Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista Helsingissä tai muualla pk seudulla on asua?
01.10.2026 |
Olen ajatellut että voisin hakea töitä pk- seudulta. Asun tällä hetkellä pohjoisessa ja on vakityö täällä. Nykyinen työ ei kuitenkaan ole omaa alaa. Oman alan töitä ei ole täällä.
Täällä on paljon luontoa ja muita hyviä juttuja, mutta tuntuu että elämä menee vähän hukkaan. Olen 24v ja tuntuu että nyt olisi oikea aika muutokselle. Kaveri miettii kans muuttoa pk seudulle, voitaisiin mahdollisesti muuttaa samaan asuntoon aluksi niin asumiskulut eivät kasvaisi niin räjähdysmäisesti.
Onko muualta muuttaneilta kokemuksia miten elämä pk seudulla eroaa muusta Suomesta, vai eroaako?
Mitkä alueet Helsingissä tai muualla pk seudulla olisivat lähellä luontoa?
Mitkä ovat alueet minne ei missään nimessä kannattaisi muuttaa?
Minkälaista Helsingissä tai muualla pk seudulla on asua?
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut Helsingissä jo yli 20 vuotta. Muutin pieneltä paikkakunnalta. Parhaiten olen viihtynyt alueilla, joilla on myös luontoa. Kantakaupungissa oli kiva asua jonkin aikaa, mutta ei se ydinkeskustan elämä ollut minua varten. Yhteisöllisyys täältä puuttuu. Se on ollut vaikeinta.
Minusta se pikkukaupungin "yhteisöllisyyden", eli kyttäämismentaliteetin puuttuminen on ollut Helsingissä parasta. Helsinki on sen kokoinen paikka, ettei mitään tukahduttavaa yhtenäiskulttuuria pääse syntymään, vaan ne hajoaa pieniin osiin joista voi itse valita tai olla valitsematta. Helsingissä saa olla rauhassa jos haluaa. Ja jos haluaa niin oma viiteryhmä ja harrasteet löytyy.
Näiden lisäksi on valinnanvaraa töissä, julkinen liikenne toimii ja terveydenhoito myös. Miinusta asumisen kalleudesta, mutta sille ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee maaltamuuttajan virhettä ja muuta mihinkään lähiöön heti ensimmäisenä. Moni tekee sen virheen että muuttaa johonkin masentavaan Vantaan lähiöön ja ihmettelee sitten miksi täällä on niin perseestä eikä ole mitään eroa sinne mistä lähti. Muuta siis Helsinkiin ja sellaiselle alueelle jossa raitiovaunut kulkee (ei tarkoita pikaratikkaa). Eli siis suunnilleen kantakaupunkiin tai heti sen laitamille. Sieltä sitten alat tutustumaan kaupunkiin. On hyvä paikka.
Itse muutin pikkukaupungista ensin helsinkiläiseen alivuokralaisasuntoon. Sitten kimppakämppään Otaniemeen, pari vuokra-asuntoa Espoossa, naimisiin mentyä ensimmäinen oma asunto oli Olarissa, seuraava Ruskeasuolla, sitten kahden vuoden erehdys Kirkkonummella ja paluu rakkaaseen Helsinkiin Meilahteen, jossa arki on helppoa, kun kaikki on lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Alkushokki on kieli, eli murteella ei pärjää pääkaupunkiseudulla. Kavereitten löytäminen ei ole helppoa, töykeitä ihmisiä ja tuikean näköisiä. Minä ulkomailla asuvana olen järkyttynyt siitä, ettei eteläisessä Suomessa hymyillä.
Siihen pitää tottua, mutta jos tulette kaveriporukassa on eri asia.
Ja täysin väärin. Olen itse kainuulainen eikä koskaan ole tullut mitään negatiivista siitä. Alkuperäiset on suhtautuneet asiaan ihan normaalisti ja oikeasttaan enemmän täällä on niin että lähtökohdilla ei ole mitään merkitystä. Helsingissä kun pitää luoda oma nahkansa. Siksihän moni maalainen pelkääkin tänne muuttamista sieltä omasta tutusta kuplasta. Täällä ei kiinnosta paskaakaan onko sinun suvullasi mainetta tai omaisuutta jossakin kotikylässä, täällä pitää tehdä se oma kuvansa itse eikä siinä ole sen kummempaa. Jos hoidat asiasi hyvin niin täällä pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn.
Kuopiosta Helsinkiin, nyt Pohjois-Haagassa.
En kaipaa pohjoiseen. Muutin yli 20 v sitten. En kaipaa kesän itikoita enkä pikkukunnan tunkkaista tuomitsevaa ilmapiiriä. Töitä alallani on enemmän kuin kerkeän tehdä. Luonnonrauhaa saa kun hommaa mökin lähikunnista tms. Kaikki mahdolliset kaupat lähellä, julkinen liikenne pikkasen eri kuin se 1 onnikka kerran päivässä. Kauniita lähiöitä. Jpeita puistoja sukuun vaahteroiden loisto jaksaa ihmetyttää. Leudot talvet ja tiet aurataan ajallaan. Kaikenlaisia ihmisiä ja saa olla oma itsensä. Rajattomat harrastusmahdollisuudet. Valitettavasti se pohjoisen luonnonrauha ei korvaa kaikkia elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä. Oikein naurattaa pohjoisissa kunnissa vallitseva junttien mantra kuinka eivät voi kuvitella miten voi elää kehä 3 sisäpuolella kun eivät tiedä mitään millaisia lähiöt ja elämä täällä on, kuvittelevat että kaikki on se mitä näkyy päärautatieaseman ympärillä eivätkä kykene omalta ennakkoluuloistaan ja rasismiltaan edes kävelemään kadulla kauhistelematta. Junttimaiset takapajulan wt väet saa pysyä missä ovat onnellisia ja me muut eletään samoin siellä missä ollaan onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on omasta asenteesta kiinni. Muutimme kaverin kanssa pienestä kaupungista Helsinkiin tuossa 20 vuotta sitten, molemmat työpaikan perässä. Minulla alkoi heti menemään hyvin, tuntui että mahdollisuuksia on todella paljon ja sain uusia ystäviä nopeasti pelkästään töiden kautta. Opin kaupungin systeemit nopeasti. Kaveri sen sijaan kiukutteli koko ajan vastaan, vaikka hänellä oli hyvä työ. Hän ei yksinkertaisesti halunnut sopeutua ja niinpä hän muuttikin parin vuoden jälkeen takaisin sinne mistä lähti. Hänellä oli täällä kaikki kunnossa: asunto hyvällä alueella, hyvä työ ja minä autoin häntä ja kutsuin mukaan erilaisiin juttuihin. Mutta hän ei vaan halunnut sopeutua.
Älä kysy mitä Helsinki voi tehdä sinua varten, vaan kysy mitä sinä voit tehdä Helsingissä itseäsi varten.
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes harkitsee pääkaupunkiseutua kun on olemassa Tampere !
Asiat täytyy kokea, Kyllä Tampere ihan hyvä mesta on! Amiksen jälkeen Helsinki oli monen luokkakaverin ykkösmesta, vaikka työtä oli kotikaupungissakin! Moni sinne lähti, mutta sinne jäävien prosentti jäi todella pieneksi! Syitä kysellessä, vastauksina yleisemmin, kallista elää, pitkät matkat, liikenneruuhkat, stressiä työmatkojen suhteen, saattoivat kestää toista tuntia siht lyhyilläkin matkoilla! Helsinki oli/on kylmä, mutta puoleensa vetävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa pohjoiseen. Muutin yli 20 v sitten. En kaipaa kesän itikoita enkä pikkukunnan tunkkaista tuomitsevaa ilmapiiriä. Töitä alallani on enemmän kuin kerkeän tehdä. Luonnonrauhaa saa kun hommaa mökin lähikunnista tms. Kaikki mahdolliset kaupat lähellä, julkinen liikenne pikkasen eri kuin se 1 onnikka kerran päivässä. Kauniita lähiöitä. Jpeita puistoja sukuun vaahteroiden loisto jaksaa ihmetyttää. Leudot talvet ja tiet aurataan ajallaan. Kaikenlaisia ihmisiä ja saa olla oma itsensä. Rajattomat harrastusmahdollisuudet. Valitettavasti se pohjoisen luonnonrauha ei korvaa kaikkia elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä. Oikein naurattaa pohjoisissa kunnissa vallitseva junttien mantra kuinka eivät voi kuvitella miten voi elää kehä 3 sisäpuolella kun eivät tiedä mitään millaisia lähiöt ja elämä täällä on, kuvittelevat että kaikki on se mitä näkyy päärautatieaseman ympärillä eivätkä kykene omalta ennakkoluuloistaan ja rasismiltaan edes kävelemään kadulla kauhistelematta. Junttimaiset takapajulan wt väet saa pysyä missä ovat onnellisia ja me muut eletään samoin siellä missä ollaan onnellisia.
Vai niin on!? Tuskin tuollaisia näkökantoja muita ihmisiä kohtaan omaava pikkusieluinen ihminen saa sympatioita keneltäkään, jos aukoo turpaansa tuohon malliin! Provoileppa lisää!!?
Vierailija kirjoitti:
Älä tee maaltamuuttajan virhettä ja muuta mihinkään lähiöön heti ensimmäisenä. Moni tekee sen virheen että muuttaa johonkin masentavaan Vantaan lähiöön ja ihmettelee sitten miksi täällä on niin perseestä eikä ole mitään eroa sinne mistä lähti. Muuta siis Helsinkiin ja sellaiselle alueelle jossa raitiovaunut kulkee (ei tarkoita pikaratikkaa). Eli siis suunnilleen kantakaupunkiin tai heti sen laitamille. Sieltä sitten alat tutustumaan kaupunkiin. On hyvä paikka.
Tämä on minusta hyvä neuvo! Jos haluaa muuttaa Helsinkiin kokeilemaan siellä elämistä, kannattaa tosiaan ottaa kokemuksesta kaikki irti ja muuttaa kantakaupunkiin (pohjoisimmat sijainnit Kallio ja Töölö). Asutte siellä vuoden ja kokeilette, millaista on kaupunkilaiselämä. Pk-seudulla menee nimittäin tosi paljon aikaa liikkumiseen ja vaikka junamatka omasta lähiöstä olisi teoriassa vain 20 min, todellinen aika on vähintään kaksinkertainen, koska todellinen lähtö- ja määränpää ovat jossain muualla kuin asemalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyperäisenä on vähän sellainen viha/rakkaus-suhde Helsinkiin. Helsinki on muuttunut paljon puolessa vuosisadassa. Kaikki paikat rakennettu täyteen. 70-luvulla oli tyhjiä tontteja ja joutomaata siellä täällä, enemmän ilmaa. 80% ihmisistä on maalta, syntyperäisenä tuntee itsensä poikkeukseksi, kummajaiseksi. Ei ole sitä kaipuuta takaisin kotikylään kun ei ole sieltä tullut, ei ole sitä maalaisidentiteettiä taustalla. Saattaa mennä aina vuosi, etten tapaa toista syntyperäistä. Lähes jokainen ihminen jonka tapaat, alkaa kertoa kotikylästään. Kuuntelen sujuvasti, mutta en osaa oikein samaistua. Minulla ei ole mitään maalta muuttaneita vastaan, sillä heistähän Helsinki on aina koostunut hiljalleen mutta kun jokainen jonka tapaat aina on maalta, niin tulee olo kuin olisi vähän omituinen.
Älkää muuttako alussa jonnekin Martinlaaksoon, Mellunkylään tai Malmille. Se voi olla vähän karua. Muuttakaa sporareittien varrelle.
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin pikkukaupungista ensin helsinkiläiseen alivuokralaisasuntoon. Sitten kimppakämppään Otaniemeen, pari vuokra-asuntoa Espoossa, naimisiin mentyä ensimmäinen oma asunto oli Olarissa, seuraava Ruskeasuolla, sitten kahden vuoden erehdys Kirkkonummella ja paluu rakkaaseen Helsinkiin Meilahteen, jossa arki on helppoa, kun kaikki on lähellä.
Millä tavalla lähellä? Mistä ostat sukat tai paidan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut Helsinkiin itäsuomalaisesta pikkukaupungista kauan sitten enkä lähde täältä enää ikinä minnekään. Parhaiten olen viihtynyt eteläisessä Helsingissä meren äärellä. Täällä on kaikki mitä tarvitsen ja riittävästi kaupunkiluontoakin. Juuri nyt asun Ruoholahden kanavan varrella vanhassa Jätkäsaaressa.
Yksi hyvä kaupunginosa muualta tulleille voisi olla Keskuspuiston metsämaisema alueella Meilahti/Laakso.
Länsi-Pasila ja Ruskeasuo myös Keskuspuiston kupeessa.
Länsi-Pasila on perseestä.
Päinvastoin. Ulko-ovelta pääsee suoraan Keskuspuistoon lenkkeilemään. Palvelut ja liikenneyhteydet erinomaiset. Olympiastadion, uimastadion, molemmat jäähallit, jalkapallostadion, Laakson ratsastuskenttä, Mäkelänrinteen urheilukeskus, Messukeskus ja ostoskeskus Tripla kävelymatkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut Helsinkiin itäsuomalaisesta pikkukaupungista kauan sitten enkä lähde täältä enää ikinä minnekään. Parhaiten olen viihtynyt eteläisessä Helsingissä meren äärellä. Täällä on kaikki mitä tarvitsen ja riittävästi kaupunkiluontoakin. Juuri nyt asun Ruoholahden kanavan varrella vanhassa Jätkäsaaressa.
Yksi hyvä kaupunginosa muualta tulleille voisi olla Keskuspuiston metsämaisema alueella Meilahti/Laakso.
Länsi-Pasila ja Ruskeasuo myös Keskuspuiston kupeessa.
Länsi-Pasila on perseestä.
Päinvastoin. Ulko-ovelta pääsee suoraan Keskuspuistoon lenkkeilemään. Palvelut ja liikenneyhteydet erinomaiset. Olympiastadion, uimastadion, molemmat jäähallit, jalkapallostadion, Laakson ratsastuskenttä, Mäkelänrinteen urheilukeskus, Messukeskus ja ostoskeskus Tripla kävelymatkan päässä.
Länsipuoli on ihan ok, mutta itäpuolelle en muuttaisi.
"Syitä kysellessä, vastauksina yleisemmin, kallista elää, pitkät matkat, liikenneruuhkat, stressiä työmatkojen suhteen, saattoivat kestää toista tuntia siht lyhyilläkin matkoilla! "
Varsinkin jos ei tunne pääkaupunkiseutua niin on helppo valita se asunpaikka ilman että huomioi liikenneyhteyksiä. Ja silloin tosiaan voi työmatkat olla ongelma.
Tuo yleensä korjaantuu kun vähän tutustuu paikkoihin ja tosiaan kiinnittää asuinaluetta valitessa jo huomiota siihen että sieltä pääsee kätevästi liikkumaan sinne suuntaan missä työt ovat.
"Länsipuoli on ihan ok, mutta itäpuolelle en muuttaisi."
Itäpuolellakin on varsin kalliita alueita kuten Kulosaari, Marjaniemi ja Tammisalo.
"80% ihmisistä on maalta, syntyperäisenä tuntee itsensä poikkeukseksi, kummajaiseksi. Ei ole sitä kaipuuta takaisin kotikylään kun ei ole sieltä tullut, ei ole sitä maalaisidentiteettiä taustalla. Saattaa mennä aina vuosi, etten tapaa toista syntyperäistä. "
Erikoista kun se suurin maaltamuutto tapahtui 60- ja 70-luvulla jonka takia heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat niitä toisen tai kolmannen sukupolven pääkaupunkiseutulaisia.
Kyllä täällä asuu valtava määrä ihmisiä jotka ovat syntyneet täällä.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee maaltamuuttajan virhettä ja muuta mihinkään lähiöön heti ensimmäisenä. Moni tekee sen virheen että muuttaa johonkin masentavaan Vantaan lähiöön ja ihmettelee sitten miksi täällä on niin perseestä eikä ole mitään eroa sinne mistä lähti. Muuta siis Helsinkiin ja sellaiselle alueelle jossa raitiovaunut kulkee (ei tarkoita pikaratikkaa). Eli siis suunnilleen kantakaupunkiin tai heti sen laitamille. Sieltä sitten alat tutustumaan kaupunkiin. On hyvä paikka.
Eikös kantakaupungin asunnot ole niitä kalleimpia? Pitää siis olla hyvät tulot tai varallisuutta, jos aikoo muuttaa kantakaupunkiin.
Pienikin vihreä virkistävä pläntti rakennetaan täyteen. Näyttää siltä, että rakentamis buumi ulottuu jo yli pks-seudun Kirkkonummelle ja Masalaan.