Kun uskonto asetetaan ihmisoikeuksien yläpuolelle – miksi Eurooppa pelkää kritisoida islamia?

Miksi meidän on niin vaikea sanoa ääneen, että kaikki kulttuurit, uskonnot ja yhteiskuntajärjestelmät eivät ole ihmisoikeuksien näkökulmasta samanarvoisia?

Eurooppa on käynyt läpi vuosisatojen mittaisen kehityksen, jonka seurauksena yksilönvapaudesta, sananvapaudesta, naisten oikeuksista ja oikeusvaltiosta on tullut yhteiskuntamme keskeisiä periaatteita. Näitä oikeuksia ei ole saatu ilmaiseksi. Niiden puolesta on taisteltu kirkollista ja maallista vallankäyttöä, autoritaarisia hallitsijoita ja yhteiskunnallisia hierarkioita vastaan.

Silti nyky-Euroopassa näyttää toisinaan siltä, että olemme unohtaneet, miksi nämä periaatteet ovat niin arvokkaita.

Kun keskustelu kääntyy islamiin, osa poliittisesta vasemmistosta tuntuu menettävän kykynsä soveltaa omia arvojaan johdonmukaisesti.

Uskonto, jota ei saisi arvostella

Mitä tapahtuu ihmiselle, joka arvostelee islamia maassa, jossa uskonnollinen laki on osa valtion oikeusjärjestelmää?

Hän voi joutua vankilaan. Hän voi saada kuolemantuomion. Hän voi joutua väkijoukon pahoinpitelemäksi tai elää jatkuvan väkivallan uhan alla.

Nämä eivät ole kuvitteellisia uhkakuvia. Islamin arvostelijoihin kohdistunutta väkivaltaa ja uskonnolliseen jumalanpilkkaan liittyviä rangaistuksia on dokumentoitu useissa maissa. Myös Euroopassa uskonnollinen satiiri on johtanut terrori-iskuihin ja murhiin.

Charlie Hebdon toimitukseen Pariisissa vuonna 2015 tehty isku oli tästä järkyttävä esimerkki. Ihmisiä murhattiin, koska ääriajattelijat eivät hyväksyneet heidän oikeuttaan julkaista Muhammed-pilapiirroksia.

Mitä meidän pitäisi tästä päätellä?

Ainakin sen, ettei uskonnollisen loukkaantumisen voida koskaan antaa oikeuttaa väkivaltaa. Sananvapaus ei tarkoita ainoastaan oikeutta sanoa asioita, joista kaikki pitävät. Se tarkoittaa ennen kaikkea oikeutta sanoa myös sellaista, mikä suututtaa, loukkaa tai haastaa syvään juurtuneita uskomuksia.

Jos uskontoa saa arvostella vain silloin, kun uskonnon kannattajat hyväksyvät arvostelun, kyse ei ole todellisesta sananvapaudesta.

Entä jos kyse olisi kristinuskosta?

Kuvitelkaamme eurooppalainen valtio, jossa kristinuskon hylkäämisestä voisi seurata kuolemanrangaistus, aviorikoksesta ruumiillinen rangaistus ja papiston arvostelemisesta vankeustuomio.

Kuvitelkaamme, että tässä valtiossa naisten oikeuksia rajoitettaisiin uskonnollisilla perusteilla ja että lasten avioliittoja puolustettaisiin vetoamalla pyhiin teksteihin.

Miten eurooppalainen vasemmisto reagoisi?

Todennäköisesti se tuomitsisi järjestelmän voimakkaasti. Ja aivan oikein tuomitsisikin.

Miksi samojen periaatteiden soveltaminen islamiin on toisinaan niin vaikeaa?

Uskonnollista oppia ei voida vapauttaa kritiikistä sillä perusteella, että sen kannattajat muodostavat vähemmistön Euroopassa. Vähemmistöasema suojaa ihmisiä syrjinnältä, mutta se ei tee uskonnollisista opeista immuuneja arvostelulle.