Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 7 vuotta, mies ei vieläkään "tiedä" haluaako naimisiin vai ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ON se tilapäinen rakastaja ja hengailuseura. Hän itse valitsi sen. Miksi etsisin muualta samaa mitä saan häneltä tässä ja nyt? Edelleenkin, olen ollut omista ajatuksistani avoin ja muistuttanut asiasta useamman kerran. Häntä ei ole johdettu harhaan, hän valitsi olla kuuntelematta ja ottamatta tosissaan ja on nyt hämmentynyt miksi poikaystävä ei saa samaa sitoutumista kuin mitä aviomies saisi. Hän on vapaa poistumaan tilanteesta yksipuolisella ilmoituksella kuten minäkin. 

 

Tämän selvempi omista tarkoitusperistäni en voi olla. Pidän hänestä, viihdyn hänen kanssaan ja mielelläni harrastan seksiä vain hänen kanssaan kunnes ehkä joskus löydän tulevan aviomieheni. Mutta se ei one hän. Hänellä oli informoitu mahdollisuus muuttua poikaystävästä kihlatuksi ja siitä aviomieheksi. Hän valitsi pysyä poikaystävänä, tietäen mitä se tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. 

Edelleen hieman ihmettelen miten omat tunteesi voivat olla tuollaiset? Et vaikuta olleen erityisen rakastunut häneen alun alkaenkaan jos kerran pystyt tuollaiseen ajanviettoon hänen kanssaan? Mikä taas tuntuu kummalliselta myös siinä valossa että olet hänelle avioliitosta puhunut, ikään kuin se miehen halukkuus tähdätä avioliittoon olisi se ainut ratkaiseva tekijä, eikä se että oletko itse rakastunut ja haluatko naimisiin juuri hänen kanssaan. Jos mies olisi halunnut, olisitte siis kihlautuneet ja suunnittelisitte häitä? Vaikka et olisi rakastunutkaan häneen? Vai olisivatko rakkauden tunteet sitten tulleet sinulla siitä että joku haluaa naimisiin kanssasi? Kyllä ihmiseen rakastuu tai ei rakastu, ja se on loppujen lopuksi se juttu eikä se että joku haluaa naimisiin kanssasi. Mutta, todettakoon että on varmasti menestyviä parisuhteita silläkin kaavalla saatu että avioliitto on goals ja se riittää.

Siis se oli hän joka nimenomaan halusi tällaisen suhteen ilman lupauksia, oikeuksia, velvollisuuksia ja virallisuuksia.

 

Itse olin niin rakastunut että olin täysin valmis täyteen sitoutumiseen virallisine ja laillisine velvollisuuksineen. Mutta kun toinen oli silminnähden  epämukavana pelkästä keskustelusta, niin en pakota. Minulle se ei ei ole joko-tai, en päätä suhdetta jossa viihdyn vain siksi että se ei ole niin vakava kuin mitä toivoisin. Mutta ei, en anna aviomiehen etuja poikaystävän velvollisuuksilla (=niiden puutteilla). Ei hänen ole pakko sitoutua minuun jos se ei tunnu hyvältä, mutta se toimii molempiin suuntiin. 

 

Minä näin hänet potentiaalisena aviomiehenä, hän teki selväksi että ei halunnut olla aviomies vaan mieluummin poikaystävä. Tässä vaiheessa ei enää voi valita toisin. Mä haluan miehen joka HALUAA olla nimenomaan aviomies eikä pelkkä poikaystävä. Mä haluan miehen joka on innoissaan ajatuksesta että me sitoudutaan toisiimme täydellä sydämmellä ja myös juridisesti. Mä haluan miehen jolle ei riitä olla pelkkä poikaystävä ja joka tietää ja on varma siitä ilman vuosikymmenen "katselua".

Tässä on useitakin mahdollisuuksia. Ensinnäkin saattaa olla, että poikaystäväsi on oikeinkirjoitusfriikki eikä kestä sitä, että kirjoitat sydämen kahdella m-kirjaimella. Jotkut vaan ovat sellaisia turhantarkkoja.

Mutta on myös mahdollista, että hän ei halua sitoutua sinuun, vaan odottelee jos se oikea kävelisi vastaan jossakin. Joskut etsiskelevät onneaan vuosikausia ja sitten se sielunkumppani löytyy aivan yllättäen. Rohkaisevana esimerkkinä tällaisesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Luultavasti asia on juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on niin, että kun mies saa itselleen naisen, josta ajattelee, että tämä on paras, mitä hän voi saada, hän haluaa lyödä homman lukkoon pian. Hän haluaa siirtyä tapailusta seurusteluun ja julkistaa suhteen. Hän kosii ja haluaa naimisiin. Miehen vaisto hokee, että tämä saalis on otettava omaksi niin, että se on mahdollisimman hyvin muilta turvassa. Jos nainen on upea (en nyt meinaa vain ulkonäköä), mies ajattelee, että muutkin ovat kiinnostuneita, ja pyrkii minimoimaan uhan, että joku muu ehtii ensin.

 Jos mies ei toimi näin, hän joko tietoisesti tai tiedostamatta ajattelee, että voisi saada paremmankin tai toivoo löytävänsä vielä sen todellisen elämänsä naisen.

Naiset eivät ole samanlaisia. Nainen ei yleensä ryhdy vakavaan suhteeseen, ellei hän koe miehen olevan oikea. Näin on siksi, että suhde sinänsä ei paranna naisen elämänlaatua.

 Mies taas saa melkein kenen tahansa naisen kanssa elämisestä niin paljon lisäarvoa, että jää suhteeseen. Nätti siisti koti, ruokaa, pyykinpesua, seksiä, statusta. 

Mies voi kyllä mennä kakkosvaihtoehdon kanssa naimisiin ja tehdä lapsiakin. Mutta lähteä sitten ja jopa ilmoittaa, ettei koskaan rakastanut.

Jos miehen joutuu suostuttelemaan naimisiin tai hän menee naimisiin, koska on tietyn ikäinen ja esimerkiksi haluaa isäksi, niin juu, "hyvällä" tuurilla hän jää, koska ei tule se parempi vastaan. Mutta mielessään hänellä on aina ovi raollaan. 

Kuulostaa pelottavalta tällainen omaksi ottamisen retoriikka. Eli avioliitolla siis merkitään toinen jotenkin omaksi reviiriksi ettei muut sitä ihmistä vie? Miksi sitten avioliitoissakin petetään ja otetaan eroja? Juuri tuollainen omistushalu tuntuu itsestä niin vieraalta. En ole kiinnostunut insituutioista ja omistussuhteessa olemisesta.

No eläimiä tässä ollaan, laumaeläimiä. Ja miehet erityisesti ovat territoriaalisia. Laumaeläimet ovat kiinnostuneita omasta asemastaan laumassa. Kaunis nainen, avioliitto ja perhe nostavat miehen statusta. 

Kyllä tietää milloin haluaa naimisiin, mutta ei mene naimisiin sinun kanssasi.

Miksi ylipäätään nainen haluaisi enää miehen kanssa naimisiin? Minusta se on tässä paljon tarkeämpi kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne haluakkaan, mutta akat vaatii. Sitten vaativat lapsia, talon, paremman auton. Kaikkea vaaditaan, mutta mitään ei anneta takaisin. Siinäpä se miehen elo sitten meneekin, kunnes on vanha kärttyisä käntty joka katuu katkerasti miksei ajatellut koskaan sitä mitä itse haluaa. Ai niin, akkojen kanssa ei jutella.

Mietin tätä eilen kun tuli taas kutsukortti että kuinkahan moni mies ihan aidosti sydämestään edes haluaa ne perinteiset teatterit häitään varten vaikka naimisiin haluaisikin. Kyllä siinä yleensä hypätään täysin naisen halujen ja haaveiden mukaan.

Joillekin iskee häähulluus tosi pahasti ja siihen uppoaa kuukausien paukut ja hillot. Sulhanen sitten vaan tulee muina miehinä paikalle. Jos tulee. Yleensä kai tulee, sillä muuten vaimopalvelut lakkaavat.

En ymmärrä hääpskaa ollenkaan. Nykyään joka toinen pari eroaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tietää milloin haluaa naimisiin, mutta ei mene naimisiin sinun kanssasi.

 

Miksi ylipäätään nainen haluaisi enää miehen kanssa naimisiin? Minusta se on tässä paljon tarkeämpi kysymys.

Tai ehkä mies ei vain ylipäätään halua naimisiin. Vähentääkö rakkautta ja sitoutumista naiseen? Ei välttämättä. Pitäisikö miehen antaa periksi naiselle ja naisen mieliksi mennä naimisiin? Ei.

Kauheita täällä nää lynkkaajat, miesvihaajat. Noh, tämä sivusto on heitä täynnä, joten aivan väärä paikka kysyä tuollaista, mitä ap kysyy

Mies ei tiedä haluaako naimisiin SINUN kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei tiedä haluaako naimisiin SINUN kanssa.

Tai ylipäätään kenenkään kans