Lue keskustelun säännöt.
No nyt on valioainesta. Jerellä on 4 alle kouluikäistä lasta, hän juoksee töihin ja treenaa joka päivä
16.10.2026 |
Perheeseen kuuluvat mm. kaksivuotias taapero ja nelikuinen vauva. Viikonloppuisin Jyränki pakkaa usein kaksi pienintä juoksurattaisiin. Isommat ottavat polkupyörät.Valitsen vaikka puiston, jonne on matkaa suuntaansa neljä kilometriä. Saan reissusta kahdeksan kilometriä juoksua.
Ja tietenkin hän on koulutukseltaan kirurgi.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Totta, mutta mun mielestä tuossa oli kiva se, että juostiin ja pyöräiltiin vähän kauempana oleviin leikkipuistoihin. Se on lapsille yleensä kiva juttu ja mukavaa vaihtelua. Ja useimmissa Helsingin leikkipuistoissa on luontoa, jota voi tutkia.
Niin, tässä jutussa kuvailtiin reissuja aika pitkälti vanhemman suorittamisen kautta. Kerrottiin, montako kilometriä juostiin, millloin ja miten.
Ei kerrottu, montako kukkaa nähtiin tai montako kakkulorua lausuttiin, tunsiko lapsi itsensä nähdyksi ja rakastetuksi, saiko voittaa loppukirin puistolle pyörällään, lähtikö mielellään vai itkun kanssa kotiin.
Lasten kanssa olo on väsyttävää, koska heissä on niin paljon puskuroitavia tunteita. Milloin mikäkin kiukuttaa, voi tulla nälkä, tai sitten täytyy saada järjestellä tikut tietyllä tavalla tai muuten suututtaa.
Suurin osa lapsiperheen arjesta on joka tapauksessa suorittamista, jotta lapsi saadaan päiväkotiin ja aikuinen töihin, ruokaa naaman eteen ja unta riittävästi. Toivottavasti puistoretki ei muutu yhdeksi suoritettavaksi asiaksi pitkässä listassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän kaikki ihmiset tekisi noin, jos
A. olisi osa-aikainen hyväpalkkainen työ
B. Mielenterveys kunnossa
C. Yhteen hiileen puhaltava äiti ja isä
D. mahdollisuus hankkia lastenhoito ja siivousapua
Nää on näitä... Ei ole multa pois ja jokainen tekee kykyjensä mukaan. Mutta pitää olla rehellinen itselleen, että olisiko mahdollista pystyä vähän parempaankin joskus? Jos jättää jonkin energia/ aikasyöpön (nykypäivänä se on käytännössä usein känny/ some /Vauvapalsta :D ) pois?
Silloin ehtii paremmin vaikka sinne salille tai kielikurssille. Tai vaikka sienimetsään. Mikä nyt kunkin oma juttu on.
Suorittamisesta saa ihmistä kritisoida, mutta jokainen sen kokonaisuuden itse tietää parhaiten. Antaa puuhata vaan. Ei pidä ajatella heti negatiivisen kautta asioita ja keskeyttää ihmistä joka tekee sanomalla, että ei noin voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikki ihmiset tekisi noin, jos
A. olisi osa-aikainen hyväpalkkainen työ
B. Mielenterveys kunnossa
C. Yhteen hiileen puhaltava äiti ja isä
D. mahdollisuus hankkia lastenhoito ja siivousapua
Noi rakentuu ajan kanssa. Ja usein niissä on taustalla lapsuudenkoti jossa noi on ollut kunnossa.
Kumuloiva vaikutus. Ja ei se ole väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden lääkärin perheessä olisi varmaan varaa palkattuun lastenhoitajaankin.
Mistäs me tiedetään ettei siellä siivoojan lisäksi pyöri myös lastenhoitaja. Toimittaja ei tuossa paljoa kysele.
Ja se taas haittaa asiaa *** `? Miten?
Eikö oo hyvä, että se lastehoitajakin saa leipää pöytään?
Varmaan heille hyvä, muttei kuitenkaan jokaisessa perheessä mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Tää on sellaista hakemista. Mielestäni lapset tarvii noita tylsiä ja raskaita juttuja myös, koska ne opettaa sitkeyttä. Kun niitä on pienestä pitäen tehnyt, niin niistä ei sitten toivottavasti tee niin isoa numeroa isompanakaan.
Mutta joo. Itse oon epäonnistunut siinä surkeesti. Ja tosiaan 9v kritisoi välillä 2,5km pyörämatkaa kouluunkin. :D Että liian hapokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Totta, mutta mun mielestä tuossa oli kiva se, että juostiin ja pyöräiltiin vähän kauempana oleviin leikkipuistoihin. Se on lapsille yleensä kiva juttu ja mukavaa vaihtelua. Ja useimmissa Helsingin leikkipuistoissa on luontoa, jota voi tutkia.
Niin, tässä jutussa kuvailtiin reissuja aika pitkälti vanhemman suorittamisen kautta. Kerrottiin, montako kilometriä juostiin, millloin ja miten.
Ei kerrottu, montako kukkaa nähtiin tai montako kakkulorua lausuttiin, tunsiko lapsi itsensä nähdyksi ja rakastetuksi, saiko voittaa loppukirin puistolle pyörällään, lähtikö mielellään vai itkun kanssa kotiin.
Lasten kanssa olo on väsyttävää, koska heissä on niin paljon puskuroitavia tunteita. Milloin mikäkin kiukuttaa, voi tulla nälkä, tai sitten täytyy saada järjestellä tikut tietyllä tavalla tai muuten suututtaa.
Suurin osa lapsiperheen arjesta on joka tapauksessa suorittamista, jotta lapsi saadaan päiväkotiin ja aikuinen töihin, ruokaa naaman eteen ja unta riittävästi. Toivottavasti puistoretki ei muutu yhdeksi suoritettavaksi asiaksi pitkässä listassa.
Miksi niin ei saisi elää? Tuollainen suorittajatyyppinen isä varmaan suorittaa koko ajan jotain. Omassa tuttavapiirissä on tällaisia ja jos eivät suorita urheilua niin sitten lukevat jotain JäRkEvÄä tieteellisesti akkreditoitua tai miettivät miten laajentaa tutkintojaan, pitäisikö vielä kehittyä tohtoriksi ja nönnönnöö.
Ei se ole mitenkään väärä tapa elää.
Ei myöskään mitenkään erityisen kiinnostava, mutta niin me ollaan erilaisia ja tuollainen tyyppi saa elää omalla tavallaan.
Lapsista tulee myös vanhempiensa kuvia joten lapset ovat jo perimänsä puolesta orientoituneet tuollaiseen ja nyt saavat vielä vahvistavan kasvatuksen sille.
Ei ole keltään pois. Kateelliset suut suppuun. Ei tarvitse myöskään alkaa kyräilemään ja alentamaan tuota elämäntapaa, se ei ole huonompi tai parempi kuin joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikki ihmiset tekisi noin, jos
A. olisi osa-aikainen hyväpalkkainen työ
B. Mielenterveys kunnossa
C. Yhteen hiileen puhaltava äiti ja isä
D. mahdollisuus hankkia lastenhoito ja siivousapua
Itse asiassa ei varmasti tekisi noin, koska ehdottomasti suurin osa suomalaisista liikkuu suosituksiin nähden liian vähän. Noissa esimerkeissäkään ei varsinaista treeniä tullut mielestäni erityisen paljon, toki keskivertoa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ruutusohvaperunat kilpaa keksimässä miten tuo ei voi toimia. Tai ainakin äiti on nyrkin ja hellanvälissä
Mä olen se, jonka mies on harrastanut maratonjuoksua. En ole ollut nyrkin ja hellan välissä. Tiedän, mitä tuollainen pienten lasten kanssa vaatii. Siksi en itse halunnut juosta. Mieskään ei nykyään juokse, jalka meni rikki. Niin kuin muuten näyttää olevan rikki tuon artikkelin äidilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Lapsen ehtoisuus on myös aika joustava käsite.
Joku lapsi saattaa innostua tuollaisesta ja haluat seuraavaksi VIELÄ KAUEMPAAN puistoon.
Toinen saattaa haluta jäädä kotiin äidin kanssa.
Toisten vanhemmuuden arvostelu ja rääpiminen on sairasta. Lopettakaa se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden lääkärin perheessä olisi varmaan varaa palkattuun lastenhoitajaankin.
Mistäs me tiedetään ettei siellä siivoojan lisäksi pyöri myös lastenhoitaja. Toimittaja ei tuossa paljoa kysele.
Ja se taas haittaa asiaa *** `? Miten?
Eikö oo hyvä, että se lastehoitajakin saa leipää pöytään?
Varmaan heille hyvä, muttei kuitenkaan jokaisessa perheessä mahdollista.
Ja nämä perheet toki tietää sen itse vallan hyvin eikä kukaan ole niin väittänytkään?
Ihme negaamista aina näistä. Joo mäkään en ole miljonääri. Mutta en silti kritisoi ihmisiä jotka siihen ovat joillain keinoin päätyneet. Elleivät nyt rosvoja ole jotka ryöstäneet rahansa. Saati sitkeydestä ja kurinalaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites lasten äiti, ehtiikö hän juosta? Hienoa tietty jos Jere käyttää lapsia kerran tai pari viikossa puistossa.
Ei ehdi. Äiti hyppii. Nimittäin muiden miesten sängyissä.
No ei ole valioainesta. Liian vanha. Ja lapset on vaan tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Totta, mutta mun mielestä tuossa oli kiva se, että juostiin ja pyöräiltiin vähän kauempana oleviin leikkipuistoihin. Se on lapsille yleensä kiva juttu ja mukavaa vaihtelua. Ja useimmissa Helsingin leikkipuistoissa on luontoa, jota voi tutkia.
Niin, tässä jutussa kuvailtiin reissuja aika pitkälti vanhemman suorittamisen kautta. Kerrottiin, montako kilometriä juostiin, millloin ja miten.
Ei kerrottu, montako kukkaa nähtiin tai montako kakkulorua lausuttiin, tunsiko lapsi itsensä nähdyksi ja rakastetuksi, saiko voittaa loppukirin puistolle pyörällään, lähtikö mielellään vai itkun kanssa kotiin.
Lasten kanssa olo on väsyttävää, koska heissä on niin paljon puskuroitavia tunteita. Milloin mikäkin kiukuttaa, voi tulla nälkä, tai sitten täytyy saada järjestellä tikut tietyllä tavalla tai muuten suututtaa.
Suurin osa lapsiperheen arjesta on joka tapauksessa suorittamista, jotta lapsi saadaan päiväkotiin ja aikuinen töihin, ruokaa naaman eteen ja unta riittävästi. Toivottavasti puistoretki ei muutu yhdeksi suoritettavaksi asiaksi pitkässä listassa.
Miksi niin ei saisi elää? Tuollainen suorittajatyyppinen isä varmaan suorittaa koko ajan jotain. Omassa tuttavapiirissä on tällaisia ja jos eivät suorita urheilua niin sitten lukevat jotain JäRkEvÄä tieteellisesti akkreditoitua tai miettivät miten laajentaa tutkintojaan, pitäisikö vielä kehittyä tohtoriksi ja nönnönnöö.
Ei se ole mitenkään väärä tapa elää.
Ei myöskään mitenkään erityisen kiinnostava, mutta niin me ollaan erilaisia ja tuollainen tyyppi saa elää omalla tavallaan.
Lapsista tulee myös vanhempiensa kuvia joten lapset ovat jo perimänsä puolesta orientoituneet tuollaiseen ja nyt saavat vielä vahvistavan kasvatuksen sille.
Ei ole keltään pois. Kateelliset suut suppuun. Ei tarvitse myöskään alkaa kyräilemään ja alentamaan tuota elämäntapaa, se ei ole huonompi tai parempi kuin joku muu.
Tulit ehkä paljastaneeksi oman elämänkokemuksesi määrän tuossa lauseessa ”lapsista tulee vanhempiensa kuvia”. Ei se mitään, saa täällä keskustella vaikka ei niin kovin laajaa elämänkokemusta olisikaan.
Itse olen nähnyt paljon lapsia, joista tuli aivan erilaisia kuin vanhempansa. Olen nähnyt myös paljon näitä koko elämänsä suorittaneita miehiä, jotka keski-iässä hakeutuvat pitkään terapiaan ja kykenevät hädin tuskin nousemaan aamuisin sängystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juoksurattaat ja lenkkeily samalla kun lapsi pyöräilee on hyvä juttu kenelle tahansa! Juoksurattaat ei taida olla taloudellisesti kaikille mahdollisia ja kaikki lapset ei pysty polkemaan 4km suuntaansa, veikkaanpa ettei nuo kirurginkaan lapset tavallisilla markettipyörillä kulje. Silti suosittelen samaa kaikille joiden elämäntilanne, työpäivän pituus, taloudellinen tilanne ja lasten temperamentti sen sallii.
Tuo on muuten hyvä pointti. Että markettipyörät saattaa tappaa polkemisen ilon. Vähän harmittaa jälkeenpäin että ekat pyörät muksuille oli 20e kirpparilöytöjä. Jos ois laittanut vaikka nollan perään kirpparilöytöön niin olisi ehkä ollut smoothimpaa aloitus. Nyt on pojalla ja tytöllä sellaset keskiluokan fillarit käytettynä. Tykkäävät enemmän kuin niistä kankeista sohloista.
Ohis
Joo, mäkin tykkään enemmän ajaa uudella bwm:llä kuin 30 vuotta vanhalla corollalla
Mä kun olen pienituloinen, niin mun valinta taas on ollut 10v vanha BMW. Saa ajamisen ilon vähän halvemmalla. Toimii myös fillareissa.
Ohis.
Vanhoista romuista ei saa mitään iloa
Hienoja nämä aktiiviset miehet! Tehoja on ja monta rautaa tulessa. Sporttisia menestyjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla isä vie lapset päiväkotiin, juoksee sitten työpaikalleen. Myös perheen äiti on lääkäri, nyt vauvan vuoksi hoitovapaalla. Tiedoksi, että äiti on myös kova liikkumaan.
Eli jos tästä haluaa ottaa mallia niin pitää vaan liikunnan verran pidentää lasten päiväkotipäivää ja olla osa-aikatyössä.
Tai sitten opiskella kirurgiksi ja olla luonnostaan himoliikkuja.
Vierailija kirjoitti:
Ruutusohvaperunat kilpaa keksimässä miten tuo ei voi toimia. Tai ainakin äiti on nyrkin ja hellanvälissä
Tai äiti halunnut saada tyttären, siksi tiukka tahti? Kolme vanhinta näyttäisi olevan poikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juoksurattaat ja lenkkeily samalla kun lapsi pyöräilee on hyvä juttu kenelle tahansa! Juoksurattaat ei taida olla taloudellisesti kaikille mahdollisia ja kaikki lapset ei pysty polkemaan 4km suuntaansa, veikkaanpa ettei nuo kirurginkaan lapset tavallisilla markettipyörillä kulje. Silti suosittelen samaa kaikille joiden elämäntilanne, työpäivän pituus, taloudellinen tilanne ja lasten temperamentti sen sallii.
Tuo on muuten hyvä pointti. Että markettipyörät saattaa tappaa polkemisen ilon. Vähän harmittaa jälkeenpäin että ekat pyörät muksuille oli 20e kirpparilöytöjä. Jos ois laittanut vaikka nollan perään kirpparilöytöön niin olisi ehkä ollut smoothimpaa aloitus. Nyt on pojalla ja tytöllä sellaset keskiluokan fillarit käytettynä. Tykkäävät enemmän kuin niistä kankeista sohloista.
Ohis
Joo, mäkin tykkään enemmän ajaa uudella bwm:llä kuin 30 vuotta vanhalla corollalla
Mä kun olen pienituloinen, niin mun valinta taas on ollut 10v vanha BMW. Saa ajamisen ilon vähän halvemmalla. Toimii myös fillareissa.
Ohis.
Vanhoista romuista ei saa mitään iloa
Pitää siis ostaa hyväkuntoinen keski-ikäinen. Josta se avarauuskirurgi on luopunut uudemman mallin tullessa markkinoille.
Ruutusohvaperunat kilpaa keksimässä miten tuo ei voi toimia. Tai ainakin äiti on nyrkin ja hellanvälissä