Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iloinen siitä, että uskalsin pyytää miestä ulos, vaikka sainkin pakit
07.10.2026 |
Olin pitkään ihastunut tyyppiin, ja jotenkin olin lukevani, että kiinnostus olisi molemmanpuolista. Tiedän tyypin töiden kautta, mutta ei tavattu kauhean usein. Aika pitkään olin tosi ihastunut, ja joka kerta kun nähtiin, toivoin, että nyt olisi se kerta kun jää murtuu.
Lopulta keräsin kaiken rohkeuteni, ja pyysin häntä ulos viestillä. No sain pakit, koska tyyppi olikin varattu (tämä yllätti, kun käytös ei viitannut sellaiseen). Hävetti ihan tajuttomasti, ja sätin itseäni miten luinkaan kaikki vihjeet niin väärin. Ja pelkäsin sitä hetkeä, kun taas kohdataan, ja se olisi tosi kiusallista.
No tällä viikolla nähtiin, ja vaikka pelkäsin mitä, ei meidän kohtaaminen ollutkaan yhtään kiusallista. Oikeastaan oli jopa helpompaa, kun tästä puuttui kaikki säätö ja jännittäminen. Ainakin katsoin tämän kortin loppuun, niin ei tarvitse jossitella. Oli oikeasti kuluttavaa olla niin pitkään ihastunut johonkin, ja toivoa jotain, mitä ei koskaan tapahdu.
Eipä tässä kirjoituksessa ehkä ole mitään pointtia, mutta halusin vain tuoda tälläisen näkökulman esiin :).
Mulla on yksi toinen tyyppi kiikarissa, ja nyt keräilen taas rohkeutta, että saisin tehtyä asialle jotain. Toivottavasti uskallan, koska voi olla, että se kaduttaa enemmän, että ei tee mitään, kuin se, että ainakin yritti.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä voin sanoa, että ihan oikein teit eikä sulla ole mitään hävettävää. Oishan se ollut mahdollista, että mieskin olisi ollut ihastunut juuri sinuun. Kukaan täysjärkinen ihminen ei koskaan väheksy saati tee pilkkaa sinusta jos ilmaiset olevasi kiinnostunut hänestä.
Näinhän se on, mutta jotenkin hävettää tunnustaa jollekkin, että on ihastunut tähän. Lapsena sai kuulla mm. aikuisten suusta niin paljon lällättelyä, että "ei kai Tiina tykkää Matista, heh heh" ja "onko Pekka nyt sun poikaystävä, heh heh", että on jäänyt fiilis, että johonkin ihastuminen tai sen paljastuminen olisi kauhean noloa.
Toivottavasti vanhemmat ja aikuiset ovat kypsempiä nykyään..Ap
Eivät ole. Varatut varsinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh huhu huh ite joudun koko ajan puhumaan erään miehen päälle ettei vaan ehdi treffeille pyytää. On pidettävä vauhtia ettei tule saumaa kun lähes työkaveri on. Kun on hirmuinen kiire koko ajan ja paljon asiaa, ei siihen väliin ehdi millään pyytämään. Ja jos yrittää pyytää järjestän hänellekin niin paljon akuuttia tekemistä, että lause jää kesken. Pyörtyisin jos ehtisi treffeille kysyä. Pitää pysyä askeleen edellä ja vauhdissa.
Eikös se olisi helpompaa, että toinen pyytää treffeille, ja sitten voit kieltäytyä? Loppuu säätö molemmilta. Voit vaikka sanoa, että minusta olemme liian erilaisia yms (pitää varmaan myös paikkaansa). Ainakin omasta mielestäni kuulostaisi helpommalta ratkaisulta.
Ap
Olisi, mutta siinä on just vaarana se, että saattais vaikka ihastua. Kun ollaankin liian samanlaisia. Niin jääköön ilmaan ettei tule vaikeaa. Siksi on hyvä pitää vauhtia yllä ja miehen kädet täynnä töitä. Jos joskus vanhainkodissa kohdataan voin kertoa, että kyllä mä susta tykkäsin, mut nyt oon jo liian vanha…. :)
Siis nyt en ymmärrä: kuulostaa molemman puoliselta ihastumiselta. Miksi ei menisi sitä kohti? Ties mitä hyvää siitä syntyisi!
Ap
Liian hyvän pelko.
Ai, semmoistakin voi sitten pelätä.
Itse ainakin tarttuisin tähän kiinni, ja jos hyvin käy, en päästäisi irti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kovin tutulta näin miehenä. Nyt kylläkin varattuna ollut 10 vuotta, mutta muistot kultaisesta nuoruudesta jäljellä sentään.
Kuin myös täällä. Samoja pettymyksiä sain minä kuten varmaan lähes jokainen ei-niin-alfauros nuorena kokea, useampaankin kertaan. Kunnes sitten tuli vastaan se joka ei antanut pakkeja. Juuri tuli 40 vuotta aviossa täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa AP:n kaltaisia naisia enemmän <3
Jep, luoja siunatkoon nykyaikaisia, aloitteellisia naisia. Ja hei, 29.2.2028 on karkauspäivä! Silloin ei kun kosimaan. Jos ei saa miestä niin saa ainakin hamekankaan.
Vierailija kirjoitti:
Jep, rohkea rokan syö. Pakitkin on parempi vaihtoehto kun jatkuva epävarmuus. Ne kun mahdollistavat asiasta yli pääsemisen.
Samaa mieltä. Olin itse nuorena monta vuotta ihastunut yhteen tyyppiin, ja lopulta rohkaisin mieleni ja lähestyin häntä. Minäkin sain pakit, mutta hyvin ystävällisesti, ja olin tosi tyytyväinen, kun olin uskaltanut ottaa sen askeleen, vaikka hirvittikin etukäteen ihan kamalasti. Tuon jälkeen pystyin suuntaamaan katseen toisaalle ja pääsin yli ihastuksestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun onni että olit vain ihastunut etkä rakastunut, siinä on ISO ero.
Miten voi olla rakastunut johonkin, jota ei kovin hyvin ees tunne? En ymmärrä tätä kommenttia.
Ap
Olen eri, mutta mulla on ollut kaikista vahvimmat tunteet niitä ihmisiä kohtaan, joita en ole tuntenut kunnolla. Olen keksinyt päästäni ne osuudet, joista en ole tiennyt heistä. Se on osittain omaan luomukseensa rakastumista.
Ihastumista tuo on, jos kohde on lähes tuntematon.
Miksi tunteet on voimakkaammat kuin sellaista kohtaan, jonka tuntee kunnolla?
No sen takia, että voi kuvitella ihmisen ties minkälaiseksi, ja rakastua sitten siihen kuvitelmaan. Kun tuntee jonkun, täytyykin hyväksyä hänet sellaisena kun hän on, eikä voikkaan vaan päättää mielessä millainen toinen on.
Hyvän tyypin kanssa sitten huomaa, että tyyppi onkin mielenkiintoisempi kuin osasi ajatella, ja vaikka ei istukkaan kuvitelmiin, ei halua tästä päästää irti. Tätä odotellassa..Ap
Valitsen sen, joka aiheuttaa voimakkaammat tunteet.
Alue: Aihe vapaa
No sen takia, että voi kuvitella ihmisen ties minkälaiseksi, ja rakastua sitten siihen kuvitelmaan. Kun tuntee jonkun, täytyykin hyväksyä hänet sellaisena kun hän on, eikä voikkaan vaan päättää mielessä millainen toinen on.
Hyvän tyypin kanssa sitten huomaa, että tyyppi onkin mielenkiintoisempi kuin osasi ajatella, ja vaikka ei istukkaan kuvitelmiin, ei halua tästä päästää irti. Tätä odotellassa..
Ap