Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt vinkit kehiin, miten ihastua puolisoonsa uudestaan?
01.10.2026 |
Tämä tavallinen stoori, vuodet vierineet ja puolisosta hohto lähtenyt. Hankala huomata niitä juttuja, miksi alunperin häneen ihastuin. Ehkä hän ei ole muuttunut oikeasti kovin paljon, mutta yllätyksellisyys hävinnyt ajan saatossa. Niin kuin itsestänikin. Hänelle tilanne on hyvä, minusta meillä on surkean tylsää.
Eli miten tsemppaan itseni intoutumaan tästä suhteesta? Puoliso ei tule keksimään/tekemään mitään uutta suhteen eteen. Hänelle tämä vaivattomuus sopii hyvin. Minua ärsyttää, että minä kannattelen ja kehitän, koska minä tarvitsen edistystä ja mielenkiintoa. Haluan elää enkä vain olla.
Saako kukaan kiinni? Jos nyt ero ei olisi se ensimmäinen vaihtoehto, vaan jotenkin huijaisin itseni vaaleanpunaisilla laseilla.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Käy kokeilemassa Ja ma lia tai Ab dul lahia niin varmasti ihastut puolisoosi uudestaan.
Mitäpä jos hän meneekin yhteen Elielin, Laurin tai Kasperin kanssa ja ihastuu tähän puolisoaan enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy kokeilemassa Ja ma lia tai Ab dul lahia niin varmasti ihastut puolisoosi uudestaan.
Mitäpä jos hän meneekin yhteen Elielin, Laurin tai Kasperin kanssa ja ihastuu tähän puolisoaan enemmän?
Niin. Ja entäpäs kun roolit kääntyvätkin toisin päin?
Se miesvihan määrä kun naiselle tehdään sama temppu on todella valtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
Senkun lähtee, ei minua voisi vähempää kiinnostaa tuntemattoman ihmisen asiat. Mistä minä tiedän, mitä löytää tai on löytämättä. Jos ei halua jäädä, pitää lähteä, mutta sori nyt vaan, typerä ja ylimielinen ei kannata olla, eli kannattaa ehkä yrittää määrittää mistä mikäkin ongelma oikeasti johtuu, koska kuten sanoin, omaa itseään ei pääse pakoon. Jos oma itse on jostain syystä tällä hetkellä, ehkä vaikka hormonaalisesti se ainoa iso ongelma, niin aukomalla omat solmut, voi parisuhde muuttua ennenkokemattoman hyväksi. Siis on alun perin ollut aitoa kamaa, ja rakkautta on.
Olen elänyt jo aika kauan, nähnyt ja kuullut monenlaista, ja vaikka itse sanon, niin parisuhdetaitoja löytyy omasta takaa pitkästä parissuhteesta käsin paljon. Uskoa ei tarvitse, jokainen tekee itse omat valintansa. Jos kuitenkin näkee jonkun tekevän mahdollisesti sellaista, minkä tietää olleen monelle edellä kulkeneelle ihmiskunnan historiassa täysin väärä valinta, hirvittävä virhe, joka on tajuttu liian myöhään, niin saa kai siitäkin vaihtoehdosta varoittaa.
Vuoden parin päästä tuo ehkä itkee katkerasti, kun jätti hyvän miehen jota tajusi edelleen rakastavansa, mutta liikaa loukattu mies sanoi että nyt riittää ja sitten tuli joku hyvän tajuava nainen ja otti siitä ihanan miehen omakseen ja takaisin sitä ei enää saa ja miksei kukaan neuvonut...
Minusta tässä unohtuu yksi aika olennainen asia: hyvästä ja toimivasta suhteesta ei yleensä lähdetä. Vaikka toinen ihminen olisi kuinka hyvä, kunnollinen, rakastava ja ihana ihminen tahansa, se ei vielä tarkoita, että hän olisi itselle oikea kumppani tai että suhde olisi hyvä juuri sille toiselle osapuolelle.
Kaksi hyvää ihmistä voi olla yhdessä ja silti heidän tarpeensa, toiveensa, elämäntilanteensa tai tapansa olla parisuhteessa voivat olla niin erilaiset, ettei suhde yksinkertaisesti toimi. Voi myös olla jokin perustavanlaatuinen asia, joka ei ulkopuoliselle näy. Toinen voi tarvita läheisyyttä enemmän, toinen omaa tilaa. Toisella voi olla täysin erilaiset käsitykset tulevaisuudesta, seksistä, perheestä, sitoutumisesta, arjesta tai siitä, millaista parisuhteen pitäisi olla.
Se, että mies on hyvä ihminen, ei vielä tee suhteesta hyvää. Hyvä ihminen voi olla väärä kumppani. Ja vastaavasti parisuhteessa voi olla rakkautta ja aitoja tunteita, mutta silti jokin olennainen ei toimi.
Jos suhde olisi molempien kannalta oikeasti hyvä, toimiva ja sellainen, jossa molemmat haluavat olla, miksi siitä lähdettäisiin? Ehkä hän löytääkin itselleen paremmin sopivan elämän ja paremmin sopivan kumppanin.
Kuka aloittaa parisuhteen joka on huono?
Joku läheisriippuvainen tai ihminen joka ei osaa olla yksin.
Ehkä se suhde ei ollut alkaessaan huono, mutta se muuttui ajan myötä huonommaksi. Tai kuten jo sanoin, ihmiset kasvavat erilleen. Lähestulkoon puolet suhteista päättyy eroon, eikä se tarkoita, että ne olisivat alun perin olleet huonoja tai että niissä kaikissa olisi ollut alunperin jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy kokeilemassa Ja ma lia tai Ab dul lahia niin varmasti ihastut puolisoosi uudestaan.
Mitäpä jos hän meneekin yhteen Elielin, Laurin tai Kasperin kanssa ja ihastuu tähän puolisoaan enemmän?
Niin. Ja entäpäs kun roolit kääntyvätkin toisin päin?
Se miesvihan määrä kun naiselle tehdään sama temppu on todella valtavaa.
Eihän tämä henkilö ole pettämässä ketään, vaan puhe oli siitä, että tulevaisuudessa voisi löytää paremman kumppanin. Ja kyllä minä ainakin haluaisin erota, jos mieheni ei kokisi olevansa onnellinen kanssani. Miksi ihmeessä haluaisin jatkaa suhteessa, jossa toinen ei enää halua olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
Senkun lähtee, ei minua voisi vähempää kiinnostaa tuntemattoman ihmisen asiat. Mistä minä tiedän, mitä löytää tai on löytämättä. Jos ei halua jäädä, pitää lähteä, mutta sori nyt vaan, typerä ja ylimielinen ei kannata olla, eli kannattaa ehkä yrittää määrittää mistä mikäkin ongelma oikeasti johtuu, koska kuten sanoin, omaa itseään ei pääse pakoon. Jos oma itse on jostain syystä tällä hetkellä, ehkä vaikka hormonaalisesti se ainoa iso ongelma, niin aukomalla omat solmut, voi parisuhde muuttua ennenkokemattoman hyväksi. Siis on alun perin ollut aitoa kamaa, ja rakkautta on.
Olen elänyt jo aika kauan, nähnyt ja kuullut monenlaista, ja vaikka itse sanon, niin parisuhdetaitoja löytyy omasta takaa pitkästä parissuhteesta käsin paljon. Uskoa ei tarvitse, jokainen tekee itse omat valintansa. Jos kuitenkin näkee jonkun tekevän mahdollisesti sellaista, minkä tietää olleen monelle edellä kulkeneelle ihmiskunnan historiassa täysin väärä valinta, hirvittävä virhe, joka on tajuttu liian myöhään, niin saa kai siitäkin vaihtoehdosta varoittaa.
Vuoden parin päästä tuo ehkä itkee katkerasti, kun jätti hyvän miehen jota tajusi edelleen rakastavansa, mutta liikaa loukattu mies sanoi että nyt riittää ja sitten tuli joku hyvän tajuava nainen ja otti siitä ihanan miehen omakseen ja takaisin sitä ei enää saa ja miksei kukaan neuvonut...
Minusta tässä unohtuu yksi aika olennainen asia: hyvästä ja toimivasta suhteesta ei yleensä lähdetä. Vaikka toinen ihminen olisi kuinka hyvä, kunnollinen, rakastava ja ihana ihminen tahansa, se ei vielä tarkoita, että hän olisi itselle oikea kumppani tai että suhde olisi hyvä juuri sille toiselle osapuolelle.
Kaksi hyvää ihmistä voi olla yhdessä ja silti heidän tarpeensa, toiveensa, elämäntilanteensa tai tapansa olla parisuhteessa voivat olla niin erilaiset, ettei suhde yksinkertaisesti toimi. Voi myös olla jokin perustavanlaatuinen asia, joka ei ulkopuoliselle näy. Toinen voi tarvita läheisyyttä enemmän, toinen omaa tilaa. Toisella voi olla täysin erilaiset käsitykset tulevaisuudesta, seksistä, perheestä, sitoutumisesta, arjesta tai siitä, millaista parisuhteen pitäisi olla.
Se, että mies on hyvä ihminen, ei vielä tee suhteesta hyvää. Hyvä ihminen voi olla väärä kumppani. Ja vastaavasti parisuhteessa voi olla rakkautta ja aitoja tunteita, mutta silti jokin olennainen ei toimi.
Jos suhde olisi molempien kannalta oikeasti hyvä, toimiva ja sellainen, jossa molemmat haluavat olla, miksi siitä lähdettäisiin? Ehkä hän löytääkin itselleen paremmin sopivan elämän ja paremmin sopivan kumppanin.
Kuka aloittaa parisuhteen joka on huono?
Joku läheisriippuvainen tai ihminen joka ei osaa olla yksin.Ehkä se suhde ei ollut alkaessaan huono, mutta se muuttui ajan myötä huonommaksi. Tai kuten jo sanoin, ihmiset kasvavat erilleen. Lähestulkoon puolet suhteista päättyy eroon, eikä se tarkoita, että ne olisivat alun perin olleet huonoja tai että niissä kaikissa olisi ollut alunperin jotain vikaa.
Eli AP on aiheuttanut yksin suhteensa huonouden ja syyttää siitä puolisoaan.
Klassinen tapa tietyn tyyppisillä ihmisillä. Sarjaeroajilla ja sarjapettäjillä pysyvä ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko samaan ihmiseen rakastua uudelleen?
Tunteita kyllä menee aalloissa, ainakin tällaisessa pitkässä suhteessa. Voi mennä vuosiakin arkisemmin, ja sitten taas tajuaa rakastuvansa tavallaan uudelleen.
30v naimisissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Onhan tässä myös vaihtoehdot C) AP on onnellisempi sinkkuna kuin tämän ankeuttaja-miehen kanssa ja D) AP löytääkin mielenkiintoisen ja yllätyksellisen miehen, joka on kuitenkin samaan aikaan henkisesti kypsä ja luotettava.
Kun tilanne kerran on se, ettei AP ole suhteessa onnellinen ja mies on selkeästi osoittanut, ettei aio laittaa tikkua ristiin suhteen eteen, niin kyllä olisi silkkaa hulluutta jäädä suhteeseen vain siksi, että ei uskalla tavoitella jotain mikä oikeasti voisi tuoda onnea. Monesti huomattavasti suurempi riski on jäädä paikoilleen vain siksi, että pelkää tehdä muutosta.
Emme tiedä puhuuko AP totta millään tavalla.
Jospa onkin niin että AP on vain hautonut ajatuksiaan vaikka väittää puhuneensa niistä puolisolleen.No vaikka olisi miten päin vain suhde ei kuulosta erityisen onnelliselta. Ja aika moni suhde tosiaan päättyy just tuohon, että toinen kaipaa elämältä jotain merkityksellisempää ja tuntea olevansa elossa ja se toinen jää junnaan paikalleen.
Ei se sille toiselle välttämättä ole mitään junnaavaa tylsyyttä. Mä itse henkilökohtaisesti rakastan toisten mielestä tappavan tylsää arkea. En jaksa arkisin liitää ja lennellä pitkin poikin, mulle riittää jos vaikka kerran pari viikonlopussa käy jossain pyörähtämässä. Arki on muutenkin niin hektistä ja virittäytynyttä, niin pakko minimoida kaikki ylimääräinen, että saa akkuja ladattua. Puolisoni mielestä taas sellainen on tappavan tylsää, joten olemme ratkaisseet niin, että hän kyllä saa liidellä minne haluaa - yksin.
Mutta jollekin toiselle tuo nimenomaan tuntuu junnaavalta. Ei se pointti kai ole se, että jompikumpi elää olisi automaattisesti väärä vaan se, että nyt ylipäätään haluaan ihan erilaisia asioita elämältä ja kaikki ei halua sellaista liittoa missä toinen menee ja toinen on vaan kotona vaan toivotaan nimenomaan sellaista, että voitaisiin yhdessä kokea enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy kokeilemassa Ja ma lia tai Ab dul lahia niin varmasti ihastut puolisoosi uudestaan.
Mitäpä jos hän meneekin yhteen Elielin, Laurin tai Kasperin kanssa ja ihastuu tähän puolisoaan enemmän?
Sulla taitaa ollakin nek ke tai mut ti ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
Senkun lähtee, ei minua voisi vähempää kiinnostaa tuntemattoman ihmisen asiat. Mistä minä tiedän, mitä löytää tai on löytämättä. Jos ei halua jäädä, pitää lähteä, mutta sori nyt vaan, typerä ja ylimielinen ei kannata olla, eli kannattaa ehkä yrittää määrittää mistä mikäkin ongelma oikeasti johtuu, koska kuten sanoin, omaa itseään ei pääse pakoon. Jos oma itse on jostain syystä tällä hetkellä, ehkä vaikka hormonaalisesti se ainoa iso ongelma, niin aukomalla omat solmut, voi parisuhde muuttua ennenkokemattoman hyväksi. Siis on alun perin ollut aitoa kamaa, ja rakkautta on.
Olen elänyt jo aika kauan, nähnyt ja kuullut monenlaista, ja vaikka itse sanon, niin parisuhdetaitoja löytyy omasta takaa pitkästä parissuhteesta käsin paljon. Uskoa ei tarvitse, jokainen tekee itse omat valintansa. Jos kuitenkin näkee jonkun tekevän mahdollisesti sellaista, minkä tietää olleen monelle edellä kulkeneelle ihmiskunnan historiassa täysin väärä valinta, hirvittävä virhe, joka on tajuttu liian myöhään, niin saa kai siitäkin vaihtoehdosta varoittaa.
Vuoden parin päästä tuo ehkä itkee katkerasti, kun jätti hyvän miehen jota tajusi edelleen rakastavansa, mutta liikaa loukattu mies sanoi että nyt riittää ja sitten tuli joku hyvän tajuava nainen ja otti siitä ihanan miehen omakseen ja takaisin sitä ei enää saa ja miksei kukaan neuvonut...
Minusta tässä unohtuu yksi aika olennainen asia: hyvästä ja toimivasta suhteesta ei yleensä lähdetä. Vaikka toinen ihminen olisi kuinka hyvä, kunnollinen, rakastava ja ihana ihminen tahansa, se ei vielä tarkoita, että hän olisi itselle oikea kumppani tai että suhde olisi hyvä juuri sille toiselle osapuolelle.
Kaksi hyvää ihmistä voi olla yhdessä ja silti heidän tarpeensa, toiveensa, elämäntilanteensa tai tapansa olla parisuhteessa voivat olla niin erilaiset, ettei suhde yksinkertaisesti toimi. Voi myös olla jokin perustavanlaatuinen asia, joka ei ulkopuoliselle näy. Toinen voi tarvita läheisyyttä enemmän, toinen omaa tilaa. Toisella voi olla täysin erilaiset käsitykset tulevaisuudesta, seksistä, perheestä, sitoutumisesta, arjesta tai siitä, millaista parisuhteen pitäisi olla.
Se, että mies on hyvä ihminen, ei vielä tee suhteesta hyvää. Hyvä ihminen voi olla väärä kumppani. Ja vastaavasti parisuhteessa voi olla rakkautta ja aitoja tunteita, mutta silti jokin olennainen ei toimi.
Jos suhde olisi molempien kannalta oikeasti hyvä, toimiva ja sellainen, jossa molemmat haluavat olla, miksi siitä lähdettäisiin? Ehkä hän löytääkin itselleen paremmin sopivan elämän ja paremmin sopivan kumppanin.
Kuka aloittaa parisuhteen joka on huono?
Joku läheisriippuvainen tai ihminen joka ei osaa olla yksin.Ehkä se suhde ei ollut alkaessaan huono, mutta se muuttui ajan myötä huonommaksi. Tai kuten jo sanoin, ihmiset kasvavat erilleen. Lähestulkoon puolet suhteista päättyy eroon, eikä se tarkoita, että ne olisivat alun perin olleet huonoja tai että niissä kaikissa olisi ollut alunperin jotain vikaa.
Eli AP on aiheuttanut yksin suhteensa huonouden ja syyttää siitä puolisoaan.
Klassinen tapa tietyn tyyppisillä ihmisillä. Sarjaeroajilla ja sarjapettäjillä pysyvä ominaisuus.
Se, että suhde päättyy, ei tarkoita, että jompikumpi olisi aiheuttanut suhteen huonouden. Suhde voi muuttua huonosti toimivaksi yksinkertaisesti siksi, että elämä vie ihmisiä eri suuntiin ja heidän tarpeensa, toiveensa tai tapansa elää muuttuvat niin, etteivät he enää ole toisilleen sopivat kumppanit. Tuo viimeinen kommentti on myös varsin omituinen, koska se vaihtaa keskustelun kokonaan toiseen asiaan. Siinä ei enää vastata keskustelun aiheeseen, vaan keksitään AP:lle kokonaan uusi ominaisuus ja että hän olisi sarjaeroaja tai sarjapettäjä. Aika törkeä väite tuntemattomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy kokeilemassa Ja ma lia tai Ab dul lahia niin varmasti ihastut puolisoosi uudestaan.
Mitäpä jos hän meneekin yhteen Elielin, Laurin tai Kasperin kanssa ja ihastuu tähän puolisoaan enemmän?
Sulla taitaa ollakin nek ke tai mut ti ?
Ihmettelen aina näitä kaltaisiasi ihmisiä, jotka saavat jokaisen keskustelun käännettyä rasistiseksi oli se keskustelun aihe sitten koiranpennut tai keitetyt perunat.
Yksin on paha puhaltaa liekkiä hiillokseen. Jos ukkosi on tyytyväinen nykytilaan, niin tuskin hän on valmis pistämään hirveetä eforttia tuohon projektiin. Miksi yrittää yksin, jos toinen ei ole valmis näkemään mitään vaivaa sun eteen?
Eikä tämä kommentti ole sukupuolesta riippuvainen millään tavalla. Sanoisin aivan saman kommentin, mikäli mies valittaisi samaa vaimostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin on paha puhaltaa liekkiä hiillokseen. Jos ukkosi on tyytyväinen nykytilaan, niin tuskin hän on valmis pistämään hirveetä eforttia tuohon projektiin. Miksi yrittää yksin, jos toinen ei ole valmis näkemään mitään vaivaa sun eteen?
Eikä tämä kommentti ole sukupuolesta riippuvainen millään tavalla. Sanoisin aivan saman kommentin, mikäli mies valittaisi samaa vaimostaan.
Kyse on ap:n haluista ja toiveista. Miehen toive on ilmeisesti elää rauhallista ja tasaista elämää. Ap:lla on ongelma, miehellä ei. Tasavertaista olisi, että myös ap sopeutuu.
Alue: Aihe vapaa
Kuka aloittaa parisuhteen joka on huono?
Joku läheisriippuvainen tai ihminen joka ei osaa olla yksin.