Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iloinen siitä, että uskalsin pyytää miestä ulos, vaikka sainkin pakit
07.10.2026 |
Olin pitkään ihastunut tyyppiin, ja jotenkin olin lukevani, että kiinnostus olisi molemmanpuolista. Tiedän tyypin töiden kautta, mutta ei tavattu kauhean usein. Aika pitkään olin tosi ihastunut, ja joka kerta kun nähtiin, toivoin, että nyt olisi se kerta kun jää murtuu.
Lopulta keräsin kaiken rohkeuteni, ja pyysin häntä ulos viestillä. No sain pakit, koska tyyppi olikin varattu (tämä yllätti, kun käytös ei viitannut sellaiseen). Hävetti ihan tajuttomasti, ja sätin itseäni miten luinkaan kaikki vihjeet niin väärin. Ja pelkäsin sitä hetkeä, kun taas kohdataan, ja se olisi tosi kiusallista.
No tällä viikolla nähtiin, ja vaikka pelkäsin mitä, ei meidän kohtaaminen ollutkaan yhtään kiusallista. Oikeastaan oli jopa helpompaa, kun tästä puuttui kaikki säätö ja jännittäminen. Ainakin katsoin tämän kortin loppuun, niin ei tarvitse jossitella. Oli oikeasti kuluttavaa olla niin pitkään ihastunut johonkin, ja toivoa jotain, mitä ei koskaan tapahdu.
Eipä tässä kirjoituksessa ehkä ole mitään pointtia, mutta halusin vain tuoda tälläisen näkökulman esiin :).
Mulla on yksi toinen tyyppi kiikarissa, ja nyt keräilen taas rohkeutta, että saisin tehtyä asialle jotain. Toivottavasti uskallan, koska voi olla, että se kaduttaa enemmän, että ei tee mitään, kuin se, että ainakin yritti.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun onni että olit vain ihastunut etkä rakastunut, siinä on ISO ero.
Miten voi olla rakastunut johonkin, jota ei kovin hyvin ees tunne? En ymmärrä tätä kommenttia.
Ap
Olen eri, mutta mulla on ollut kaikista vahvimmat tunteet niitä ihmisiä kohtaan, joita en ole tuntenut kunnolla. Olen keksinyt päästäni ne osuudet, joista en ole tiennyt heistä. Se on osittain omaan luomukseensa rakastumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeeee! Oikein olet tehnyt! Nyt vaan samaa rataa ja lähestyt ukkeleita reippain mielin. Eihän tuo ota jos ei annakaan vai miten se meni. Ja miksei voi vaan muuten vaan pyytää mukaan johonkin yhteiseen tekemiseen, perhana, pyydät vaikka kreisbailaamaan tai sorsanmetälle. Siinähän sen näkkee mistä ukkeli on tehty :D Konstit on ollu monet kun on lumessa edetty ;)
Olisin tosi otettu miehenä, jos nainen pyytäisi treffeille. Minullakin on töiden kautta jokin ihastussäätö näköjään meneillään, kollegoja emme ole, olemme vain samassa lokaatiossa töissä.
Vinkkinä, että kannattaa kysyä sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole muita kuulemassa.
Ja pitäkää se juttunne salassa, ei mitään polttoainetta draamalle!
Kyllä aikainen mato linnun nappaa. Eiku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun onni että olit vain ihastunut etkä rakastunut, siinä on ISO ero.
Miten voi olla rakastunut johonkin, jota ei kovin hyvin ees tunne? En ymmärrä tätä kommenttia.
Ap
Olen eri, mutta mulla on ollut kaikista vahvimmat tunteet niitä ihmisiä kohtaan, joita en ole tuntenut kunnolla. Olen keksinyt päästäni ne osuudet, joista en ole tiennyt heistä. Se on osittain omaan luomukseensa rakastumista.
Mutta eikö tuo ole juuri sitä ihastumista ja höyrypäisenä tulevaisuuden maalaamista, eikä rakastumista?
Kyllähän minäkin olin jo päättänyt millaisen talon tämän tyypin kanssa hankimme, ja millaista arkea eläisimme, mutta täyttä harhaa tuo kaikki oli. Nyt jo vähän naurattaa, miten mopo karkasi käsistä :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh huhu huh ite joudun koko ajan puhumaan erään miehen päälle ettei vaan ehdi treffeille pyytää. On pidettävä vauhtia ettei tule saumaa kun lähes työkaveri on. Kun on hirmuinen kiire koko ajan ja paljon asiaa, ei siihen väliin ehdi millään pyytämään. Ja jos yrittää pyytää järjestän hänellekin niin paljon akuuttia tekemistä, että lause jää kesken. Pyörtyisin jos ehtisi treffeille kysyä. Pitää pysyä askeleen edellä ja vauhdissa.
Vierailija kirjoitti:
Olisin tosi otettu miehenä, jos nainen pyytäisi treffeille. Minullakin on töiden kautta jokin ihastussäätö näköjään meneillään, kollegoja emme ole, olemme vain samassa lokaatiossa töissä.
Vinkkinä, että kannattaa kysyä sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole muita kuulemassa.
Ja pitäkää se juttunne salassa, ei mitään polttoainetta draamalle!
Joo, samaa mieltä, että parempi pitää nää tiedot itsellä. Kerroin yhdelle työkaverille tapahtuneesta ilman, että kerroin kenestä on kyse, ja nyt jo sekin kaduttaa, jos työkaveri keksii kenestä puhun (tähän mennässä on tosin ollut ihan pihalla veikkaustensa kanssa).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa AP:n kaltaisia naisia enemmän <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun onni että olit vain ihastunut etkä rakastunut, siinä on ISO ero.
Miten voi olla rakastunut johonkin, jota ei kovin hyvin ees tunne? En ymmärrä tätä kommenttia.
Ap
Olen eri, mutta mulla on ollut kaikista vahvimmat tunteet niitä ihmisiä kohtaan, joita en ole tuntenut kunnolla. Olen keksinyt päästäni ne osuudet, joista en ole tiennyt heistä. Se on osittain omaan luomukseensa rakastumista.
Ihastumista tuo on, jos kohde on lähes tuntematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh huh huhu huh ite joudun koko ajan puhumaan erään miehen päälle ettei vaan ehdi treffeille pyytää. On pidettävä vauhtia ettei tule saumaa kun lähes työkaveri on. Kun on hirmuinen kiire koko ajan ja paljon asiaa, ei siihen väliin ehdi millään pyytämään. Ja jos yrittää pyytää järjestän hänellekin niin paljon akuuttia tekemistä, että lause jää kesken. Pyörtyisin jos ehtisi treffeille kysyä. Pitää pysyä askeleen edellä ja vauhdissa.
Eikös se olisi helpompaa, että toinen pyytää treffeille, ja sitten voit kieltäytyä? Loppuu säätö molemmilta. Voit vaikka sanoa, että minusta olemme liian erilaisia yms (pitää varmaan myös paikkaansa). Ainakin omasta mielestäni kuulostaisi helpommalta ratkaisulta.
Ap
Lopeta! Miehet eivät ole täällä toteuttaakseen sairaita mielihalujasi, jätä meidät rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, hyvä! Itseäni ei nuorena sinkkuna hirveästi pelottanut tehdä aloitteita. Kävelin vain kivannnäköisen tyypin luo juttelemaan. Jos toinen oli varattu, ei jäänyt harmittamaan. Kukaan ei ole koskaan ollut mitenkään epäystävällinen. Nyt olen ollut jo kauan naimisissa. Mutta näin vaivaa ja olin aloitteellinen tämänkin suhteen kanssa, ei kukaan olisi minua kotoa tullut hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh huhu huh ite joudun koko ajan puhumaan erään miehen päälle ettei vaan ehdi treffeille pyytää. On pidettävä vauhtia ettei tule saumaa kun lähes työkaveri on. Kun on hirmuinen kiire koko ajan ja paljon asiaa, ei siihen väliin ehdi millään pyytämään. Ja jos yrittää pyytää järjestän hänellekin niin paljon akuuttia tekemistä, että lause jää kesken. Pyörtyisin jos ehtisi treffeille kysyä. Pitää pysyä askeleen edellä ja vauhdissa.
Eikös se olisi helpompaa, että toinen pyytää treffeille, ja sitten voit kieltäytyä? Loppuu säätö molemmilta. Voit vaikka sanoa, että minusta olemme liian erilaisia yms (pitää varmaan myös paikkaansa). Ainakin omasta mielestäni kuulostaisi helpommalta ratkaisulta.
Ap
Olisi, mutta siinä on just vaarana se, että saattais vaikka ihastua. Kun ollaankin liian samanlaisia. Niin jääköön ilmaan ettei tule vaikeaa. Siksi on hyvä pitää vauhtia yllä ja miehen kädet täynnä töitä. Jos joskus vanhainkodissa kohdataan voin kertoa, että kyllä mä susta tykkäsin, mut nyt oon jo liian vanha…. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun onni että olit vain ihastunut etkä rakastunut, siinä on ISO ero.
Miten voi olla rakastunut johonkin, jota ei kovin hyvin ees tunne? En ymmärrä tätä kommenttia.
Ap
Olen eri, mutta mulla on ollut kaikista vahvimmat tunteet niitä ihmisiä kohtaan, joita en ole tuntenut kunnolla. Olen keksinyt päästäni ne osuudet, joista en ole tiennyt heistä. Se on osittain omaan luomukseensa rakastumista.
Ihastumista tuo on, jos kohde on lähes tuntematon.
Miksi tunteet on voimakkaammat kuin sellaista kohtaan, jonka tuntee kunnolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh huhu huh ite joudun koko ajan puhumaan erään miehen päälle ettei vaan ehdi treffeille pyytää. On pidettävä vauhtia ettei tule saumaa kun lähes työkaveri on. Kun on hirmuinen kiire koko ajan ja paljon asiaa, ei siihen väliin ehdi millään pyytämään. Ja jos yrittää pyytää järjestän hänellekin niin paljon akuuttia tekemistä, että lause jää kesken. Pyörtyisin jos ehtisi treffeille kysyä. Pitää pysyä askeleen edellä ja vauhdissa.
Eikös se olisi helpompaa, että toinen pyytää treffeille, ja sitten voit kieltäytyä? Loppuu säätö molemmilta. Voit vaikka sanoa, että minusta olemme liian erilaisia yms (pitää varmaan myös paikkaansa). Ainakin omasta mielestäni kuulostaisi helpommalta ratkaisulta.
Ap
Olisi, mutta siinä on just vaarana se, että saattais vaikka ihastua. Kun ollaankin liian samanlaisia. Niin jääköön ilmaan ettei tule vaikeaa. Siksi on hyvä pitää vauhtia yllä ja miehen kädet täynnä töitä. Jos joskus vanhainkodissa kohdataan voin kertoa, että kyllä mä susta tykkäsin, mut nyt oon jo liian vanha…. :)
Siis nyt en ymmärrä: kuulostaa molemman puoliselta ihastumiselta. Miksi ei menisi sitä kohti? Ties mitä hyvää siitä syntyisi!
Ap
Vahvistaa loppupeleissä itsetuntoa ja antaa kokemusta, vaikka pakit tulikin. Upee homma, AP!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh huhu huh ite joudun koko ajan puhumaan erään miehen päälle ettei vaan ehdi treffeille pyytää. On pidettävä vauhtia ettei tule saumaa kun lähes työkaveri on. Kun on hirmuinen kiire koko ajan ja paljon asiaa, ei siihen väliin ehdi millään pyytämään. Ja jos yrittää pyytää järjestän hänellekin niin paljon akuuttia tekemistä, että lause jää kesken. Pyörtyisin jos ehtisi treffeille kysyä. Pitää pysyä askeleen edellä ja vauhdissa.
Eikös se olisi helpompaa, että toinen pyytää treffeille, ja sitten voit kieltäytyä? Loppuu säätö molemmilta. Voit vaikka sanoa, että minusta olemme liian erilaisia yms (pitää varmaan myös paikkaansa). Ainakin omasta mielestäni kuulostaisi helpommalta ratkaisulta.
Ap
Olisi, mutta siinä on just vaarana se, että saattais vaikka ihastua. Kun ollaankin liian samanlaisia. Niin jääköön ilmaan ettei tule vaikeaa. Siksi on hyvä pitää vauhtia yllä ja miehen kädet täynnä töitä. Jos joskus vanhainkodissa kohdataan voin kertoa, että kyllä mä susta tykkäsin, mut nyt oon jo liian vanha…. :)
Siis nyt en ymmärrä: kuulostaa molemman puoliselta ihastumiselta. Miksi ei menisi sitä kohti? Ties mitä hyvää siitä syntyisi!
Ap
Liian hyvän pelko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh huhu huh ite joudun koko ajan puhumaan erään miehen päälle ettei vaan ehdi treffeille pyytää. On pidettävä vauhtia ettei tule saumaa kun lähes työkaveri on. Kun on hirmuinen kiire koko ajan ja paljon asiaa, ei siihen väliin ehdi millään pyytämään. Ja jos yrittää pyytää järjestän hänellekin niin paljon akuuttia tekemistä, että lause jää kesken. Pyörtyisin jos ehtisi treffeille kysyä. Pitää pysyä askeleen edellä ja vauhdissa.
Eikös se olisi helpompaa, että toinen pyytää treffeille, ja sitten voit kieltäytyä? Loppuu säätö molemmilta. Voit vaikka sanoa, että minusta olemme liian erilaisia yms (pitää varmaan myös paikkaansa). Ainakin omasta mielestäni kuulostaisi helpommalta ratkaisulta.
Ap
Olisi, mutta siinä on just vaarana se, että saattais vaikka ihastua. Kun ollaankin liian samanlaisia. Niin jääköön ilmaan ettei tule vaikeaa. Siksi on hyvä pitää vauhtia yllä ja miehen kädet täynnä töitä. Jos joskus vanhainkodissa kohdataan voin kertoa, että kyllä mä susta tykkäsin, mut nyt oon jo liian vanha…. :)
Siis nyt en ymmärrä: kuulostaa molemman puoliselta ihastumiselta. Miksi ei menisi sitä kohti? Ties mitä hyvää siitä syntyisi!
Ap
Sinua kannustan kyllä menemään. Pysy aktiivisena!
kunhan nyt vain muistaisit omaa miestäsi kotona Ap. Aika Halpamaista toimintaa ja kiikarissa on jo toinenkin vaikka kotona on se nukkavieru pööpööpaa nöh-nöh-nuuh-naahisi.
Alue: Aihe vapaa
Tarkistin. Haarojen välissä ei roiku keppiä tai palloja, joten enpä taida olla.
Ap