Miksi työelämästä on tullut niin kuormittavaa?
Digitalisaation piti helpottaa työntekoa mutta onkin käynyt päinvastoin. Itse ydintyö esim. terveydenhoitoalalla ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja hoitaminen, on vähentynyt. Sen sijaan tehdään valtavasti kirjaamista, opetellaan uusia digitaitoja ja - järjestelmiä. Koko ajan pitää olla tavoitettavissa, kehittää ja opetella uutta. Mutta se ihminen ei ole muuttunut miksikään, vaan kaipaa edelleen tutkimuksia, hoivaa, apua, tukea mutta tähän ei olekaan enää aikaa ja rahaa. Tämä ainakin aiheuttaa ison ristiriidan, kun pitää tehdä kaikkea epäolennaista, mutta se tärkein joudutaan tekemään kiireellä, sinnepäin.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Toimistot on ihan perseestä nykyään. Ei edes kunnon vanhanaikaisia toimistoja, vaan avotoimistopainajaisia. Mutku säästöt ku tilat maksaa liikaa.
Missä ovat kaikki etätyöntekijät tässä ketjussa? Edellisellä sivulla joku valitti hälinästä ja mölystä, ja kommentti sai vain yläpeukkuja. Jos menee etätyöketjuun, siellä kaikki kehuvat olevansa tehokkaita ja hyviä työntekijötä, jotka saavat kotonaan tehtyä enemmän ja nopeammin kuin muut. Eivät he valita tehostamisesta tai työn pirstaloitumisesta, vaan ovat ylivoimaisia omassa työssään ja kaikki on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työt seuraavat viestintälaitteiden mukana vapaa-ajalle, ja joissakin työpaikoissa et yksinkertaisesti voi vain sammuttaa niitä. Työtehtäviä on enemmän kuin ehtii tehdä, ja mitään ylityökorvauksia ei tarvitse edes harkita, kun liukuma joustaa työnantajan hyväksi.
Päälle saa koko ajan pelätä yyteitä ja kengän kuvaa takapuolessa. Vaikka miten olet hyvä ja teet pitkää päivää ilman lisäkorvausta.
Tässä on huonoa se, että lopulta työelämässä pärjää parhaiten ne, jotka oikoo tehtävissä ja luistelee sääntöjen rajoilla tehden työt huonolla laadulla.
Tietysti muistaa vaihtaa työpaikkaa oikealla hetkellä, ennen kuin asia selviää.
Minä olen tekevinäni. Nek ke ja mu supesue saa tukiaisia vähän yli 8000 e kuukaudessa tekemättä mitään. Näiden orjia me työtätekevät todellisuudessa olemme.
Jaahas, löysit tiesi tähän ketjuun. Sopisiko sinulle maksaa 8000 euroa vaalealle suomalaiselle, jos hän ei tekisi mitään? Jos ei, turhaan laitat kaiken syyn muualta tulleille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihminen joutuu nykyään tekemään 3 ihmisen työt. Uusia työntekijöitä ei palkata, vaan lähtijän työtehtävät "jaetaan" muille työntekijöille. Siksi meillä on loppuunpalaneita työntekijöitä ja työttömiä. Itsekin saan "vain" määriksiä. Mielelläni tekisin koko päivää.
Toisaalta kahdeksassa tunnissa ehtii tekemään töitä kahdeksan tuntia tauoilla. Mitä ei tänään ehdi jää huomiseen.
Paitsi jos olet työssä, jossa on deadlinet, joiden umpeuduttua alkavat juosta kymppitonnien sopimussakot. Tai työssä, jossa potilasta ei voi jättää leikkauspöydälle, kun oma työaika loppuu. Tai työssä, jossa iso osa palkasta on sidottu tulokseen. Ei muuten jää huomiseen, tai jos jää, niin seuraavien yyteiden jälkeen ei tarvitse enää mennä jatkamaan.
Kuinka moni suomalainen sitten on tuollaisessa työssä?
Elän varmaan paljon puhutussa kuplassa, mutta lähipiirissäni kaikki. Ovat korkeakoulutettuja mm. pankkialalla, it-alalla, tapahtuma-alalla ja vientiteollisuudessa. Palkkaus on toki sen mukainen, mutta ei se sitä kuormittavuutta poista.
Kyllä se jonkin verran poistaa, koska muuten teikäläiset eivät kyseisillä aloilla edes työskentelisi. Eihän teitä ole ammatteihinne pakotettu.
Sitä ei välttämättä ymmärtänyt silloin opiskeluaikana ja alaa valitessaan, että millaiseksi tämä menee. Itse siirtyisin heti johonkin suorittavan työhön, mutta sellaista on lähes mahdotonta saada.
N52
Sä maskaat sen koko työpäivän niin onko ihme, että uuvut? Maskaaminen tarkoittaa omien luontaisten piirteiden, käyttäytymisen tai oireiden tietoista tai tiedostamatonta peittelyä ja muokkaamista, jotta sopeutuisi ympäristön odotuksiin ja normeihin.
Valittaisit siitäkin, jos jokainen käyttäytyisi vain omien luontaisten piirteidensä mukaan, ilman mitään suodatinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, miten ennen hoidettiin esim. lapsia. Oli perhepäivä-, koti-, ryhmä- ja päiväkotihoitoa, joka sisälsi kasvatuksen (tulee sivutuotteena ryhmissä). Aikuisilla oli aikaa lapsille, tehtiin ja toimittiin lasten kehityksen mukaan, aivan tavallisia asioita. Lapset viihtyi ja työ oli antoisaa. Nyt kotona hoidettu lapsi on kirosana, kotihoidontuki lakkautetaan. Lapset on vietävä valtaviin päiväkotilaitoksiin, missä aikuiset pyörittelee papereita ja lapsista yritetään tehdä tuottavia yhteiskunnan palvelijoita lapsuus unohtaen. On tunne- ja seksuaalikasvatusta, digiä, lapsia viedään töihin tutustumaan jne. Kaikki voi pahoin. Lapset, koska heiltä vaaditaan asioita, jotka eivät ole sopivia heidän kehitystasolleen eikä heille ole aikaa kotona tai päiväkodeissa. Aikuiset hukkuu kirjaamisen ja paperityön sekä kehittämisen alle. Kiire on tullut digitalisaation myötä.
Olen Seuren sijainen päiväkodeissa. Tuntuu pahalta katsoa kun alle 45- vuotiaat työntekijät on Sosionomeja, varhaiskasvatuksen opeja (tai niihin opiskelevia). Jokainen pitää vain omista oikeuksistaan kiinni ja kulkee tietokeskus kainalossa hyyyyviiiin tärkeissä palavereissa ja kokouksissa. Jaloissa pyörivät lapset vähän häiritsee heidän tärkeää työtään. Sitten ihmetellään, kenen ikävä vastuu on olla vessassa vaipattamassa tai kurahousuja pukemassa kun nämä aikuiset tuhahtaa ettei se oikein kuulu heidän tehtäviin ja heillä on nyt hyvin tärkeä verkostotapaaminen. "Ai minunko täällä pitäisi laittaa ruokalaput lapsille?? Ai minuko pitäisi tyhjentää lasten vaatteiden kuivauskaappi? "
Tämä on ihan arkipäivää
Ylikoulutus on vittumainen juttu. Suomalaisella naisella nousi se itsenäisyys päähän ja hänestä tuli itsekäs. Minä ja minun oikeuteni.
Työpaikan epätasa-arvo. Nuoria vetelys jannuja arvostetaan vaikka luistavat kaikesta mahdollisesta työnteosta. Työt kaadetaan vanhemmille naisille. Asioista ei kukaan halua keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Sä maskaat sen koko työpäivän niin onko ihme, että uuvut? Maskaaminen tarkoittaa omien luontaisten piirteiden, käyttäytymisen tai oireiden tietoista tai tiedostamatonta peittelyä ja muokkaamista, jotta sopeutuisi ympäristön odotuksiin ja normeihin.
Valittaisit siitäkin, jos jokainen käyttäytyisi vain omien luontaisten piirteidensä mukaan, ilman mitään suodatinta.
60-luvulla syntyneenä olen tämänkin nähnyt. Silloin riiteli asiat, ei ihmiset. Nyt riitelee ihmiset, ei asiat. Itsetunto myös kesti sen ettei koko ajan kyse ole minusta, huonokäytös, rumat sanat, jne meni käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin. Jos joku pitää mua kusipäänä se ei ole mitenkään minulta pois. Eikä muiden tarvitse minua miellyttää. Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan epätasa-arvo. Nuoria vetelys jannuja arvostetaan vaikka luistavat kaikesta mahdollisesta työnteosta. Työt kaadetaan vanhemmille naisille. Asioista ei kukaan halua keskustella.
Marttyyrius on narsismin piirre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, miten ennen hoidettiin esim. lapsia. Oli perhepäivä-, koti-, ryhmä- ja päiväkotihoitoa, joka sisälsi kasvatuksen (tulee sivutuotteena ryhmissä). Aikuisilla oli aikaa lapsille, tehtiin ja toimittiin lasten kehityksen mukaan, aivan tavallisia asioita. Lapset viihtyi ja työ oli antoisaa. Nyt kotona hoidettu lapsi on kirosana, kotihoidontuki lakkautetaan. Lapset on vietävä valtaviin päiväkotilaitoksiin, missä aikuiset pyörittelee papereita ja lapsista yritetään tehdä tuottavia yhteiskunnan palvelijoita lapsuus unohtaen. On tunne- ja seksuaalikasvatusta, digiä, lapsia viedään töihin tutustumaan jne. Kaikki voi pahoin. Lapset, koska heiltä vaaditaan asioita, jotka eivät ole sopivia heidän kehitystasolleen eikä heille ole aikaa kotona tai päiväkodeissa. Aikuiset hukkuu kirjaamisen ja paperityön sekä kehittämisen alle. Kiire on tullut digitalisaation myötä.
Olen Seuren sijainen päiväkodeissa. Tuntuu pahalta katsoa kun alle 45- vuotiaat työntekijät on Sosionomeja, varhaiskasvatuksen opeja (tai niihin opiskelevia). Jokainen pitää vain omista oikeuksistaan kiinni ja kulkee tietokeskus kainalossa hyyyyviiiin tärkeissä palavereissa ja kokouksissa. Jaloissa pyörivät lapset vähän häiritsee heidän tärkeää työtään. Sitten ihmetellään, kenen ikävä vastuu on olla vessassa vaipattamassa tai kurahousuja pukemassa kun nämä aikuiset tuhahtaa ettei se oikein kuulu heidän tehtäviin ja heillä on nyt hyvin tärkeä verkostotapaaminen. "Ai minunko täällä pitäisi laittaa ruokalaput lapsille?? Ai minuko pitäisi tyhjentää lasten vaatteiden kuivauskaappi? "
Tämä on ihan arkipäivää
Ylikoulutus on vittumainen juttu. Suomalaisella naisella nousi se itsenäisyys päähän ja hänestä tuli itsekäs. Minä ja minun oikeuteni.
Onneksi vastapainona on suuri joukko täysin kouluttautumattomia, syrjäytyneitä nuoria miehiä, kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä maskaat sen koko työpäivän niin onko ihme, että uuvut? Maskaaminen tarkoittaa omien luontaisten piirteiden, käyttäytymisen tai oireiden tietoista tai tiedostamatonta peittelyä ja muokkaamista, jotta sopeutuisi ympäristön odotuksiin ja normeihin.
Valittaisit siitäkin, jos jokainen käyttäytyisi vain omien luontaisten piirteidensä mukaan, ilman mitään suodatinta.
60-luvulla syntyneenä olen tämänkin nähnyt. Silloin riiteli asiat, ei ihmiset. Nyt riitelee ihmiset, ei asiat. Itsetunto myös kesti sen ettei koko ajan kyse ole minusta, huonokäytös, rumat sanat, jne meni käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin. Jos joku pitää mua kusipäänä se ei ole mitenkään minulta pois. Eikä muiden tarvitse minua miellyttää. Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen.
Aikuisuudesta on tullut paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden tulisi käyttäytyä, itse ei tietenkään tehdä pienintäkään virhettä.
Nykyään palkataan jamppoja nyhräämään läppärinsä kanssa kaikenlaista turhaketta, sitten pidetään teams palavereja, johon kootaan suuri porukka nyhräämään samaa asiaa, ja kaikki näyttävät tehokkaalta, varsinkin etyöntekijät vielä kehuskelevat, kuinka paljon enemmän saakaan aikaiseksi. Ja kuitenkin kaikki työaikataulut venyvät yli suunniteltujen aikataulujen, virheitä korjaillaan, uudelleen testataan, ja uusia virheitä " implementoidaan" , korjataan, nyhrätään taas teamspalavereissa jnejne, ja ne, jotka tekevät käytännön töitä, viedään uusiin teamspalavereihin kertomaan, miten käytännössä asioita tehdään, ja taas nyhrätään. Äly hoi, nyt kaikki tekemään tälle etätyö ja teamspalaverihömpötykselle loppu. Kyllä työnantajat mä jo huomanneet, ja siksi näin tulee käymäänkin, ja aivan oikein.
Koska korjataan sellaista mitä ei ole rikki. On ammattiryhmiä, jotka saavat elantonsa siitä,että suunnittelevat muutosta. Muutoksen ei tarvitse perustua tutkittuun tietoon vaan pelkkä fiilis riittää. Ja mitä enemmän muutoksia, sitä enemmän heillä on töitä. Sivuvaikutuksena kaikki muut uupuvat aivan typeristä ja turhista muutoksista ja uusista linjauksista.
Tämä ei ole suosittu mielipide mutta mielestäni hoitala "pilattiin" sillä että sairaanhoitajien käytännöllinen osaaminen vaihdettiin hoitotieteelliseen "paskaan". Tämä tapahtui silloin kun sairaanhoitajia alettiin kouluttaa ammattikorkeakouluissa. Hoitotieteestä tuli silloin in.
Ennen sairaanhoitajat käyttivät maalaisjärkeä eikä joka asiasta pitänyt täyttää jotain nettikaavaketta/tutkimusta. Sen tietokoneella vietetyn ajan olisi voinut käyttää ongelman ratkaisemiseen käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, miten ennen hoidettiin esim. lapsia. Oli perhepäivä-, koti-, ryhmä- ja päiväkotihoitoa, joka sisälsi kasvatuksen (tulee sivutuotteena ryhmissä). Aikuisilla oli aikaa lapsille, tehtiin ja toimittiin lasten kehityksen mukaan, aivan tavallisia asioita. Lapset viihtyi ja työ oli antoisaa. Nyt kotona hoidettu lapsi on kirosana, kotihoidontuki lakkautetaan. Lapset on vietävä valtaviin päiväkotilaitoksiin, missä aikuiset pyörittelee papereita ja lapsista yritetään tehdä tuottavia yhteiskunnan palvelijoita lapsuus unohtaen. On tunne- ja seksuaalikasvatusta, digiä, lapsia viedään töihin tutustumaan jne. Kaikki voi pahoin. Lapset, koska heiltä vaaditaan asioita, jotka eivät ole sopivia heidän kehitystasolleen eikä heille ole aikaa kotona tai päiväkodeissa. Aikuiset hukkuu kirjaamisen ja paperityön sekä kehittämisen alle. Kiire on tullut digitalisaation myötä.
Olen Seuren sijainen päiväkodeissa. Tuntuu pahalta katsoa kun alle 45- vuotiaat työntekijät on Sosionomeja, varhaiskasvatuksen opeja (tai niihin opiskelevia). Jokainen pitää vain omista oikeuksistaan kiinni ja kulkee tietokeskus kainalossa hyyyyviiiin tärkeissä palavereissa ja kokouksissa. Jaloissa pyörivät lapset vähän häiritsee heidän tärkeää työtään. Sitten ihmetellään, kenen ikävä vastuu on olla vessassa vaipattamassa tai kurahousuja pukemassa kun nämä aikuiset tuhahtaa ettei se oikein kuulu heidän tehtäviin ja heillä on nyt hyvin tärkeä verkostotapaaminen. "Ai minunko täällä pitäisi laittaa ruokalaput lapsille?? Ai minuko pitäisi tyhjentää lasten vaatteiden kuivauskaappi? "
Tämä on ihan arkipäivää
Ylikoulutus on vittumainen juttu. Suomalaisella naisella nousi se itsenäisyys päähän ja hänestä tuli itsekäs. Minä ja minun oikeuteni.
Onneksi vastapainona on suuri joukko täysin kouluttautumattomia, syrjäytyneitä nuoria miehiä, kuten sinä.
Väärinsukupuolitettu. Ei siinä ole mitään pahaa, että on ylpeä omasta naiseudestaan mutta ei sitä ylpeyttä kannata sinne hattuun nostaa. Se, että olet ylpeä siitä mitä olet, ei silti tarkoita että olisit yhtään sen parempi kuin kukaan muu, sukupuoleen ja ammattinimikettä katsomatta!
Vierailija kirjoitti:
Koska korjataan sellaista mitä ei ole rikki. On ammattiryhmiä, jotka saavat elantonsa siitä,että suunnittelevat muutosta. Muutoksen ei tarvitse perustua tutkittuun tietoon vaan pelkkä fiilis riittää. Ja mitä enemmän muutoksia, sitä enemmän heillä on töitä. Sivuvaikutuksena kaikki muut uupuvat aivan typeristä ja turhista muutoksista ja uusista linjauksista.
Akateemisille lässyttäjille piti keksiä sitä duunia.
Ihmisten käytös, vaaditaan vaan kaikkea mahdollista, on vain oikeuksia, ei mitään omaa vastuuta ja velvollisuuksia. Siksi noissa asiakasrajapinnassa työskentelevillä on kyllä varmasti tosi rankkaa. Samalla sitten pitäisi sählätä kaiken maailman toimimattomien järjestelmien kanssa siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska korjataan sellaista mitä ei ole rikki. On ammattiryhmiä, jotka saavat elantonsa siitä,että suunnittelevat muutosta. Muutoksen ei tarvitse perustua tutkittuun tietoon vaan pelkkä fiilis riittää. Ja mitä enemmän muutoksia, sitä enemmän heillä on töitä. Sivuvaikutuksena kaikki muut uupuvat aivan typeristä ja turhista muutoksista ja uusista linjauksista.
Akateemisille lässyttäjille piti keksiä sitä duunia.
Viestintätoimistoissa opetetaan nykyään parempaa näyttelemistä kuin Teatterikorkeakoulussa. Miljoonavoittoja kyseenalaisesti keränneen ison firman pomo astelee tiedotustilaisuuteen, horisee pöhinästä ja epämukavuusalueesta, näyttelee empaattista ja nöyrää ja pyytää anteeksi amerikkalaisen ohjekirjan mukaan. Tämä tunneporno menee niin täydestä, ettei katsoja huomaa, kun sama tyyppi lähtee siitä takaisin ykkösluokassa Nizzaan. "Anteeksi" on edullinen hinta siitä, että ne miljoonat pysyvät edelleen tyypin Luxemburgin tilillä.
Arkkitehtitoimistosta päivää. Huono johtaminen, tajuton informaatiovirta, loputtomat kokoukset ja emailit, kaikesta supistaminen ja kiristäminen, epärealistiset budjetit ja aikataulut, muuttuvat säännökset, kilpailu, koko ajan muuttuvat ja kehittyvät softat, vastuun kasautuminen, huonosti orientoidut uudet työntekijät. Meiltä jää jatkuvalla syötöllä ihmisiä sairaslomalle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole suosittu mielipide mutta mielestäni hoitala "pilattiin" sillä että sairaanhoitajien käytännöllinen osaaminen vaihdettiin hoitotieteelliseen "paskaan". Tämä tapahtui silloin kun sairaanhoitajia alettiin kouluttaa ammattikorkeakouluissa. Hoitotieteestä tuli silloin in.
Ennen sairaanhoitajat käyttivät maalaisjärkeä eikä joka asiasta pitänyt täyttää jotain nettikaavaketta/tutkimusta. Sen tietokoneella vietetyn ajan olisi voinut käyttää ongelman ratkaisemiseen käytännössä.
Haluaako joku maksaa palkkaa siitä ihmisten kohtaamisesta? Epäilen. Mieluummin halutaan maksaa tieteestä edim. siitä hoitotieteestä.
Lähdin pois hoitoalalta kun Apotin myötä tärkeämmäksi kuin asiakaskohtaaminen tuli sen perkeleellisen ohjelmiston näpyttely just oikein jokaiseen miljoonaan kohtaan ruksit laittamalla.