Nyt vinkit kehiin, miten ihastua puolisoonsa uudestaan?
Tämä tavallinen stoori, vuodet vierineet ja puolisosta hohto lähtenyt. Hankala huomata niitä juttuja, miksi alunperin häneen ihastuin. Ehkä hän ei ole muuttunut oikeasti kovin paljon, mutta yllätyksellisyys hävinnyt ajan saatossa. Niin kuin itsestänikin. Hänelle tilanne on hyvä, minusta meillä on surkean tylsää.
Eli miten tsemppaan itseni intoutumaan tästä suhteesta? Puoliso ei tule keksimään/tekemään mitään uutta suhteen eteen. Hänelle tämä vaivattomuus sopii hyvin. Minua ärsyttää, että minä kannattelen ja kehitän, koska minä tarvitsen edistystä ja mielenkiintoa. Haluan elää enkä vain olla.
Saako kukaan kiinni? Jos nyt ero ei olisi se ensimmäinen vaihtoehto, vaan jotenkin huijaisin itseni vaaleanpunaisilla laseilla.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on oikeastaan kaksi ongelmaa. A: mies on ilmeisesti tyytyväinen/onnellinen tilanteeseen ja edelleen rakastunut ap:n, joten kuka sen sanoo kenen mielipide on ns oikea? Jos ap haluaa jotain uutta rakastumista, niin eihän sitä voi sysätä sen onnellisen ja rakastuneen tehtäväksi. Ja sitten se toinen ongelma B: ap haluaa rakastua uudelleen, joten miten saisi rakastumaan. Mitä se vaatii sekä itseltä että puolisolta?
Rakastunut ihminen ei vastaa pelkällä olankohautuksella kun toinen kertoo toivovansa suhteelta enemmän.
Ei aloituksessa ainakaa puhuttu mitään tuollaista, vaan että mies on tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Typerä nainen.
Kantapääopistoon maksamaan kovat oppirahat.
Elämänmittainen stigma siitä jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on oikeastaan kaksi ongelmaa. A: mies on ilmeisesti tyytyväinen/onnellinen tilanteeseen ja edelleen rakastunut ap:n, joten kuka sen sanoo kenen mielipide on ns oikea? Jos ap haluaa jotain uutta rakastumista, niin eihän sitä voi sysätä sen onnellisen ja rakastuneen tehtäväksi. Ja sitten se toinen ongelma B: ap haluaa rakastua uudelleen, joten miten saisi rakastumaan. Mitä se vaatii sekä itseltä että puolisolta?
Rakastunut ihminen ei vastaa pelkällä olankohautuksella kun toinen kertoo toivovansa suhteelta enemmän.
Kenen vika se on, jos toinen on tyytyväinen ja toinen ei? Kyllä kummannin on vastaan tultava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
AP aloittanut parisuhteilemaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti tylsän ihmisen kanssa?
Millainen ihminen tekee niin?
Itsetunnoltaan heikko?
Minäkuvaltaan hauras?
Kiintymyssuhdevaurioinen?
Varaudu siihen, että tällä palstalla pyörii todella paljon ihmisiä, jotka ovat itse huonossa suhteessa, mutta eivät uskalla tavoitella parempaa elämää. Ja nämä ihmiset tulee neuvomaan sulle, että tottakai huonossa suhteessa kannattaa pysyä.
Ap taitaa olla mies. Kuules, tulee hyviä ja huonoja aikoja. Nyt on huonompi. Rakasta silti vaimoasi.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että tällä palstalla pyörii todella paljon ihmisiä, jotka ovat itse huonossa suhteessa, mutta eivät uskalla tavoitella parempaa elämää. Ja nämä ihmiset tulee neuvomaan sulle, että tottakai huonossa suhteessa kannattaa pysyä.
#havaintojakateuskortista
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla mies. Kuules, tulee hyviä ja huonoja aikoja. Nyt on huonompi. Rakasta silti vaimoasi.
Minkin hajua aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
AP aloittanut parisuhteilemaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti tylsän ihmisen kanssa?
Millainen ihminen tekee niin?
Itsetunnoltaan heikko?
Minäkuvaltaan hauras?
Kiintymyssuhdevaurioinen?
Ehkä AP on vaan kasvanut enemmän henkisesti suhteen alettua. Kun ihminen itse alkaa haluta elämältään enemmän, hän saattaa alkaa kaivata myös kumppaniltaan enemmän. Jos kumppani ei kasva tai muutu samaan suuntaan, aiemmin toimiva suhde voi alkaa tuntua pysähtyneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
AP aloittanut parisuhteilemaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti tylsän ihmisen kanssa?
Millainen ihminen tekee niin?
Itsetunnoltaan heikko?
Minäkuvaltaan hauras?
Kiintymyssuhdevaurioinen?Ehkä AP on vaan kasvanut enemmän henkisesti suhteen alettua. Kun ihminen itse alkaa haluta elämältään enemmän, hän saattaa alkaa kaivata myös kumppaniltaan enemmän. Jos kumppani ei kasva tai muutu samaan suuntaan, aiemmin toimiva suhde voi alkaa tuntua pysähtyneeltä.
Pitää olla kasvanut henkisesti riittävän valmiiksi ennen parisuhteilua. Toiset ihmiset eivät ole esineitä eivätkä kertakäyttöisiä välineitä omaan kasvuun.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että tällä palstalla pyörii todella paljon ihmisiä, jotka ovat itse huonossa suhteessa, mutta eivät uskalla tavoitella parempaa elämää. Ja nämä ihmiset tulee neuvomaan sulle, että tottakai huonossa suhteessa kannattaa pysyä.
Eronneita ja karanneita taitaa olla enemmän. Niitä "paremman" etsijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että tällä palstalla pyörii todella paljon ihmisiä, jotka ovat itse huonossa suhteessa, mutta eivät uskalla tavoitella parempaa elämää. Ja nämä ihmiset tulee neuvomaan sulle, että tottakai huonossa suhteessa kannattaa pysyä.
Eronneita ja karanneita taitaa olla enemmän. Niitä "paremman" etsijöitä.
Niin on.
Koska eivät kestä katsoa itseään julmetun syvälle peiliin.
Itsereflktio ja vastuunkanto puuttuvat kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
AP aloittanut parisuhteilemaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti tylsän ihmisen kanssa?
Millainen ihminen tekee niin?
Itsetunnoltaan heikko?
Minäkuvaltaan hauras?
Kiintymyssuhdevaurioinen?Ehkä AP on vaan kasvanut enemmän henkisesti suhteen alettua. Kun ihminen itse alkaa haluta elämältään enemmän, hän saattaa alkaa kaivata myös kumppaniltaan enemmän. Jos kumppani ei kasva tai muutu samaan suuntaan, aiemmin toimiva suhde voi alkaa tuntua pysähtyneeltä.
Pitää olla kasvanut henkisesti riittävän valmiiksi ennen parisuhteilua. Toiset ihmiset eivät ole esineitä eivätkä kertakäyttöisiä välineitä omaan kasvuun.
Henkinen kasvu ei ole sellainen asia, joka tapahtuu valmiiksi johonkin tiettyyn ikään mennessä. Monesti se jatkuu koko elämän, ja ideaalitilanteessa kumppanit kasvavat suurin piirtein samaan suuntaan ja samalla tahdilla. On kuitenkin ihan normaalia, että ihmiset kasvavat eri tahtiin ja eri suuntiin, etenkin jos parisuhteeseen on menty nuorena. Ihminen voi muuttua vuosien aikana paljonkin ja arvot, tarpeet, tavoitteet ja käsitys hyvästä elämästä voivat muuttua.
Se ei tarkoita, että toinen olisi alun perin ollut vain väline omaan kasvuun tai että joku olisi tehnyt automaattisesti väärin. Joskus kaksi ihmistä vain huomaa kasvaneensa eri suuntiin. Parisuhteessa ei tarvitse olla täysin valmis ihminen, vaan olennaisempaa on, että molemmilla on halua kasvaa myös yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
AP aloittanut parisuhteilemaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti tylsän ihmisen kanssa?
Millainen ihminen tekee niin?
Itsetunnoltaan heikko?
Minäkuvaltaan hauras?
Kiintymyssuhdevaurioinen?Ehkä AP on vaan kasvanut enemmän henkisesti suhteen alettua. Kun ihminen itse alkaa haluta elämältään enemmän, hän saattaa alkaa kaivata myös kumppaniltaan enemmän. Jos kumppani ei kasva tai muutu samaan suuntaan, aiemmin toimiva suhde voi alkaa tuntua pysähtyneeltä.
Pitää olla kasvanut henkisesti riittävän valmiiksi ennen parisuhteilua. Toiset ihmiset eivät ole esineitä eivätkä kertakäyttöisiä välineitä omaan kasvuun.
Henkinen kasvu ei ole sellainen asia, joka tapahtuu valmiiksi johonkin tiettyyn ikään mennessä. Monesti se jatkuu koko elämän, ja ideaalitilanteessa kumppanit kasvavat suurin piirtein samaan suuntaan ja samalla tahdilla. On kuitenkin ihan normaalia, että ihmiset kasvavat eri tahtiin ja eri suuntiin, etenkin jos parisuhteeseen on menty nuorena. Ihminen voi muuttua vuosien aikana paljonkin ja arvot, tarpeet, tavoitteet ja käsitys hyvästä elämästä voivat muuttua.
Se ei tarkoita, että toinen olisi alun perin ollut vain väline omaan kasvuun tai että joku olisi tehnyt automaattisesti väärin. Joskus kaksi ihmistä vain huomaa kasvaneensa eri suuntiin. Parisuhteessa ei tarvitse olla täysin valmis ihminen, vaan olennaisempaa on, että molemmilla on halua kasvaa myös yhdessä.
Ketjun avaus ei viittaa kuvaamaasi tilanteeseen oikeasti.
Vaan APn oman pään sisäisiin ongelmiin jotka projisoi puolisostaan johtuviksi.
AP taitaa olla näitä ”havahtujia” jotka ensin pettävät ja vaihtavat lennosta sitten hetkeksi ”löytävät itsensä ja s*ksuaalisuutensa uudelleen”
Kunnes alkuhuuman ja dopamiiniryöpyn laimennettua ovat samassa tilanteessa kuin AP nyt avauksessaan.
Tuon toksisen kierteen katkaiseminen vaatisi paljon. Ja harva sitä polkua lähtee kulkemaan.
Meillä toimii parhaiten lomamatkat. Matkalla on kiva nähdä uusia paikkoja ja puhua kaikesta reissulla koetusta, harrastaa paljon seksiä ja tehdä kaikkea muuta kivaa yhdessä.
Tärkeintä minusta on silti se, että hankkii itselleen kivoja kokemuksia, omia harrastuksia ja ystäviä. Kun kummallakin on oma elämä kunnossa, yhdessäkin sujuu mukavasti. Meillä suhde piristyi selvästi, kun kumpikin vaihdoimme työpaikkaa. Pahitteeksi ei ole ollut sekään, että olen työn takia pois kotoa pari päivää viikossa. Yhteinen aika muuttui paremmaksi ja tärkeämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Tämä. Osa sitten menee ja pilaa sen kaiken tärkeän kun esim. "oli hetken vähän tylsää". Ja kas, ongelmat seurasivat oman itsen mukana minne tahansa, kun koko ajan ne olivat omassa päässä, ainakin osittain. Ja jollei taito paneutua parisuhteen ratkaistavissa oleviin ongelmiin kehity edelleenkään, tuhoon vievä kuvio toistuu, eikä meno ainakaan parane... Surullista.
Tylsillä ihmisillä on helposti tylsää. Rikas sisäinen maailma takaa, ettei melkein koskaan ole tylsää. Ja mitäh, eikö todella ollutkaan olemassa sitä vihreämpää täydellistä ruohoa kultaisen timantein koristellun aidan takana ja siellä aivan täydellistä maailman valtiasta prinssiä, joka takaa henkilökohtaisesti hengellään, ettet koskaan tunne enää kuin pelkästään ihania ja upeita ja fantastisia tunteita arjessa ja elämässä!
Oi voi, ja vielä aikuisia ihmisiä, oletan, siellä ahneessa ja elämää kohtaan ylimielisessä minäminä -maassa...
Mitäpä jos tosiasiassa se AP:n mies nyt vaan on tylsä niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Ja mitäpä jos hän ei pilaa mitään lähtemällä vaan saakin jotain paljon henkisesti täyttävämpää?
AP aloittanut parisuhteilemaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti tylsän ihmisen kanssa?
Millainen ihminen tekee niin?
Itsetunnoltaan heikko?
Minäkuvaltaan hauras?
Kiintymyssuhdevaurioinen?Ehkä AP on vaan kasvanut enemmän henkisesti suhteen alettua. Kun ihminen itse alkaa haluta elämältään enemmän, hän saattaa alkaa kaivata myös kumppaniltaan enemmän. Jos kumppani ei kasva tai muutu samaan suuntaan, aiemmin toimiva suhde voi alkaa tuntua pysähtyneeltä.
Pitää olla kasvanut henkisesti riittävän valmiiksi ennen parisuhteilua. Toiset ihmiset eivät ole esineitä eivätkä kertakäyttöisiä välineitä omaan kasvuun.
Henkinen kasvu ei ole sellainen asia, joka tapahtuu valmiiksi johonkin tiettyyn ikään mennessä. Monesti se jatkuu koko elämän, ja ideaalitilanteessa kumppanit kasvavat suurin piirtein samaan suuntaan ja samalla tahdilla. On kuitenkin ihan normaalia, että ihmiset kasvavat eri tahtiin ja eri suuntiin, etenkin jos parisuhteeseen on menty nuorena. Ihminen voi muuttua vuosien aikana paljonkin ja arvot, tarpeet, tavoitteet ja käsitys hyvästä elämästä voivat muuttua.
Se ei tarkoita, että toinen olisi alun perin ollut vain väline omaan kasvuun tai että joku olisi tehnyt automaattisesti väärin. Joskus kaksi ihmistä vain huomaa kasvaneensa eri suuntiin. Parisuhteessa ei tarvitse olla täysin valmis ihminen, vaan olennaisempaa on, että molemmilla on halua kasvaa myös yhdessä.
Kommentissa mihin vastasit puhuttiin ”riittävän valmiiksi”
Tarkoittaa riittävää itsetuntoa, rehellisyyttä, kykyä sanoittaa tunteitaan ja tarpeitaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tsempata sellaisen kumppanin vuoksi, jolla ei ole mitään kiinnostusta tsempata sun vuoksi. Jos mies pitäisi sua tärkeänä hän tekisi kaikkensa suhteen parantamiseksi.
Onko aloittaja nainen?
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Mielestäni tällainen ajattelu ei kannata. Alkuperäisessä suhteessa on ollut jotain, mikä on johtanut eroon. Tuskin kaverisi olisi oppinut olemaan onnellinen siinä vanhassa suhteessaan jos siihen olisi jäänyt loppuiäkseen. Nyt hän vain katsoo sitä suhdetta vaaleanpunaisten lasien läpi. Tuota eroon päättynyttä uutta suhdetta on aivan turha verrata alkuperäiseen suhteeseen ikään kuin ne kaksi miestä olisivat olleet ainoat vaihtoehdot. Hän voi löytää miehen, joka sopii hänelle paremmin kuin kumpikaan näistä eksistä. Tai oppia elämään onnellisena sinkkuna!
Vain toisia ihmisiä tahallaan ja tietoisesti hyväksikäyttävä toimii tuolla tavalla.