Siis onko jonkun mielestä oikeasti kiva käydä töissä?😅

Aivopesukoneisto on onnistunut osittain tehtävässään julistaa työn autuutta ja ihanuutta. Vanha kansanviisaushan tosin kertoo, että jos työ herkkua olisi, niin herrat ne nuo työt tekisivät

Eikös se töissä käynti nimenomaan mahdollista ne vapaa-ajan aktiviteetit. Ja loisto juttu jos on työ mistä tykkää. Tosin sekin on ihan asennoitumis kysymys. Jos on perusluonteeltaan negatiivinen niin ei siellä töissäkään positiiviseksi muutu ellei tee  perustavaa muutosta siihen miten elämäänsä asennoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään työn tekemisestä. Tuo sisältöä päivään ja elämään. Lisäksi teen paskantärkeää työtä ja saan tuntea olevani paskantärkeä ihminen :)

Oletko niin tylsä ihminen, ettet itse keksi sisältöä ja tekemistä. Maailmassa on vaikka mitä mahdollisuuksia ja sun mielestä työn teko on se mihin haluat aikasi ja elämäsi käyttää.

Pidempään työttömänä oltuani joudun toteamaan, että vaikka on paljon asioita, joita voi tehdä ilmaiseksi, ja paljon harrastusvälineitä ehdin töissä ollessani palkalla ostamaan, niin lähinnä varattomuus, eikä pelkästään työttömyys, kaventaa kohtuuttomasti mahdollisuuksia saada elämääni sisältöä.

"Mut työttömäthän pitäisikin varastoida Kainuun korpeen varastohalleihin asumaan kommuuneissa, tai 2x5 metriä kokoisiin koppeihin tuijottamaan maalin kuivumista tai myöhemmin saman maalin hilseilyä seinässä," vai mitä?

Mä olen lopen kyllästynyt työpaikkaani. Kiire kokoajan, enemmän pitäs ehtiä, kaikilla ketuttaa, mut asiakkaille pitää hymyillä. En koe työpäivän jälkeen, että olisin ylpeä mitä sain aikaan työpäivän aikana. Olen rikkipuhkipoikki ja kotona jaksaa vaan maata sohvalla ja ylikierroksilla ei saa edes nukutuksi. Nyt onneksi lomaviikolla lasten kanssa. Mut sentään palkka on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmisillä ole sisältöä siinä omassa elämässä, kun sitä pitää töistä hakea? Itse ainakin koen, että työssä käynti rajoittaa pahasti sitä oikeaa elämääni.

Teen töitä että voin rahoittaa unelma elämääni ja tykkään työstäni. Työni ei ole aivan sellaista,että tekisin sitä silti siinäkin vaiheessa vaikkei rahallisesti enää tarvitsis käydä töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään työn tekemisestä. Tuo sisältöä päivään ja elämään. Lisäksi teen paskantärkeää työtä ja saan tuntea olevani paskantärkeä ihminen :)

Oletko niin tylsä ihminen, ettet itse keksi sisältöä ja tekemistä. Maailmassa on vaikka mitä mahdollisuuksia ja sun mielestä työn teko on se mihin haluat aikasi ja elämäsi käyttää.

Hienoa, että joillakin on mahdollisuus valita koko työnteko pois ja saa nauttia ns maailman mahdollisuuksista päivittäin.

Itse menen aamulla töihin ja päivät vaihtelee mukavasta välillä siedettävään mutta palkka tulee joka kk ja perheeni saa leivän pöytään, rahaa jää  säästöönkin ja eläkettä kerääntyy.

Onneksi olemme kaikki erilaisia 🍀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmisillä ole sisältöä siinä omassa elämässä, kun sitä pitää töistä hakea? Itse ainakin koen, että työssä käynti rajoittaa pahasti sitä oikeaa elämääni.

Miksi et siis vapauttaisi työpaikkaasi jollekulle, joka saisi siitä elämäänsä sisältöä?

Koska olen kuitenkin sitä mieltä, että itsensä pitää elättää. Ja silloin on vaan pakko käydä töissä. Jos voittaisin vaikka lotossa, en todellakaan enää töihin menisi. 

Johan antiikin kreikkalaiset ymmärsivät, että palkkatyöläisenä eläminen on orjuuttakin surkeampi kohtalo

Vierailija kirjoitti:

Aivopesukoneisto on onnistunut osittain tehtävässään julistaa työn autuutta ja ihanuutta. Vanha kansanviisaushan tosin kertoo, että jos työ herkkua olisi, niin herrat ne nuo työt tekisivät

En tiedä mitä /keitä nuo ”herrat” ovat, mutta tunnen yhden kansanedustajan ja useampia yritysjohtajia ja he KAIKKI tekevät aivan älyttömästi töitä. 

Ei siksi että heidän olisi pakko tai koska ahnehtisivat enemmän ansioita, vaan siksi että kokevat työnsä mielekkääksi ja motivoivaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan sitten jotenkin poikkeava ihminen, kun vihaan töitä ja käyn vain ja ainoastaan rahan takia siellä. Olette varmaan niitä, jotka jatkaisivat töissä, vaikka voittaisivat monta miljoonaa lotossa.

Nyt kiinnostaa mitä työtä teet, kun se on noin kamalaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan sitten jotenkin poikkeava ihminen, kun vihaan töitä ja käyn vain ja ainoastaan rahan takia siellä. Olette varmaan niitä, jotka jatkaisivat töissä, vaikka voittaisivat monta miljoonaa lotossa.

Nyt kiinnostaa mitä työtä teet, kun se on noin kamalaa? 

No olen tehnyt useampaakin eri työtä, ja kaikki ovat olleet perseestä. Ylipäätään vaan se, että on joku pakko milloin pitää mennä jonnekin. Silti vaan alistun ja menen kun ei ole varaa olla menemättäkään.

Vierailija kirjoitti:

Johan antiikin kreikkalaiset ymmärsivät, että palkkatyöläisenä eläminen on orjuuttakin surkeampi kohtalo

Ei kyllä pidä paikkaansa. 

Ensinnäkin ei ole olemassa mitään yhtä ”antiikin kreikkaa”, vaan nykyisen kreikan alueella oli eri aikakausina useita eri valtioita ja kaupunkivaltioita omine yhteiskuntarakenteineen ja sääntöineen. 

Tyypistä kuitenkin oli, että kreikkalaisen valtion yhteiskunnassa oli ainakin seuraavat ryhmät:

- kansalaiset

- maassa asuvat vapaat ulkomaalaiset (”metics”)

- orjat

Sekä meticit että orjat olivat alisteisia kansalaisille. Meticillä tuli olla ”sponsori”, eli kansalainen joka vastasi siitä että hän käyttäytyy kunnolla, ja orjat olivat jonkun kansalaisen omaisuutta. 

Suurin osa palkatuista työntekijöistä oli meticcejä, mutta heidän asemansa oli yleensä parempi kuin orjilla koska he olivat kuitenkin vapaita. 

Nykyaikana sana ”orja” yhdistetään yleensä heti johonkin surkeissa oloissa hiilikauvoksessa tai puuvillapellolla pakon edessä raatavaan surkimukseen, mutta kreikassa orjan asema saattoi vaihdella paljon riippuen tuurista, orjan omista kyvyistä sekä hänen omistajastaan. 

Sodassa orjaksi joutunut oppinut saattoi elää orjana hyvinkin mukavaa elämää ja olla yhteisön arvostettu jäsen esim opettajana tai tuutorina. Toisaalta joku toinen saattoi kirjaimellisesti raataa raskaassa ”orjatyössä”. Osa orjista myös vaurastui saamillaan palkkioilla ja he pystyivät joissain tapauksissa ostamaan oman vapautensa. 
 

On mahdollista että jossain tapauksessa humaanin ja vauraan isäntäperheen orja on voinut elää mukavampaa ja turvatumpaa elämää kuin omasta toimeentulostaan itse vastannut meticci.

 Pääsääntöisesti kuitenkin meticit (= palkallinen työntekijö tai yrittäjä joka ei ole kansalainen) olivat orjien yläpuolella sosiaalisessa hierarkiassa, ja siksi väitteesi on väärin.   



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan sitten jotenkin poikkeava ihminen, kun vihaan töitä ja käyn vain ja ainoastaan rahan takia siellä. Olette varmaan niitä, jotka jatkaisivat töissä, vaikka voittaisivat monta miljoonaa lotossa.

Nyt kiinnostaa mitä työtä teet, kun se on noin kamalaa? 

No olen tehnyt useampaakin eri työtä, ja kaikki ovat olleet perseestä. Ylipäätään vaan se, että on joku pakko milloin pitää mennä jonnekin. Silti vaan alistun ja menen kun ei ole varaa olla menemättäkään.

Ethän sä sinne mistään pakosta mene, vaan siksi että haluat sieltä jotain. Olkoot se palkka, yleensä tekemistä tai vaikka sosiaaliset suhteet ja muiden ihmisten tapaaminen, niin sinä itse valitse mennä sinne työpaikalle tekemään sen työsuorituksen minkä olet työnantajallesi myynyt. 

Jotenkin nurinkurinen tapa ajatella omaa elämää että ”joku pakottaa” kun ihan varmasti kukaan ei sinua aseella uhaten sinne töihin pakota. 

Syötkö ruokasikin hampaat irvessä koska sinut ”pakotetaan” syömään koska muuten nälkiintynnyt ja kuolet? Parempi asennoitua niin että tiedostat mitä haluat siltä aterialta (ravintoa, nälän poisto, makuelämys tms) ja että itse olet se aktiivinen toimija joka itse päättää syödä saavuttaakseen jotain haluamaansa. 

Ihan sama työelämän suhteen. Ja AINOA joka voi parantaa sinun työelämääsi tai elämäntilannettasi olet SINÄ ITSE. 

Jos vain jatkat voivottelua ja marttyyrinvalitusta siitä miten on pakko käydä töissä vaikka ei haluaisi niin et tule ikinä pääsemään mihinkään parempaan tilanteeseen. 

Kannattaa myös harkita että juttelet lääkärin kanssa ettei ole mitään piilevää masennusta tai muuta taustalla. Ei tuollainen ajattelu ole oikein normaalia. 
 

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan sitten jotenkin poikkeava ihminen, kun vihaan töitä ja käyn vain ja ainoastaan rahan takia siellä. Olette varmaan niitä, jotka jatkaisivat töissä, vaikka voittaisivat monta miljoonaa lotossa.

Jos voittaisin monta miljoonaa lotossa, muuttaisin lähemmäs työpaikkaa. Mun ainoat sosiaaliset suhteet on työkavereihin eikä mikään rahasumma korvaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen normaali ihminen haluaa elättää itsensä, jos työnteko on mahdollista.

Voisin mielelläni elättää itseni lottovoitolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan sitten jotenkin poikkeava ihminen, kun vihaan töitä ja käyn vain ja ainoastaan rahan takia siellä. Olette varmaan niitä, jotka jatkaisivat töissä, vaikka voittaisivat monta miljoonaa lotossa.

Jos voittaisin monta miljoonaa lotossa, muuttaisin lähemmäs työpaikkaa. Mun ainoat sosiaaliset suhteet on työkavereihin eikä mikään rahasumma korvaa niitä.

Missä asut? Kukaan ei tarvitse Suomessa miljoonia voidakseen muuttaa lähemmäs työtä. 

Olen jo eläkkeellä ja tein erilaisia töitä (koulutus ei kiinnostanut)

Jotkut työt oli sellaisia, että "tehdään tätä nyt kun ei muutakaan ole" mutta moni oli sellainen, että kävin mielelläni töissä.

Vika duuni olikin sitten se best.

No ei tietenkään tehdä. Raha on ainoa motiivi käydä töissä. Jos joku väittää että saa töistä muutakin kuin rahaa niin pitää olla mieleltään vähän...miten sen sanoisi kiltisti...pieni. Kaikki oleellinen tekeminen tapahtuu omalla ajalla ja ihminen myy kallisarvoista vapaa-aikaansa rahasta. Kaikki muu on teeskentelyä.

Mitä nämä teidän mielenkiintoiset työt sitten ovat? 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lopen kyllästynyt työpaikkaani. Kiire kokoajan, enemmän pitäs ehtiä, kaikilla ketuttaa, mut asiakkaille pitää hymyillä. En koe työpäivän jälkeen, että olisin ylpeä mitä sain aikaan työpäivän aikana. Olen rikkipuhkipoikki ja kotona jaksaa vaan maata sohvalla ja ylikierroksilla ei saa edes nukutuksi. Nyt onneksi lomaviikolla lasten kanssa. Mut sentään palkka on ihan ok.

Mäkin vihasin asiakaspalvelutyötä enkä kokenut minkäänlaista ylpeyttä tehdessäni jotain, minkä koin pitkäveteiseksi ja itselleni merkityksettömäksi. Pikemminkin päinvastoin, se oli mulle ylpeyden vastakohta. Työni tein kyllä hyvin, mutta en saanut työstä mitään onnistumisen tunnetta tai merkitystä elämääni, vaan lähinnä odotin, että työpäivä olisi ohi ja pääsisin tekemään jotain, mikä tuntui itsestäni oikeasti mielekkäältä.