Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi työelämästä on tullut niin kuormittavaa?

Vierailija
05.10.2026 |

Digitalisaation piti helpottaa työntekoa mutta onkin käynyt päinvastoin. Itse ydintyö esim. terveydenhoitoalalla ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja hoitaminen, on vähentynyt. Sen sijaan tehdään valtavasti kirjaamista, opetellaan uusia digitaitoja ja - järjestelmiä. Koko ajan pitää olla tavoitettavissa, kehittää ja opetella uutta. Mutta se ihminen ei ole muuttunut miksikään, vaan kaipaa edelleen tutkimuksia, hoivaa, apua, tukea mutta tähän ei olekaan enää aikaa ja rahaa. Tämä ainakin aiheuttaa ison ristiriidan, kun pitää tehdä kaikkea epäolennaista, mutta se tärkein joudutaan tekemään kiireellä, sinnepäin.

Kommentit (137)

Vierailija
101/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Arkkitehtitoimistosta päivää. Huono johtaminen, tajuton informaatiovirta, loputtomat kokoukset ja emailit, kaikesta supistaminen ja kiristäminen, epärealistiset budjetit ja aikataulut, muuttuvat säännökset, kilpailu, koko ajan muuttuvat ja kehittyvät softat, vastuun kasautuminen, huonosti orientoidut uudet työntekijät. Meiltä jää jatkuvalla syötöllä ihmisiä sairaslomalle.

Miksi et itse myy omaa osaamistasi? Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.

Vierailija
102/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksa enää viisikymppisenä opetella koko ajan uusia asioita. Uudet järjestelmät, työpaikan käytännöt, ohjeistukset, tilat jne. Kun vihdoin oppii käyttämään uutta järjestelmää, tulee siihen päivitys ja pitää opetella taas uusi toimintatapa.

Hirveä määrä ohjeita joiden etsimiseen menee aikaa. Koko ajan epävarma olo kaikesta ja koko työelämä on nykyään tulipalojen sammuttelua eikä niiden ehkäisyä ja se on tavattoman väsyttävää. Ei tämä ennen tällaista ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihminen joutuu nykyään tekemään 3 ihmisen työt. Uusia työntekijöitä ei palkata, vaan lähtijän työtehtävät "jaetaan" muille työntekijöille. Siksi meillä on loppuunpalaneita työntekijöitä ja työttömiä. Itsekin saan "vain" määriksiä. Mielelläni tekisin koko päivää.

Toisaalta kahdeksassa tunnissa ehtii tekemään töitä kahdeksan tuntia tauoilla. Mitä ei tänään ehdi jää huomiseen. 

Paitsi jos olet työssä, jossa on deadlinet, joiden umpeuduttua alkavat juosta kymppitonnien sopimussakot. Tai työssä, jossa potilasta ei voi jättää leikkauspöydälle, kun oma työaika loppuu. Tai työssä, jossa iso osa palkasta on sidottu tulokseen. Ei muuten jää huomiseen, tai jos jää, niin seuraavien yyteiden jälkeen ei tarvitse enää mennä jatkamaan.

Kuinka moni suomalainen sitten on tuollaisessa työssä? 

Elän varmaan paljon puhutussa kuplassa, mutta lähipiirissäni kaikki. Ovat korkeakoulutettuja mm. pankkialalla, it-alalla, tapahtuma-alalla ja vientiteollisuudessa. Palkkaus on toki sen mukainen, mutta ei se sitä kuormittavuutta poista.

Kyllä se jonkin verran poistaa, koska muuten teikäläiset eivät kyseisillä aloilla edes työskentelisi. Eihän teitä ole ammatteihinne pakotettu. 

Sitä ei välttämättä ymmärtänyt silloin opiskeluaikana ja alaa valitessaan, että millaiseksi tämä menee. Itse siirtyisin heti johonkin suorittavan työhön, mutta sellaista on lähes mahdotonta saada.

N52

Et ymmärtänyt elämän realiteetteja? 

Vierailija
104/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää viisikymppisenä opetella koko ajan uusia asioita. Uudet järjestelmät, työpaikan käytännöt, ohjeistukset, tilat jne. Kun vihdoin oppii käyttämään uutta järjestelmää, tulee siihen päivitys ja pitää opetella taas uusi toimintatapa.

Hirveä määrä ohjeita joiden etsimiseen menee aikaa. Koko ajan epävarma olo kaikesta ja koko työelämä on nykyään tulipalojen sammuttelua eikä niiden ehkäisyä ja se on tavattoman väsyttävää. Ei tämä ennen tällaista ollut.

Et sinäkään ennen ollut sitä mitä tänään. Super ahdistava ajatuskin, että työ olisi vuodesta toiseen jäykän kaavan toteuttamista. 
Ihmisillä taitaa olla liikaa nykyään sitä vapaa-aikaa joka sitten käytetään somessa marisemiseen? Taatusti on silloin ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Vierailija
105/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää viisikymppisenä opetella koko ajan uusia asioita. Uudet järjestelmät, työpaikan käytännöt, ohjeistukset, tilat jne. Kun vihdoin oppii käyttämään uutta järjestelmää, tulee siihen päivitys ja pitää opetella taas uusi toimintatapa.

Hirveä määrä ohjeita joiden etsimiseen menee aikaa. Koko ajan epävarma olo kaikesta ja koko työelämä on nykyään tulipalojen sammuttelua eikä niiden ehkäisyä ja se on tavattoman väsyttävää. Ei tämä ennen tällaista ollut.

Jos et jaksa pitäisikö sille sitten tehdä jotain? Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan.

Mitä sulla on siellä työn ulkopuolella? Sieltä löytyy ne oleellisuudet. 

Vierailija
106/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä.

Kaikki on ihan hemmetin epätäydellistä. 
Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihminen joutuu nykyään tekemään 3 ihmisen työt. Uusia työntekijöitä ei palkata, vaan lähtijän työtehtävät "jaetaan" muille työntekijöille. Siksi meillä on loppuunpalaneita työntekijöitä ja työttömiä. Itsekin saan "vain" määriksiä. Mielelläni tekisin koko päivää.

Toisaalta kahdeksassa tunnissa ehtii tekemään töitä kahdeksan tuntia tauoilla. Mitä ei tänään ehdi jää huomiseen. 

Paitsi jos olet työssä, jossa on deadlinet, joiden umpeuduttua alkavat juosta kymppitonnien sopimussakot. Tai työssä, jossa potilasta ei voi jättää leikkauspöydälle, kun oma työaika loppuu. Tai työssä, jossa iso osa palkasta on sidottu tulokseen. Ei muuten jää huomiseen, tai jos jää, niin seuraavien yyteiden jälkeen ei tarvitse enää mennä jatkamaan.

Kuinka moni suomalainen sitten on tuollaisessa työssä? 

Elän varmaan paljon puhutussa kuplassa, mutta lähipiirissäni kaikki. Ovat korkeakoulutettuja mm. pankkialalla, it-alalla, tapahtuma-alalla ja vientiteollisuudessa. Palkkaus on toki sen mukainen, mutta ei se sitä kuormittavuutta poista.

Kyllä se jonkin verran poistaa, koska muuten teikäläiset eivät kyseisillä aloilla edes työskentelisi. Eihän teitä ole ammatteihinne pakotettu. 

Sitä ei välttämättä ymmärtänyt silloin opiskeluaikana ja alaa valitessaan, että millaiseksi tämä menee. Itse siirtyisin heti johonkin suorittavan työhön, mutta sellaista on lähes mahdotonta saada.

N52

Et ymmärtänyt elämän realiteetteja? 

Työelämän ympäristö ja sen vaatimukset olivat aivan erilaisia 30-40 vuotta sitten. Ei kukaan olisi osannut ennustaa sitä valtavaa rakenteellista muutosta joka on poikkileikannut lähes koko työmaailman.

Oman työurani alussa ei esimerkiksi ollut kännyköitä, tietokoneita eikä mitään digitaalista tiedonsiirtoa, joten työn sisältö oli varsin erilainen. Tietotekniikka kaikkien ulottuvilla oli vielä osapuilleen scifiä, ja tämön asian muuttuessa todellisuudeksi muuttui koko maailma. Mielestäni kommenttisi realiteettien ymmärryksestä on varsin vähättelevä.

Vierailija
108/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää viisikymppisenä opetella koko ajan uusia asioita. Uudet järjestelmät, työpaikan käytännöt, ohjeistukset, tilat jne. Kun vihdoin oppii käyttämään uutta järjestelmää, tulee siihen päivitys ja pitää opetella taas uusi toimintatapa.

Hirveä määrä ohjeita joiden etsimiseen menee aikaa. Koko ajan epävarma olo kaikesta ja koko työelämä on nykyään tulipalojen sammuttelua eikä niiden ehkäisyä ja se on tavattoman väsyttävää. Ei tämä ennen tällaista ollut.

Ei ollutkaan, ennen siellä töissä käytiin että saatiin se toimeentulo. Nyt sen työn pitäisi olla mielekästä, saada kehuja, kiitosta, arvostusta, tulla nähdyksi ihmisenä, turvallinen tila, täyttää kaikki narsistiset tarpeet, yhdestä paikasta pitäisi saada kaikki, vaatimusten lista on loputon.

Yhteiskunta ei ole elävien yksilöiden yhteiskunta, se on numeroitujen varaosien yhteiskunta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut yli 25 vuotta markkinointi- ja viestintäalalla. Tunnistan nykyisen työelämän kuormittavuuden vaikka se kaukana onkin ap:n esimerkistä. Muistan, että työurani alussa muutokset tapahtuivat hitaasti, riitti että pysyi ajan hermolla 1-2 vuoden sykleillä, nykyään puhutaan 1-2 kuukaudesta. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, se työn oteutustapa mikä toimi pari kuukautta sitten ei toimi enää, eri alustat päivittyvät jatkuvasti, isossa organisaatiossa ohjeet ja säännökset muuttuvat jatkuvasti, kalenteri täyttyy palavereista ja viikon "oikeat" työt pitää tehdä parissa päivässä. Koko ajan pitää olla innovatiivinen ja oppia kaikkea uutta jota sitten myös kokeilee käytännössä. Joka vuodelle on uudet erilaiset tavoitteet, koskaan ei voi keskittyä parantamaan aiempaa tekemistään, koska sitä pitää olla vuosittain uudistamassa täysin. Sähköposteja tulee koko ajan, Teams hälyttää koko ajan, yritä siinä sitten keskittyä mihinkään. Ratkaisuna esihenkilö varaa täydestä kalenterista aikaa koulutukselle, jossa opetellaan miten voisi sietää häiriöitä paremmin.

Oon kuullut samansuuntaista joiltain kokeneilta kollegoilta, he ovat saattaneet kestää työelämää ilman ongelmia yli 30 vuotta, mutta nykyajan työelämä on heille liikaa. Pari tuttua on saanut ensimmäisen burnoutin yli 50-vuotiaana. Moni säästää, jotta voisi jättäytyä työelämästä ennen eläkeikää. Yksi tyyppi toivoo, että tekoäly veisi hänen hommansa ihan oikeasti, koska ei ole itsellä uskallusta irtisanoutua ja tehdä elämänmuutosta. 

Kyllä tuohon ikäkin jo vaikuttaa, vaikka tietysti he haluavat kuvitella olevansa 5-kymppisinä yhtä reippaita ja kykeneviä kuin 30 vuotta aiemmin. Vuosikymmenet työtekoa verottaa ihmistä, vaikka työ olisi helppoa. 

Ei viisikymppiset ole enää mitään ikäloppuja, vaan ihan hyvässä vedossa vielä suurin osa. 

Työelämässä uupuvat nykyisin kaikki, niin vastavalmistuneet innokkaat kirkassilmät kuin kaiken nähneet kehäketutkin. 

Minusta pitäisi myöntää, ihan julkisessa keskustelussa ja virallisilta tahoilta, että digitalisaatiossa on edetty liian nopeasti, monet käyttöjärjestelmät ovat käyttökelvottomia, johtamisessa on usein valtavia ongelmia ja että koulujärjestelmäkin jo sakkaa, paljolti tämän digiloikan vuoksi. 

Sen sijaan, että ongelmista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä, etsitään vikoja vimmatusti yksittäisistä työntekijöistä. Naisten vaihdevuodet ovat oiva syntipukki, samoin ikä, koskien kaikkia sukupuolia. 

Mun edellisessä työpaikassa koko osasto vuoronperään kävi läpi työterveysneuvotteluja kun jokainen vuorollaan joutui sairauslomalle. Burn out oireili lähes kaikilla, toisilla petti selkä, toiset joutuivat infektiokierteeseen, toiset itkivät töihin tullessa ja töistä lähtiessä. 

Ja tähän oireilevaan joukkoon kuului niin nuoria kuin vanhempiakin työntekijöitä, niin iältään kuin palvelusvuosiltaan.

Juurisyy olisi löytynyt lähiesimiehen ammattitaidottomuudesta, jatkuvasta käymistilasta ah niin toimivan sote-uudistuksen myllerryksissä, yt-neuvottelukierroksista, jatkuvasti kasvavasta työtaakasta ja ajoittain voimassa olleesta sijaiskiellosta. 

Lisään vielä, että kirsikkana kakussa on perhe-elämänkin muuttuminen yhdeksi loppumattomaksi suoritukseksi. Jo päiväkoti-ikäisiltä vaaditaan ihan valtavasti ja kun eivät pienet lapset ymmärrettävästi pysty eivätkä jaksa tehdä usein pitempää päivää kuin vanhempansa alkavat vasu-keskustelujen jälkeen loputtomat tutkimukset, tukitoimet ja työsarkaahan siinä vanhemmille riittää. 

Vierailija
110/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihminen joutuu nykyään tekemään 3 ihmisen työt. Uusia työntekijöitä ei palkata, vaan lähtijän työtehtävät "jaetaan" muille työntekijöille. Siksi meillä on loppuunpalaneita työntekijöitä ja työttömiä. Itsekin saan "vain" määriksiä. Mielelläni tekisin koko päivää.

Toisaalta kahdeksassa tunnissa ehtii tekemään töitä kahdeksan tuntia tauoilla. Mitä ei tänään ehdi jää huomiseen. 

Paitsi jos olet työssä, jossa on deadlinet, joiden umpeuduttua alkavat juosta kymppitonnien sopimussakot. Tai työssä, jossa potilasta ei voi jättää leikkauspöydälle, kun oma työaika loppuu. Tai työssä, jossa iso osa palkasta on sidottu tulokseen. Ei muuten jää huomiseen, tai jos jää, niin seuraavien yyteiden jälkeen ei tarvitse enää mennä jatkamaan.

Kuinka moni suomalainen sitten on tuollaisessa työssä? 

Elän varmaan paljon puhutussa kuplassa, mutta lähipiirissäni kaikki. Ovat korkeakoulutettuja mm. pankkialalla, it-alalla, tapahtuma-alalla ja vientiteollisuudessa. Palkkaus on toki sen mukainen, mutta ei se sitä kuormittavuutta poista.

Kyllä se jonkin verran poistaa, koska muuten teikäläiset eivät kyseisillä aloilla edes työskentelisi. Eihän teitä ole ammatteihinne pakotettu. 

Sitä ei välttämättä ymmärtänyt silloin opiskeluaikana ja alaa valitessaan, että millaiseksi tämä menee. Itse siirtyisin heti johonkin suorittavan työhön, mutta sellaista on lähes mahdotonta saada.

N52

Et ymmärtänyt elämän realiteetteja? 

Työelämän ympäristö ja sen vaatimukset olivat aivan erilaisia 30-40 vuotta sitten. Ei kukaan olisi osannut ennustaa sitä valtavaa rakenteellista muutosta joka on poikkileikannut lähes koko työmaailman.

Oman työurani alussa ei esimerkiksi ollut kännyköitä, tietokoneita eikä mitään digitaalista tiedonsiirtoa, joten työn sisältö oli varsin erilainen. Tietotekniikka kaikkien ulottuvilla oli vielä osapuilleen scifiä, ja tämön asian muuttuessa todellisuudeksi muuttui koko maailma. Mielestäni kommenttisi realiteettien ymmärryksestä on varsin vähättelevä.

Niin, konttoristilla. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut yli 25 vuotta markkinointi- ja viestintäalalla. Tunnistan nykyisen työelämän kuormittavuuden vaikka se kaukana onkin ap:n esimerkistä. Muistan, että työurani alussa muutokset tapahtuivat hitaasti, riitti että pysyi ajan hermolla 1-2 vuoden sykleillä, nykyään puhutaan 1-2 kuukaudesta. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, se työn oteutustapa mikä toimi pari kuukautta sitten ei toimi enää, eri alustat päivittyvät jatkuvasti, isossa organisaatiossa ohjeet ja säännökset muuttuvat jatkuvasti, kalenteri täyttyy palavereista ja viikon "oikeat" työt pitää tehdä parissa päivässä. Koko ajan pitää olla innovatiivinen ja oppia kaikkea uutta jota sitten myös kokeilee käytännössä. Joka vuodelle on uudet erilaiset tavoitteet, koskaan ei voi keskittyä parantamaan aiempaa tekemistään, koska sitä pitää olla vuosittain uudistamassa täysin. Sähköposteja tulee koko ajan, Teams hälyttää koko ajan, yritä siinä sitten keskittyä mihinkään. Ratkaisuna esihenkilö varaa täydestä kalenterista aikaa koulutukselle, jossa opetellaan miten voisi sietää häiriöitä paremmin.

Oon kuullut samansuuntaista joiltain kokeneilta kollegoilta, he ovat saattaneet kestää työelämää ilman ongelmia yli 30 vuotta, mutta nykyajan työelämä on heille liikaa. Pari tuttua on saanut ensimmäisen burnoutin yli 50-vuotiaana. Moni säästää, jotta voisi jättäytyä työelämästä ennen eläkeikää. Yksi tyyppi toivoo, että tekoäly veisi hänen hommansa ihan oikeasti, koska ei ole itsellä uskallusta irtisanoutua ja tehdä elämänmuutosta. 

Kyllä tuohon ikäkin jo vaikuttaa, vaikka tietysti he haluavat kuvitella olevansa 5-kymppisinä yhtä reippaita ja kykeneviä kuin 30 vuotta aiemmin. Vuosikymmenet työtekoa verottaa ihmistä, vaikka työ olisi helppoa. 

Ei viisikymppiset ole enää mitään ikäloppuja, vaan ihan hyvässä vedossa vielä suurin osa. 

Työelämässä uupuvat nykyisin kaikki, niin vastavalmistuneet innokkaat kirkassilmät kuin kaiken nähneet kehäketutkin. 

Minusta pitäisi myöntää, ihan julkisessa keskustelussa ja virallisilta tahoilta, että digitalisaatiossa on edetty liian nopeasti, monet käyttöjärjestelmät ovat käyttökelvottomia, johtamisessa on usein valtavia ongelmia ja että koulujärjestelmäkin jo sakkaa, paljolti tämän digiloikan vuoksi. 

Sen sijaan, että ongelmista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä, etsitään vikoja vimmatusti yksittäisistä työntekijöistä. Naisten vaihdevuodet ovat oiva syntipukki, samoin ikä, koskien kaikkia sukupuolia. 

Mun edellisessä työpaikassa koko osasto vuoronperään kävi läpi työterveysneuvotteluja kun jokainen vuorollaan joutui sairauslomalle. Burn out oireili lähes kaikilla, toisilla petti selkä, toiset joutuivat infektiokierteeseen, toiset itkivät töihin tullessa ja töistä lähtiessä. 

Ja tähän oireilevaan joukkoon kuului niin nuoria kuin vanhempiakin työntekijöitä, niin iältään kuin palvelusvuosiltaan.

Juurisyy olisi löytynyt lähiesimiehen ammattitaidottomuudesta, jatkuvasta käymistilasta ah niin toimivan sote-uudistuksen myllerryksissä, yt-neuvottelukierroksista, jatkuvasti kasvavasta työtaakasta ja ajoittain voimassa olleesta sijaiskiellosta. 

Lisään vielä, että kirsikkana kakussa on perhe-elämänkin muuttuminen yhdeksi loppumattomaksi suoritukseksi. Jo päiväkoti-ikäisiltä vaaditaan ihan valtavasti ja kun eivät pienet lapset ymmärrettävästi pysty eivätkä jaksa tehdä usein pitempää päivää kuin vanhempansa alkavat vasu-keskustelujen jälkeen loputtomat tutkimukset, tukitoimet ja työsarkaahan siinä vanhemmille riittää. 

60 on uusi 40. Jos sä olet viiskymppisenä raihnainen vanhus, nosta se katse omasta navasta peiliin. 

Vierailija
112/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole suosittu mielipide mutta mielestäni hoitala "pilattiin" sillä että sairaanhoitajien käytännöllinen osaaminen vaihdettiin hoitotieteelliseen "paskaan". Tämä tapahtui silloin kun sairaanhoitajia alettiin kouluttaa ammattikorkeakouluissa. Hoitotieteestä tuli silloin in.

 

Ennen sairaanhoitajat käyttivät maalaisjärkeä eikä joka asiasta pitänyt täyttää jotain nettikaavaketta/tutkimusta. Sen tietokoneella vietetyn ajan olisi voinut käyttää ongelman ratkaisemiseen käytännössä.

Juu, esimerkiksi jos potilaalla on riski saada makuuhaava niin siitä täytyy täyttää nettitutkimuskaavake, samoin jos potilaalla on kaatumisriski. Eikä pelkästään se vaan  nämä kaavakkeet täytyy täyttää kaikille potilaille kerran viikossa vaikka osalla potilaista ei mitään riskiä ole. Lisäksi on myös muita kaavakkeita joita täytellään viikottain.  Ei ihme jos omaiset ihmettelevät miksi hoitajat istuvat aina tietokoneen ääressä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
113/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole suosittu mielipide mutta mielestäni hoitala "pilattiin" sillä että sairaanhoitajien käytännöllinen osaaminen vaihdettiin hoitotieteelliseen "paskaan". Tämä tapahtui silloin kun sairaanhoitajia alettiin kouluttaa ammattikorkeakouluissa. Hoitotieteestä tuli silloin in.

 

Ennen sairaanhoitajat käyttivät maalaisjärkeä eikä joka asiasta pitänyt täyttää jotain nettikaavaketta/tutkimusta. Sen tietokoneella vietetyn ajan olisi voinut käyttää ongelman ratkaisemiseen käytännössä.

Haluaako joku maksaa palkkaa siitä ihmisten kohtaamisesta? Epäilen. Mieluummin halutaan maksaa tieteestä edim. siitä hoitotieteestä.

Hoitotiede on kyllä aika pitkälti pseudotiedettä, jolla on suoraan sanottuna tehty sairaanhoitajien työstä mahdotonta. 

On kehitetty sitä ja tätä, laadittu mittaria toisen perään, kirjaaminen on paisunut valtavasti ja samalla sairaanhoitajille on sälytetty koko ajan lisää tehtäviä. 

Keskiössä pitäisi olla hoitotyö, ihmisten hoitaminen, mutta siitä on tehty ihmeellistä temppusirkusta ja koneella näpyttelyä.

Olen lähtenyt alalta ja tuskin palaan takaisin.

Vierailija
114/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole suosittu mielipide mutta mielestäni hoitala "pilattiin" sillä että sairaanhoitajien käytännöllinen osaaminen vaihdettiin hoitotieteelliseen "paskaan". Tämä tapahtui silloin kun sairaanhoitajia alettiin kouluttaa ammattikorkeakouluissa. Hoitotieteestä tuli silloin in.

 

Ennen sairaanhoitajat käyttivät maalaisjärkeä eikä joka asiasta pitänyt täyttää jotain nettikaavaketta/tutkimusta. Sen tietokoneella vietetyn ajan olisi voinut käyttää ongelman ratkaisemiseen käytännössä.

Juu, esimerkiksi jos potilaalla on riski saada makuuhaava niin siitä täytyy täyttää nettitutkimuskaavake, samoin jos potilaalla on kaatumisriski. Eikä pelkästään se vaan  nämä kaavakkeet täytyy täyttää kaikille potilaille kerran viikossa vaikka osalla potilaista ei mitään riskiä ole. Lisäksi on myös muita kaavakkeita joita täytellään viikottain.  Ei ihme jos omaiset ihmettelevät miksi hoitajat istuvat aina tietokoneen ääressä.

Ja potilaat saavat niitä makuuhaavoja, kaatuilevat ja mitä milloinkin kun hoitajat näpyttelevät koneella. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
115/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihminen joutuu nykyään tekemään 3 ihmisen työt. Uusia työntekijöitä ei palkata, vaan lähtijän työtehtävät "jaetaan" muille työntekijöille. Siksi meillä on loppuunpalaneita työntekijöitä ja työttömiä. Itsekin saan "vain" määriksiä. Mielelläni tekisin koko päivää.

Toisaalta kahdeksassa tunnissa ehtii tekemään töitä kahdeksan tuntia tauoilla. Mitä ei tänään ehdi jää huomiseen. 

Paitsi jos olet työssä, jossa on deadlinet, joiden umpeuduttua alkavat juosta kymppitonnien sopimussakot. Tai työssä, jossa potilasta ei voi jättää leikkauspöydälle, kun oma työaika loppuu. Tai työssä, jossa iso osa palkasta on sidottu tulokseen. Ei muuten jää huomiseen, tai jos jää, niin seuraavien yyteiden jälkeen ei tarvitse enää mennä jatkamaan.

Kuinka moni suomalainen sitten on tuollaisessa työssä? 

Elän varmaan paljon puhutussa kuplassa, mutta lähipiirissäni kaikki. Ovat korkeakoulutettuja mm. pankkialalla, it-alalla, tapahtuma-alalla ja vientiteollisuudessa. Palkkaus on toki sen mukainen, mutta ei se sitä kuormittavuutta poista.

Kyllä se jonkin verran poistaa, koska muuten teikäläiset eivät kyseisillä aloilla edes työskentelisi. Eihän teitä ole ammatteihinne pakotettu. 

Sitä ei välttämättä ymmärtänyt silloin opiskeluaikana ja alaa valitessaan, että millaiseksi tämä menee. Itse siirtyisin heti johonkin suorittavan työhön, mutta sellaista on lähes mahdotonta saada.

N52

Et ymmärtänyt elämän realiteetteja? 

Työelämän ympäristö ja sen vaatimukset olivat aivan erilaisia 30-40 vuotta sitten. Ei kukaan olisi osannut ennustaa sitä valtavaa rakenteellista muutosta joka on poikkileikannut lähes koko työmaailman.

Oman työurani alussa ei esimerkiksi ollut kännyköitä, tietokoneita eikä mitään digitaalista tiedonsiirtoa, joten työn sisältö oli varsin erilainen. Tietotekniikka kaikkien ulottuvilla oli vielä osapuilleen scifiä, ja tämön asian muuttuessa todellisuudeksi muuttui koko maailma. Mielestäni kommenttisi realiteettien ymmärryksestä on varsin vähättelevä.

Niin, konttoristilla. 

Tämä suunta on ollut nähtävillä 30-vuotta ja tuo edellinen on istunut koko sen ajan vapaaehtoisesti avannossa ja valittanut, että vesi on kylvää. Ei ihmistä ole luotu tuijottamaan passiivisena jotain muovilaatikkoa. 

Vierailija
116/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole suosittu mielipide mutta mielestäni hoitala "pilattiin" sillä että sairaanhoitajien käytännöllinen osaaminen vaihdettiin hoitotieteelliseen "paskaan". Tämä tapahtui silloin kun sairaanhoitajia alettiin kouluttaa ammattikorkeakouluissa. Hoitotieteestä tuli silloin in.

 

Ennen sairaanhoitajat käyttivät maalaisjärkeä eikä joka asiasta pitänyt täyttää jotain nettikaavaketta/tutkimusta. Sen tietokoneella vietetyn ajan olisi voinut käyttää ongelman ratkaisemiseen käytännössä.

Juu, esimerkiksi jos potilaalla on riski saada makuuhaava niin siitä täytyy täyttää nettitutkimuskaavake, samoin jos potilaalla on kaatumisriski. Eikä pelkästään se vaan  nämä kaavakkeet täytyy täyttää kaikille potilaille kerran viikossa vaikka osalla potilaista ei mitään riskiä ole. Lisäksi on myös muita kaavakkeita joita täytellään viikottain.  Ei ihme jos omaiset ihmettelevät miksi hoitajat istuvat aina tietokoneen ääressä.

Tyhjät tynnyrit kolisee eniten. 

Vierailija
117/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihminen joutuu nykyään tekemään 3 ihmisen työt. Uusia työntekijöitä ei palkata, vaan lähtijän työtehtävät "jaetaan" muille työntekijöille. Siksi meillä on loppuunpalaneita työntekijöitä ja työttömiä. Itsekin saan "vain" määriksiä. Mielelläni tekisin koko päivää.

Toisaalta kahdeksassa tunnissa ehtii tekemään töitä kahdeksan tuntia tauoilla. Mitä ei tänään ehdi jää huomiseen. 

Paitsi jos olet työssä, jossa on deadlinet, joiden umpeuduttua alkavat juosta kymppitonnien sopimussakot. Tai työssä, jossa potilasta ei voi jättää leikkauspöydälle, kun oma työaika loppuu. Tai työssä, jossa iso osa palkasta on sidottu tulokseen. Ei muuten jää huomiseen, tai jos jää, niin seuraavien yyteiden jälkeen ei tarvitse enää mennä jatkamaan.

Kuinka moni suomalainen sitten on tuollaisessa työssä? 

Elän varmaan paljon puhutussa kuplassa, mutta lähipiirissäni kaikki. Ovat korkeakoulutettuja mm. pankkialalla, it-alalla, tapahtuma-alalla ja vientiteollisuudessa. Palkkaus on toki sen mukainen, mutta ei se sitä kuormittavuutta poista.

Kyllä se jonkin verran poistaa, koska muuten teikäläiset eivät kyseisillä aloilla edes työskentelisi. Eihän teitä ole ammatteihinne pakotettu. 

Sitä ei välttämättä ymmärtänyt silloin opiskeluaikana ja alaa valitessaan, että millaiseksi tämä menee. Itse siirtyisin heti johonkin suorittavan työhön, mutta sellaista on lähes mahdotonta saada.

N52

Et ymmärtänyt elämän realiteetteja? 

Työelämän ympäristö ja sen vaatimukset olivat aivan erilaisia 30-40 vuotta sitten. Ei kukaan olisi osannut ennustaa sitä valtavaa rakenteellista muutosta joka on poikkileikannut lähes koko työmaailman.

Oman työurani alussa ei esimerkiksi ollut kännyköitä, tietokoneita eikä mitään digitaalista tiedonsiirtoa, joten työn sisältö oli varsin erilainen. Tietotekniikka kaikkien ulottuvilla oli vielä osapuilleen scifiä, ja tämön asian muuttuessa todellisuudeksi muuttui koko maailma. Mielestäni kommenttisi realiteettien ymmärryksestä on varsin vähättelevä.

Niin, konttoristilla. 

Pohdipa asiaa tarkemmin. Digitalisaatio ja sen mukanaan tuomat muutos ei koske pelkästään ”konttoristin” työnkuvaa. Helpotan asian hahmottamista, aloitetaan vaikka ihan opiskelusta: mieti miten paljon jo opiskeluaikana käytetään tietotekniikka tai miten paljon sähköistä tiedonsiirtoa käytetään työajan ulkopuolella. Nyt lähdet sitten laajentamaan toimenkuvamuutoksia alkaen vaikkapa tästä vähättelevästi mainitsemastasi konttorististasi vaikkapa nyt julkisuudessa oleviin datakeskushankkeissa työllistyvien perspektiivistä. Tähän väliin mahtuukin sitten jo sairaalaympäristön potilastietojen kirjaukset ja siellä esimerkiksi ajanvaraukset sekä satamassa työskentelevien ahtaajien työkoneiden käyttö.

Työn sisältö on muuttunut valtavasti kaikilla aloilla ja myös ajankäytön tehostaminen säästösyistä. On ajateltu, ja ajatellaan edelleen että työ pitää saada tuottavanmaksi vähentämällä ihmistyövoimaa ja siirtämällä tai muuttamalla prosesseja.

Mutta summa summarum - työelämän murros on ollut huikea viimeisen parin vuosikymmenen aikana eikä sen laajuutta silloin olisi voinut kukaan ennustaa, kaikkein vähiten nuori, vasta työelämän opintoihin hakeutuva nuori. 

Vierailija
118/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No, työn muuttuminen kuormittavaksi johtuu pääasiassa työn luonteen muuttumisesta henkisesti vaativammaksi. Elämme ajassa, joka korostaa toksista positiivisuutta. Pitäisi olla aina pelkästään iloinen ja kokea vain kivoja asioita. Jos et ole onnellinen, on elämässäsi jotakin vikaa. Työyhteisöissä se heikentää psykologista turvallisuutta, kun todellisia ongelmia tai erimielisyyksiä ei uskalleta nostaa esille.

Sä maskaat sen koko työpäivän niin onko ihme, että uuvut? Maskaaminen tarkoittaa omien luontaisten piirteiden, käyttäytymisen tai oireiden tietoista tai tiedostamatonta peittelyä ja muokkaamista, jotta sopeutuisi ympäristön odotuksiin ja normeihin.

Tämä on kuormittavaa etenkin silloin kun ympärillä häärää nokkansa joka asiaan tunkeva esihenkilö, joka menee toisten henkilökohtaiselle alueelle, tulkitsee jokaisen asian, ilmeen, äänenpainon ja tekee usein liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja pahimmillaan hyökkää ihmistä vastaan, jos ei olemus miellytä. Kukaan ei pysty olemaan oma itsensä ja työyhteisö on jotain erikoista peliä, jonka päähenkilönä on esihenkilö, joka saa hääriä töissä mitä tykkää, koska kukaan ei halua joutua tämän kanssa napit vastakkain. Se on peli, jonka voi vaan hävitä.

Vierailija
119/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimistot on ihan perseestä nykyään. Ei edes kunnon vanhanaikaisia toimistoja, vaan avotoimistopainajaisia. Mutku säästöt ku tilat maksaa liikaa.  

Missä ovat kaikki etätyöntekijät tässä ketjussa? Edellisellä sivulla joku valitti hälinästä ja mölystä, ja kommentti sai vain yläpeukkuja. Jos menee etätyöketjuun, siellä kaikki kehuvat olevansa tehokkaita ja hyviä työntekijötä, jotka saavat kotonaan tehtyä enemmän ja nopeammin kuin muut. Eivät he valita tehostamisesta tai työn pirstaloitumisesta, vaan ovat ylivoimaisia omassa työssään ja kaikki on ihanaa. 

Täällä yksi :D

Meillä on kuukausittain yksi lähipäivä, johon monien pitää matkustaa jopa 1000 km yhteen suuntaan: aamulla toimistolle ja illalla takaisin junalla tai lentokoneella. Muutaman kuukauden välein on lähityöviikko jossain kohteessa Suomessa tai ulkomailla. Kuulostaa hienolta mutta ei ole sitä. Suurin osa ajasta ei tehdä oikeasti töitä: typeriä palavereita, luentoja, tuolileikkejä, pingiksen peluuta, ryyppäämistä.

Majoitutaan siten, että naiset on omissa makuutuvissa ja miehet omissaan, eli pahimmillaan joudut nukkumaan kymmenien henkilöiden kanssa samassa tilassa. Meillä on ollut kirjolla olevia, todella hyviä työntekijöitä ja reiluja kollegoita, jotka eivät kyenneet näihin typeriin ”ryhmäytymisjuttuihin” ja lopulta lähtivät. Pomot itse eivät tietenkään suostu tällaiseen nukkumisjärjestelyyn, vaan he saavat nukkua 1 hlö huoneissa.

Etätyöyhteisön ryhmähenkeä voi pitää yllä muutenkin, kuin näillä matkoilla ym. Elämyshömpällä.

Vierailija
120/137 |
08.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole suosittu mielipide mutta mielestäni hoitala "pilattiin" sillä että sairaanhoitajien käytännöllinen osaaminen vaihdettiin hoitotieteelliseen "paskaan". Tämä tapahtui silloin kun sairaanhoitajia alettiin kouluttaa ammattikorkeakouluissa. Hoitotieteestä tuli silloin in.

 

Ennen sairaanhoitajat käyttivät maalaisjärkeä eikä joka asiasta pitänyt täyttää jotain nettikaavaketta/tutkimusta. Sen tietokoneella vietetyn ajan olisi voinut käyttää ongelman ratkaisemiseen käytännössä.

Haluaako joku maksaa palkkaa siitä ihmisten kohtaamisesta? Epäilen. Mieluummin halutaan maksaa tieteestä edim. siitä hoitotieteestä.

Hoitotiede on kyllä aika pitkälti pseudotiedettä, jolla on suoraan sanottuna tehty sairaanhoitajien työstä mahdotonta. 

On kehitetty sitä ja tätä, laadittu mittaria toisen perään, kirjaaminen on paisunut valtavasti ja samalla sairaanhoitajille on sälytetty koko ajan lisää tehtäviä. 

Keskiössä pitäisi olla hoitotyö, ihmisten hoitaminen, mutta siitä on tehty ihmeellistä temppusirkusta ja koneella näpyttelyä.

Olen lähtenyt alalta ja tuskin palaan takaisin.

Olen iloinen että pääsen eläkkelle muutaman vuoden päästä. En ole ollut ikinä kyllästynyt ihmisten kohtaamiseen ja hoitamiseen vaikka eivät kaikki asiakas/potilaskohtaamiset ole aina hyviä. Täytyy todeta että potilaiden käytös ja vaatimukset ovat myös muuttuneet vuosien varrella, eikä aina positiiviseen suuntaan.

 

Muistan ajan jolloin sairaalaa johdettiin ilman jatkuvia muutoksia, johtajia oli vähemmän ja käytännön työtä tehneiden työntekijöiden ääntä kuunneltiin. Digilisaatio ohjelmineen tuli  mutta sen käyttö pysyi kontrollissa eikä potilastyö siitä kärsinyt. Monin osin se helpotti työtä ja etenkin tiedonsiirtoa. Mutta nyt on menty laukalle, rengistä on tullut isäntä. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä viisi