Siis onko jonkun mielestä oikeasti kiva käydä töissä?😅

Meillä on hyvä työyhteisö. Töissä saa aina hyvät naurut, kun heitetään läppää ja kuka milloinkin on toheloinut (vapaa-ajallaan). Jos voittaisin lotossa niin varmaan lopettaisin työnteon, mutta tuota yhteishenkeä tulisi kyllä ikävä.

Ja ehkä tärkeintä on se, että ei pääse poteroitumaan omaan kuplaansa. Kun työpaikalla on monessa eri elämänvaiheessa olevia ihmisiä eri poliittisissa kannoissa niin kuulee mielipiteitä ja arkielämää monelta kantilta, eikä vaan sieltä omasta kaikukammiostaan.

Vierailija kirjoitti:

Se näyttää ap:kin saaneen itsensä ylös vähän ennen kahtatoista, eikä ole edes niin pahassa krapulassa, että pystyi aloituksen Vauvikselle raapustamaan. 

Niin, herään joka aamu seitsemältä, myös vapaapäivinä. Työpäivinä pitää olla kahdeksalta siellä paskahommissa.

Minkä saatanan takia ihimiset käy töis jos niitten ei tartte... 

Eri asia on elättääkö itsensä sillä työnteolla vai tekeekö sitä vain tukien ohessa. Palkat pitäisi olla erittäin paljon suurempia, että niillä elättäisi itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on hyvä työyhteisö. Töissä saa aina hyvät naurut, kun heitetään läppää ja kuka milloinkin on toheloinut (vapaa-ajallaan). Jos voittaisin lotossa niin varmaan lopettaisin työnteon, mutta tuota yhteishenkeä tulisi kyllä ikävä.

Ja ehkä tärkeintä on se, että ei pääse poteroitumaan omaan kuplaansa. Kun työpaikalla on monessa eri elämänvaiheessa olevia ihmisiä eri poliittisissa kannoissa niin kuulee mielipiteitä ja arkielämää monelta kantilta, eikä vaan sieltä omasta kaikukammiostaan.

Kuulostaa tosi raskaalta. Käyn töissä töitä tekemässä, en luomassa sosiaalisia suhteita. Työ ja kaverit erikseen.

Kun viettää kouluaikansa kattoon räkimällä ja sitten käy jonkun amistutkinnon vasemmalla kädellä suorittelemassa, niin tulos on tuo, mikä aloittajalla.

Töissä on mukava oppia uutta ja käyttää aivojaan työtehtävien ratkomiseen. Se on piristävää. Palkka ja ylityökorvaukset kelpaavat oikein hyvin minulle. 

Minä tykkään. Tosin nyt olen 100 prosenttisesti etätöissä, mutta kävisin mielelläni ihan fyysisestikin. Matka on vain turhan pitkä.

jos on kutsumusala ja vuosien opiskelu ja laina- kyllä silloin  nauttiikin työstään

Lukion opinto-ohjaajana saan olla joka päivä tekemisissä (etupäässä) fiksujen, eteenpäin pyrkivien nuorten kanssa. 
Ei tietenkään ihan jokainen päivä ole nautintoa, mutta useimmat ovat. Mukavaa hommaa!

Vierailija kirjoitti:

Kun viettää kouluaikansa kattoon räkimällä ja sitten käy jonkun amistutkinnon vasemmalla kädellä suorittelemassa, niin tulos on tuo, mikä aloittajalla.

Ja sinähän toki tiedät koulutukseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on hyvä työyhteisö. Töissä saa aina hyvät naurut, kun heitetään läppää ja kuka milloinkin on toheloinut (vapaa-ajallaan). Jos voittaisin lotossa niin varmaan lopettaisin työnteon, mutta tuota yhteishenkeä tulisi kyllä ikävä.

Ja ehkä tärkeintä on se, että ei pääse poteroitumaan omaan kuplaansa. Kun työpaikalla on monessa eri elämänvaiheessa olevia ihmisiä eri poliittisissa kannoissa niin kuulee mielipiteitä ja arkielämää monelta kantilta, eikä vaan sieltä omasta kaikukammiostaan.

Kuulostaa tosi raskaalta. Käyn töissä töitä tekemässä, en luomassa sosiaalisia suhteita. Työ ja kaverit erikseen.

Kuulostaa raskaalta puhua työkaverille? Taitaa olla muutenkin raskas elämä.

No ei kai siellä olisi sitten viitsinyt käydä 45 vuotta, ellei se työnteko olisi ollut aina josssain määrin mukavaa, kyllä siitä saa tyydytystä, kun jotain tekee. Ja vielä saa palkkaakin siitä.

Eihän se aina hotsittanut, mutta oli sellainen kehittyvä työ, niin se oli mielenkiintoista. Ja hauskaakin on, kun on kivat työkaverit. 

Ainahan sitä jotain sanomista joistakin joillakin on, mutta ei pidä ottaa vakavasti.

Mää olin kyllä miesporukassa töissä, ehkä naisten kanssa on ikävämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään työn tekemisestä. Tuo sisältöä päivään ja elämään. Lisäksi teen paskantärkeää työtä ja saan tuntea olevani paskantärkeä ihminen :)

Oletko niin tylsä ihminen, ettet itse keksi sisältöä ja tekemistä. Maailmassa on vaikka mitä mahdollisuuksia ja sun mielestä työn teko on se mihin haluat aikasi ja elämäsi käyttää.

Voihan se olla vaikka harrastuksesta lähtenyt ty, omaa arvomaailmaa tukeva työ jne. Työ, jossa "voi parantaa maailmaa". Jos on sellaiseen tarve, niin alan työ on itsensä toteuttamista. 

Vierailija kirjoitti:

jos on kutsumusala ja vuosien opiskelu ja laina- kyllä silloin  nauttiikin työstään

Itsellä opiskelut takana ja lainaa vielä jäljellä. Se laina on suurin syy miksi jaksan tätä. Kun se on maksettu, niin sitten riittää.

Suurimman osan työuraani olen nauttinut työstäni ja koen saaneeni työelämästä paljon (palkan lisäksi): olen kasvanut ihmisenä, ollut tuottavana osana yhteiskuntaa, saanut tehdä fiksujen ja osaavien ihmisten kanssa töitä, päässyt matkustelemaan, kokenut haasteita, voittoja, pettymyksiä ja onnistumisia. Olen nähnyt työelämän kautta maailmaa, paikkoja ja tilanteita joihin ei muuten olisi ikinä päässyt. 

Jos voitan tänään lotossa niin en todellakaan irtisanoutuisi työstäni heti, vaan ihan hyvin voisin jatkaa osa-aikaisena tai vaikka oman yrityksen kautta. Silloin saisin kaikki rusinat pullasta kun saisin työn tuottaman tyydytyksen mutta voisin itse päättää paljonko työtä teen ja millä tavoin. 
 

Vierailija kirjoitti:

No ei kai siellä olisi sitten viitsinyt käydä 45 vuotta, ellei se työnteko olisi ollut aina josssain määrin mukavaa, kyllä siitä saa tyydytystä, kun jotain tekee. Ja vielä saa palkkaakin siitä.

Eihän se aina hotsittanut, mutta oli sellainen kehittyvä työ, niin se oli mielenkiintoista. Ja hauskaakin on, kun on kivat työkaverit. 

Ainahan sitä jotain sanomista joistakin joillakin on, mutta ei pidä ottaa vakavasti.

Mää olin kyllä miesporukassa töissä, ehkä naisten kanssa on ikävämpää.

Ja nyt eläkkeellä vai? Kaipa,se eläkekin motivoi, mehän emme tule eläkettä saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmisillä ole sisältöä siinä omassa elämässä, kun sitä pitää töistä hakea? Itse ainakin koen, että työssä käynti rajoittaa pahasti sitä oikeaa elämääni.

Eipä oikein. Tietty käyn salilla ja sillee, mutta ei siihen montaa tuntia viikossa mene. Hieman pelottaa etukäteen mitä oikein teen, kun joudun eläkkeelle.

Kyllä olen viihtynyt töissä ihan hyvin. Joitakin huonoja työpaikkoja on ollut, jossa huono työnjohto ja työpaikka kiusaamista. Huonoa tai olematonta työhön perehdytystä. Mutta töissä on ollut kuitenkin minusta kiva käydä. Jotkut työpaikat tai työkeikat on olleet todella kivoja ja hyviä, mikä tasapainottaa niitä huonoja kokemuksia. Siinä

 oppii arvostamaan hyvää työnantajaa myöskin.  Varsinkin nuorena lapsettoman kun oli aikaa myös urheilla vapaa-ajalla niin sitä pystyi olemaan fyysisestikkin hyvässä kunnossa, joten työpäivät sujui kuin tanssia vaan. Iän myötä työ rasittaa enemmän, mutta ikä tuo myös viisautta ja  kokemusta. Ei pysty enää fyysisesti samaan kuin nuoret, mutta pystyy muuten parempaan kun mieli ei enää vedä samoihin asioihin kuin nuorena. Pystyy keskittymään enemmän itse siihen työhön. Töissä on myös työkavereita ja vaikka siellä joukossa on aina jokunen kiusaajakin ollut niin silti muistelen lämmöllä myös hyviä kohtaamisia ja niitä ihania työkavereita joiden kanssa oli kiva tehdä töitä. Ja palkka oli itselläni kuitenkin sen 200-500 e parempi kuin mitä olisin saanut tukina, parhaina kuukausina laskin, että jään kuitenkin sen 400-500e voitolle joten oli kannattavampaa käydä töissä kuin olla työttömänä. Kyllä sillä 400e kuitenkin osteli kaikkea vähän kalliimpaakin välillä. Työttömänä ei ole oikein rahaa yhtään mihinkään ja on koko ajan persaukinen. Tykkään myös työn tuomista rutiineista. 

18 v työhistoriaa takana ja kivaa oli vain kaksi viimeistä vuotta kun sain tehdä etätöitä. Kaikki 16 vuotta avokonttorissa oli pelkkää tuskaa ja ahdistusta koska sos tilanteiden pelko enkä vain pysty rentoutumaan ihmisten läsnäollessa. Nyt työttömänä ja tämä elämäni parasta aikaa.