Lue keskustelun säännöt.
Kokemusta lapsen antamisesta adoptoitavaksi?
31.05.2007 |
Eräs nuori tyttö on raskaana. Ei koe olevansa vielä valmis äidiksi eikä tahdokaan mutta ei voi tehdä aborttiakaan kun kuitenkin ajattelee rakkaudella sitä kohdussaan kasvavaa pientä ihmisentainta (rv 12 meneillään).
Tiedän että vauvallehan se on ihan mahtava juttu että äiti antaa mahdollisuuden elämään ja rakastavaan kotiin adoptioperheessä jossa ehkä on pitkään odotettu omaa lasta ja käyty hoidoissa jne.
Kysymys kuitenkin koskaa sitä nuorta tyttöä joka on raskaana: Onko kellään kokemusta siitä miten häneen on suhtauduttu, odotukseen (hän täytti juuri 16 vuotta)... Kannattaako jäädä suosiolla pois koulusta vuodeksi etteivät kaverit (ainakaan muut kuin läheisimmät) näe vatsan kasvavan ja herää kysymyksiä ja tyttö ehkä leimautuu? Kannattaako sukulaisille kertoa asiasta mitään? Millaista tukea on tarjolla synnytyksen ja adoption jälkeen? Miten neuvolassa suhtaudutaan tälläiseen? Joutuukohan samoihin rakkauden täyteisiin perhe/synnytysvalmennuksiin kuin muut?
Kertokaa kaikki mitä tulee mieleen ja mitä tiedätte nimenomaan odottajaan liittyen.
Tiedän että osa 16-vuotiaista varmaan pitäisi lapsen itse mutta tämä tyttö tuntuu tehneen valintansa... ei tahdo äidiksi vielä, ajatus ahdistaa ja tahtoo lapselleen mieluummin kodin jossa aikuiset vanhemmat jotka lasta toivovat ja joilla on rahaa jne pitää lapsesta huolta. Tämä odotta asuu vielä äidin ja isän luona.
Kommentit (33)
adoptioon. Ei todellakaan ollut valmis äidiksi, vaikka olikin " jo" parikymppinen. ryyppäsi ja poltti erittäin paljon koko raskaus ajan, ja yritti pitää raskautensa salassa. ei käynyt kertaakaan neuvolassa, aborttia ei tehnyt koska ei muistanut herätä ajoissa kun oli siihen varattu aika...
Kaikki jotka asiasta tietävät, katsoo tätä tuttuani salaa ja vähemmän salaa kieroon.
On kyllä kiletämättä erinlaiset lähtökohdat kuin aloituksessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoittanee adoptiolain mukaista oikeaa varsinaista adoptiota, ei esim. sitä, että lapsi kasvaa kokonaan/osittain jonkun sukulaisen luona.
miten se liittyy tähän avoin adoptio-asiaan?
Ja kyllä, se on todellinen vaihtoehto kun sellainen kerran on :)
mitä se merkitsee, jos kerran tiedät, mitä se merkitsee???
No, hyvä on, pidä sitä vaihtoehtona. Hyvä on. On se vaihtoehto. Yhdelle lapselle vuodessa tai jotain. Hieno homma. Aito vaihtoehto.
9
Oli jopa viimeisIllään raskaana baareissa kännäämässä ja ettimässä lapselle isää.
Sitä en tiedä, pitkikö tää horatsu sen lapsen vai ei?
Näin sitä ämmää pari vuotta myöhemmin ja ei ainakaan puhunut lapsesta mitään.
MENO VAAN YLTY SILLÄ YÖELÄMÄSSÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksihän tässä ihmettelinkin, että miten joku voi sanoa, ettei se ole mahdollsita kun käytännössä se kuitenkin on.
Adoptoitavia lapsia Suomessa on vuosittain kösittääkseni 30 tai alle, joten joka tapauksessa puhutaan pienestä määrästä lapsia. Jos siitä osakin menee avoimella, niin onhan se vaihtoehto. En ehkä oikein vieläkään ymmärtänyt, mitä tarkoitit.
Adoptiolaki puhuu vain vahvan adoption mahdollisuudesta. Se ei tunne avointa adoptiota.
Enempää en jaksa tästä kinata. Minusta on typerää markkinoida sitä minään vaihtoehtona tms. sen perusteella, että sattuu tietämään kaksi lasta, jotka siten ovat uuden kodin saaneet.
Sen tiedän, että tosi moni lapsi kaipaa sijaiskotia, ja yksi suuri syy siihen, että niitä ei löydy on se, että ihmiset kokevat yhteydenpidon bioperheisiin raskaana. Avoimessa adoptiossa on ihan tämä sama piirre.
t. 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhesuhteen vain osittain katkaiseva adoptio on ns. heikko adoptio, ja se on mahdollista myös purkaa. Vahva adoptio on purkamaton ja adoptoidun asema oikeudellisesti täysin sama kuin biologisen jälkeläisen. Suomen lainsäädännön mukaan kotimaiset adoptiot ovat olleet vahvoja adoptioita vuodesta 1980 ja kansainväliset adoptiot vuodesta 1985 alkaen.
Sen varjolla tuntuu tosi omituiselta, että avoin adoptio on mahdollinen.
Btw, en ymmärrä, miksi koet tämän kinaamisena. Mulla ei ärsytyskynnys ollut lähelläkään, ihan asiaahan tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
josta kaikki ovat tietävinään kamalasti, vaikkeivät tiedäkään. Ja sitten se tiedonmurena voi aiheuttaa ihan turhaa optimismia jossakussa, joka kipuilee jossakin kohtaa vuosikausien adoptiojonossa.
On ihan eri katsella asiaa sivullisena vierestä ja heittää sieltä kommentteja kuin oikeasti olla siinä adoptioprosessissa. Et uskokaan, miten paljon kaikilla on jaettavana omasta mielestään kovinkin hyviä neuvoja ja tärkeitä tietoja. Nytkin minä epäilen esim. vahvasti, että kyse tuttavillasi on ihan vaan sijaislapsista ja ko. perhe on vain yrittänyt selittää sivullisille ymmärrettävällä tavalla sitä, mistä asiassa on kyse.
Hyvää yötä.
t. 9, kahden adoptiolapsen äiti
Vierailija:
Ampiaisakan yleensä erittäin luotettavilla adoptiosivuilla sanotaan, että avointa adoptiota ei Suomessa edes virallisesti ole.
9
Halua puuttuu nimenomaan adoptioperheen taholta, ikävä kyllä :( Tavallaan voin ymmärtääkin sen, mutta uskotteko jos sanon, että äitienpäivänä minullakin on ikävä tyttärieni bioäitejä.
Adoption avoimmuus on Suomessa kiinni ihan adoptiotoimiston/sosiaalitoimiston kanssa tai välityksellä sovittavista käytännöistä. En tiedä yhtään, miten niistä sovitaan; allekirjoittavatko kaikki aikuiset osapuolet sopimukset välittäjänä toimivan tahon kanssa vai mitä.
AP:lle sanoisin, että vaikka tyttö ei saakaan tavata lapsensa tulevia vanhempia (ainakaan ei voi sitä vaatia), niin hän voi toki keskustella muiden adoptiovanhempien kanssa. Hän voisi ottaa yhteyttä vaikkapa Adoptioperheet ry:hyn (www. adoptioperheet. fi). Hän saa myös neuvontaa sosiaalityöntekijältä, joka osannee myös vastata moniin kysymyksiin ja pelkoihin ja ennenkaikkea yrittää auttaa tyttöä miettimään asian kaikki puolet ennen peruuttamattoman päätöksen tekemistä.
Amppari
(ps. Adoptiosivut kaipaavat kyllä lisäsisältöä kotimaiseen adoptioon liittyen, kuten myös sen liittymäkohtiin kuten sijaishoitoon yms. liittyen. Ehkä sitten joskus, kun ei ole 2- ja 4-vuotiaita hyperaktiivisia " vinkuleluja" kimpoilemassa kodin seinistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietämissäni perheissä kyse on nimenomaan adoptiosta. Siksi tätä ihmettelenkin niin kovasti. Eikä kyse ole mistään tutunkummin kaimoista vaan tiedän varmasti, että kyseessä on normaali adoptio, ei sijaisvanhemmuus, mikä on täysin eri asia.
Jos adoptiosta on paljon vääriä käsityksiä niin ihan selkeiltä eivät tunnu käytännötkään!
että sitä joko a) ei ole ollenkaan tai b) on _pienessä mittakaavassa_ (pienenpieni osuus hyvin pienestä määrästä lapsia), niin onko se sitten oikeasti olemassa oleva, varsinainen vaihtoehto?
9