Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt vinkit kehiin, miten ihastua puolisoonsa uudestaan?
01.10.2026 |
Tämä tavallinen stoori, vuodet vierineet ja puolisosta hohto lähtenyt. Hankala huomata niitä juttuja, miksi alunperin häneen ihastuin. Ehkä hän ei ole muuttunut oikeasti kovin paljon, mutta yllätyksellisyys hävinnyt ajan saatossa. Niin kuin itsestänikin. Hänelle tilanne on hyvä, minusta meillä on surkean tylsää.
Eli miten tsemppaan itseni intoutumaan tästä suhteesta? Puoliso ei tule keksimään/tekemään mitään uutta suhteen eteen. Hänelle tämä vaivattomuus sopii hyvin. Minua ärsyttää, että minä kannattelen ja kehitän, koska minä tarvitsen edistystä ja mielenkiintoa. Haluan elää enkä vain olla.
Saako kukaan kiinni? Jos nyt ero ei olisi se ensimmäinen vaihtoehto, vaan jotenkin huijaisin itseni vaaleanpunaisilla laseilla.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Laita vaaleanpunaiset lasit päähän.
Tämä voi toimia ehkä viikon, ei kovin pitkään. Pitkällinen fantasiassa eläminen aiheuttaisi ongelmia jo oman identiteetin ja arkisen elämän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Jep, kotiorja, joka käy töissä sillä aikaa, kun nainen on kotona vauvan kanssa.
Työttömänäkö miehen pitäisi olla?
No jos ei ole kotona niin miten voi kutsua kotiorjaksi? Jäis sitten kotiin ja hoitais orjan hommansa kunnolla, päästäis naisenkin välillä töihin tienaamaan!
Osaispa nauraa tälle. Yritin kovasti mutta ei.. Vauvan kuuluu olla äitinsä sylissä, nauttia kotona äidin rakkaudesta. Saada tissiä ja nukahtaa lämpöön, kuunnellen tuttua sykettä jonka parissa on kehittynyt sikiöstä vauvaksi. Haistaa äidin tuoksu kun maailma on liian jännittävä. Kuulla äidin ääni, kun silmät eivät näe vielä kauaksi.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen mukava tekeminen, fyysinen läheisyys.
Eli joka aamuinen pamputus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Jep, kotiorja, joka käy töissä sillä aikaa, kun nainen on kotona vauvan kanssa.
Työttömänäkö miehen pitäisi olla?
No jos ei ole kotona niin miten voi kutsua kotiorjaksi? Jäis sitten kotiin ja hoitais orjan hommansa kunnolla, päästäis naisenkin välillä töihin tienaamaan!
Osaispa nauraa tälle. Yritin kovasti mutta ei.. Vauvan kuuluu olla äitinsä sylissä, nauttia kotona äidin rakkaudesta. Saada tissiä ja nukahtaa lämpöön, kuunnellen tuttua sykettä jonka parissa on kehittynyt sikiöstä vauvaksi. Haistaa äidin tuoksu kun maailma on liian jännittävä. Kuulla äidin ääni, kun silmät eivät näe vielä kauaksi.
No just. Ja lässyn lää.
Kaikki vauvat ei sitä paitsi nukahda millään, vaikka kuka hyssyttäis.
Isin silmät ja lämpö on ihan yhtä arvokkaita.
Mitä imetykseen tulee niin harva imettää yli 6kk iän. Ikävää, kun tulee ne hampaatkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Jep, kotiorja, joka käy töissä sillä aikaa, kun nainen on kotona vauvan kanssa.
Työttömänäkö miehen pitäisi olla?
No jos ei ole kotona niin miten voi kutsua kotiorjaksi? Jäis sitten kotiin ja hoitais orjan hommansa kunnolla, päästäis naisenkin välillä töihin tienaamaan!
Osaispa nauraa tälle. Yritin kovasti mutta ei.. Vauvan kuuluu olla äitinsä sylissä, nauttia kotona äidin rakkaudesta. Saada tissiä ja nukahtaa lämpöön, kuunnellen tuttua sykettä jonka parissa on kehittynyt sikiöstä vauvaksi. Haistaa äidin tuoksu kun maailma on liian jännittävä. Kuulla äidin ääni, kun silmät eivät näe vielä kauaksi.
No just. Ja lässyn lää.
Kaikki vauvat ei sitä paitsi nukahda millään, vaikka kuka hyssyttäis.
Isin silmät ja lämpö on ihan yhtä arvokkaita.
Mitä imetykseen tulee niin harva imettää yli 6kk iän. Ikävää, kun tulee ne hampaatkin...
Isit eivät ole yhtä arvokkaita noin pienelle. Lapselle äiti on maailman keskipiste tooodella kauan. Äiti ei välttämättä sitä halua, mutta biologia toimii näin.
Jopa itse jumala sanoo että pitää liikkua, muuttua ja kehittyä. Jos miehesi on niin tatti että haluaa vaan istua nurkassa ja tumputtaa kun maailma ajaa ohi niin tee itsellesi palvelus äläkä lähde vetämään riippaa perässäsi. Hän tekee väärin mitätöidessään sinun tarpeeksi kehittyä ja muuttua, vedoten siihen että hänen tarpeensa ovat täytetyt.
Me muut emme voi muuttaa paskaa puolisoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Jep, kotiorja, joka käy töissä sillä aikaa, kun nainen on kotona vauvan kanssa.
Työttömänäkö miehen pitäisi olla?
No jos ei ole kotona niin miten voi kutsua kotiorjaksi? Jäis sitten kotiin ja hoitais orjan hommansa kunnolla, päästäis naisenkin välillä töihin tienaamaan!
Osaispa nauraa tälle. Yritin kovasti mutta ei.. Vauvan kuuluu olla äitinsä sylissä, nauttia kotona äidin rakkaudesta. Saada tissiä ja nukahtaa lämpöön, kuunnellen tuttua sykettä jonka parissa on kehittynyt sikiöstä vauvaksi. Haistaa äidin tuoksu kun maailma on liian jännittävä. Kuulla äidin ääni, kun silmät eivät näe vielä kauaksi.
No just. Ja lässyn lää.
Kaikki vauvat ei sitä paitsi nukahda millään, vaikka kuka hyssyttäis.
Isin silmät ja lämpö on ihan yhtä arvokkaita.
Mitä imetykseen tulee niin harva imettää yli 6kk iän. Ikävää, kun tulee ne hampaatkin...
Vauva elää äidin rytmissä ja mukana. Jos äiti nukkuu vauvan kanssa niin vauvakin nukkuu. Vauva EI nuku jos sen yrittää hylätä nukkumaan jonnekin elääkseen itse omaa elämäänsä. Vauvalla on eläimen tarpeet.
Isin silmät ja lämpö on ihan yhtä arvokkaita.
No ei ole lähellekään. Lapset itse asiassa luontaisesti pelkäävät näitä ja menevät leikkimoodiin miesten kanssa. Ihminen on nisäkäs ja nisäkäsnaarailla ja koirailla on täysin eri funktiot. Lapsi on äitinsä lihaa ja verta, eikä erota itseään äidistään vielä pitkään aikaan kun on tullut ulos kohdusta. Lapsenrääkkäystä väittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Mutta jos ei olisi lähtenyt niin olisi tylsistynyt kuoliaaksi.
Ehkäpä tuosta voi oppia sen ettei hyppää suin päin uuteen romanssiin, mutta jos haisevan hikisukkamiehen kanssa elämä tuntuu päivittäin ankealta ja ahdistavalta, niin hapen ottaminen voi olla oikea ratkaisu.
Oikea rakkaus kyllä kestää etäisyyden ja oikea rakkaus myös kehittyy puolison mukana, eikä vaan jäpitä ja haise koko ajan enemmän ja enemmän. Jos mies tämän tekee niin hän laiminlyö aviolupauksensa ja silloin se ei ole naisen vika jatkaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Onhan tässä myös vaihtoehdot C) AP on onnellisempi sinkkuna kuin tämän ankeuttaja-miehen kanssa ja D) AP löytääkin mielenkiintoisen ja yllätyksellisen miehen, joka on kuitenkin samaan aikaan henkisesti kypsä ja luotettava.
Kun tilanne kerran on se, ettei AP ole suhteessa onnellinen ja mies on selkeästi osoittanut, ettei aio laittaa tikkua ristiin suhteen eteen, niin kyllä olisi silkkaa hulluutta jäädä suhteeseen vain siksi, että ei uskalla tavoitella jotain mikä oikeasti voisi tuoda onnea. Monesti huomattavasti suurempi riski on jäädä paikoilleen vain siksi, että pelkää tehdä muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Onhan tässä myös vaihtoehdot C) AP on onnellisempi sinkkuna kuin tämän ankeuttaja-miehen kanssa ja D) AP löytääkin mielenkiintoisen ja yllätyksellisen miehen, joka on kuitenkin samaan aikaan henkisesti kypsä ja luotettava.
Kun tilanne kerran on se, ettei AP ole suhteessa onnellinen ja mies on selkeästi osoittanut, ettei aio laittaa tikkua ristiin suhteen eteen, niin kyllä olisi silkkaa hulluutta jäädä suhteeseen vain siksi, että ei uskalla tavoitella jotain mikä oikeasti voisi tuoda onnea. Monesti huomattavasti suurempi riski on jäädä paikoilleen vain siksi, että pelkää tehdä muutosta.
Emme tiedä puhuuko AP totta millään tavalla.
Jospa onkin niin että AP on vain hautonut ajatuksiaan vaikka väittää puhuneensa niistä puolisolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Mutta jos ei olisi lähtenyt niin olisi tylsistynyt kuoliaaksi.
Ehkäpä tuosta voi oppia sen ettei hyppää suin päin uuteen romanssiin, mutta jos haisevan hikisukkamiehen kanssa elämä tuntuu päivittäin ankealta ja ahdistavalta, niin hapen ottaminen voi olla oikea ratkaisu.
Oikea rakkaus kyllä kestää etäisyyden ja oikea rakkaus myös kehittyy puolison mukana, eikä vaan jäpitä ja haise koko ajan enemmän ja enemmän. Jos mies tämän tekee niin hän laiminlyö aviolupauksensa ja silloin se ei ole naisen vika jatkaa elämää.
Pointtini oli enemmänkin se, että sillä tylsyydellä ja tasaisuudella on itseisarvo.
Vinkkaan myös, että usein esimerkiksi vaikean lapsuuden elänyt, itsetunto-ongelmainen ihminen kokee draaman ja ristiriidat "normaalina". Hän saattaa jopa itsesabotoida suhteitaan ja elämäänsä, koska ei ole kokenut tylsää arkea. Pettäminen, rahan huijaaminen, päihdeongelmat tuntuvat tutummilta kuin se turvallinen ja rehellinen, tylsä mies.
Vierailija kirjoitti:
No haet sitä yllätyksellisyyttä muualta. Ei puolison tehtävä ole olla mikään huvipuisto. Jos löydät vaikka vapaa-ajalta mielekkyyttä lisää, niin ehkä se heijastuu parisuhteeseen. Ehkä ei, mutta kokeilemisen arvoista.
Aivan. Miksi puolison pitäisi olla joka paikassa mukana. Itse olen sinkku ja kehitä kaikki jutut aivan yksin. Jos minulla olisi mies, en tarvitsisi häntä tekemisiini. Mutta olisi hän silti tärkeä. Tietty yhdessäkin voisi jotain tehdä, kuten jutella, käydä jossain, vaikka neuloa yhteistä villapaitaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Yllätyksellisyys tulee usein impulsiivisuuden kera. Ihminen toimii ennen kuin miettii seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tsempata sellaisen kumppanin vuoksi, jolla ei ole mitään kiinnostusta tsempata sun vuoksi. Jos mies pitäisi sua tärkeänä hän tekisi kaikkensa suhteen parantamiseksi.
Jos on lapsia, on ihan pätevät perusteet tsempata. Suhteen väljähtyminen ei ole oikea syy laittaa lapsia eroprässin läpi.
Jos lapsia ei ole, ei ole mikään pakko pysyä suhteessa, jossa pitää mielikuvaharjoituksilla saada itsensä kiinnostumaan puolisostaan uudelleen. Ihan riittävä syy erota, jos toisen menettäminen ei sureta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Kaikki ihmiset eivät halua elämänmittaista parisuhdetta ja sallittakoon se heille. Ellei lapsia ole mukana kuviossa, niin kenelle se on ongelma, jos ihminen eroaa kun suhde ei ole enää kiva? Jeesukselle vai universumille vai vain sinulle?
Ap:lla on oikeastaan kaksi ongelmaa. A: mies on ilmeisesti tyytyväinen/onnellinen tilanteeseen ja edelleen rakastunut ap:n, joten kuka sen sanoo kenen mielipide on ns oikea? Jos ap haluaa jotain uutta rakastumista, niin eihän sitä voi sysätä sen onnellisen ja rakastuneen tehtäväksi. Ja sitten se toinen ongelma B: ap haluaa rakastua uudelleen, joten miten saisi rakastumaan. Mitä se vaatii sekä itseltä että puolisolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Mutta jos ei olisi lähtenyt niin olisi tylsistynyt kuoliaaksi.
Ehkäpä tuosta voi oppia sen ettei hyppää suin päin uuteen romanssiin, mutta jos haisevan hikisukkamiehen kanssa elämä tuntuu päivittäin ankealta ja ahdistavalta, niin hapen ottaminen voi olla oikea ratkaisu.
Oikea rakkaus kyllä kestää etäisyyden ja oikea rakkaus myös kehittyy puolison mukana, eikä vaan jäpitä ja haise koko ajan enemmän ja enemmän. Jos mies tämän tekee niin hän laiminlyö aviolupauksensa ja silloin se ei ole naisen vika jatkaa elämää.
Pointtini oli enemmänkin se, että sillä tylsyydellä ja tasaisuudella on itseisarvo.
Vinkkaan myös, että usein esimerkiksi vaikean lapsuuden elänyt, itsetunto-ongelmainen ihminen kokee draaman ja ristiriidat "normaalina". Hän saattaa jopa itsesabotoida suhteitaan ja elämäänsä, koska ei ole kokenut tylsää arkea. Pettäminen, rahan huijaaminen, päihdeongelmat tuntuvat tutummilta kuin se turvallinen ja rehellinen, tylsä mies.
Totta. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia taustoineen, ja juuri siksi on hyvä, että Suomessa jokainen saa erota vaikka kaksi kertaa vuodessa jos haluaa. Toki lapsia ei tällaisten pidä tehdä.
Alue: Aihe vapaa
No jos ei ole kotona niin miten voi kutsua kotiorjaksi? Jäis sitten kotiin ja hoitais orjan hommansa kunnolla, päästäis naisenkin välillä töihin tienaamaan!