Suomalaisnuorista tullut epäsosiaallisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Njaa. Itse olen 50+-ikäinen, mutta samanlainen kuin nuo 75% nuorista. Ei ole ollut tapana naapureita tervehtiä tai osoittaa mitään kiinnostusta niihin muutenkaan. 

Nuo. naapurijutut ainakin kaupungeissa, kerrostalossa, on pelkkää semmoista turhaa sosiaalista kuormaa, ei merkityksellisiä ihmissuhteita. Siksi minä, ja ilmeisesti monet nuoretkaan, ei niitä haluta. Elämässä voi silti kyllä olla paljonkin sosiaalisuutta ihan livenä. Mulla ainakin on. Ne on vaan ne mun omat piirit, sukulaiset, kaverit, työkaverit, en siihen lisäksi halua naapureita.

Kun tarvit apua, keneltä kysyt? Rappukäytävässä huumerikollisisia, parveke tulessa, sisään murtaudutaan, jne. savua ilmassa....

Joo isännöitsijään, se joka asuu 20 kilometrin päässä..?

Soitan poliisille, enkä vaivaa naapureitani.

Entä kun sinun asuntoosi murtaudutaan tms. ja naapuri ei edes välitä kerto kenellekään. Koska sinä olet ollut "se naapurin kusipää."

Vaikutat tapaukselta kenen moikkaamiset todella kannattaisi jättää väliin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naapureille pitäisi jotain jutella?

Maailman onnellisin maa ja niin edespäin.

Vaikuttaa kyllä tosi onnelliselta jos soziaslisuutta mitataan sillä kuinka paljon juttelet naapureille eikä esim. sillä kuinka paljon vietät aikaa erilaisissa sosiaslisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret on niin arkoja.

Ei, kun vanhemmat eivät enää opeta käytöstapoja. Nuoret eivät todellakaan tervehdi. Paitsi se 20-25%. 

Nuori sukupolvi on kasvanut digitaalisessa maailmassa, jossa viestintää voi hallita. Sosiaalisessa mediassa tai viestisovelluksissa vastauksen voi miettiä valmiiksi, viestin voi pyyhkiä pois tai keskustelun voi aloittaa silloin, kun siihen on energiaa. Kasvokkainen small talk puolestaan vaatii välitöntä reagoimista ilman suodatinta. Kun spontaaneja liven kohtaamisia harjoitellaan arjessa vähemmän, kynnys niihin nousee ja ne alkavat tuntua jopa pelottavilta.

Sosiaalisen jännittämisen ja ahdistuksen kasvu

Tutkimusten ja esimerkiksi Kouluterveyskyselyiden mukaan nuorten kokema ahdistuneisuus ja sosiaalinen jännittäminen ovat lisääntyneet merkittävästi. Sosiaalisessa jännittämisessä on kyse siitä, että muiden huomion kohteena oleminen tai ennakoimattomat tilanteet tuntuvat kuormittavilta. Rappukäytävässä kohdattu naapuri edustaa juuri tällaista tilannetta: pitäisi keksiä nopeasti jotakin sanottavaa, ja tilanteessa kokee helposti tulevansa arvioiduksi.

Sori siitä. Ei kukaan voi luonnettaan valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Njaa. Itse olen 50+-ikäinen, mutta samanlainen kuin nuo 75% nuorista. Ei ole ollut tapana naapureita tervehtiä tai osoittaa mitään kiinnostusta niihin muutenkaan. 

Nuo. naapurijutut ainakin kaupungeissa, kerrostalossa, on pelkkää semmoista turhaa sosiaalista kuormaa, ei merkityksellisiä ihmissuhteita. Siksi minä, ja ilmeisesti monet nuoretkaan, ei niitä haluta. Elämässä voi silti kyllä olla paljonkin sosiaalisuutta ihan livenä. Mulla ainakin on. Ne on vaan ne mun omat piirit, sukulaiset, kaverit, työkaverit, en siihen lisäksi halua naapureita.

Kun tarvit apua, keneltä kysyt? Rappukäytävässä huumerikollisisia, parveke tulessa, sisään murtaudutaan, jne. savua ilmassa....

Joo isännöitsijään, se joka asuu 20 kilometrin päässä..?

Soitan poliisille, enkä vaivaa naapureitani.

Entä kun sinun asuntoosi murtaudutaan tms. ja naapuri ei edes välitä kerto kenellekään. Koska sinä olet ollut "se naapurin kusipää."

Vaikutat tapaukselta kenen moikkaamiset todella kannattaisi jättää väliin...

Koska hän haluaa moikkailla vaan saadakseen jotain vastapalvelua. Ei ihmissihteet toimi noin, että tehdään asioita vaan saadakseen jotain takaisin.

Höpsistä! Tuo ei pidä paikkaansa ainakaan mun kohdalla. Tunnen ihan kaikki samassa kerrostalossa asuvat ihmiset ja olen heidän kanssaan puheväleissä. Tämä on ollut omalta kannaltani erittäin hyödyllistä, koska jos olen tarvinnut jonkin asian suhteen apua, sitä ollaan oltu mulle auliisti tarjoamassa:) 

N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naapureille pitäisi jotain jutella?

Maailman onnellisin maa ja niin edespäin.

Just siksi ollaan maailman onnellisin maa, kun ei ole pakko kaikille jutella. 

YKn höpö kampanja m. muuton lisäämiseksi Suomeen. Tuo Suomi on maailman onnellisin maa. 

En usko. Tai itse ainakin aloin keskustella naapureideni kanssa vasta keski-ikäisenä. Eikä itselläni ollut edes älylaitteita, nettiä taikka somea käytössäni ennen keski-ikääni (vaikka ne olivat kyllä jo olemassa). Ikää myöden juttelu on vielä lisääntynyt, etenkin kerrostataloni vanhusten kanssa. Olen nyt 50v. 

Vanhemmat ihmiset voivat ihan hyvin jutella keskenään, ja jättää nuoret rauhaan, jos he eivät halua lähteä jutusteluun mukaan. Eiväthän kaikki aikuisetkaan halua tuntea naapureitaan. Näin itse ajattelen.

Nettielämä tunnetusti surkastuttaa nuorten sosiaaliset taidot, häiritsee kunnon harrastuksia ja aiheuttaa keskittymisongelmia. Ilmeisesti kotona pitäisi illat pitkät tuijottaa seinää, mieluiten maalattua, tapetista voi saada virikkeitä.

Missä muualla kuin netissä nuorilla voi ylipäätään enää olla jotain sosiaalista elämää ja harrastuksia? Kadulla on kylmä, ostarilta ajetaan pois eikä omaan huoneeseen mahdu.

https://yle.fi/a/3-6675959?utm_source=social-media-share&utm_medium=soc…

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä! Tuo ei pidä paikkaansa ainakaan mun kohdalla. Tunnen ihan kaikki samassa kerrostalossa asuvat ihmiset ja olen heidän kanssaan puheväleissä. Tämä on ollut omalta kannaltani erittäin hyödyllistä, koska jos olen tarvinnut jonkin asian suhteen apua, sitä ollaan oltu mulle auliisti tarjoamassa:) 

N23

Juurikin tuon takia en halua tutustua naapureihin. Jotain aina vailla. 

Siinä missä vanhemmille sukupolville naapurusto oli luonteva osa sosiaalista turvaverkkoa, nuorille oma koti ja jopa oma huone on äärimmäisen tärkeä, pyhä turvapaikka suorituspaineilta. Naapurin moikkaaminen tai juttelu saattaa nuoren näkökulmasta rikkoa tämän näkymättömän suojamuurin. Naapurustoa ei hahmoteta yhteisönä, vaan paikkana, jossa jokaisella on oikeus olla täysin näkymätön ja omissa oloissaan.

Kyse ei siis ole pelkästään "arkuudesta", vaan siitä, että vuorovaikutuksen pelisäännöt ovat muuttuneet. Nuoret suojelevat omaa sosiaalista energiaansa ja valitsevat mieluummin hallittavan hiljaisuuden kuin arvaamattoman tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Njaa. Itse olen 50+-ikäinen, mutta samanlainen kuin nuo 75% nuorista. Ei ole ollut tapana naapureita tervehtiä tai osoittaa mitään kiinnostusta niihin muutenkaan. 

Nuo. naapurijutut ainakin kaupungeissa, kerrostalossa, on pelkkää semmoista turhaa sosiaalista kuormaa, ei merkityksellisiä ihmissuhteita. Siksi minä, ja ilmeisesti monet nuoretkaan, ei niitä haluta. Elämässä voi silti kyllä olla paljonkin sosiaalisuutta ihan livenä. Mulla ainakin on. Ne on vaan ne mun omat piirit, sukulaiset, kaverit, työkaverit, en siihen lisäksi halua naapureita.

Kun tarvit apua, keneltä kysyt? Rappukäytävässä huumerikollisisia, parveke tulessa, sisään murtaudutaan, jne. savua ilmassa....

Joo isännöitsijään, se joka asuu 20 kilometrin päässä..?

Joo, mä kysyn apua alakerran rollaattorimummolta, kun nisti sytyttää talon tuleen...

Olet ulkona ja asuntoosi yritetään tunkeutua. Voit arvella, ilmoittaako ylenkatsomasi rollaattorimummo kenellekään.  Kämppä tyhjä kun tulet. 

Tai lapsesii tarvitsee apua kun isommat puhalla kiusaa. Kukaan ei sinua auta. Koska olet witdumaiinen tyyppi siinä talossa.

Epäsosiaalinen ihminen on usein julma ja kestää kaiken . Mieluummin kapina kaikkia vastaan kuin "hyvää päivää".

Itsepähän ja perheensä kärsivät. Lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä! Tuo ei pidä paikkaansa ainakaan mun kohdalla. Tunnen ihan kaikki samassa kerrostalossa asuvat ihmiset ja olen heidän kanssaan puheväleissä. Tämä on ollut omalta kannaltani erittäin hyödyllistä, koska jos olen tarvinnut jonkin asian suhteen apua, sitä ollaan oltu mulle auliisti tarjoamassa:) 

N23

Mitä ihmeen apuja oikeen tarvitset? Itse en ole ikinä tarvinnut mitään apuja, kun osaan itse kiivetä jalkaralle, käyttää vasaraa ja ruuvimeisseliä sekä käydä kaupassa.

Suurin ongelma on a f r i k k a la i s te n kanssa. Ei mikään mene mieliksi. Taitaa olla niin suuri k u l t t u u rimuuri. Siihen vielä ylpeät z o o m e ri t päälle heidän seuranaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä! Tuo ei pidä paikkaansa ainakaan mun kohdalla. Tunnen ihan kaikki samassa kerrostalossa asuvat ihmiset ja olen heidän kanssaan puheväleissä. Tämä on ollut omalta kannaltani erittäin hyödyllistä, koska jos olen tarvinnut jonkin asian suhteen apua, sitä ollaan oltu mulle auliisti tarjoamassa:) 

N23

Juurikin tuon takia en halua tutustua naapureihin. Jotain aina vailla. 

En ole hyväksikäyttäjä, vaan ihan samalla tavalla kuin mua on autettu, myöskin minä olen ollut valmis auttamaan muita:) 

N23

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuon ikäiset ole koskaan kiinnostuneet juttelemaan kuin ikäistensä kanssa. Ala- ja yläkoululaiset juttelee tutuille ja vieraille, toisen asteen tutkintoa suorittavista juttelee vain ne jotka ovat jo vuosia tehneet töitä esim. kaupassa, sitten kun 30 lähestyy niin huomataan että on muitakin kuin oma ikäryhmä. Johtuu varmaan aivojen kehitystilasta, mutta näin on ollut aina.

Teinit ehkä joo, mutta korkeakouluopiskelijat kyllä usein juttelee muillekin kuin ikäryhmälleen. Varsinkin fuksivuoden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä! Tuo ei pidä paikkaansa ainakaan mun kohdalla. Tunnen ihan kaikki samassa kerrostalossa asuvat ihmiset ja olen heidän kanssaan puheväleissä. Tämä on ollut omalta kannaltani erittäin hyödyllistä, koska jos olen tarvinnut jonkin asian suhteen apua, sitä ollaan oltu mulle auliisti tarjoamassa:) 

N23

Mitä ihmeen apuja oikeen tarvitset? Itse en ole ikinä tarvinnut mitään apuja, kun osaan itse kiivetä jalkaralle, käyttää vasaraa ja ruuvimeisseliä sekä käydä kaupassa.

Tarvitsin apua esimerkiksi ison leikkauksen jälkeen, kun mun oli vaikea liikkua:) 

N23