Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt vinkit kehiin, miten ihastua puolisoonsa uudestaan?
01.10.2026 |
Tämä tavallinen stoori, vuodet vierineet ja puolisosta hohto lähtenyt. Hankala huomata niitä juttuja, miksi alunperin häneen ihastuin. Ehkä hän ei ole muuttunut oikeasti kovin paljon, mutta yllätyksellisyys hävinnyt ajan saatossa. Niin kuin itsestänikin. Hänelle tilanne on hyvä, minusta meillä on surkean tylsää.
Eli miten tsemppaan itseni intoutumaan tästä suhteesta? Puoliso ei tule keksimään/tekemään mitään uutta suhteen eteen. Hänelle tämä vaivattomuus sopii hyvin. Minua ärsyttää, että minä kannattelen ja kehitän, koska minä tarvitsen edistystä ja mielenkiintoa. Haluan elää enkä vain olla.
Saako kukaan kiinni? Jos nyt ero ei olisi se ensimmäinen vaihtoehto, vaan jotenkin huijaisin itseni vaaleanpunaisilla laseilla.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Onhan tässä myös vaihtoehdot C) AP on onnellisempi sinkkuna kuin tämän ankeuttaja-miehen kanssa ja D) AP löytääkin mielenkiintoisen ja yllätyksellisen miehen, joka on kuitenkin samaan aikaan henkisesti kypsä ja luotettava.
Kun tilanne kerran on se, ettei AP ole suhteessa onnellinen ja mies on selkeästi osoittanut, ettei aio laittaa tikkua ristiin suhteen eteen, niin kyllä olisi silkkaa hulluutta jäädä suhteeseen vain siksi, että ei uskalla tavoitella jotain mikä oikeasti voisi tuoda onnea. Monesti huomattavasti suurempi riski on jäädä paikoilleen vain siksi, että pelkää tehdä muutosta.
Emme tiedä puhuuko AP totta millään tavalla.
Jospa onkin niin että AP on vain hautonut ajatuksiaan vaikka väittää puhuneensa niistä puolisolleen.
No vaikka olisi miten päin vain suhde ei kuulosta erityisen onnelliselta. Ja aika moni suhde tosiaan päättyy just tuohon, että toinen kaipaa elämältä jotain merkityksellisempää ja tuntea olevansa elossa ja se toinen jää junnaan paikalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko samaan ihmiseen rakastua uudelleen?
En usko, että voi. Alkuhuuma loppuu kaikilla. Sen jälkeen suhdetta kannattelee muut asiat.
No se rakkaus, jota aloittaja ei näytä tuntevan puolisoaan kohtaan. Älytöntä miksi keskinkertaisia suhteita, jossa ei ole missään vaiheessa mitään oikeaa rakkautta yritetään tekohengittää henkiin. Ei se siitä muutu kun ei rakkautta ole ollut alussakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Onhan tässä myös vaihtoehdot C) AP on onnellisempi sinkkuna kuin tämän ankeuttaja-miehen kanssa ja D) AP löytääkin mielenkiintoisen ja yllätyksellisen miehen, joka on kuitenkin samaan aikaan henkisesti kypsä ja luotettava.
Kun tilanne kerran on se, ettei AP ole suhteessa onnellinen ja mies on selkeästi osoittanut, ettei aio laittaa tikkua ristiin suhteen eteen, niin kyllä olisi silkkaa hulluutta jäädä suhteeseen vain siksi, että ei uskalla tavoitella jotain mikä oikeasti voisi tuoda onnea. Monesti huomattavasti suurempi riski on jäädä paikoilleen vain siksi, että pelkää tehdä muutosta.
Emme tiedä puhuuko AP totta millään tavalla.
Jospa onkin niin että AP on vain hautonut ajatuksiaan vaikka väittää puhuneensa niistä puolisolleen.No vaikka olisi miten päin vain suhde ei kuulosta erityisen onnelliselta. Ja aika moni suhde tosiaan päättyy just tuohon, että toinen kaipaa elämältä jotain merkityksellisempää ja tuntea olevansa elossa ja se toinen jää junnaan paikalleen.
Kyllähän nuo asiat pitää keskustella heti suhteen alusta lähtien läpi.
Moni huijaa tuossa vaiheessa. Tahallaan. Monesti omaa hylkäämisen pelkoaan peitellen.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Typerä nainen.
Kantapääopistoon maksamaan kovat oppirahat.
Jos pitää vauvalla kysyä neuvoa ja puoliso ei ole juonessa mukana niin... Parempi olisi vain myöntää tosiasiat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on oikeastaan kaksi ongelmaa. A: mies on ilmeisesti tyytyväinen/onnellinen tilanteeseen ja edelleen rakastunut ap:n, joten kuka sen sanoo kenen mielipide on ns oikea? Jos ap haluaa jotain uutta rakastumista, niin eihän sitä voi sysätä sen onnellisen ja rakastuneen tehtäväksi. Ja sitten se toinen ongelma B: ap haluaa rakastua uudelleen, joten miten saisi rakastumaan. Mitä se vaatii sekä itseltä että puolisolta?
Rakastunut ihminen ei vastaa pelkällä olankohautuksella kun toinen kertoo toivovansa suhteelta enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Onhan tässä myös vaihtoehdot C) AP on onnellisempi sinkkuna kuin tämän ankeuttaja-miehen kanssa ja D) AP löytääkin mielenkiintoisen ja yllätyksellisen miehen, joka on kuitenkin samaan aikaan henkisesti kypsä ja luotettava.
Kun tilanne kerran on se, ettei AP ole suhteessa onnellinen ja mies on selkeästi osoittanut, ettei aio laittaa tikkua ristiin suhteen eteen, niin kyllä olisi silkkaa hulluutta jäädä suhteeseen vain siksi, että ei uskalla tavoitella jotain mikä oikeasti voisi tuoda onnea. Monesti huomattavasti suurempi riski on jäädä paikoilleen vain siksi, että pelkää tehdä muutosta.
Emme tiedä puhuuko AP totta millään tavalla.
Jospa onkin niin että AP on vain hautonut ajatuksiaan vaikka väittää puhuneensa niistä puolisolleen.No vaikka olisi miten päin vain suhde ei kuulosta erityisen onnelliselta. Ja aika moni suhde tosiaan päättyy just tuohon, että toinen kaipaa elämältä jotain merkityksellisempää ja tuntea olevansa elossa ja se toinen jää junnaan paikalleen.
Ei se sille toiselle välttämättä ole mitään junnaavaa tylsyyttä. Mä itse henkilökohtaisesti rakastan toisten mielestä tappavan tylsää arkea. En jaksa arkisin liitää ja lennellä pitkin poikin, mulle riittää jos vaikka kerran pari viikonlopussa käy jossain pyörähtämässä. Arki on muutenkin niin hektistä ja virittäytynyttä, niin pakko minimoida kaikki ylimääräinen, että saa akkuja ladattua. Puolisoni mielestä taas sellainen on tappavan tylsää, joten olemme ratkaisseet niin, että hän kyllä saa liidellä minne haluaa - yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko samaan ihmiseen rakastua uudelleen?
En usko, että voi. Alkuhuuma loppuu kaikilla. Sen jälkeen suhdetta kannattelee muut asiat.
No se rakkaus, jota aloittaja ei näytä tuntevan puolisoaan kohtaan. Älytöntä miksi keskinkertaisia suhteita, jossa ei ole missään vaiheessa mitään oikeaa rakkautta yritetään tekohengittää henkiin. Ei se siitä muutu kun ei rakkautta ole ollut alussakaan.
Vain toisia ihmisiä tahallaan ja tietoisesti hyväksikäyttävä toimii tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on oikeastaan kaksi ongelmaa. A: mies on ilmeisesti tyytyväinen/onnellinen tilanteeseen ja edelleen rakastunut ap:n, joten kuka sen sanoo kenen mielipide on ns oikea? Jos ap haluaa jotain uutta rakastumista, niin eihän sitä voi sysätä sen onnellisen ja rakastuneen tehtäväksi. Ja sitten se toinen ongelma B: ap haluaa rakastua uudelleen, joten miten saisi rakastumaan. Mitä se vaatii sekä itseltä että puolisolta?
Rakastunut ihminen ei vastaa pelkällä olankohautuksella kun toinen kertoo toivovansa suhteelta enemmän.
Ei aloituksessa ainakaa puhuttu mitään tuollaista, vaan että mies on tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Typerä nainen.
Kantapääopistoon maksamaan kovat oppirahat.
Elämänmittainen stigma siitä jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on oikeastaan kaksi ongelmaa. A: mies on ilmeisesti tyytyväinen/onnellinen tilanteeseen ja edelleen rakastunut ap:n, joten kuka sen sanoo kenen mielipide on ns oikea? Jos ap haluaa jotain uutta rakastumista, niin eihän sitä voi sysätä sen onnellisen ja rakastuneen tehtäväksi. Ja sitten se toinen ongelma B: ap haluaa rakastua uudelleen, joten miten saisi rakastumaan. Mitä se vaatii sekä itseltä että puolisolta?
Rakastunut ihminen ei vastaa pelkällä olankohautuksella kun toinen kertoo toivovansa suhteelta enemmän.
Kenen vika se on, jos toinen on tyytyväinen ja toinen ei? Kyllä kummannin on vastaan tultava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
AP aloittanut parisuhteilemaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti tylsän ihmisen kanssa?
Millainen ihminen tekee niin?
Itsetunnoltaan heikko?
Minäkuvaltaan hauras?
Kiintymyssuhdevaurioinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu siihen, että tällä palstalla pyörii todella paljon ihmisiä, jotka ovat itse huonossa suhteessa, mutta eivät uskalla tavoitella parempaa elämää. Ja nämä ihmiset tulee neuvomaan sulle, että tottakai huonossa suhteessa kannattaa pysyä.
Ap taitaa olla mies. Kuules, tulee hyviä ja huonoja aikoja. Nyt on huonompi. Rakasta silti vaimoasi.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että tällä palstalla pyörii todella paljon ihmisiä, jotka ovat itse huonossa suhteessa, mutta eivät uskalla tavoitella parempaa elämää. Ja nämä ihmiset tulee neuvomaan sulle, että tottakai huonossa suhteessa kannattaa pysyä.
#havaintojakateuskortista
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla mies. Kuules, tulee hyviä ja huonoja aikoja. Nyt on huonompi. Rakasta silti vaimoasi.
Minkin hajua aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
AP aloittanut parisuhteilemaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti tylsän ihmisen kanssa?
Millainen ihminen tekee niin?
Itsetunnoltaan heikko?
Minäkuvaltaan hauras?
Kiintymyssuhdevaurioinen?
Ehkä AP on vaan kasvanut enemmän henkisesti suhteen alettua. Kun ihminen itse alkaa haluta elämältään enemmän, hän saattaa alkaa kaivata myös kumppaniltaan enemmän. Jos kumppani ei kasva tai muutu samaan suuntaan, aiemmin toimiva suhde voi alkaa tuntua pysähtyneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
AP aloittanut parisuhteilemaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti tylsän ihmisen kanssa?
Millainen ihminen tekee niin?
Itsetunnoltaan heikko?
Minäkuvaltaan hauras?
Kiintymyssuhdevaurioinen?Ehkä AP on vaan kasvanut enemmän henkisesti suhteen alettua. Kun ihminen itse alkaa haluta elämältään enemmän, hän saattaa alkaa kaivata myös kumppaniltaan enemmän. Jos kumppani ei kasva tai muutu samaan suuntaan, aiemmin toimiva suhde voi alkaa tuntua pysähtyneeltä.
Pitää olla kasvanut henkisesti riittävän valmiiksi ennen parisuhteilua. Toiset ihmiset eivät ole esineitä eivätkä kertakäyttöisiä välineitä omaan kasvuun.
Alue: Aihe vapaa
Silloin pitää olla rahallinen asiasta heti suhteen alussa.
Todella moni sarjaeroaja ei kykene rehellisyyteen vaan on valheellinen kuva itsestään kaikissa parisuhteissaan.