Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuvittele itseäsi 17-vuotiaana: kuinka kaukana olet silloisesta unelmastasi
Kommentit (68)
Olen saanut paljon enemmän, kuin osasin kuvitellakaan. Unelmoin kyllä saavani miehen ja lapsia, mutta en uskonut tuon toteutuvan. Tämä toteutui ja nopeammin ja paremmin, kuin olisin osannut toivoa. En olisi ikinä voinut 17 vuotiaana uskoa olevani näin hyvässä asemassa esim. työelämässä tai varallisuuden tai koulutuksen suhteen. Tunsin pitkään itseni huijariksi.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+80
Mielekäs kohtuullisen hyväpalkkainen työ - toteutunut
Perhe ja enemmän kuin 2 lasta - toteutunut
Koti maalla - toteutunut
EU-töitä - toteutunut
Leppoisa elämä puolison kanssa - ei toteudu, puolisolla fyysisiä sairauksia ja 55v muistisairaiden oireita
17-vuotiaana unelmana taisi olla päästä nussimaan tyttöjä, joten periaatteessa tehtävä suoritettu aikoja sitten monta kertaa, vaikka jäikin silloin ne luokan tytöt kokeilematta.
Pillua piti silloin saada ja se onnistui. Vielä kun onnistuisi joskus kauniin teinitytön kanssa....
Kaikki on mennyt muuten täydellisesti, mutta poikuudestani en taida päästä eroon. Haitanneeko tuo? M67
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17 vuotiaana halusin olla villi ja vapaa. Ajaa autolla ympäri maailmaa ja olla tekemättä yhtään mitään. Nyt 50vuotiaana asun maalla ja saan todellakin ajaa joka päivä pitkiä työmatkoja, enää se ei tunnu oikeasti yhtään mukavalta, vai johtuisiko se sittenkin siitä etten ole todellakaan villi ja vapaa työelämästä. No joka tapauksessa lomalla en halua ajaa yhtään mihinkään
Unelmoin sisustusarkkitehdin työstä, hevosista ja ulkomaanmatkoista jotka olivat köyhän duunariperheen lapselle saavuttamattomia asioita. Suuresra rakkaudesta tietty
No sain paljon enemmän! 4 lasta, ihanan miehen, pitkälti toistasataa matkaa tähän mennessä työn ja lomailun puitteissa (työkin lopulta matkailualalla) ja nyt asun ulkomailla jo puolet vuodesta.
Sisustusarkkitehtia ei minusta tullut mutta koulutettu sisustussuunnittelija olen kyllä sivuammatiltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset vastaavat kysymykseen fiksusti ja asiallisesti. Kauniita tarinoita elämästä
Inceleillä on vain yksi asia mielessä ikään katsomatta.... Ymmärrätte varmaan miksi olette edelleen ilman
HUOH!
Vierailija kirjoitti:
Pillua piti silloin saada ja se onnistui. Vielä kun onnistuisi joskus kauniin teinitytön kanssa....
18-19 vuotiaat ovat vielä teinejä. Realescortin edistyneeseen hakuun kun laittaa tytön yläikärajaksi 18 tai 19, niin homma hoituu 150-200e hintaan. Harvoin siellä nuo nuoret escortin mitään taviksia on, vaan juurikin kauniita tai ainakin hyvännäköisiä. Tarjonta vain vaihtelee paljon viikottain ja joskus päivittäinkin. Eli jos nyt ei löydy sopivaa, niin jo muutaman päivän päästä voi löytyä.
Monelle voi tulla yllätyksenä, että Suomessakin on tuhansia tuota ammattia tai sivukeikkaa harjoittavia naisia, eikä kaikkien palvelut näy tietysti yhdellä sivustolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole toteutunut. Toisaalta moni asia mistä en olisi osannut haaveilla, on.
Mulla on nykyään ihana lapsi, on kissa, on toimiva ja rauhaisa koti, on muutamia ihania ystäviä, joille olen tärkeä sellaisena kuin olen ilman titteleitä ja statusta… Olen ollut tarpeeksi voimakas lähtemään väkivaltaisesta parisuhteesta ja rakentamaan minulle ja pojalle mukavan turvallisen elämän. Muutin pienelle paikkakunnalle, vaikka suunta oli ulkomaat. Sain vakityöpaikan ja olen virkanainen, minulla on kertynyttä varallisuutta noin 100k ja elätän yksin ilman tukea meidät, huolehdin kotityöt ja ruokailut ja kaikki, olen kehittynyt valtavasti ja olen vastuuntuntoinen.
Olen vapaa yhteiskunnan odotuksista tavalla, mitä en olisi osannut kuvitella.
En tiedä, miten olen tässä kaikessa onnistunut, mutta olen samaan aikaan ylpeä sekä kiitollinen.
Ei mulla ollut unelmia 17-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole toteutunut. Toisaalta moni asia mistä en olisi osannut haaveilla, on.
Mulla on nykyään ihana lapsi, on kissa, on toimiva ja rauhaisa koti, on muutamia ihania ystäviä, joille olen tärkeä sellaisena kuin olen ilman titteleitä ja statusta… Olen ollut tarpeeksi voimakas lähtemään väkivaltaisesta parisuhteesta ja rakentamaan minulle ja pojalle mukavan turvallisen elämän. Muutin pienelle paikkakunnalle, vaikka suunta oli ulkomaat. Sain vakityöpaikan ja olen virkanainen, minulla on kertynyttä varallisuutta noin 100k ja elätän yksin ilman tukea meidät, huolehdin kotityöt ja ruokailut ja kaikki, olen kehittynyt valtavasti ja olen vastuuntuntoinen.
Olen vapaa yhteiskunnan odotuksista tavalla, mitä en olisi osannut kuvitella.
En tiedä, miten olen tässä kaikessa onnistunut, mutta olen samaan aikaan ylpeä sekä kiitollinen.
Olet onnistunut, koska olet perheen ainoa aikuinen.
Todella kaukana, sanoisin -95. Minulla oli tuolloin kaksi vähän erityyppistä haavetta. Ensimmäinen oli muuttaa Amerikkaan, löytää amerikkalainen puoliso, asua jossain Täydellisten Naisten Wisteria Lanen tyyppisessä paikassa, olla keskimääräistä varakkaampi ja työskennellä johtotason tehtävissä ja olla kaikin puolin oikein tyytyväinen ja onnellinen tuohon täydelliseen elämään. Toinen haaveeni oli olla Hollywood-näyttelijä ja aivan maailman luokan tähti, tämän haaveen tosin ymmärsin jo 17-vuotiaanakin olevan melko epärealistinen.
En asu Amerikassa. Minulla ei ole perhettä. En ole keskimääräistä varakkaampi enkä johtotason tehtävissä. Ja ikävintä on se että kärsin voimakkaasta ahdistuksesta suurimman osan ajasta. Nyt haluisin lähinnä muuttaa asumaan johonkin pieneen metsämökkiin ja elää siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen silloisessa (ja nykyisessä) unelma-ammatissani.
17-vuotias minä ei olisi ikinä uskonut että voisin voida näin hyvin ja olisin saavuttanut kaikkea sitä, mitä olen tähän mennessä saavuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole toteutunut. Toisaalta moni asia mistä en olisi osannut haaveilla, on.
Mulla on nykyään ihana lapsi, on kissa, on toimiva ja rauhaisa koti, on muutamia ihania ystäviä, joille olen tärkeä sellaisena kuin olen ilman titteleitä ja statusta… Olen ollut tarpeeksi voimakas lähtemään väkivaltaisesta parisuhteesta ja rakentamaan minulle ja pojalle mukavan turvallisen elämän. Muutin pienelle paikkakunnalle, vaikka suunta oli ulkomaat. Sain vakityöpaikan ja olen virkanainen, minulla on kertynyttä varallisuutta noin 100k ja elätän yksin ilman tukea meidät, huolehdin kotityöt ja ruokailut ja kaikki, olen kehittynyt valtavasti ja olen vastuuntuntoinen.
Olen vapaa yhteiskunnan odotuksista tavalla, mitä en olisi osannut kuvitella.
En tiedä, miten olen tässä kaikessa onnistunut, mutta olen samaan aikaan ylpeä sekä kiitollinen.
Mahtavaa!👍
Olen 53. Olen toteuttanut kaiken sen mistä 17-vuotiaana unelmoin (kirjoittanut pari kirjaa, säveltänyt musiikkia, esiintynyt isoille ihmisjoukoille) . Sittn olen havainnut ettei se niin kummoista ollutkaan, ja vaihtanut unelmia.. Mikä on silleen varsin odotettua, että ei ne 17-vuotiaana unelmoimani asiat ylipäänsä ulottuneet juuri kolmeakymppissynttöreitä pidemmälle muutenkaan.
Olen myös toistanut kuviota tähän asti, ja ilmeisesti tulen toistamaan elämäni loppuun asti: saavutan unelmani, niistä tulee arkisia ja alan haveilla jostain muusta.
Seitsemäntoistavuotiaana isäni oli kuollut vuotta aikaisemmin 56-vuoden iässä.
Äidin kanssa oli kova työ saada ruokaa pöytään 11 ja 14 vuotiaille sisaruksille pienellä tilalla.
Onneksi pääsin postinjakajaksi mihin vaadittiin äidin allekirjoittama vastuu paperi kun en ollut 18-vuotta täyttänyt. Pientilalta saatavien tulojen lisäksi palkka mukaan lukien saimme kaksi nuorempaa koulutettua hyvätuloisiin ammatteihin.
Ennenkuin nuorempi meni naimisiin oli viimeiset lihamullit lähteneet teurastamolle ja pellot vuokralle.
Itsellä työpaikan vaihdos josta ammatista jäin sitten eläkkeelle.
Työ ja yhteiskunnalliset luottamustoimet siirsivät avioitumista pitkälle.
Ensimäisen leidin kanssa ehti hänen lapselleen syntyä pari lasta lisää tuon reilun seitsemän vuoden aikana.
Nykyisen vaimoni kanssa vihille mennessämme oli lapsenlapsia kaksi. Nyt on yhdeksän mihin se jääkin.
En haaveillut oikeastaan mistään. Elin vain elämääni. No, ehkäpä siitä, että saisin nukkua, kun nukuttaa ja lukea kirjoja, kun luetuttaa. Illanvirkkuna on ollut aina kamalaa, että kouluun ja töihin pitää herätä aikaisin, kun luontainen vuorokausirytmini on erilainen.
Alue: Aihe vapaa
Elän aika lailla täysin sitä, mistä aikoinaan unelmoin. Tätä varten piti käydä koulut kunnolla, hyväksyä aika lailla tylsä varhaisaikuisuus ja sitten saavuttaa se, mitä halusi.
Kun aamulla keittää itselleen kahvit vähän yli 30 neliön keittiössä ja katsoo ikkunasta puutarhan yli järvelle, niin sitä on aika tyytyväinen siihen, että on tehnyt töitä saavuttaakseen tämän. Matkalla on ollut sairautta ja surua, ei niiltä kukaan välty, mutta on itsestä kiinni, hyppääkö ensimmäisestä vastoinkäymisestä yhteiskunnan turvaverkkoon ja huutaa sieltä, että antakaa minulle unelmani. Minä en hypännyt.