Lue keskustelun säännöt.
No nyt on valioainesta. Jerellä on 4 alle kouluikäistä lasta, hän juoksee töihin ja treenaa joka päivä
16.10.2026 |
Perheeseen kuuluvat mm. kaksivuotias taapero ja nelikuinen vauva. Viikonloppuisin Jyränki pakkaa usein kaksi pienintä juoksurattaisiin. Isommat ottavat polkupyörät.Valitsen vaikka puiston, jonne on matkaa suuntaansa neljä kilometriä. Saan reissusta kahdeksan kilometriä juoksua.
Ja tietenkin hän on koulutukseltaan kirurgi.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Tää on sellaista hakemista. Mielestäni lapset tarvii noita tylsiä ja raskaita juttuja myös, koska ne opettaa sitkeyttä. Kun niitä on pienestä pitäen tehnyt, niin niistä ei sitten toivottavasti tee niin isoa numeroa isompanakaan.
Mutta joo. Itse oon epäonnistunut siinä surkeesti. Ja tosiaan 9v kritisoi välillä 2,5km pyörämatkaa kouluunkin. :D Että liian hapokasta.
Tässä esimerkissä puhuttiin kokopäivähoidossa olevista lapsista. Luulisi, että siellä varhaiskasvatuksessa tulisi sen verran tylsyyttä ja raskautta, että puistokäynnin voisi vetää lapsen ehdoilla.
Taitaa tuo poppoo olla jo niin rutinoitunut touhuun, että tuskin tossa puistokäynnissä matkoihin hellä menee puolta tuntia pidempään. Joten ei se varmaan maata kaada ja lapsia uuvuta.
En hirveen huolissani ole siis
Joku toinen kirjoitti, että lapsille on mahtavaa vaihtelua päästä kauempaan puistoon, sinun mielestäsi taas alle kouluikäiset ovat rutinoituneita tuohon 8 km pyöräilyyn.
Jokainen upottaa näihin kirjoituksiin omia ennakkokäsityksiään, totuutta me emme tiedä. Minulla se ennakkokäsitys on oman elämäni nojalla, että ruuhkavuodet menevät ohi todella nopeasti, ja arvokkainta on se lapsen rinnalla käytetty aika. Toiset saavat olla toista mieltä.Ja jotkut kuten Jere varmaan kokee, että se pyöräily on sitä lapsen rinnalla käytettyä aikaa. Ja samalla saa hyötyliikuntaa ja rutinoi muksunsa tekemään 4km pyörälenkistä helppoja.
Hienoa mielestäni jos joku jaksaa. Mä en jaksa ite.
Mä olisin hyvinkin jaksanut oman kunnon puolesta. Mutta mun lapseni olisivat tehneet kapinan. Meillä ulkoilu kolmen alle kouluikäisen kanssa oli jatkuvaa pysähtelyä, kiipeilyä ja tauotonta puheenlörpötystä. Kävellen ja rattaiden kanssa mentiin, pyörällä olisivat painelleet omille teilleen. Opeteltiin noilla reissuilla mm. kirjaimet ja numerot talojen seinistä.
Kaverini lapset taas olivat sellaisia juoksurattaisiin köytettäviå ja rinnalla kiltisti pyöräileviä. He vetivät jopa 20 kilometrin lenkkejä. Kaverille tuli tosi kova kunto. Hänen lapsistaan tuli liikunnan vihaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään on luontokuvaajakin. Ei tuon nimisiä kai kovin montaa ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että Jere ei käytä niin paljon aikaa AV palstalla. Kuten minä esimerkiksi. Joten on jäänyt aikaa lukea kirurgiksi ja hoitaa muksuja ja omaa kuntoaan. Erinomaisesti vieläpä... :D
Ne on ne Prioriteetit kato...
Mulla jäi aikanaan väitöskirja kesken, täällä vietetyllä ajalla olisin varmaan tehnyt jo kaksikin 😄
Jere ei tiedä mitään parhaudesta. :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta hössötyksestä ei puutu enää muuta, kuin pari isoa koiraa ja lasten jääkiekkoharrastus.
Lääkäreiden perheissä ei pelata jääkiekkoa.
No ei niin.
Klassisen musiikin ja instrumenttien soiton opettelu on erittäin yleistä akateemisissa perheissä
Erityisesti viulu ja piano ovat suosittuja soittimia. Lääkärivanhemmat arvostavat usein musiikin tutkimuksellisia hyötyjä lapsen aivojen kehitykselle.
Uinti ja yleisurheilu: Peruskuntoa ja motoriikkaa rakentavat lajit ovat suosittuja. Lääkäriperheissä usein tiedostetaan urheilulääkärien varoitukset liian aikaisesta yksipuolisesta erikoistumisesta, joten lapsia saatetaan kannustaa kokeilemaan useita eri lajeja.
Uinti on malliesimerkki varhaisen yksipuolisen erikoistumisen lajista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta te saattekin negatiivisia kommentteja kehitettyä. Minusta tuo vaikutti ihan terveeltä ja hyvältä tavalta olla lapsen kanssa. Minä ainakin olisin ollut onnellinen 70-luvulla jos vanhempani oliviat pyöräilleet kanssani. Yleensähän meidät pistettiin pihalle leikkimään, ja huudettiin siten äiti tuu parvekkeelle, jos oli jotain tarvetta. Ihan harha-ajatus, että vanhemmat ennenkään olisi halunneet olla koko ajan lasten kanssa, vaikkei ollutkaan älylaitteita. Ja ymmärrän sen täysin, lapset voivat olla rasittavaa seuraa. Tuossa on keksitty hyvä ratkaisu, yhdessäoloa ja liikuntaa samalla.
Korjasin otsikon:
Osa-aikatyöläinen pitää lapsia päiväkodissa vielä työpäivän päätyttyä päästäkseen salille samalla kun äiti on vauvan kanssa kotona. Käy joskus puistossa omien lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa innovaatio tuossa jutussa olivat ne voimistelurenkaat ulkokuntosalilla. Muuten tuo oli melko lailla samaa huttua kuin aina: joku muu hoitaa, mieluiten yhteiskunta.
Hieno juttu hänelle. Näissä mietin aina, että ilmeisesti toiset pärjäävät vähemmillä yöunilla ja/tai eivät kuormitu juurikaan esimerkiksi työssäkäynnistä.
Minä olen yhden lapsen yh, lapsi on nyt jo teini. Joskus pari vuotta sitten kävin omissa treeneissä 3x viikossa arkisin. Tuntui tosi raskaalta, treenipäivät olivat pelkkää juoksemista paikasta toiseen. Ensin työpäivä matkoineen 7.30-16.30, sitten äkkiä ruokaa pöytään, treeneihin, kotiin treeneistä ehkä kaupan kautta, lapsen läksyjä ihmettelemään ja sitten saikin patistella lasta nukkumaan. Ja siitä sitten itsekin pian nukkumaan, että jaksoi taas herätä 6.30.
Jotkut varmaan pärjää hyvin 6-7h yöunilla. Minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pääse lukemaan artikkelia, mutta tuon kuvan perusteella mietin, että eiväthän ihmiset oikeasti ota lapsia salille mukaan? Siis salin lapsiparkin ymmärrän ja se on hyvä vaihtoehto, jos haluaa mennä treenaamaan salille ja jättää lapset hoitoon siksi aikaa, mutta eivät kai ihmiset vie lapsia salin treenialueelle? Ei kai tästä ole tulossa joku uusi normi? Kai jokainen vanhempi tajuaa, ettei kuntosali todellakaan ole lapselle turvallinen paikka? Lisäksi lapsi saattaa aiheuttaa turvallisuusriskin myös muille käyttäjille. Minä itse olen ollut tilanteessa, jossa vapaana liikkunut pikku lapsi sai päähänsä tulla työntämään kätensä jalkoihini, kun olin juoksumatolla. Älkää ottako lapsia kuntosalille mukaan.
Hyvä tuolle kirurgille, että liikkuu lasten kanssa, mutta mietin mitenkä hauskaa vanhemmille lapsille on pelkästään pyöräillä isän mukana edestakaisin pari kilometriä? Eikös lapset yleensä halua pysähtyä ja tutkia ympäristöä, jäädä leikkimään? Tai siis lasten kanssa "liikkuminen" voi olla aika hidasta juuri tuon takia. Sivuhuomautuksena on muuten hauskaa, miten aina jos isä tekee jotain lasten kanssa niin se nostetaan esiin ja pidetään jotenkin hienona. Naiset tekee sitä jokaikinen päivä ja enemmän kuin miehet, ja sitä ei noteerata mitenkään. :D
Vierailija kirjoitti:
Hieno juttu hänelle. Näissä mietin aina, että ilmeisesti toiset pärjäävät vähemmillä yöunilla ja/tai eivät kuormitu juurikaan esimerkiksi työssäkäynnistä.
Minä olen yhden lapsen yh, lapsi on nyt jo teini. Joskus pari vuotta sitten kävin omissa treeneissä 3x viikossa arkisin. Tuntui tosi raskaalta, treenipäivät olivat pelkkää juoksemista paikasta toiseen. Ensin työpäivä matkoineen 7.30-16.30, sitten äkkiä ruokaa pöytään, treeneihin, kotiin treeneistä ehkä kaupan kautta, lapsen läksyjä ihmettelemään ja sitten saikin patistella lasta nukkumaan. Ja siitä sitten itsekin pian nukkumaan, että jaksoi taas herätä 6.30.
Jotkut varmaan pärjää hyvin 6-7h yöunilla. Minä en.
Ei tuo isä ainakaan joudu yöunista nipistämään. Luulen että tuo äidin äiti hoitaa ruuat silloin kun hoitaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmasta salivaatteissa olisin mielelläni katsonut useamman kuvan. Tämä kehitysehdotuksena toimittajalle.
Niin eli jättää siis lapset äidin hoitoon ja lähtee itse lenkille. Onpa tosiaan valiomies. Jos hoitaisi joskus itse lapset ja antaisi äidin lähteä lenkille niin sitten tuossa olisi jo ihan ainestakin mieheksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta te saattekin negatiivisia kommentteja kehitettyä. Minusta tuo vaikutti ihan terveeltä ja hyvältä tavalta olla lapsen kanssa. Minä ainakin olisin ollut onnellinen 70-luvulla jos vanhempani oliviat pyöräilleet kanssani. Yleensähän meidät pistettiin pihalle leikkimään, ja huudettiin siten äiti tuu parvekkeelle, jos oli jotain tarvetta. Ihan harha-ajatus, että vanhemmat ennenkään olisi halunneet olla koko ajan lasten kanssa, vaikkei ollutkaan älylaitteita. Ja ymmärrän sen täysin, lapset voivat olla rasittavaa seuraa. Tuossa on keksitty hyvä ratkaisu, yhdessäoloa ja liikuntaa samalla.
Korjasin otsikon:
Osa-aikatyöläinen pitää lapsia päiväkodissa vielä työpäivän päätyttyä päästäkseen salille samalla kun äiti on vauvan kanssa kotona. Käy joskus puistossa omien lastensa kanssa.
Burn
Pahimmillaan nämä ns. valioainekset ovat niitä, jotka ovat koko ajan tekemässä jotain, koska eivät osaa pysähtyä ollenkaan eivätkä kestä itseään. Opettavat saman sitten lapsilleen. Ulkoa kaunista, sisältä mätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta hössötyksestä ei puutu enää muuta, kuin pari isoa koiraa ja lasten jääkiekkoharrastus.
Lääkäreiden perheissä ei pelata jääkiekkoa.
No ei niin.
Klassisen musiikin ja instrumenttien soiton opettelu on erittäin yleistä akateemisissa perheissä
Erityisesti viulu ja piano ovat suosittuja soittimia. Lääkärivanhemmat arvostavat usein musiikin tutkimuksellisia hyötyjä lapsen aivojen kehitykselle.
Uinti ja yleisurheilu: Peruskuntoa ja motoriikkaa rakentavat lajit ovat suosittuja. Lääkäriperheissä usein tiedostetaan urheilulääkärien varoitukset liian aikaisesta yksipuolisesta erikoistumisesta, joten lapsia saatetaan kannustaa kokeilemaan useita eri lajeja.
Uinti on malliesimerkki varhaisen yksipuolisen erikoistumisen lajista.
Keholle kuitenkin monipuolisempaa ja terveellisempää kuin useimmat palloilulajt tai jääkiekko.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa miten yksinhuoltaja järjesti salikäyntinsä? Maksumuurin takaakin näkee, että otti vauvan mukaan salille, mutta heti mietityttää että millä ajalla treenaa sitten työelämässä jne.
Tässä kyseisen naisen viikkotreenit:
Maanantai: Lepopäivä.
Tiistai: 30 minuuttia pyöräilyä matkalla ohjattuihin triathlontreeneihin, joissa tunti uintitreeniä ja tunti fysiikkatreeniä. Isommat lapset toisessa kodissaan, vauva Siparin äidin kanssa kotona.
Keskiviikko: 30 minuuttia pyöräilyä matkalla ohjattuun triathlontreeniin, jossa tunti uintitreeniä. Esikoinen eskarissa, kolmevuotias ja vauva Siparin äidin kanssa kotona.
Torstai: 1,5 tuntia kävelyä vauva kantorepussa. Isommat lapset toisessa kodissa.
Perjantai: Päivällä 20 minuuttia kävelyä kuntosalille ja takaisin. Tunnin ohjattu pienryhmätreeni salilla, jossa lapset saavat olla mukana. Kuusivuotias ja vauva mukana, kolmevuotias päiväkodissa. Illalla tunnin ja 20 minuutin mittainen vaunulenkki vauvan kanssa, isommat lapset toisessa kodissa.
Lauantai: 40 minuutin vaunulenkki vauvan kanssa kuntosalille ja takaisin. Tunnin salitreeni. Isommat lapset toisessa kodissa. Vauva mukana salilla viltillä lattialla Siparin treenatessa vieressä.
Sunnuntai: 20 minuutin vaunukävely vauvan kanssa kuntosalille. Tunnin salitreeni. Isommat lapset toisessa kodissa. Vauva mukana salilla. Alkutreenin vauva nukkui vaunuissa ja loppuajan pörräsi vieressä viltillä lattialla.
En kyllä tajua, miksi oli valittu viikko, jona isommat lapset ovat toisessa kodissa, kun silloin ilmeisesti elää kuin olisi yksin äitiyslomalla vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Tää on sellaista hakemista. Mielestäni lapset tarvii noita tylsiä ja raskaita juttuja myös, koska ne opettaa sitkeyttä. Kun niitä on pienestä pitäen tehnyt, niin niistä ei sitten toivottavasti tee niin isoa numeroa isompanakaan.
Mutta joo. Itse oon epäonnistunut siinä surkeesti. Ja tosiaan 9v kritisoi välillä 2,5km pyörämatkaa kouluunkin. :D Että liian hapokasta.
Tässä esimerkissä puhuttiin kokopäivähoidossa olevista lapsista. Luulisi, että siellä varhaiskasvatuksessa tulisi sen verran tylsyyttä ja raskautta, että puistokäynnin voisi vetää lapsen ehdoilla.
Taitaa tuo poppoo olla jo niin rutinoitunut touhuun, että tuskin tossa puistokäynnissä matkoihin hellä menee puolta tuntia pidempään. Joten ei se varmaan maata kaada ja lapsia uuvuta.
En hirveen huolissani ole siis
Joku toinen kirjoitti, että lapsille on mahtavaa vaihtelua päästä kauempaan puistoon, sinun mielestäsi taas alle kouluikäiset ovat rutinoituneita tuohon 8 km pyöräilyyn.
Jokainen upottaa näihin kirjoituksiin omia ennakkokäsityksiään, totuutta me emme tiedä. Minulla se ennakkokäsitys on oman elämäni nojalla, että ruuhkavuodet menevät ohi todella nopeasti, ja arvokkainta on se lapsen rinnalla käytetty aika. Toiset saavat olla toista mieltä.Ja jotkut kuten Jere varmaan kokee, että se pyöräily on sitä lapsen rinnalla käytettyä aikaa. Ja samalla saa hyötyliikuntaa ja rutinoi muksunsa tekemään 4km pyörälenkistä helppoja.
Hienoa mielestäni jos joku jaksaa. Mä en jaksa ite.
Luettiinkohan me sama juttu? Siinä mun lukemassani jutussa isä vie lapset aamulla autolla päiväkotiin, ajaa auton takaisin kotiin ja juoksee 1 km matkan kotoa töihin.
Jutussa ei kerrota, miten pitkä matka kotoa päiväkotiin on, mutta koska kyseessä on pienehkö kaupunki, voisi kuvitella että nämä hyvin kasvatetut ja liikkumaan rutinoituneet lapset pääsisivät tarvittaessa päiväkotiin pyörälläkin.
Nykyään kun lasten ja aikuisten liikkumattomuus on iso puheenaihe, yhtenä toistuvana neuvona on auton korvaaminen pyörällä tai jaloilla alle 5 km matkoilla. Samalla hiilidioksidipäästöt vähenevät.
Mitä se on teiltä pois että jotkut ehtivät liikkua? Uutisen kommenteissakin omi heti joku sanomassa että tulee paha mieli.
Miksi teitä vituttaa että joku muu saa arkensa toimimaan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä se on teiltä pois että jotkut ehtivät liikkua? Uutisen kommenteissakin omi heti joku sanomassa että tulee paha mieli.
Miksi teitä vituttaa että joku muu saa arkensa toimimaan?
Aika vähän tässä ketjussa on negatiivisia kommentteja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta te saattekin negatiivisia kommentteja kehitettyä. Minusta tuo vaikutti ihan terveeltä ja hyvältä tavalta olla lapsen kanssa. Minä ainakin olisin ollut onnellinen 70-luvulla jos vanhempani oliviat pyöräilleet kanssani. Yleensähän meidät pistettiin pihalle leikkimään, ja huudettiin siten äiti tuu parvekkeelle, jos oli jotain tarvetta. Ihan harha-ajatus, että vanhemmat ennenkään olisi halunneet olla koko ajan lasten kanssa, vaikkei ollutkaan älylaitteita. Ja ymmärrän sen täysin, lapset voivat olla rasittavaa seuraa. Tuossa on keksitty hyvä ratkaisu, yhdessäoloa ja liikuntaa samalla.
Korjasin otsikon:
Osa-aikatyöläinen pitää lapsia päiväkodissa vielä työpäivän päätyttyä päästäkseen salille samalla kun äiti on vauvan kanssa kotona. Käy joskus puistossa omien lastensa kanssa.
Ja tämä on väärin? Miten?
Mies ei ainakaan, naisella vakiliikkumisessa on aina sukulaiset hoitamassa lapsia mutta joskus hän käy ulkoliikuntasalilla lasten kanssa. Mies urheilee kun lapset ovat päivähoidossa.