Ihmettelen jatkuvaa (esi)vaihdevuosista vouhottamista nykyään

Anteeksi, otsikko on vähän harhaanjohtava klikkiotsikko. En mitenkään ihmettele saatikka sitten paheksu sitä, että ihmiset puhuvat ongelmistaan. Ei muiden vertaistuki ole minulta mitenkään pois. Hyvähän se on, että vaihdevuosioireiden olemassaolo tunnustetaan. (Tosin luulin kyllä, että niiden olemassaolo tunnustettiin jo lapsuudessani 90-luvulla, kun mummu omistaan valitteli.)

Mutta omasta näkökulmastani katsoen ihmettelen kyllä sitä, miten herkästi kaikki mahdolliset oireet kuitataan nykyään (esi)vaihdevuosilla, ja ratkaisuksi tarjotaan hormonihoitoa.

Olen nyt 44, ja voin nykyään paremmin kuin 10 vuotta sitten. 30-35-vuotiaana kärsin paljon oireista, jotka ihan taatusti kuitattaisiin tätä nykyä esivaihdevuosioireina. Nivelkipuja, unettomuutta, jatkuvaa väsymystä, lihasheikkoutta, yöhikoilua, kasvojen punoitusta, ihottumaa, migreeniä, jne. Jopa limakalvojen kuivuutta! (Etenkin suun ja silmien, mutta niiden muidenkin.)

Unettomuus ja väsymys johtuivat kuitenkin pitkäkestoisesta stressistä, ihottumaa ja nivelkipujen pahentumista tuli maitoallergiasta, ja nuo muut oireet tulivat autoimmuunisairaudesta, johon en ole ikinä saanut kunnon hoitoa. En halunnut syödä vain suuria määriä kortisonia, joten sain ruokavaliolla sen kuriin. Joskus välillä tulee pahenemiskausia, jotka tunnistan heti perhosihottumasta ja verisuonitulehduksista. Mutta suurimman osan aikaa kuntoni on parantunut samalle tasolle kuin mitä se oli 20 vuotta sitten! Jopa ihoni ja hiukseni ovat paremmassa kunnossa.

Äidilläni oli myös paha autoimmuunisairaus, ja muistan, miten hänen oireitaan ei otettu tosissaan, koska hän oli viisikymppinen nainen. Osa oireista laitettiin lievän ylipainon piikkiin, loput kuitattiin sillä, että vaihdevuosi-ikäisillä nyt on kaikenlaista. Hänellä kesti 10 vuotta saada diagnoosi hyvin selkeään sairauteensa, joka lopulta vei hänet liikuntakyvyttömäksi.

En suinkaan väitä, että kaikilla säryistä ja muista ongelmista kärsivillä keski-ikäisillä naisilla olisi diagnosoimattomia sairauksia. Mutta itse sain niin valtavan hyödyn jo pelkästä ruokavalion muutoksesta, että vähän harmittaa muiden naisten puolesta, jos ensimmäiseksi avuksi tarjotaan nykyään hormoneja.