmas lapsi, joka nyt 6v ei ollut suunniteltu, vaan sai alkunsa heti ensimmäisestä kierrosta keskimmäisen syntymän jälkeen.
Alkoholia en käytä lainkaan, urheilen säännöllisesti, syön terveellisesti ja menen yhdeksältä nukkumaan.
T. 48v.
Samaa mieltä. Olen 45-vuotias, lapset ovat muuttaneet omilleen, olen vihdoin saamassa itseni ja oman elämäni takaisin. Voin hyvin, olen hyvässä kunnossa ja energinen.. Silti algoritmi syöttää mulle jatkuvasti tietoa kuinka mun pitäisi olla väsynyt, kipeä, nuutunut, haluton ja kaiken kaikkiaan menetetty tapaus naisena.
Vaihdevuodet tulee varmasti jossain vaiheessa, mutta nyt elän elämäni parasta aikaa. Älkää tulko droppaa mun tunnelmaa noilla esivaihdevuosihorinoilla!!
Aina pitää olla jossain iässä. 40-vuotiaat eivät kai ole oikein missään iässä niin pitää tuosta hakea oma juttunsa.
Hyvä, että puhutaan ja pitäis puhua enemmän vaikka niistä vuotohäiriöistä ettei tuu yllätyksenä vaikka se, että alat vuotaa ku härän kurkusta ja vuoto ei sitte lopukkaan. Muut oireet on siihen nähden ns. helppo nakki.
Olen 43v. Minkäänlaisia vaihdevuosioireita ei ole, mutta 40v kriisi oli raju.
Vierailija kirjoitti:
Samoin ihmettelen. Minullakin on kroonisia sairauksia jotka ovat aiheuttaneet nuoresta lähtien samantyyppisiä oireita, ja nyt vaihdevuosien aikana tunnen voivani melkein paremmin kuin koskaan.
Omat vaihdevuoteni johtuvat leikkauksesta, jossa oli pakko poistaa kohtu ja toinen munasarja, joten tiedän aika tarkkaan milloin viimeinen munasarja lopetti toimintansa.
Siksi tuntuu vähän hassulta miksi asiasta kohkataan joka puolella ja joka ainoa naisen oire voisi muka selittyä vaihdevuosilla tai esivaihdevuosilla. Onko tämä taas sitä kun joka asia pitää analysoida puhki ja nimetä uudelleen?
Minulle oli myös tehtävä kohtuleikkaus ja munasarjat lähes kokonaan piti myös leikata. Olin juuri täyttänyt 40v.
Siitä ne vaihdevuodet tärähti saman tien päälle. On kuumaa, uni katkeaa, on ärtymystä. Kaikki tämä on jatkunut jo 23 vuotta, eikä loppua näy. Paino nousee.
Itseäni ärsyttää nuo höpinät esivaihdevuosista suuresti.
Mistä tiedät että päänsisäisiä? Voisiko olla ihan oikeitakin oireita? Joita ei osata selittää.
Olen vieläkin vihainen kun rämet selitti että kun naiset esim. valitti kotonarokotteen jälkeen kk häiriöistä. Itse olin yksi niistä btw! (Ja otin kaikki rokotteet enkä usko mihinkään salaliittoon) niin Mikä Rämet, mies, kertoi iltalehdessä että nämä häiriöt johtuu koska naiset kokee helpotuksen tms. Vit tu mitä mansplainausta. Ollut kyse mistään "helpotuksesta". Ja nyt myöhemmin ne on tunnettu, tunnustett sivuvaikutus. Eli taas miehet! Gashlittasi naisten vaivoja. Ei anteeksipyyntöä tms. Kuin oltaisiin menty 100 vuotta ajassa taaksepäin ja kaikki taas "hysteriaa".