En aio enää etsiä kokoaikatyötä, ja aion lisätä työttömyysjaksoja elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa joku kertoo luopuneensa omasta kodistaan, joka yleensä on ihmisen elämän suurimpia menoeriä ja sijoitus,  ja on päässyt sillä minimaalisille elämisen kuluille, niin eikös joku (mies. Yllättyikö joku?) tule nälvimään nahkalompakosta ym todella epäasiallista. Kuinka moni meistä haluaa tai on edes mahdollista luopua kodistaan? 

 

 

Mahdollista se on ihan jokaiselle. Ei asuntoautossa tai vastaavassa eläminen mitään erityistaitoja vaadi. Jokainen joka haluaa pystyy siihen. 

Olen kuullut monen sanovan, ettei pää kestäisi sitä. Mutta joo, halutessaan ihminen pystyy aika moneen asiaan, vaikka asumaan jurtassa. Kummasti harva kuitenkaan valitsee sen vaihtoehdon. Miksi? 

 

 

Puhtaasti mukavuudenhalusta. Suurinta osaa ei houkuta elämä pienessä purkissa, jossa ei mahdu kunnolla edes seisomaan. 

 

t. eri, joka sai karavaanari elämästä tarpeekseen noin 12-vuotiaana

Aivan. Mutta jos joku sen tekee ja säästää sillä pitkän pennin muuhun elämään, niin mikä ongelma se on kenellekkään? 

 

 

Miksi luulet, että se olisi ongelma? Kukaan täällä ei sellaista ole kirjoittanut. Kunhan trollit vähän huudattavat sinua, kun houmasivat, että olet helppo kohde.'

Olen kyllä eri, mutta onko sun mielestä siis asiallista heitellä mitään  nahkalompakosta? Kun tänä päivänä esimerkiksi on paljon naisia, jotka sijoittaa eri tavoin. Itsekin sijoitan, mutta olen oppinut, että se on etenkin miehille ihan punainen vaate. 

Haha, no worries. IRL harva lapsiani lukuunotamatta tietää sijoituksistani, mutta siinäpä ihmettelevät, mistä työttömänä saan elantoni. Olen huomannut saman ja etenkin täällä avlla on välillä isosti viihdyttävää, miten raivoihin jotkut miehet saa sillä, että vihjaiseekin, millä elää. Ikinä KOSKAAN ei yksikään nainen ole hyökännyt mua vastaan, vaan aina -AINA- löytyy kannustusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa joku kertoo luopuneensa omasta kodistaan, joka yleensä on ihmisen elämän suurimpia menoeriä ja sijoitus,  ja on päässyt sillä minimaalisille elämisen kuluille, niin eikös joku (mies. Yllättyikö joku?) tule nälvimään nahkalompakosta ym todella epäasiallista. Kuinka moni meistä haluaa tai on edes mahdollista luopua kodistaan? 

 

 

Mahdollista se on ihan jokaiselle. Ei asuntoautossa tai vastaavassa eläminen mitään erityistaitoja vaadi. Jokainen joka haluaa pystyy siihen. 

Olen kuullut monen sanovan, ettei pää kestäisi sitä. Mutta joo, halutessaan ihminen pystyy aika moneen asiaan, vaikka asumaan jurtassa. Kummasti harva kuitenkaan valitsee sen vaihtoehdon. Miksi? 

 

 

Puhtaasti mukavuudenhalusta. Suurinta osaa ei houkuta elämä pienessä purkissa, jossa ei mahdu kunnolla edes seisomaan. 

 

t. eri, joka sai karavaanari elämästä tarpeekseen noin 12-vuotiaana

Aivan. Mutta jos joku sen tekee ja säästää sillä pitkän pennin muuhun elämään, niin mikä ongelma se on kenellekkään? 

Se ei varmaan olekaan. Mutta se on, jos joku voi elää noin, mutta ei voi ymmärtää, että ihmiset ollaan erilaisia ja kaikki eivät voi/ halua.

Eli "Minä pärjään loistavasti 500€:lla kuussa, miksi et sinäkin?"- ihmettelyt (tietämättä onko toisella 2 tai vaikka 6 lasta elätettävänä) vois jättää välistä.  Ottamatta kantaa, onko joku niin tehnyt just tässä ketjussa.

Näyttäähän se olevan ongelma, jos nainen voi rahoittaa elämäänsä työelämän ulkopuolella muuten kuin myymällä itseään. 

Päässäsi se ongelma on. Normaaliälyiset ymmärtävät, ettei ole mikään erityinen saavutus saada perintöä ja elää sen turvin. Et ole niin ainutlaatuinen kuin kuvittelet olevasi, joten tuhraan uhriudut kun sinulle v'ttuillaan näistä asuntoauolällättelyistäsi. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen. Tein saman päätöksen kesällä enkä aio stressata uusista töistä ennen kuin ansiosidonnainen päättyy. Olen nyt 50 vuotta. 

Eikö ansiosidonnaisella tarvitse hakea työpaikkoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa joku kertoo luopuneensa omasta kodistaan, joka yleensä on ihmisen elämän suurimpia menoeriä ja sijoitus,  ja on päässyt sillä minimaalisille elämisen kuluille, niin eikös joku (mies. Yllättyikö joku?) tule nälvimään nahkalompakosta ym todella epäasiallista. Kuinka moni meistä haluaa tai on edes mahdollista luopua kodistaan? 

 

 

Mahdollista se on ihan jokaiselle. Ei asuntoautossa tai vastaavassa eläminen mitään erityistaitoja vaadi. Jokainen joka haluaa pystyy siihen. 

Olen kuullut monen sanovan, ettei pää kestäisi sitä. Mutta joo, halutessaan ihminen pystyy aika moneen asiaan, vaikka asumaan jurtassa. Kummasti harva kuitenkaan valitsee sen vaihtoehdon. Miksi? 

 

 

Puhtaasti mukavuudenhalusta. Suurinta osaa ei houkuta elämä pienessä purkissa, jossa ei mahdu kunnolla edes seisomaan. 

 

t. eri, joka sai karavaanari elämästä tarpeekseen noin 12-vuotiaana

Aivan. Mutta jos joku sen tekee ja säästää sillä pitkän pennin muuhun elämään, niin mikä ongelma se on kenellekkään? 

 

 

Miksi luulet, että se olisi ongelma? Kukaan täällä ei sellaista ole kirjoittanut. Kunhan trollit vähän huudattavat sinua, kun houmasivat, että olet helppo kohde.'

Olen kyllä eri, mutta onko sun mielestä siis asiallista heitellä mitään  nahkalompakosta? Kun tänä päivänä esimerkiksi on paljon naisia, jotka sijoittaa eri tavoin. Itsekin sijoitan, mutta olen oppinut, että se on etenkin miehille ihan punainen vaate. 

Haha, no worries. IRL harva lapsiani lukuunotamatta tietää sijoituksistani, mutta siinäpä ihmettelevät, mistä työttömänä saan elantoni. Olen huomannut saman ja etenkin täällä avlla on välillä isosti viihdyttävää, miten raivoihin jotkut miehet saa sillä, että vihjaiseekin, millä elää. Ikinä KOSKAAN ei yksikään nainen ole hyökännyt mua vastaan, vaan aina -AINA- löytyy kannustusta. 

Söpö tuo sinun kuvitelmasi, että täällä a) olisi joku mies kommentoimassa, b) se "mies" olisi raivoissaan. Mutta eipä sille mitään voi, jos lapsi ei trollaamista tunnista, vaikka sitä miten kovasti hierottaisiin vasten naamaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa joku kertoo luopuneensa omasta kodistaan, joka yleensä on ihmisen elämän suurimpia menoeriä ja sijoitus,  ja on päässyt sillä minimaalisille elämisen kuluille, niin eikös joku (mies. Yllättyikö joku?) tule nälvimään nahkalompakosta ym todella epäasiallista. Kuinka moni meistä haluaa tai on edes mahdollista luopua kodistaan? 

 

 

Mahdollista se on ihan jokaiselle. Ei asuntoautossa tai vastaavassa eläminen mitään erityistaitoja vaadi. Jokainen joka haluaa pystyy siihen. 

Olen kuullut monen sanovan, ettei pää kestäisi sitä. Mutta joo, halutessaan ihminen pystyy aika moneen asiaan, vaikka asumaan jurtassa. Kummasti harva kuitenkaan valitsee sen vaihtoehdon. Miksi? 

 

 

Puhtaasti mukavuudenhalusta. Suurinta osaa ei houkuta elämä pienessä purkissa, jossa ei mahdu kunnolla edes seisomaan. 

 

t. eri, joka sai karavaanari elämästä tarpeekseen noin 12-vuotiaana

Aivan. Mutta jos joku sen tekee ja säästää sillä pitkän pennin muuhun elämään, niin mikä ongelma se on kenellekkään? 

Se ei varmaan olekaan. Mutta se on, jos joku voi elää noin, mutta ei voi ymmärtää, että ihmiset ollaan erilaisia ja kaikki eivät voi/ halua.

Eli "Minä pärjään loistavasti 500€:lla kuussa, miksi et sinäkin?"- ihmettelyt (tietämättä onko toisella 2 tai vaikka 6 lasta elätettävänä) vois jättää välistä.  Ottamatta kantaa, onko joku niin tehnyt just tässä ketjussa.

Näyttäähän se olevan ongelma, jos nainen voi rahoittaa elämäänsä työelämän ulkopuolella muuten kuin myymällä itseään. 

 

 

Päässäsi se ongelma on. Normaaliälyiset ymmärtävät, ettei ole mikään erityinen saavutus saada perintöä ja elää sen turvin. Et ole niin ainutlaatuinen kuin kuvittelet olevasi, joten tuhraan uhriudut kun sinulle v'ttuillaan näistä asuntoauolällättelyistäsi. 

 

eri

Tero hoi, se, että palkallaan tai millä tahansa, jonka osaa sijoittaa niin fiksusti, että voi jäädä pois työelämästä, on saavutus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi 90-luvun pahimman laman aikaan. Kun katsoin vanhempieni jatkuvaa kituuttamista ja rahasta stressaamista, päätin,, että minä en tuollaiseen ala. Avasin sijoitusrahaston heti, kun ikä riitti ja laitoin sinne kaikki siihenastiseset säästöni. Jokaisesta palkasta oli se suuri tai pieni, laitoin osan sijoituksiin. Laitan edelleen, vaikka nykyisin salkun koko mitataan jo 5 numeroisella luvulla ja kohta puoliin alkaa olla aika tehdä työelämästä exit. Ehkä vielä vuoden tai pari kerrytän varallisuutta. Olen kuitenkin vasta nelikymppinen, joten ei tässä mikään kiirus ole. 

Eli maksimissaan sinulla on 99 999€? Ihan sillä et taida vielä loppuelämääsi pärjätä :(

Jännä, mutta meitä on tuhansia, joilla on säästössä 0€ ja sillä pitää pärjätä loppu elämä. Olisikon edes 99 999.... 

Mutta saako vaikka toimeentulotukea, jos on n. 100 000€ rahastoissa? Jos ei, silloinhan pitää (kuten oikein onkin) käyttää omat rahat ensin. Mutta silloin se satku ei riitä kyllä, jos nyt 40v elää vaikka vielä 40v. Laskin kertoo, että tuosta summa saa kuussa 208,33 €/ kk neljässäkymmenessä vuodessa.

Eli täytyy jotain muutakin tuloa olla, perintöä ym.

Av-mamman perjantaifantasia: Parin tonnin asuntoauto on niin suuri saavutus, että sillä saa miehet ihan raivon valtaan :D:D:D:D::D:D:D:D::D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen. Tein saman päätöksen kesällä enkä aio stressata uusista töistä ennen kuin ansiosidonnainen päättyy. Olen nyt 50 vuotta. 

Eikö ansiosidonnaisella tarvitse hakea työpaikkoja?

Tarvitsee (tai sitten ei), mutta ei sua kukaan töihin väkisin hae. 

Vierailija kirjoitti:

Av-mamman perjantaifantasia: Parin tonnin asuntoauto on niin suuri saavutus, että sillä saa miehet ihan raivon valtaan :D:D:D:D::D:D:D:D::D:D:D

Vai olikohan 60 tonnin auto...??? Ei voi tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa joku kertoo luopuneensa omasta kodistaan, joka yleensä on ihmisen elämän suurimpia menoeriä ja sijoitus,  ja on päässyt sillä minimaalisille elämisen kuluille, niin eikös joku (mies. Yllättyikö joku?) tule nälvimään nahkalompakosta ym todella epäasiallista. Kuinka moni meistä haluaa tai on edes mahdollista luopua kodistaan? 

 

 

Mahdollista se on ihan jokaiselle. Ei asuntoautossa tai vastaavassa eläminen mitään erityistaitoja vaadi. Jokainen joka haluaa pystyy siihen. 

Olen kuullut monen sanovan, ettei pää kestäisi sitä. Mutta joo, halutessaan ihminen pystyy aika moneen asiaan, vaikka asumaan jurtassa. Kummasti harva kuitenkaan valitsee sen vaihtoehdon. Miksi? 

 

 

Puhtaasti mukavuudenhalusta. Suurinta osaa ei houkuta elämä pienessä purkissa, jossa ei mahdu kunnolla edes seisomaan. 

 

t. eri, joka sai karavaanari elämästä tarpeekseen noin 12-vuotiaana

Aivan. Mutta jos joku sen tekee ja säästää sillä pitkän pennin muuhun elämään, niin mikä ongelma se on kenellekkään? 

Se ei varmaan olekaan. Mutta se on, jos joku voi elää noin, mutta ei voi ymmärtää, että ihmiset ollaan erilaisia ja kaikki eivät voi/ halua.

Eli "Minä pärjään loistavasti 500€:lla kuussa, miksi et sinäkin?"- ihmettelyt (tietämättä onko toisella 2 tai vaikka 6 lasta elätettävänä) vois jättää välistä.  Ottamatta kantaa, onko joku niin tehnyt just tässä ketjussa.

Näyttäähän se olevan ongelma, jos nainen voi rahoittaa elämäänsä työelämän ulkopuolella muuten kuin myymällä itseään. 

 

 

Päässäsi se ongelma on. Normaaliälyiset ymmärtävät, ettei ole mikään erityinen saavutus saada perintöä ja elää sen turvin. Et ole niin ainutlaatuinen kuin kuvittelet olevasi, joten tuhraan uhriudut kun sinulle v'ttuillaan näistä asuntoauolällättelyistäsi. 

 

eri

Tero hoi, se, että palkallaan tai millä tahansa, jonka osaa sijoittaa niin fiksusti, että voi jäädä pois työelämästä, on saavutus. 

Veeti hoi, ei se ole, koska kuka tahansa pystyy sijoittamaan. Kaksi klikkausta ja arvo-osuustili automaattisella kuukausisijoituksella on avattu. 3-vuotias lapsikin osaa tuon tehdä. 

Selkeästi ei kannata lähteä Välimerelle reissaamaan. Näyttää olevan varsin tylsää siellä, kun tuntikausia trollaa vauvapalstalla upeasta vapaudestaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa joku kertoo luopuneensa omasta kodistaan, joka yleensä on ihmisen elämän suurimpia menoeriä ja sijoitus,  ja on päässyt sillä minimaalisille elämisen kuluille, niin eikös joku (mies. Yllättyikö joku?) tule nälvimään nahkalompakosta ym todella epäasiallista. Kuinka moni meistä haluaa tai on edes mahdollista luopua kodistaan? 

 

 

Mahdollista se on ihan jokaiselle. Ei asuntoautossa tai vastaavassa eläminen mitään erityistaitoja vaadi. Jokainen joka haluaa pystyy siihen. 

Olen kuullut monen sanovan, ettei pää kestäisi sitä. Mutta joo, halutessaan ihminen pystyy aika moneen asiaan, vaikka asumaan jurtassa. Kummasti harva kuitenkaan valitsee sen vaihtoehdon. Miksi? 

 

 

Puhtaasti mukavuudenhalusta. Suurinta osaa ei houkuta elämä pienessä purkissa, jossa ei mahdu kunnolla edes seisomaan. 

 

t. eri, joka sai karavaanari elämästä tarpeekseen noin 12-vuotiaana

Aivan. Mutta jos joku sen tekee ja säästää sillä pitkän pennin muuhun elämään, niin mikä ongelma se on kenellekkään? 

 

 

Miksi luulet, että se olisi ongelma? Kukaan täällä ei sellaista ole kirjoittanut. Kunhan trollit vähän huudattavat sinua, kun houmasivat, että olet helppo kohde.'

Olen kyllä eri, mutta onko sun mielestä siis asiallista heitellä mitään  nahkalompakosta? Kun tänä päivänä esimerkiksi on paljon naisia, jotka sijoittaa eri tavoin. Itsekin sijoitan, mutta olen oppinut, että se on etenkin miehille ihan punainen vaate. 

Haha, no worries. IRL harva lapsiani lukuunotamatta tietää sijoituksistani, mutta siinäpä ihmettelevät, mistä työttömänä saan elantoni. Olen huomannut saman ja etenkin täällä avlla on välillä isosti viihdyttävää, miten raivoihin jotkut miehet saa sillä, että vihjaiseekin, millä elää. Ikinä KOSKAAN ei yksikään nainen ole hyökännyt mua vastaan, vaan aina -AINA- löytyy kannustusta. 

Mistä sinä täällä näet, kenellä on pippeli ja kenellä pimppi`?

t. yksi nainen, jota lähinnä naurattaa tuo flexailusi noinkin tavanomaisella asialla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen. Tein saman päätöksen kesällä enkä aio stressata uusista töistä ennen kuin ansiosidonnainen päättyy. Olen nyt 50 vuotta. 

Eikö ansiosidonnaisella tarvitse hakea työpaikkoja?

Yhtään millään tuella ei tarvitse. Työkkärille riittää, että laitat vain "joo joo hain hain". Ei niitä paikkoja oikeasti tarvitse hakea. 

Vierailija kirjoitti:

Millä te elätte, jos omasta halusta teette osa-aikatyötä. Rikas puoliso vai? 

Minä en ole töissä, enkä ole varma haluanko edes yrittää töihin pääsyä. Ja jos yritänkin, niin tuskin jaksan enempää kuin puolipäiväistä työtä. Ikää on 56 v joten ei taida kauheasti olla pelkoa töihin pääsystä, vaikka kovastikin yrittäisin. Opinnot on vaiheessa, alkaa tuntua ettei riitä kiinnostusta maisteriopintoihin ja kanditutkinnolla ei ole oikein mitään virkaa.

Miehellä on viime vuosina ollut hyvät tulot, joista on jäänyt paljon säästöön. Mies on sairastumisen vuoksi osa-aikaisella kuntoutustuella ja hakee seuraavaksi pysyvää työkyvyttömyyseläkettä. Hän tekee nyt töitä 50% työajalla ja saa siitä 6000€/kk, lisäksi saa puolikasta kuntoutustukea 4000€/kk. Kyllä joillain voi olla ihan ok tulot, vaikka tekisi töitä vain osa-aikaisesti.

Jouduin pitämään opinnoista taukoa, kun terveys meni niin huonoon kuntoon. Nyt olen oppinut pitämään terveydestäni huolta eikä oikein kiinnosta sellainen stressaava elämä, mikä vie terveyden. En pysty tienaamaan niin paljon, että se olisi sen arvoista. Joku mielekkäältä tuntuva osa-aikatyö voisi olla ok, mutta työnhaun opettelun ajatteleminenkin tuntuu raskaalta projektilta. Enkä ole vielä oppinut tekemään kotitöitäkään säännöllisesti. Elämänlaadun kannalta olisi parempi että saisin työstettyä jonkinlaisen siivousrutiinin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen. Tein saman päätöksen kesällä enkä aio stressata uusista töistä ennen kuin ansiosidonnainen päättyy. Olen nyt 50 vuotta. 

Eikö ansiosidonnaisella tarvitse hakea työpaikkoja?

Tarvitsee (tai sitten ei), mutta ei sua kukaan töihin väkisin hae. 

? Mutta jos kieltäydyt menemästä, eikö ansiosidonnainen voida katkaista?

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi ei kannata lähteä Välimerelle reissaamaan. Näyttää olevan varsin tylsää siellä, kun tuntikausia trollaa vauvapalstalla upeasta vapaudestaan :D

Mistä tietää, että joku on ylikuormittunut töistä? Siitä että, jonkun toisen tunnin olo avlla on "trollaamista". 

Terveisin, Ei ikinä töihin 

Otsikko on sikäli jännä (vakka tykkäsinkin), ihan kuin itse voisi aina säädellä, miten järjestelee työttömyys- ja työllisyysjaksonsa. Ei taida ihan noin yksinkertaista olla, että itse päättää, milloin on töissä ja milloin ei.

Vähän aikaa sitten monet hoitajat ja opettajat kyllä pystyivät tekemään sijaisuuksia noin, mutta olen käsittänyt, ettei enää.

Yhä useampi tekee noin ihan aikomattaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen. Tein saman päätöksen kesällä enkä aio stressata uusista töistä ennen kuin ansiosidonnainen päättyy. Olen nyt 50 vuotta. 

Eikö ansiosidonnaisella tarvitse hakea työpaikkoja?

Tarvitsee (tai sitten ei), mutta ei sua kukaan töihin väkisin hae. 

? Mutta jos kieltäydyt menemästä, eikö ansiosidonnainen voida katkaista?

Kieltäydyt menemästä minne? Luuletko, että joku saa työpaikan vain sillä, että se hänelle osoitetaan? Tai soitetaan ihan ilman hakematta, että tuutko töihin? Juu ei. Hakuprosessin aikana, jos pääsee edes haastatteluun, voi tehdä kristallin kirkkaaksi, ettei ole kykenevä ko työhön, jos ei paikkaa halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen. Tein saman päätöksen kesällä enkä aio stressata uusista töistä ennen kuin ansiosidonnainen päättyy. Olen nyt 50 vuotta. 

Eikö ansiosidonnaisella tarvitse hakea työpaikkoja?

Tarvitsee (tai sitten ei), mutta ei sua kukaan töihin väkisin hae. 

? Mutta jos kieltäydyt menemästä, eikö ansiosidonnainen voida katkaista?

Mitäpä luulet mahdollisuudeksi saada työpaikka, jota ei halua, kun jokaista avointa paikkaa hakee 100-2000 hakijaa, jotka haluaa sen? Etenkin jos olet yli 50v, niin mahdollisuudet on miinuksella.