Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisnuorista tullut epäsosiaallisia?
07.10.2026 |
IS: Suomalaiset nuoret eivät innostu juttelemaan naapureilleen. Tuoreen kyselyn mukaan 75 prosenttia nuorista valitsee mieluummin hiljaisuuden, kuin naapurin kanssa keskustelun.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012324995.html
Johtuuko nuorten eristyneisyys netissä roikkumisesta?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa. Itse olen 50+-ikäinen, mutta samanlainen kuin nuo 75% nuorista. Ei ole ollut tapana naapureita tervehtiä tai osoittaa mitään kiinnostusta niihin muutenkaan.
Nuo. naapurijutut ainakin kaupungeissa, kerrostalossa, on pelkkää semmoista turhaa sosiaalista kuormaa, ei merkityksellisiä ihmissuhteita. Siksi minä, ja ilmeisesti monet nuoretkaan, ei niitä haluta. Elämässä voi silti kyllä olla paljonkin sosiaalisuutta ihan livenä. Mulla ainakin on. Ne on vaan ne mun omat piirit, sukulaiset, kaverit, työkaverit, en siihen lisäksi halua naapureita.
Kun tarvit apua, keneltä kysyt? Rappukäytävässä huumerikollisisia, parveke tulessa, sisään murtaudutaan, jne. savua ilmassa....
Joo isännöitsijään, se joka asuu 20 kilometrin päässä..?
Soitan poliisille, enkä vaivaa naapureitani.
Entä kun sinun asuntoosi murtaudutaan tms. ja naapuri ei edes välitä kerto kenellekään. Koska sinä olet ollut "se naapurin kusipää."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli todella huono juttu se koulujen korona sulku. Tiesin heti. Että se tulee aiheuttamaan tulevaisuudessa ongelmia.
Pelottaa moikata kun on niin monta kertaa jotkut jättäneet vastaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naapurin nuoret mulle moikkaa ja mä niille. Enempää nyt tarviikkaan jutella.
Mulle juttelee välillä. Avoimia ja puheliaita.
N60
Vierailija kirjoitti:
En haluasi elää missään kommuunissa.
Vaiva-palstan anonyymiasukkaat ovat juuri näitä itsekkäitä epäsosiaalisia, jotka eivät toisista välitä.
Kaikki mulle, mitään ei muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa. Itse olen 50+-ikäinen, mutta samanlainen kuin nuo 75% nuorista. Ei ole ollut tapana naapureita tervehtiä tai osoittaa mitään kiinnostusta niihin muutenkaan.
Nuo. naapurijutut ainakin kaupungeissa, kerrostalossa, on pelkkää semmoista turhaa sosiaalista kuormaa, ei merkityksellisiä ihmissuhteita. Siksi minä, ja ilmeisesti monet nuoretkaan, ei niitä haluta. Elämässä voi silti kyllä olla paljonkin sosiaalisuutta ihan livenä. Mulla ainakin on. Ne on vaan ne mun omat piirit, sukulaiset, kaverit, työkaverit, en siihen lisäksi halua naapureita.
Kun tarvit apua, keneltä kysyt? Rappukäytävässä huumerikollisisia, parveke tulessa, sisään murtaudutaan, jne. savua ilmassa....
Joo isännöitsijään, se joka asuu 20 kilometrin päässä..?
Joo, mä kysyn apua alakerran rollaattorimummolta, kun nisti sytyttää talon tuleen...
Voisin moikata jos tietäisin että naapuri haluaa tulla moikatuksi ja huomioiduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös kaduillaliikkumisen taito, siis kaupunkikulttuurin alkeetkin on useilla ihan hukassa. Kävellään uhmakkaasti päin ja ei missään nimessä väistetä ja anneta tietä muillekin. MINÄ MINÄ MINÄ. Ero on valtaisa verrattuna eurooppalaisiin sivistyskaupunkeihin.
No tässä asiassa ollaan kehän sisäpuolella kyllä parempia kuin ulkopuolella. Pk-seudulla siirrytään jopa kävelemään toiselle puolelle tietä. Hörhöjä on täällä aina ollut.
Siksi katsotaan maahan ja koitetaan olla huomaamattomia. Ettei joku hullu koe, että häntä katsotaan väärällä tavalla.
Mutta ei tällaista muissa Euroopan pääkaupungeissa ole.
Suomalaiset varmaan traumatisoituvat helposti.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei oo mitään asiaa.
No ei varmaan ole asiaa jos ei muuta tee kuin ruutua tuijottaa.
Tämän lisäksi moni kokee, että on kohteliasta tervehtiä ja vaihtaa pari sanaa.
Ja ehkä tällainen olisi nuorille hyvää harjoittelua tulevaan työelämään ja mahdolliseen parisuhteeseen.
Toki nythän ne inisee, ettei kukaan löydä kumppania...niin kukaan ei puhu kenellekään eikä silti löydä kumppania - whaaaaaat??
Olkaa yksin jos haluatte, mutta ÄLKÄÄ IHMETELKÖ syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin moikata jos tietäisin että naapuri haluaa tulla moikatuksi ja huomioiduksi.
Huhuh, vain Suomessa, voi helvatti mitä ajatusmaailmaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua tutustua naapureihini, saati jutella niiden kanssa.
Tämän takia me asumme Suomessa.
Miksi ihmisten pitäisi puhua nuorten kanssa ja nuorten muiden kanssa? Eikö ehdi myöhemmin. Osa nuorista meluaa kerrostalossa oudoilla äänillä. Mun naapureilla oli rikollisia aikeita muhun kun olin nuori. Eivät silti onnistuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naapureille pitäisi jotain jutella?
Maailman onnellisin maa ja niin edespäin.
Just siksi ollaan maailman onnellisin maa, kun ei ole pakko kaikille jutella.
Arvostelun ja kiusaantumisen pelko: Etenkin nuoret ja nuoret aikuiset kokevat muita ikäryhmiä useammin pelkoa ja ahdistusta arvostelun kohteeksi joutumisesta satunnaisissa kohtaamisissa. Spontaani jutustelu vieraan tai puolitutun ihmisen kanssa voidaan kokea sosiaalisesti kuormittavana, jolloin hiljaisuus tai naapurin välttely tuntuu helpommalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kehä III sisäpuolella on pahinta. Sen ulkopuolella on vielä normaalia porukkaa.
Nimenomaan Kehä I:n sisällä on oikein ystävällistä ja kohteliasta porukkaa. Huonoilla alueilla käytös on ihan erilaista, ja nämä sijaitsevatkin Kehä III:n tuntumassa.
Muualla et ole käynyt?
Digitaalinen vuorovaikutus: Nuorempi sukupolvi on tottunut hoitamaan sosiaaliset suhteensa ja yhteydenpidon verkossa. Kasvokkaiset, ennalta arvaamattomat kohtaamiset esimerkiksi rappukäytävässä eivät kuulu samalla tavalla heidän luontevaan arkeensa kuin varttuneemmilla ikäluokilla, joille naapurusto on perinteisesti muodostanut keskeisen sosiaalisen piirin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa. Itse olen 50+-ikäinen, mutta samanlainen kuin nuo 75% nuorista. Ei ole ollut tapana naapureita tervehtiä tai osoittaa mitään kiinnostusta niihin muutenkaan.
Nuo. naapurijutut ainakin kaupungeissa, kerrostalossa, on pelkkää semmoista turhaa sosiaalista kuormaa, ei merkityksellisiä ihmissuhteita. Siksi minä, ja ilmeisesti monet nuoretkaan, ei niitä haluta. Elämässä voi silti kyllä olla paljonkin sosiaalisuutta ihan livenä. Mulla ainakin on. Ne on vaan ne mun omat piirit, sukulaiset, kaverit, työkaverit, en siihen lisäksi halua naapureita.
Kun tarvit apua, keneltä kysyt? Rappukäytävässä huumerikollisisia, parveke tulessa, sisään murtaudutaan, jne. savua ilmassa....
Joo isännöitsijään, se joka asuu 20 kilometrin päässä..?
Joo, mä kysyn apua alakerran rollaattorimummolta, kun nisti sytyttää talon tuleen...
Olet ulkona ja asuntoosi yritetään tunkeutua. Voit arvella, ilmoittaako ylenkatsomasi rollaattorimummo kenellekään. Kämppä tyhjä kun tulet.
Tai lapsesii tarvitsee apua kun isommat puhalla kiusaa. Kukaan ei sinua auta. Koska olet witdumaiinen tyyppi siinä talossa.
Alue: Aihe vapaa
En haluasi elää missään kommuunissa.