Lue keskustelun säännöt.
No nyt on valioainesta. Jerellä on 4 alle kouluikäistä lasta, hän juoksee töihin ja treenaa joka päivä
16.10.2026 |
Perheeseen kuuluvat mm. kaksivuotias taapero ja nelikuinen vauva. Viikonloppuisin Jyränki pakkaa usein kaksi pienintä juoksurattaisiin. Isommat ottavat polkupyörät.Valitsen vaikka puiston, jonne on matkaa suuntaansa neljä kilometriä. Saan reissusta kahdeksan kilometriä juoksua.
Ja tietenkin hän on koulutukseltaan kirurgi.
Kommentit (133)
Ja kaiken lisäksi Instagramin perusteella ottaa älyttömän hienoja luontokuvia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kaiken lisäksi Instagramin perusteella ottaa älyttömän hienoja luontokuvia...
Pääsee rahvas ihailemaan ( Kadehtimaan... :D)
Ei vaan. Onhan se hienoo. Ja luonto on hieno asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa miten yksinhuoltaja järjesti salikäyntinsä? Maksumuurin takaakin näkee, että otti vauvan mukaan salille, mutta heti mietityttää että millä ajalla treenaa sitten työelämässä jne.
KUN helsinkiläinen Emma Sipari menee ulkosalille, hän virittää leuanvetotankoon mukanaan tuomansa temppurenkaat.
Siparin kolme- ja kuusivuotiaat lapset viihtyvät renkaiden ansiosta ulkosalilla ainakin 45 minuuttia, jotta Sipari saa treeninsä tehtyä.
Hän ajoittaa salireissun ajankohtaan, jolloin puolivuotias vauva todennäköisesti nukkuu vaunuissa päiväunet.
Mitä elämää tuo on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Totta, mutta mun mielestä tuossa oli kiva se, että juostiin ja pyöräiltiin vähän kauempana oleviin leikkipuistoihin. Se on lapsille yleensä kiva juttu ja mukavaa vaihtelua. Ja useimmissa Helsingin leikkipuistoissa on luontoa, jota voi tutkia.
Niin, tässä jutussa kuvailtiin reissuja aika pitkälti vanhemman suorittamisen kautta. Kerrottiin, montako kilometriä juostiin, millloin ja miten.
Ei kerrottu, montako kukkaa nähtiin tai montako kakkulorua lausuttiin, tunsiko lapsi itsensä nähdyksi ja rakastetuksi, saiko voittaa loppukirin puistolle pyörällään, lähtikö mielellään vai itkun kanssa kotiin.
Lasten kanssa olo on väsyttävää, koska heissä on niin paljon puskuroitavia tunteita. Milloin mikäkin kiukuttaa, voi tulla nälkä, tai sitten täytyy saada järjestellä tikut tietyllä tavalla tai muuten suututtaa.
Suurin osa lapsiperheen arjesta on joka tapauksessa suorittamista, jotta lapsi saadaan päiväkotiin ja aikuinen töihin, ruokaa naaman eteen ja unta riittävästi. Toivottavasti puistoretki ei muutu yhdeksi suoritettavaksi asiaksi pitkässä listassa.
Miksi niin ei saisi elää? Tuollainen suorittajatyyppinen isä varmaan suorittaa koko ajan jotain. Omassa tuttavapiirissä on tällaisia ja jos eivät suorita urheilua niin sitten lukevat jotain JäRkEvÄä tieteellisesti akkreditoitua tai miettivät miten laajentaa tutkintojaan, pitäisikö vielä kehittyä tohtoriksi ja nönnönnöö.
Ei se ole mitenkään väärä tapa elää.
Ei myöskään mitenkään erityisen kiinnostava, mutta niin me ollaan erilaisia ja tuollainen tyyppi saa elää omalla tavallaan.
Lapsista tulee myös vanhempiensa kuvia joten lapset ovat jo perimänsä puolesta orientoituneet tuollaiseen ja nyt saavat vielä vahvistavan kasvatuksen sille.
Ei ole keltään pois. Kateelliset suut suppuun. Ei tarvitse myöskään alkaa kyräilemään ja alentamaan tuota elämäntapaa, se ei ole huonompi tai parempi kuin joku muu.
Joo. Jeren isäkin on lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Lapsen ehtoisuus on myös aika joustava käsite.
Joku lapsi saattaa innostua tuollaisesta ja haluat seuraavaksi VIELÄ KAUEMPAAN puistoon.
Toinen saattaa haluta jäädä kotiin äidin kanssa.
Toisten vanhemmuuden arvostelu ja rääpiminen on sairasta. Lopettakaa se.
Minun mielestäni tämä keskustelu on ollut varsin asiallista. Vanhemmuus on valintoja, ja jos on oikeus yhdistää vanhemmuus huippu-urheiluun, niin yhtä lailla on oikeus yhdistää se johonkin muuhun. Niin kauan kuin lasten tarpeet täytetään, kaikki valinnat ovat tasa-arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Tää on sellaista hakemista. Mielestäni lapset tarvii noita tylsiä ja raskaita juttuja myös, koska ne opettaa sitkeyttä. Kun niitä on pienestä pitäen tehnyt, niin niistä ei sitten toivottavasti tee niin isoa numeroa isompanakaan.
Mutta joo. Itse oon epäonnistunut siinä surkeesti. Ja tosiaan 9v kritisoi välillä 2,5km pyörämatkaa kouluunkin. :D Että liian hapokasta.
Tässä esimerkissä puhuttiin kokopäivähoidossa olevista lapsista. Luulisi, että siellä varhaiskasvatuksessa tulisi sen verran tylsyyttä ja raskautta, että puistokäynnin voisi vetää lapsen ehdoilla.
Taitaa tuo poppoo olla jo niin rutinoitunut touhuun, että tuskin tossa puistokäynnissä matkoihin hellä menee puolta tuntia pidempään. Joten ei se varmaan maata kaada ja lapsia uuvuta.
En hirveen huolissani ole siis
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että Jere ei käytä niin paljon aikaa AV palstalla. Kuten minä esimerkiksi. Joten on jäänyt aikaa lukea kirurgiksi ja hoitaa muksuja ja omaa kuntoaan. Erinomaisesti vieläpä... :D
Ne on ne Prioriteetit kato...
Mulla jäi aikanaan väitöskirja kesken, täällä vietetyllä ajalla olisin varmaan tehnyt jo kaksikin 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla isä vie lapset päiväkotiin, juoksee sitten työpaikalleen. Myös perheen äiti on lääkäri, nyt vauvan vuoksi hoitovapaalla. Tiedoksi, että äiti on myös kova liikkumaan.
Eli jos tästä haluaa ottaa mallia niin pitää vaan liikunnan verran pidentää lasten päiväkotipäivää ja olla osa-aikatyössä.
Tai sitten opiskella kirurgiksi ja olla luonnostaan himoliikkuja.
Ymmärrän, että esimerkiksi aivoleikkauksissa nopeus on valttia. Mutta silti tuntuu jotenkin kummalliselta, että himoliikkuja-kirurgi kertoo menevänsä kuntosalille silloin kun päivän työt ovat hoituneet nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Tää on sellaista hakemista. Mielestäni lapset tarvii noita tylsiä ja raskaita juttuja myös, koska ne opettaa sitkeyttä. Kun niitä on pienestä pitäen tehnyt, niin niistä ei sitten toivottavasti tee niin isoa numeroa isompanakaan.
Mutta joo. Itse oon epäonnistunut siinä surkeesti. Ja tosiaan 9v kritisoi välillä 2,5km pyörämatkaa kouluunkin. :D Että liian hapokasta.
Tässä esimerkissä puhuttiin kokopäivähoidossa olevista lapsista. Luulisi, että siellä varhaiskasvatuksessa tulisi sen verran tylsyyttä ja raskautta, että puistokäynnin voisi vetää lapsen ehdoilla.
Taitaa tuo poppoo olla jo niin rutinoitunut touhuun, että tuskin tossa puistokäynnissä matkoihin hellä menee puolta tuntia pidempään. Joten ei se varmaan maata kaada ja lapsia uuvuta.
En hirveen huolissani ole siis
Joku toinen kirjoitti, että lapsille on mahtavaa vaihtelua päästä kauempaan puistoon, sinun mielestäsi taas alle kouluikäiset ovat rutinoituneita tuohon 8 km pyöräilyyn.
Jokainen upottaa näihin kirjoituksiin omia ennakkokäsityksiään, totuutta me emme tiedä. Minulla se ennakkokäsitys on oman elämäni nojalla, että ruuhkavuodet menevät ohi todella nopeasti, ja arvokkainta on se lapsen rinnalla käytetty aika. Toiset saavat olla toista mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla isä vie lapset päiväkotiin, juoksee sitten työpaikalleen. Myös perheen äiti on lääkäri, nyt vauvan vuoksi hoitovapaalla. Tiedoksi, että äiti on myös kova liikkumaan.
Eli jos tästä haluaa ottaa mallia niin pitää vaan liikunnan verran pidentää lasten päiväkotipäivää ja olla osa-aikatyössä.
Tai sitten opiskella kirurgiksi ja olla luonnostaan himoliikkuja.
Ymmärrän, että esimerkiksi aivoleikkauksissa nopeus on valttia. Mutta silti tuntuu jotenkin kummalliselta, että himoliikkuja-kirurgi kertoo menevänsä kuntosalille silloin kun päivän työt ovat hoituneet nopeasti.
Tuskin tarkoittaa hätäilyä... :D Tai mistä minä tiedä...
"Hitto mä vetäsen ton nopeesti Teipillä kasaan kun on jalkapäivä... "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa miten yksinhuoltaja järjesti salikäyntinsä? Maksumuurin takaakin näkee, että otti vauvan mukaan salille, mutta heti mietityttää että millä ajalla treenaa sitten työelämässä jne.
KUN helsinkiläinen Emma Sipari menee ulkosalille, hän virittää leuanvetotankoon mukanaan tuomansa temppurenkaat.
Siparin kolme- ja kuusivuotiaat lapset viihtyvät renkaiden ansiosta ulkosalilla ainakin 45 minuuttia, jotta Sipari saa treeninsä tehtyä.
Hän ajoittaa salireissun ajankohtaan, jolloin puolivuotias vauva todennäköisesti nukkuu vaunuissa päiväunet.
Mitä elämää tuo on?
Ei tuossa kerrota montako kertaa vuodessa hän siellä ulkokuntoilusalilla piipahtaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty hyvään vanhemmuuteen kuuluu olennaisena se, että riittävän usein tehdään asioita lasten ehdoilla. Lapsia voi kiinnostaa tutkia enemmän käpyjä kuin polkea pyörää eteenpäin. Kyllä musta ainakin monesti tuntui, että lasten kanssa ulkoillessa sai itse aika vähän liikuntaa, mutta lapset tykkäsivät tutkia ja rakennella kaikkea.
Tää on sellaista hakemista. Mielestäni lapset tarvii noita tylsiä ja raskaita juttuja myös, koska ne opettaa sitkeyttä. Kun niitä on pienestä pitäen tehnyt, niin niistä ei sitten toivottavasti tee niin isoa numeroa isompanakaan.
Mutta joo. Itse oon epäonnistunut siinä surkeesti. Ja tosiaan 9v kritisoi välillä 2,5km pyörämatkaa kouluunkin. :D Että liian hapokasta.
Tässä esimerkissä puhuttiin kokopäivähoidossa olevista lapsista. Luulisi, että siellä varhaiskasvatuksessa tulisi sen verran tylsyyttä ja raskautta, että puistokäynnin voisi vetää lapsen ehdoilla.
Taitaa tuo poppoo olla jo niin rutinoitunut touhuun, että tuskin tossa puistokäynnissä matkoihin hellä menee puolta tuntia pidempään. Joten ei se varmaan maata kaada ja lapsia uuvuta.
En hirveen huolissani ole siis
Joku toinen kirjoitti, että lapsille on mahtavaa vaihtelua päästä kauempaan puistoon, sinun mielestäsi taas alle kouluikäiset ovat rutinoituneita tuohon 8 km pyöräilyyn.
Jokainen upottaa näihin kirjoituksiin omia ennakkokäsityksiään, totuutta me emme tiedä. Minulla se ennakkokäsitys on oman elämäni nojalla, että ruuhkavuodet menevät ohi todella nopeasti, ja arvokkainta on se lapsen rinnalla käytetty aika. Toiset saavat olla toista mieltä.
Ja jotkut kuten Jere varmaan kokee, että se pyöräily on sitä lapsen rinnalla käytettyä aikaa. Ja samalla saa hyötyliikuntaa ja rutinoi muksunsa tekemään 4km pyörälenkistä helppoja.
Hienoa mielestäni jos joku jaksaa. Mä en jaksa ite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruutusohvaperunat kilpaa keksimässä miten tuo ei voi toimia. Tai ainakin äiti on nyrkin ja hellanvälissä
Tai äiti halunnut saada tyttären, siksi tiukka tahti? Kolme vanhinta näyttäisi olevan poikia.
No se selittää. Isän pitää viedä pojat pois silmistä että äiti voi hoivata sitä lasta jonka oikeasti halusi.
Aika paljon treeniä. Eikös välillä pitäisi palautuakin?
Ei pääse lukemaan tuota. Kumpikaan ei siis tee täyttä työviikkoa tai vahdi itse lapsiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla isä vie lapset päiväkotiin, juoksee sitten työpaikalleen. Myös perheen äiti on lääkäri, nyt vauvan vuoksi hoitovapaalla. Tiedoksi, että äiti on myös kova liikkumaan.
Eli jos tästä haluaa ottaa mallia niin pitää vaan liikunnan verran pidentää lasten päiväkotipäivää ja olla osa-aikatyössä.
Tai sitten opiskella kirurgiksi ja olla luonnostaan himoliikkuja.
Ymmärrän, että esimerkiksi aivoleikkauksissa nopeus on valttia. Mutta silti tuntuu jotenkin kummalliselta, että himoliikkuja-kirurgi kertoo menevänsä kuntosalille silloin kun päivän työt ovat hoituneet nopeasti.
Leikkauksia peruuntuu ja palkka juoksee silti. Sellaisena päivänä voi käydä liikkumassa vaikka olisi seitsemän lasta - päiväkodissa.
Ukko treenaa, akka hoitaa kotityöt. Onpa melkoinen rinssi🙄
Kaikesta te saattekin negatiivisia kommentteja kehitettyä. Minusta tuo vaikutti ihan terveeltä ja hyvältä tavalta olla lapsen kanssa. Minä ainakin olisin ollut onnellinen 70-luvulla jos vanhempani oliviat pyöräilleet kanssani. Yleensähän meidät pistettiin pihalle leikkimään, ja huudettiin siten äiti tuu parvekkeelle, jos oli jotain tarvetta. Ihan harha-ajatus, että vanhemmat ennenkään olisi halunneet olla koko ajan lasten kanssa, vaikkei ollutkaan älylaitteita. Ja ymmärrän sen täysin, lapset voivat olla rasittavaa seuraa. Tuossa on keksitty hyvä ratkaisu, yhdessäoloa ja liikuntaa samalla.
Tässä esimerkissä puhuttiin kokopäivähoidossa olevista lapsista. Luulisi, että siellä varhaiskasvatuksessa tulisi sen verran tylsyyttä ja raskautta, että puistokäynnin voisi vetää lapsen ehdoilla.